Sivun näyttöjä yhteensä

11. maaliskuuta 2013

Parhaita tietokirjoja





Yritän kyhätä listaa kymmenestä tai sadasta parhaasta tietokirjasta. Sellainen lista on tietysti naurettava, koska sen on pakko olla mielivaltainen. Lisäksi on rumaa liittää oma tietämättömyytensä tietokirja-käsitteeseen.

Päivän uutisen – ministeri Max Jakobsonin kuoleman johdosta – yritin ensin muistella, mistä kirjoista olen lukenut, että vastikään kuolleen, noistakin ajoista itse kirjan kirjoittaneen Benedict Zilliacuksen lisäksi Ihantalassa olivat kesällä 1944 tulenjohtajina, hetkittäin samassa korsussakin, Jaakko Pöyry ja Max Jakobson. Ja edelleen aivan epämääräisenä muistikuvana luetusta olen tietävinäni, että molemmat olivat siis Suomen rintamien pahimmassa paikassa, jossa tulenjohtoluutnantin eliniänodote oli olematon, mutta joutuivat paria päivää ennen suurrähinää alta pois muualla käskettynä. Jompikumpi taisi sairastua.

Mutta parhaiden tietokirjojen listalle sijoittaisin itsekin Jakobsonin ”Diplomaattien talvisodan”, vaikka se on sekä vanha että kohdittain vanhentunut. Myynnissä näyttää olevan seitsemäs painos. Kirja ilmestyi 1955, jolloin kirjoittaja oli siirtymässä Uuden Suomen Lontoon kirjeenvaihtajan tehtävistä Washingtoniin lehdistöavustajaksi.

Listasijoitus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kirja on niin tavattoman hyvin kirjoitettu. Akateemikko Matti Kuusi taisi käyttää sen alkua esimerkkinä hyvästä tyylistä ja kirjoituksen aloittamisesta. Ajan hengen mukaisesti siinä sanotaan jotain sellaista, että kun vuorikiipeilijä putoaa kuiluun, tapausta selviteltäessä jätetään maininnatta yksi keskeinen tekijä, painovoima.

On se paljon parempi kielikuva kuin jatkosotaan sovellettu ajopuu tai koskivene.

Lukijalta kestää hetken ymmärtää, että viisauden sisään on kääritty myös moite. Luonnonlakiin eli siis putoamiseen voi varautua. Se oikeastaan on vuorikiipeilyn salaisuus ja viehätys. Pienen valtion tehtävä puolestaan on säilyä itsenäisenä, joka edellyttää useimmiten sodan välttämistä. Itse kirja onkin sitten tuon ajan presidentti Paasikiven ja pääministeri Kekkosen aikakauden rajoissa kertomus poliitikkojen ja heidän tärkeiden avustajiensa diplomaattien toiminnasta ensin sodan välttämiseksi ja sitten rauhaan pääsemiseksi.

Hyvä tietokirja on juuri tuollainen. Olen tässä ja nyt eri mieltä kuin kirjoittaja oli tuolloin; usein toistelemillani perusteilla arvioin, ettei sota ollut vältettävissä.  Mutta tietokirja panee ajattelemaan.

Toinen esimerkki on Jutikkalan vaikutuspiiristä nousseen Oiva Turpeisen ”Nälkä vai tauti tappoi? Kauhuvuodet 1866-1868 (1986).

Jutikkalalla itsellään on aika monta kirjaa, jotka otan listalleni, myös kompilaatiot Uuden ajan taloushistoria ja ”Kuolemalla on aina syynsä”. Tarkoitan kompilaatiolla tässä, että näissä kirjoissa on vain vähän ensisijaisten lähteiden tutkimusta, jota on sitäkin enemmän listakärkeen kuuluvassa Suomen talonpojan historiassa (1942).

Turpeinen halusi selvittää, mikä oli nälän ja mikä kulkutautien osuus suurten nälkävuosien kuolleisuuteen. Hänen kirjansa on selvitys, ja perusajatus on nerokas. Hän arvioi, että kovan kulkutaudin saanut kuolee asuntoonsa tai kotipaikkakunnalleen, koska ei jaksa muuta. Nälkään menehtyvä lähtee etsiskelemään syötävää ja saattaa päätyä monen pitäjän päähän, varsinkin jos huhutaan, että jossain on ruokaa nälkäisille.

