Sivun näyttöjä yhteensä

3. maaliskuuta 2013

Kahvipannu





Se ei ole ratkaisevaa, kuinka hyvä olet. Se ratkaisee, kenen kanssa teet tutkimusta. Voi olla, että matematiikassa ja fysiikassa tilanne on toinen. Monissa muissa asetelmissa sääntö toimii.

Kuten esimerkiksi Pekka Himanen paperissa, jota minä sanoisin selvitykseksi, en tutkimukseksi, tiedon taso on kriittinen piste. Aivan kaikki voi olla kiinni siitä. Tiedon tasoa ei pidä mitata kuin kuumetta tai pakkasta. Sellainen mittaus ei ole mahdollista.

Tutkijajoukoissa parhaat oppijat erottuvat nopeasti. Yleistäen: tieteellinen etevyys on myös kykyä oppia jatkuvasti uutta. Tässä kohdin on turmioksi, jos on päässyt nopeasti pitkälle. Nuo norsunluutornin miehet ja naiset oppivat ennen pitkää, että tiimityöskentely on harhaanjohtava ja vanhentunut termi. Silti yhdessä tekeminen on kaikki kaikessa, kahvipannun ääressä..

Tähän ei tarvita mitään organisaatioteoriaa. Jared Diamondin uudessa kirjassa (joka ilmestyi heti myös suomeksi), mainitaan asiasta.

Olin oikeusministeriössä ja tapasin iloisissa merkeissä vanhoja tuttuja ja kuulin mielenkiintoisia asioita. Kun yksi kaveri kertoi, että heillä mietitään oikein kovasti asuntokauppa ja siis muun muassa oikeiden ja väitettyjen kosteus- ja homevaurioiden käsittelytapoja, en sanonut mitään, koska minulta ei kukaan mitään kysynyt.

Asuntoriidat ovat niin vaikeita ja pirullisia, koska yleensä joku on muuttanut pois ja joku sisään. Tuhansissa primitiivisissä yhteisöissä, joista Suomen tasavalta on yksi, hankalakin riita-asia on soviteltavissa ja sovittavissa, jos taitava henkilö johdattelee riitaveljet ymmärtämän, että heidän on tultava toimeen toistensa kanssa jatkossakin.

Tämän takia riidat asunto-osakeyhtiöissä – vaikkapa putkiremontista – alkavat usein verisinä tuhoamistaisteluina mutta sopivien henkilöiden oikein ohjailemina päätyvät ilman viranomaismenettelyä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Paras mahdollinen ratkaisu on käsillä silloin, kun jokainen hoksaa, että kaikki toiset kärsivät yhtä paljon ja että nyt ei ole mahdollista hyötyä kohtuuttomasti heidän kustannuksellaan.

Siis sama kuin monissa (mutta ei kaikissa) riitaisissa perinnönjaoissa. Jos kaikki poistuvat tilaisuudesta melko ärtyneinä ja tyytymättöminä, asiat ovat parhaalla mahdollisella tolalla. Kaikki ajattelevat, että olisi tämä paremminkin voinut mennä. Seuraava ajatus on hyvin usein, että kun ei mennyt, niin yritetään sitten päästä asiasta eroon tekemällä laiha sovinto.

Tämän vuoksi vedän liikkuvat taakse aina kun kuulen vedottavan oikeudenmukaisuuteen (riita-asiassa). ”Minä tahdon vain, että oikeus toteutuu” tarkoittaa ”aion kyykyttää teitä oikein kunnolla”.

Hyvin toimivat yhteen joukot, joita ei ole koottu satunnaisesti. Kaikki tietävät, että kun tämä julkisesti rahoitettu projekti on valmis, on kehitettävä seuraava projekti, ja sen onnistumien (eli palkanmaksun jatkuminen) edellyttää käsillä olevan hankkeen onnistumista. Kun kaikki ovat ymmärtäneet tämän, paskapuheetkin vähenevät kummasti eikä harvoin pidetyissä palavereissa käytetä työjärjestyspuheenvuoroja.

Hiukan epäilen, että opiskelijoiden parinkymmenen vuoden välien leimahtava rettelöintihalukkuus voi liittyä tähän. He tietävät siirtyvänsä parin vuoden kuluttua näkymättömiin. Samasta syystä tiedekuntaneuvosto tekee lopulta järjellisiä päätöksiä, vaikka ihmiset vihaavat ja halveksivat itseään.

