Sivun näyttöjä yhteensä

17. maaliskuuta 2013

Annunsiaatio





Marian ilmestyspäivä. Lapsuudessani se saattoi olla arkipyhä, kunnes Vilkuna pilasi almanakan, kuten oli tapana sanoa. Tuskin se Vilkunan syytä oli.

Palaan näihin kokemuksiin, koska ne olivat suuria. Pieni juristikokous Fiesolessa. Se on muinainen etruskikaupunki, nykyisin yliopisto, vuoressa ja paikassa, jossa ruokalasta näkee Firenzen tuomiokirkon kupolin. Luullakseni näky on melkein sama kuin elokuvan ”Hotelli Firenzessä” (Room With a View). Rakennus on entinen luostari. Sisäpihaa voi tuskin ylittää ajattelematta liian tuttua kappaletta ”Luostarin puutarhassa”.

Paikkakunnan tunnetuin asukas oli ollut Fra Angelico, jonka työn jälkiä oli eri puolilla. Onneksi ymmärsin mennä ja jaksoin kävellä San Marcon luostariin. Kysymyksessä on luostari Firenzessä, ei mitään Venetsiaan liittyvää.

Siellä kertomuksen mukaan Cosimo di Medicin aloitteesta Fra Angelico alkoi maalata rakennuksen asuinsoppiin seinämaalauksia. Niistä ehkä kuuluisin on Marian ilmestys, josta yllä on yksityiskohta.

Ei ole huono ajatus opettaa itselleen vanhempaa maalaustaidetta katselemalla tarkoin eri taiteilijoiden versioita samasta teemasta. Tämä enkelin ja Marian kohtaaminen oli suosikkiaiheita. Fra Angelico eli ja kuoli juuri 1400-luvun puolella, mutta hän on hyvä opas sata vuotta vanhemman Cimabuen ja Giotton taiteeseen.

Vertailu on mahdotonta ja rinnastaminen tyhmää, mutta pidän näistä enemmän kuin Leonardosta, puhumattakaan Rafaellosta ja Tizianosta. Täydellinen mestaruus alkaa vaikuttaa, pyydän tätä anteeksi, jotenkin yhdentekevältä. Nämä Firenzen seudun miehet ja etenkin Sienan taitelijat (Ambrogio Lorenzettin Marian ilmestys) sisältävän jollain tavalla maailman luomisen tuoreuden.

Lausuma ei ole aivan päätön; vuosisadoiksi maalaukseen ja kuvanveistoon jääneet ilmiöt, kuten ”oikea” perspektiivi, tulivat näiden miesten mukana. Vanhat sienalaiset saattoivat vielä maalata taulun ”sarjakuvana”. Jonkun pyhimyksen tempauksia esitettiin eri puolilla samaa kuvaa, koska ajallista järjestystä ei ollut vielä keksitty eli siitä ei välitetty.

Muistamme, että maailma luotiin vuonna 1309. Silloin Firenzen seudulla alkoi käydä kellotornissa maailman ensimmäinen punnuksia rattaita käyttävä tornikello. Ennen pitkää hulluus oli huipussaan. Entisten hyvien, yöllä ja päivällä erilaisten rukoushetkien sijaan tuli tapa jakaa vuorokausi yhtä pitkiin palasiin, joiden nimenä oli sitten edelleen ”hetkeä” eli rukoushetkien väliä tarkoittanut latinan ”hora”, tunti. Ja aikanaan tuli ”pieni”, minutus, ja ”toinen, ”secundus”.

Marian ilmestyspäivän musiikkia kuunnellessa saattaa käväistä mielessä, että kukaties olemme nanoihmisiä. Tätä nykyä.

Paastonajan vuoksi on vähän makuasia esittää väitteitä Marianpäivän musiikista, mutta etenkin meillä jouluvirtenä tunnettu ”Kas kirkas nyt kointähtönen” päättää kantaatin numero 1 (Wie schön leuchtet der Morgenstern).