Siten hän päätteli rekisteröidyistä kuolinpaikoista jakautumaa. Meillähän oli kirkonkirjoissa käytännössä koko väestö ja kuolleiden kirjassa menehtymisen ajankohta ja paikka.

Kiinnostunut voi lukea kirjasta lisää. Kulkutautien merkitys oli suuri; sekä 1800-luvun että 1600-luvun suurista kuolovuosista on uutta ja pätevää kirjallisuutta.

Pantaisiinko listalle (kuolleen kunniaksi) Wiio – Somerikko, Harrastajan radiokirja 1950. Itse en ymmärrä, mutta jo lähisuvussa on ihmisiä, joiden elämään se vaikutti uuden ajan airuena.

33 kommenttia:

  1. Listalle myös Valitut Palat, Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listalle myös Neuvostoliitto-lehti, Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.

      Poista
  2. "molemmat olivat siis Suomen rintamien pahimmassa paikassa, jossa tulenjohtoluutnantin eliniänodote oli olematon, mutta joutuivat paria päivää ennen suurrähinää alta pois muualla käskettynä. Jompikumpi taisi sairastua."

    Voi voi, mitenkäs sattuikaan! Muistaakseni armeijassa jotkut tyypit sairastuivat aina sopivasti. Harri Tapper kertoo kirjassaan Loimu ja lumi jutun jäniksen, suden ja karhun ryyppäjäisistä. Ensin sammui jänis. Sitten karhu ja susi alkoivat tapella ja veri virtasi. Jänis totesi herättyään: minulle ei viina sovi, kun olen noin pahapäinen. (Tapperin kirja kertoo siis Napoleonin sotaretkestä Venäjälle.) Tapperin juttu voisi kuvata Suomen roolia silloin sekä toisen maailmansodan aikana. Karhu ja susi tappelivat, jänis nukkui aikansa. Eikö Suomen asemaa voisi tarkastella vähän laajemmin, vaikka alkaen Ruotsin "soturikuninkaista" esim. Kaarle 12., sitten isoon vihaan jne. Suomi oli suurimmillaan kuuluessaan Venäjään ja jonkin aikaa sen jälkeen. Tv:ssä menevä sarja Suomi on ruotsalainen on uskomatonta puppua. Mitä merkitystä sillä on, että sana silli on tullut ruotsinkielestä? Sehan on virran suunta. On selvä, että Venäjän luonnollinen raja menisi Pohjanlahdessa, jos ei Atlantissa asti, mitä siitä tappelemaan. Pienen maan ainoa toivo on maailmanrauha tai sitten karhun ja suden kamppailu.

    VastaaPoista
  3. Tulenjohtoluutnantin eliniänodote...

    Turhat ylisanat antavat väärän kuvan"! Tulenjohtaja oli 1944 aina hieman sivussa tähystäessään taistelualueelle ja tulen osumiskohtiin.
    Niin Ihantalassakin.

    Vertailun vuoksi voisi lainata vaikka Lasse Heikkilaa (Ballaadi Ihantalasta) tai Eino Pohjamoa (Rauta palaa/JR12). Tietääkö Kemppinen, missa lähitorjuntamiehet ja heidan hakopäät oli Ihantalassa. Mistä sain voiman johtaa iskuryhmää, on yhden Laase Heikkilän runon teema. -- Taisi tulenjohto olla naitten poikien mielesta suojatyöpaikka!

    VastaaPoista
  4. Ennen vanhaan kaikki oli niin paljon helpompaa. Ei ollut sairauksiakaan kuin kolmenlaisia:
    rintakipua, kohtausta ja karannaista.

    VastaaPoista
  5. Tuomo Polvinen, Venäjän Vallankumous ja Suomi.

    Georg Schauman, Valtiomuototaistelu Suomessa 1918, WSOY, 1924.