Muuan tuttavani, jo kuollut korkeimman oikeuden jäsen, esitti nähdäkseni yleispätevän viisauden sanottuaan, että kun on äkkiä noussut korkeaan asemaan, ensimmäiset kuukaudet menevät ihmetellessä, että miten minä olen päässyt näin hienoon paikkaan. Seuraavat 29½ vuotta kuluvat ihmetellessä, miten tuo ja tuo ja tuokin on päässyt näin hienoon paikkaan…

Sama asia kuin sukulaisissa. Monilla on toisistaan valmiiksi niin oikea eli huono käsitys, että kaikkien  tämän tajutessa itse kukin hillitsee luontaisia taipumuksiaan, koska sellaisessa seurassa hevosteleminen tai brassaileminen ei johda mihinkään. Kuten ei hyvässä työyhteisössä: ei se osaa tuota asiaa; tehdään me se.

18 kommenttia:

  1. Yks filosofi "selvittää" taloutta, toinen filosofi puolestaan juridiikaa. Tulos on ollut kummassakin tapauksessa yhtä kauhea.

    VastaaPoista
  2. > Tämän takia riidat asunto-osakeyhtiöissä – vaikkapa putkiremontista – alkavat usein verisinä tuhoamistaisteluina mutta sopivien henkilöiden oikein ohjailemina päätyvät ilman viranomaismenettelyä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. [jne.]

    Asia on kuitenkin niin, että joskus ei ole kahta samanvahvuista tai yhtä oikeassa olevaa vastakkain. Oikeusmurhia tapahtuu myös. Minusta on selvää, että tuomari/asianajaja/syyttäjä/poliisi/sosiaaliviranomainen yms. näkevät sitä keljuilua ja muuta niin paljon, että selvästi syytöntäkin osapuolta pidetään yhtä syyllisenä kuin vastapuolta. Onhan näistä blogeissakin kirjoitettu aika yksityiskohtaisesti.

    VastaaPoista
  3. "Tuhansissa primitiivisissä yhteisöissä, joista Suomen tasavalta on yksi, hankalakin riita-asia on soviteltavissa ja sovittavissa, jos taitava henkilö johdattelee riitaveljet ymmärtämän, että heidän on tultava toimeen toistensa kanssa jatkossakin."

    Näinhän se menee, ja viitaten nyt tässäkin kirjoituksessa edelleen jylhillä palkeilla puhalleltuun Himas-hiillokseen tai -nuotioon on helppo siihenkin todeta suomalaisten sukulaisprimitiivikkojen, papualaisten korowaiden vanhaan traditioon viitaten, että kun tapahtuu vaikkapa yllättävä kuolintapaus tai muu yhteisöä kuohuttava insidenssi, saadaan nopeilla tutkimuksellisilla interventioilla selville kuoleman aiheuttaneen noidan henkilöllisyys, minkä jälkeen toteutuu perisuomalainenkin oikeusnormisto siten, että myös suomalaisten suojeluspyhimyksen René Girardin ylöskirjaamaa partituuria seuraten tunnistettu noita tapetaan, valmistetaan (yleensä keitetään) ja syödään porukalla pois, minkä jälkeen vallitsee jälleen tekstissä mainittu tilanne, jossa "he tulevat toimeen toistensa kanssa jatkossakin."

    Korowaiden metodin suomalaisversiossa vastuunsa tunteva media hoitaa ansiokkaasti tunnistamisen, lahtaamisen ja paistikkaaksi valmistamisen, kuten olemme saaneet todeta; ikävänä epädemokraattisena piirteenä on mainittava se, että esim. filosofian alalta ei ole mahdollista leiskauttaa samalla tavoin suomalaisten anteeksiantaviin sydämiin kuten Oberstdorfin hyppyrinnokalta ennakkotapauksena tapahtuen homma näyttää käyvän, ei auta, vaikka kuinka juopuneena istuisi Ruttopuiston rotuaarilla maijaa ja kyytiä odottamassa pelkät Manuel Castellsin lahjoittamat bokserit jalassa tai kuinka montaa piskuista sylikoiraa ylenkatseellisesti töniskelisi, tuomio on armoton: kerran filosofi, aina filosofi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. entä se päähenkilön "loukkaava puhe" (arvatenkin eri oppineisuustasoista ja säädyistä) Ruttopuiston rotuaarilla, häntä vartvasten puhuttamaan tulleelle poliisipartiolle - sehän on itseään vastaan kääntynyt suojaava loitsu, jota ilman olisi varmaankin vaikka autettu ne pahuksen housut jurrisen hovifilosofin jalkaan.