Yritän pitää näppini erossa Bachista, koska pääsiäisviikko lähestyy. Muistaakseni hulluimmillani kuuntelin saman vuorokauden aikana Matteus-passion kolme kertaa ja Johannes-passion kerran. Ennen joulua huomasin, etten ole ainoa hullu. Purin hammasta ja painoin jarrua. Gadiner ynnä muuta johtavat huhtikuun alussa Bach-maratonin – olikohan se 15 tuntia Bachia putkeen. Kyllä teki mieli lähteä, mutta sitten olisin myös istunut sen koko ajan enkä olisi kahteen viikkoon tiennyt kuinka päin olen saati löytänyt takaisin Suomeen.

Bach kuitenkin pääsi lipsahtamaan mieleen, kun vastaan tuli jostain jo ennen lukemani väite, että J.S. Bach kuoli kakkostyypin diabetekseen, samoin kuin Beethoven. Asiasta ei tietenkään saa selvää. Näköiseksi väitetyn muotokuvan perusteella ajatus ei ole lainkaan mahdoton. Joku on myös tutkinut käsialan muuttumista säveltäjän vanhoilla päivillä. Joka tapauksessa Bachilla ja Händelillä, jotka eivät koskaan tavanneet, vaikka olivat aikansa kaksi superstaraa, oli sama kohtalo. Heidät tappoi sama silmälääkäri. Nimi oli Taylor. Niin että älköön kukaan epäilkö lääkäreiden keskeistä roolia musiikin historiassa.

18 kommenttia:

  1. Pekka T. Heikuran seikkaperäinen kirjoitus: "Bach, Händel ja silmälääkäri Taylor" valottaa tuota kirurgista toimenpidettä.


    ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/download/3944/3700

    VastaaPoista
  2. Ei ole sattumaa että uskonto ja taide kulkivat (kulkevat) käsi kädessä. Molemmissa on kysymys esiin tuomisesta, näyttämisestä, nähdyn ja koetun laajemmasta ymmärtämisestä.

    VastaaPoista
  3. ‘Muistaakseni hulluimmillani kuuntelin saman vuorokauden aikana Matteus-passion kolme kertaa ja Johannes-passion kerran.’

    Nämä molemmat kärsimysnautinnot voi ja ehtii kuunnella myös nopeutettuina versioina - jopa kymmenen kertaa päivässä/passio. Toki mieluusti lääkärin valvonnassa.

    VastaaPoista
  4. Fra Angelico on suurenmoinen. Olen käynyt niissä luostarin keljoissa (?siis yksittäishuoneet, en ole varma nimityksestä) joissa oli Uuden testamentin kuvitusta. Jotkut kohtauksista, siis pääsiäisen, olivat aika hirmuisen hurjia.

    Cimabue taisi olla Giotton opettaja. Mutta en tiedä mistä Fra Angelico sai oppinsa. Tosin Firenzessä elettiin kiltojen kulta-aikaa.

    Ajatella että joku pääsee kokouksen varrella Euroopan kauneimpaan kaupunkiin!

    VastaaPoista
  5. "... koska ajallista järjestystä ei ollut vielä keksitty eli siitä ei välitetty."

    Aivan näin. Oma suosikkini tästä varhaisesta visuaalis-kerronnallis-historiallisesta hulinaksipistämisen traditiosta (Jumalalle, taiteelle ja postmodernismille kaikki on mahdollista) on taiteilija Julius Schnoorin maalaus (tosin myöhemmältä ajalta kuin tekstissä mainitut italialaisten mestarien työt, eli vuodelta 1817), jossa Johannes Kastajan perhe on käymässä kylässä Jeesus Nasarealaisen perheen luona (sekä Johannes että Jeesus ovat visiitin kuvauksessa esitettyinä molemmat vielä imeväisikäisinä pulskina ja alastomina pelmuilevina lapsina); tapahtuman dokumentaatiossa huomiota kiinnittää se, että etualalla istuva Jeesuksen äitineitsyt Maria (sädekehä) kylmän rauhallisesti pitää sylissään avattua Raamattua.

    Tähän ei paatuneinkaan postmodernisti pystyisi!