    Diplomaattien talvisota sijoittuu hyvin propagandasarjassa, kirja on tietenkin ministeriön antama tilaustyö lehtimiehelle. Vanhempi Jakobson pyysi ulkoministeriön valtiosihteeri Matti Tuoviselta toimeksiantoa Kekkosen elämänkertakirjuriksi. Toimeksiantoa ei annettu, lisäksi Jakobsonilta menivät muista syistä ministeriön arkistot kiinni.
    Katso Tuovisen äskettäin julkaistut päiväkirjat.

    Juuri kuolleista ei tietenkään saisi puhua pahaa, mutta muistokirjoitusten sekä Jakobsonin toimia sivuavissa kirjoissa on käsitelty myös kolikon toista puolta.

    Paras selostus EVA:n historiasta, taitaa löytyä toisen viipurilaisen muistelmista. Hästö Stig H.: Vuodet kertyvät, pilvet haihtuvat. Omaelämänkerrallista tarinaa ja mietteitä seitsemältä vuosikymmeneltä. WSOY 1987

    http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/nakoala-ulkoministerioon/1257479

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stefan Forssin propagandistinen teksti Åken elokuvien käsikirjoituksen eräänä pohjana?

      Aikoinaan tässä linkissä luki mm. näin:

      http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725

      "Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."

      Stefan Forssin Åken Tali-Ihantala -elokuvan tapahtumia esittelevä juttu lienee kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!

      Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
      Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Lauri Jäntin 1. sotakirjasta Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, Wsoy, 1955.

      Kummallista on Hästön kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

      Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944, Wsoy, 1989

      Poista
    2. Hästö Stig H. Vuodet kertyvät, pilvet haihtuvat

      Tuokin kirja piti hankkia ihan muutaman sivun mittaisten "sotajuttujen" takia. Olihan kyseisen henkilön "muistikuvia" käytetty kyseisten elokuvienkin lähteenä. Eipä Hästöllä paljoa omaa kerrottavaa ollut, mutta toisten kirjoista lainaamalla hän näytti saaneen hieman "sotamuistojakin" kirjaansa.

      Hästö Stig H. Vuodet kertyvät, pilvet haihtuvat - Omaelämäkerrallista tarinaa ja mietteitä seitsemältä vuosikymmeneltä, Wsoy, 1987, 496 s., 1. painos

      Toinen Åken elokuvien lähteenä mainittu Hästön kirja on tämä:

      Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - Muistoja tunnelmia Viipurista kesäkuussa 1944
      WSOY, 1989, 173 s., 1. painos

      P.S. Vuodet kertyvät, muistot haihtuvat olisi saattanut sopia paremmin nimeksi... ;=)

      Poista
    3. Hästön kirjassa on myös paljon muutakin asiaa kuin sota. Hästön omasta yksiköstä PansD/JP3 menivät liki kaikki upseerit, joten Jakobsonin tulenjohto ei nyt niin kuolettava paikka ollut.

      Kirjasta voi lukea, millaista oli
      - elämä Viipurissa
      - millaista oli lainopin opiskelu K.Kemppisen aikaan,
      - työnantajajärjestön sielunelämää neljältä vuosikymmeniltä, STK, TKL
      - suomalaisen tekstiiliteollisuuden tuho, Herlin, kartellit
      - idänkauppa, EEC-kysymys, Kekkonen, Koiviston suhde demareihin, EVA:n perustaminen Taloudellinen tiedoitustoimisto, sinipunahallituksen synty...

      Tietenkin kirjassa on kaunistelua sekä mustia aukkoja, mutta tykkäsin kurkistuspisteestä.


      Poista
  6. Kielikuvat ja vertaukset ovat toki valaisevia, mutta niissä piilee aina omat ongelmansa.

    Mikä oli se "vuori", jolle Suomi oli "kiipeämässä"? Ja mitä tarkoittaa "kiipeäminen", kun käytännössähän Suomi yritti olla hissuksiin kusi sukassa isompiensa kinastellessa parhaista "vuorista".

    Olisiko parempi sanoa, että oli tulossa valtava "lumivyöry", jota pelätessään Suomi yritti hipsiä turvaan, mihin tahansa, vaikka pelsepuupin selän taakse? Ja onnistuikin, sillä vaikka vyöry humahti yli tuhoa aiheuttaen, henkikulta säilyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...henkikulta sailyi...
      Kenella sailyi , kenella ei!