      Poista
    2. Tämä saattaa kyllä pitää paikkansa, voihan sitä helpohkosti kuvitella (en itse ollut tuolloin fyysisesti läsnä), että Himanen on, mietteistään havahdutettuna liikkuvasta diskosta jalkautuneiden rotevien keskikoulupohjaisten konstujen taholta ("Mitäs tämä on? Hajaantukaa, ei täällä mitään ole! Mikäs mies te olette? Laitetaanpas tästä nyt tätä päällyshousua jalkaan...")hädissään siinä promillepäin vetäissyt ulkomuistista pätkän Sinistä kirjaa noin defenssiksi:

      "Hyvinvointivaltiossa 1.0 sen käyttäjästä tuntuu välillä, että järjestelmä ei ole ihmisiä varten vaan ihmiset järjestelmää varten. Useinkin henkilöllä voi olla olo, että hyvinvointipalvelut eivät kohtele häntä asiakkaana jota palvellaan vaan objektina, jonka tulee olla kiitollinen saamistaan järjestelmän palveluksista."

      Ja edelleen on tässä kohdin voinut todennäköisesti virkavuosiltaan nuorempi lainvartija katsahtaa kysyvästi kokeneempaan sheriffiin ( "Mitäs tämmöisen kanssa...?), joka on karskisti nyökännyt maijaan päin todeten ykskantaan; "tämä neropatti lähti sumppuun, poimi ne päällyshousut siitä mukaan..." ja se siitä.

      Ei tässä mitään, sellaista sattuu itse kullekin säädylle. Mutta enemmänkin olisi tässä kohdin suunnattava huomio poliisitoimen piirissä ilmenevään lörppäsuisuuteen, liian alhaiset palkkaluokatko usuttavat näitä konstaapeleita toimimaan syvinäkurkkuina alati valppaalle iltapäivälehdistölle pientä korvausta vastaan? Vai halutaanko ehtiä ennen poliisiylijohtaja Paateroa, jolla tunnetusti on kanta lähes kaikkiin maailman asioihin ja joka myös salamavalojen räiskeessä ne mieluusti tuo esiin?

      Tästä tässä on muun muassa kysymys.

      Poista
  4. Voiskos tuota tutkimisen ja työryhmien maaraa jotenkin vahentää?
    Pitäis kaiketi panostaa "panna tapahtumaan" suunnalle.
    Työttömien ja peitetyöllistettyjen määrä hirttää kiinni.

    VastaaPoista

  5. Kerrankin osasin käyttäytyä. Tapaus sattui jossakin Euroopassa. Olin pikkuautolla moottoritien tapaisen väylän taukopaikalla, keittelin kahvia ja väänsin sämpylää. Paikalle osui roskiskuormuri. Kuinka itsestään selvän itsetuntoisesti ja työnsä tähdellisyyden sisäistäneen ihmisen selkeydellä kaverit moikkasivatkaan. Miten sattuikaan (outo kulttuuriympäristö, toiveikas mielialani matkalla jonnekin -seikkailuun ? ), ystävällinen virnistys ilmaantui naamalleni ja suustani purskahti reipas tervehdys. En ollut tuntea itseäni kavereiden kaasutellesssa takaisin tielleen.

    Niin hyvä tarttuu. Ihan itsestään. Mutta kohtaus meni ohi. Kuinka stimuloiva ja mielenliikkeitä assosiaatioihinsa, kapasiteettinsa yläportaille kohottava, saattaakaan seura ja ihmismäinen reaktiovastavuoroisuus olla. Pelkkä myötähymähdys olisi lahja normaalille evk:lle.

    Sisukas yksinpuurtaja kuokkii kyllä suon ylös -ja hankkii narinalleen oikeutusta selkäkivuista alta nelikymppisestä hamaan hautaansa saakka. Mutta ajattelepa mitä nuoreen Akseliin tarttui Halmeelta -vastamyrkkynä isä Jussilta ? Ja mihin Koskela kykenikään kun vastoin kodinhenkeä pääsi tutustumaan Ottoon ja vapaamuurarien urjalalaiseen rentouteen ja selviytymiskeinoihin ! (Jos mikä on fakta, niin tällainen V. Linnan konstruoima, havaintojen kristallikide.)