    VastaaPoista
  6. Kolme minulle ajankohtaista nimeä, Vilkuna, Bach ja Beethoven. Kävin muutama päivä sitten konsertissa, huomasin, että sekä Bach että Beethoven ovat kuolleet nuorempana kuin minä.(En luullakseni ole vielä kuollut, enkä voi kuolla nuorempana kuin olen nyt?) Mitenkäs sattuikaan, että olen lukenut juuri Kustaa H.J.Vilkunan kirjoja Isosta vihasta ja niihin verrattuna talvisota, jatkosota sekä Aatun kaasukammiot vaikuttavat pyhäkoululaisten touhulta. Soturikuningas Kaarle XII pakoili Turkinmaalla sillä aikaa kun itäisen maan soturit raiskasivat Suomea. Soturikuningas tosiaan ja Ruotsin suurvalta-aika! Turkista palattuaan Kaarle lähti Norjaa valtaamaan ja senhän tiedämme, miten siinä kävi. Karoliinit vilustuivat pakuumatkallaan. Ruotsin suurvalta-aika on yhtä totta kuin Raamatun kertomus paratiisista tai Aleksanteri Suuren maailmanvalloitus. Ja sitten Juhani Seppänen jaksaa toistaa, että Suomi on ruotsalainen. Entäs sitten?

    VastaaPoista


  7. Niin kuin Mikko Niskanen koki sokeille näyttää uittopuroon työnnettävät tukit kuorittiin. Ankaraan käsivoimatyöhön pääsi myös Kalle Päätalo ja mieshän hänestä tulikin. Kiitos lastensuojelun resurssipulan -tai oikeammin kai niiden koulutettujen pätevien virkasuojelijoiden. Enonsa taisi päälle katsoa.

    Savotta,uitot ja näitä ennen parrujen käsinsahuu olivat ruuantuottamisen lisätoimia saloillamme. Olin näiden lisäarvon kukkasena Firenzessä minäkin, viikonko olin, ja akkunasta näkyi sitä kupolikirkkoa, vauarkkitehtuuria,oikeammin rakennustaitoa. Ja sen edessä ne pronssiovivalut -onko kastehuone- ovat, niin metallurgian käännekohtia. Kohta tehdään jo tykkejä. Ja kello,niin. Siitä se aika repeään eteenpäin, ratas+piipala mustetin ruutireikään luntun sijaan, kiväärin lukon herätteeksi -ja jo vot mennään vauhdilla atomiaikaan. Kumma luomiskertomus.Jatkuu vaikka välillä paleltuu Norjan vuorille tai Stalingradin eteen.

    Giotton perhe liisasi kangaspuita. Oli kertynyt ylijäämän kai kaupunkirahvaan ruokinnasta ja kolikoille innovoitiin uutta elämää.
    Vuokratorpparit saivat lisätointa kutomalle Giotton kutomakoneilla USA:n -eikun islamin ostovoimaisille kuluttajille. Firenzessä värjättiin ja kohta siveltiin seiniäkin kuten Kemppinen kertoo.

    Käsitetaidetta. Ideaaleja ja varoituksia ihmistaimen ja kaupunginisien vaarin ottaa. Ihan samaa kuin tänäänkin esimerkiksi Amos Andersonin museon kuudennessa kerroksessa, lapsipirujen (=ennen kasteen ja kummien varjelusta) kakkurepimäkestit. Tai missähän onkaan esillä Jyrki Siukosen sivalluksia installaatioina. Nämä lähestyvät kauhun ja kammottavuuden kautta, puheenvuoron saadakseen markkinatohinalta. Tiedä sitten kuulevatko muut kuin pelastukseen determinoidut sielunveljensä. Onneksi ovat valitut,eliitti.