      Poista
  7. >>Ihantalassa olivat kesällä 1933<<

    Kyseessä linee ns. "sormensiirtymäefekti"

    Onhan ne jutussa mainitut miehet saattaneet käydä poikasina Ihantalassa vaikka jo tuolloinkin, mutta sotimassa ne lienevät olleet vasta 1944 kesällä.

    Tekevälle sattuu...

    VastaaPoista
  8. Köyhät teillä on aina keskuudessanne.

    Kirkonkirjat sopisivat hyvin mukaan tietokirjojen kärkijoukkoon, niissä on tiiviisti kerrottuna monet kohtalot. Ruotsinkielellä kirjoitetusta tekstistä selviää myös kirkonrotan köyhyys. Kirkko huolehti näistä vähimmistä ja hoiti myös hautaamisen.

    Tuossa mainittu radiokirja on veljeni hyllyssä.
    Esitän mukaan:Sähkön pitkä historia.

    Lukumiehenä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista

  9. Viikonloppuna löytyi kassin pohjalta kirja:
    M.J. Diplomaattien talvisota, 8. painos 2009.

    Esipuuheessa tekijä kertoo, että
    1961 julkaistun englanninkielisen
    laitoksen hän joutui osin kirjoittamaan uudestaan.

    Erlanderin muistelmiin tarjoamaansa lisäystä ei hyväksytty.
    "Stalin olisi voinut pidättäytyä hyökkäämästä Suomeen, jos
    Suomen ja Ruotsin välinen puolustusliitto olisi ajoissa syntynyt."
    (huomaamme konditionaalin).

    Esipuhe kokonaisuudessaan on erinomainen ja
    kattava aina tähän päivään asti.

    "Olen tässä ja nyt eri mieltä kuin kirjoittaja oli tuolloin; usein toistelemillani
    perusteilla arvioin, ettei sota ollut vältettävissä."

    Esim. jo hyvissä ajoin, runsas vuosi ennen
    h-hetkeä alkanut tieverkon rakentaminen
    läntiseen suuntaan ja muu varustautuminen
    koko rajan pituudelta.
    Kanavat ja rautatiet mukaan lukien.
    Valmistautumista puolustautumiseen…
    vaiko ystävien vastaanottoon ?

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: korjasin kirjoitusvirheen, 1944 siis eikä 1933.

    Zilliacuksen kirja on Kertomus kadonneesta saaresta. Hän kävi siellä juuri Ihantalasta kesällä 44, mutta perheen kesäkoti, Hapenensaari, oli tuhoutunut jo talvisodassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessa kesalla 1944 tulenjohtaja olisi paassyt Ihantalasta jonnekin kadonneelle saarelle??

      Kaksi mahdollisuutta: On voinut kayda kesalla 1944 heinakuun jalkeen tai sitten ennen kesakuun 10 paivaa. Jos on kaynyt ennen kesakuun 10 paivaa, niin ei ole lahtenyt Ihantalasta, jos on ollut tulenjohtaja. Toinen mahdollisuus on, etta han ei ollutkaan tulenjohtaja vaan joku muu tykiston yleismies.

      Poista
    2. Joku ystava edella epailee Tali-Ihantalan suurtaistelun olemassaoloa. Taistelu muka "meni" kahdessa viikossa Talista Ihantalaan?? Ei kai nyt aivan nainkaan sentaan!


      Taisipa Tali-Ihantalan taistelu olla olemassa. Kyllahan kartalta nyt loytaa Talin ja Ihantalan, mutta ei taistelu tuollalailla vaan edennyt. Kun puna-armeijan karki oli Pekarin purolla Ihantalassa, niin Suomen ilmavoimat ja Kuhlmey moukaroi Talin siltoja. Tykiston patteristot olivat somasti Tali-Ihantala linjan luoteispuolella Vakkilasta-Tienhaaraan ja Viipurinlahdelle. Tykisto ampui koko Tali Ihantalan aluelle, missa ikina oli lihavia maaleja tai joukkoja ryhmittymassa.