    Niin millä keinoin Tikanoja-Lassilan roskismonopoli onkaan rakennettu. No ihan varmasti kauhomalla luottolaitoksestamme omaan saaviin, valuttamalla sieltä (ilmasta tehtyä) uutta, itselle luotua, rahamäärän kasvua kilpailevien roskisfirmojen omistajille lahjaksi ostamalla heidät pois kuleksimasta.("Laina" oli arvopaperistettu ja myyty Ilmariselle ja Kulttuurirahastoon, sieltä edelleen stipendipäivän alla, kässiksi muuttamiseksi Koneen säätiön osinkorahojen sijoituskohteeksi. -Tässäpä pauhaava fakta finanssioppia. Amerikassa ne tollasia kirjoitavat.

    Strategia jatkuu: hurmataan kaupunginisät -ja vihoviimeksi nostetaan taksat. Tervehdytetyllä hintatasolla hoituvat lainat pois taseista. Kun tämäkin omahyvän projekti kysyy kaveripiiriä eli jengiä, niin olisiko tämä sitä organisoitua syndikalismia, huliganismia tai mitä helvetin enkeliä onkaan ? Näitä niinkun joiden yrittämistä elikkä enkelisijoittamista kehysriihessä 21.3. 2013 kannustetaan kokouljaan maanpulustusperinteen nimissä?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Tasavertaisessa asemassa olevien ihmisten kanssa sovinto löytyykin.

    Nykyään vaan kumman usein esitetään, että työtätekevän luokan pitäisi eläytyen ymmärtää omistavan, liikevoittoa tavoittelevan luokan kärsimyksiä. Himasen kirja kuuluu juuri tähän lajiin. Siksi sitä ei pidä hyväksyä.

    VastaaPoista
  7. Mikähän siinä on, kun maailma on täynnä tolvanoita. Kaikki pitäisi tehdä itse, niin tulisi kunnolla tehtyä. Paitsi että aikuisten oikeasti saan aikaan pirun pientä siivua siitä, mitä kaikkea päivän ja vuoden mittaan tarvitsen.

    Tätäkin kuitenkin saan kirjoittaa lämpimissä tiloissa, vatsa täynnä, eikä muu oikein välittömästi uhkaa kuin elintasosairaudet. Laajemminkin maailmassa ei kokonaisuutena ole koskaan mennyt näin hyvin, Suomessa menee maailmassa parhaiten ja nykyisellä sukupolvella paremmin kuin tässä maassa koskaan.

    Pirun hyvä tuuri niillä tolvanoilla käy, mitähän tämä olisikaan jos...

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista nähdä kun ne separoituvat tiedemiehet, rockhahmot ja hömppämaakarit ..on tämä!
    toisalta se on kai työllisyyskysymys-linjavalinta; uuden ajan klassikon Aikuiskasvatus Risteysasemalla kirjoittaja Juha Suoranta kahlaa nyt jossain muualla kuin omalla lammikollaan - ennen muuta keskusteluargumenttiensa voimattomuudesta näen sen.

    VastaaPoista
  9. "hankalakin riita-asia on soviteltavissa ja sovittavissa, jos taitava henkilö johdattelee riitaveljet ymmärtämän, että heidän on tultava toimeen toistensa kanssa jatkossakin...Tämän vuoksi vedän liikkuvat taakse aina kun kuulen vedottavan oikeudenmukaisuuteen (riita-asiassa)."

    Kaikki kunnia sovinnollisuudelle, jota riita-asioissa nykyisin todella pyritään olan takaa edistämään. En kuitenkaan malta olla korostamatta, että eräs riita-asioiden tarkoitus on oikeudenmukaisuuden toteutuminen ts oikeuden läpilyöntiperiaate eli että tuomioistuin vahvistaa, mikä on oikeusjärjestyksen mukainen lopputulos jossain kysymyksessä.

    Äärimmäisen hyvä, että kosteus- ja homejuttujen käsittelyä mietintään. Se on jutturyhmä, jossa nykyjärjestelmä ei toimi, koska oikeudenkäyntikulut ruineeraavat täysimittaisen oikeudenkäynnin hävinneen kun taas kulujen pelossa ei uskalleta katsoa asiaa loppuun asti (vrt access to the court -periaate).