      Poista
    3. Näin siis kirjoitin tuossa ylempänä:

      "Minusta tuntuu, että 1990 -luvun alussa oli jo suorastaan muotia olla "Tali-Ihantalassa" jossain ratkaisevassa roolissa, siis sellaisessa paikassa, jota ei ole oikeasti edes olemassa. On vain Tali ja siitä n. 10km pohjoiseen Ihantala. Ja taistelu, joka kesti noin 2 viikkoa, edeten Talista aina Ihantalaan saakka."

      Mikä tuossa ei mahdu pirtaasi? Toki tuo on raaka yleistys, mutta Suomen sotahistorian tunnen kyllä melkoisen hyvin viime sotien ajalta.

      Kävin kesällä 2012 Kannaksella mm. Ihantalan kuuluisan aukean reunalla olleella muistomerkillä. Meillä oli 3 sotaveteraania mukana ja eräs heistä oli ollut Ihantalassakin. Kierrettiin useimmat Talvi- ja Jatkosodan taistelupaikat 3 päivän aikana. Vuosalmelle pääsy oli monimutkainen juttu, mutta onnistui sekin. Ja 1 siellä elokuussa 1944 haavoittunut veteraani oli tietysti matkassa... sanoi ettei enää kolmatta kertaa aio tulla sinne.

      Tuolla on melko hyvä yleiskuvaus Ihantalan tapahtumista

      http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

      http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm


      Poista
    4. Hyva kun joku tuntee Suomen sotahistoria 1939-1945 hyvin !
      Ammattimiehillakin on vaikeuksia päästä tuollaiseen asian hallintaan!

      Poista
  11. Isäni johti tykistön reservinupseerina tulta Tahi-Ihantalassa. Kotioloissa hän ei sodasta kanssani juuri mitään puhunut, enkä kysellyt. Nagan isällä oli lipastonlaatikossaan, ja iso kasa siihen sopivia kuteja, ne oli kuin kiväärin panoksia jossa luoti on hylsyn sisällä. Pikkupoikana ammuin sillä pihakoivuja, oli kevät, koivut alkoivat vuotaa mahlaaa, ja minä sain selkääni. Myöhemmin isä kertoi että se on sotasaalis venäläiseltä lähetiltä: oli poikaparka eksynyt heidän puolelleen... "Liekkö ollut viittätoistakaan. Se pelkäsi, vapisi kuin haavanlehti. Minä sille yritin sanoa että 'älä pelkää, ei mee sua tapeta'. En tiedä ymmärsikö?" Ja isä piti paussin, mietti, ja sanoi sitten: "Vaikka mistä minä tiedän mitä hänelle myöhemmin tapahtui."

    VastaaPoista
  12. Tali-Ihantalan taistelu kesällä 1944 on Pohjoismaiden suurin taistelu kautta aikain. Venäläisiä tällä pienellä 10 x 10 km alueella oli 150 000 ja suomalaisia 50 000, joista valtaosa jäi henkiin. Joten ei ehkä ole ihme, että niin moni siellä kertoo olleensa.

    Olen pari kertaa ollut itsekin Ihantalan kirkonmäellä kuuntelemassa mikrosotahistoriaa. On siinä metka tunne, kun vanha mies näyttää vapisevalla sormellaan, että tuossa minä makasin panssarinkauhun kanssa ja tuossa möyri panssarivaunu kohti... Sankaruus saa uusia ulottuvuuksia. Henkensä hädässä ihminen tekee merkillisiä tekoja.

    Oli siellä isänikin, jonka marssia Poventsasta Ihantalaan voi seurata päivän tarkkuudella pienistä mustakantisista vihkoista. Hänkin jäi eloon, osaksi siksi, että oli kengitysaliupseeri, eikä ihan Ihantalan eturintamassa, vaan puolen kilometrin päässä.

    VastaaPoista
  13. Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

    Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan mukaan, sivulla 341 on karkureiden määristä seuraavat lukemat:

    1. Närpiö 120
    2. Munsala 85
    3. Korsnäs 67
    4. Koivulahti 57
    5. Vaasa 43
    6. Oravainen 32
    7. Raippaluoto 28
    8. Mustasaari 28
    9. Vöyri 28
    10. Pietarsaari 25
    11. Siinpyy 22
    12. Maalahti 20

    Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.


    Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!