    VastaaPoista
  10. Miksi blogin tunnisteena on "oikeuskäytäntö"? Eikö kahvipannu kuuluisi tunnisteen "tavarat" alle?

    VastaaPoista
  11. Pekka Himanen paperista, jota minä sanoisin koonnokseksi, käy hyvin ilmi koko valtavirtaisen ajattelumme latteus ja fraasisuus. Jos tämä teoriaherra nyt on suurin säihkyvä tähti sillä maalla, sen pahempi, sen pahempi....

    Ei ole ihme, josei se tunnu missään, eli ei ravitse ihmistä hänen syvimmän eksistenssinsä tasolla kuten taide - parhaimmillaan.
    Tarvitsee vain ottaa rinnalle uusnatsien tai skientologikirkon aatteellisten tähtien analyysiä esimerkiksi siitä, mikä elähdyttää ihmisen niin että tämä voima vaikuttaa fyysiseen ruumiiseen saakka; siksi tämä yksilö, jossa elämäntehtävän- tai -tarkoituksen sytyttämä henki palaa, ja siksi hän kenties selviää äärimmäisissä ääriolosuhteissa, toisten `tyhjien´, kaatuessa.
    Kuka tahansa näkee että marginaalit kulkevat syvemmällä pikkuporvarillista maailmanymmärrystä, ja sen taantuvaa yhtenäiskulttuuria.
    Näin muodoin, tuskinpa kvasiakateemisista toiveista huolimatta ääriliikkeiden huomiovalot sammuvat pois.
    Ääri he ovat, ja analyysinsä ovat osin yhteisiä, toiset heistä katsovat vain menneisyyteen, toiset tulevaan
    Ennuste taas on heikko tälle Himasen lattealla maailma- ja ihmiskäsitykselle, siihen nojaavalle yhteiskunnalle.
    Olisi tehtävä perusteellinen analyysi siitä, mitkä ovat todellisia tarpeita ja elinehtoja elämän mielekkyyden säilyttämiseksi - lähtien siitä minkä tunnemme vähiten: tietoisuuden olemuksesta.

    VastaaPoista
  12. Joku, muistaakseni Urpo Kangas, sanoi perinnönjaossa jaettavan rakkautta, viimeisen kerran ao osoitteesta. Se on minusta sattuvasti selvennetty.

    VastaaPoista
  13. Toisin kuin Kempinen itsepäisesti inttää, Himasen tekele on nimenomaan tutkimus. Himanen itse toteaa Long Playn haastattelussa että kyseessä on normaali tieteellinen tutkimus, ja samaa sanotaan myös Himasen firman ja Valtioneuvoston kanslian välisessä sopimuksessa; Akatemia ei saisi muuta rahoittaakaan. Himasen työtä on siis arvioitava tutkimuksen kriteereillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa; se ei suinkaan tarkoita, vaikka ko. näytteen pohjalta voisi luulla, latteuksien kierrätystä tai uusien sellaisten, vain vähän ufompien vetelyä hatusta.
      Tieto on valtaa, hokema ei tarkoita niiden joilla on valtaa lipevää nuoleskelua. Himasen laittaisin muutenkin kertaamaan Durkheimit valtion suhteista kansaan ja kansalaisiin; jossakin siellä hänellä piilee vakava sosiologisen ja valtio-opillisen näkemyksen vajaus, arvaten, inhimillisen heikkouden saattelamana.
      Tieteellisen tutkimuksen tarpeen sanelee aiemman käytettävissä olevan tiedon riittämättömyys tai ristiriitaisuus. Näin "perusselvityksen" tulee tehdä tiukka analyysi juuri näistä ongelmista, jotka johtuvat perustellun tiedon rajallisuudesta, tai kenties kokonaan väärästä paradigmasta, kehyksestä, jossa tietoa haetaan.

      Poista
  14. mikä siinä voi maksaa 700 000 euroa, kysyy Loka: http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2013/03/04/huijarit-ja-holmot/?ref=es

    ja vastaa:
    "Vähintään yhtä hyvän ja selkeämmän raportin olisi saanut Varpaisjärven Esson baarifilosofeilta muutamalla keskioluella."

    VastaaPoista