    Isänmaallisuusvyöhykkeen karttasivu on näemmä jo sammutettu!

    http://museum.svof.fi/finindex.htm

    Tässä on uusi karttakuva samasta alueesta

    http://svenskfinland.files.wordpress.com/2008/06/svenska-osterbotten.jpg



    VastaaPoista
  14. Ihantalassa taisteltiin kesällä 1944. Elämänkertatietojen mukaan Max Jakobsson oli rintamalla vuosina 1942-43.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maxin isoveli oli päämajan tiedustelu-upseeri, isoveli taisi järjestää pikkuveljen jälkikäteen RUKiin.

      Poista
  15. Munsalan souturit TOP 4 oli tässä järjestyksessä:

    Matts Andersen: "Flykten västerut" (Sahlgren Förlag 1987)

    Sivulta 147

    1. Närpiö 229 (292)
    2. Kornäs 150 (184)
    3. Munsala 137 (148)
    4. Vaasa 97 (157)

    Yhteensä 613 (781)

    Ja sitten lauletaan Heikki Klemetin hengessä, mutta uusin sanoin:

    "Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
    Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
    tuntevat mikä on soutajan suku,
    Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
    Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
    kunnian miehistä kauhein luku.
    Sankarit vaan, niin käy soutamaan."

    Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944

    http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45

    VastaaPoista
  16. Google löytää tälle Munsala-jorinalle jo 44 osumaa, Kemppisen blogiinkin se on postattu jo kahdesti, edellisen kerran "jarmomin" toimesta.

    VastaaPoista
  17. >>Munsala-jorina<<

    Sinua harmittaa vain se, että kaikki kerrottu on täyttä totta!

    Lähteenä on Jukka Kulomaan väitöskirja Käpykaartiin? ja sota-aikaiset Sotapoliisin toimintakertomukset touko-elokuulta 1944.

    Totuus sattuu.


    http://www.sermones.fi/2008/11/sotilaat-ja-sotahistorioitsijat-tarttuivat-kynaan-puolustaakseen-isanmaansa-puolustusta-%E2%80%93-jukka-kulomaa-ja-jarmo-nieminen-tekevat-kunniaa-suomen-sotilaalle-%E2%80%93-heikki-ylikankaan-tutkimus/

    Sama linkki lyhennettynä

    http://tinyurl.com/d8gugqq



    "Jukka Kulomaa on filosofian tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti. Hän on kirjoittanut väitöskirjan jatkosodan sotilaskarkuruudesta.

    Jarmo Nieminen on yleisesikuntaeverstiluutnantti ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja."

    VastaaPoista
  18. Isänmaallisuusvyöhykkeen karttasivu ilman viimeistä / -viivaa.

    http://svenskfinland.files.wordpress.com/2008/06/svenska-osterbotten.jpg

    http://svenskfinland.files.wordpress.com/2008/06/svenska-osterbotten.jpg

    VastaaPoista
  19. Minulla on muistikuva, että Max Jacobson olisi ollut RUK:n kurssilla 58 Niinisalossa eli samalla kurssilla isäni kanssa. Täytyy tarkistaa kurssijulkaisusta, joka on tallessa.

    VastaaPoista
  20. Wiion-Somerikon kirja (ehk myöhempi painos) isältä perittynä ja kannettomana vaikutti merkittävästi minuun. Sen opin ansiosta olen voinut tehdä seurantakoneiston ohjauspiirit astronomiseen kuvaukseen, korjannut sukulaisen antennin ym.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  21. Asia tuli tiedoksi. Kiitos siita!
    Tuskin kannattaa jauhaa tätä enempää?

    VastaaPoista
  22. "Sinua harmittaa vain se, että kaikki kerrottu on täyttä totta!

    Lähteenä on Jukka Kulomaan väitöskirja Käpykaartiin? ja sota-aikaiset Sotapoliisin toimintakertomukset touko-elokuulta 1944.

    Totuus sattuu."


    Kiitoksia. Tämä sai minut lopullisesti vakuuttumaan siitä, että Venäjän hyökätessä soudan minäkin pikimmiten Ruotsiin ja annan ryssien kernaasti jaella 9 mm tuuletusaukkoja näiden totuuden rakastajien takaraivoihin.

    VastaaPoista