    Tavanomaisen tajullisempaa analyysiä institutionaalis-juridisesta pakkokehästämme esitetääm mm. Oulun kaupunginteatterissa Kauppamatkustajana Risto Tuorila, ohjaajasovittaja Paavo Westerberg. Siitä ei analyysi kamppautumisestamme joutavasta unelmoimaan ja tyhjiössä mestymisestä, voine ankarammin mieltä vallalta. "Yliopistokaupunki" Oulussa ei tusinaa opiskeluikäistä ollut paikalle arvannut tulla. Niin on hyvä Pisatus vahingokseen päällensä lorotettu. Kärppien matsissa en poikennut, mutta ihailen kylläkin oululaisten innokasta talvipolkupyöräilyä. Ja muutenkin vanhan tervantuotantoklusterin suuremmoisuutta on rakennuskivissä ja ihmisissäkin, esim.kokeissa ja heidän ravintoloissaan.

    Parrujen kotitilasahaus lakkautettiin ja Firenzen käsityöläiskutomot normitetaan EU rehnreformissa pakkomyytäviksi eli poistettaviksi pääomasijoittajille: Sijoittajille, niin sijoitettaviksi Indonesiaan. Ja Pääoma, niin sitä keinohedelmä-kätilöidään mielin määrin nykyisille Mediceille ja Kruppeille. Tai H&M:ille ja Benettoneille ja Zaralle, mielten manipuloijille, ei enää luonnon. Elämme vaihtoehtoluonnontieteen aikaa. Ja Taikajimi-Hämähäkkimiesten insinööriäärettömyyden aikaa.

    Kumpa kehysriiheensä kokoontuvat syrjäytyneetkin ehtisivät sinne Turun kulttuurihistorian sytytys-tykitykseen. Sujuisi arkiasioittemme hoito vähemmällä varpaille polkemisella. Aloittaa voisi näin pakkasaamuna suomalla lämmintä asuinsijaa kuten kansainvälisessä yhteisössä tapana on, kattohintaan. Jäisi rahaa muillekin kuin Wahlroosille. (Joka on päättäjille luvannut hoitaa ongelmat jos asuntosijoituspuolue ajautuisi hankaluuksiin: Pankki ostaisi kämpät. "Finanssilla on keinonsa, sääntelynarujen katkaisun jälkeisessä oikeusvaltiossa.") Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Minulle on jäänyt mieleen Vatikaanissa oleva kappeli, jonka seinämaalaukset Fra Angelico on tehnyt. Myöhemmin olen lukenut, että hänen oppilaansa ovat maalanneet osan niistä. Kaunis huone joka tapauksessa. Kaunein sininen väri, jota olen nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimoni silmissä on se sama väri.

      Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Minä olen nähnyt sellaiset siniset silmät vain kahdella ihmisellä: suomalaisella opettajalla ja Paul Newmanilla, jota vastapäätä istuin lehdistökonferenssissa Torontossa.

      Poista
    3. Anna haloo! Kaunein sininen väri my ass. Joku jo ehtikin mainitsemaan vaimonsa silmät. Entä lenseä kesäpäivä, pilvetön taivas, tyyni järvi. Ei aina tarvi olla niin kultturelli.

      Poista
  9. Esimerkiksi iPadilla voi nauttia taiteen tarkastelusta täysin siemauksin. Appseja on, esimerkiksi Art Authority. Tällä hetkellä koukuttavin on Google Art Project suoraan netistä, se antaa todella tehokkaan zoomin. Fra Angelicolta on jotakin:

    http://www.googleartproject.com/en-gb/artist/fra-angelico/4128011/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin
      http://commons.wikimedia.org/wiki/Cappella_Niccolina_frescos?uselang=fr

      Poista
  10. Jahas, nyt se piinaviikko taasen lähestyypi ja sen kyllä huomaa blogistin jutuista! Tähän sopisi erinomaisesti erilaisten pääsiäislampaan tai -karitsan valmistus- ja paisto-ohjeiden monipuolinen käsittely. Mutta onhan tuohon pääsiäiseen toki vielä kotvanen aikaa.

    VastaaPoista
  11. "Hotelli Firenzessä" - kyllä, Firenzen duomo varmaankin näkyi sen asukkaille niin kuin se näkyy Fiesolestakin, mutta luullakseni eri suunnasta. Kirjassa turisteille lupaillaan näkymää Arno-joen yli kaupunkiin, mikä viittaa vahvasti siihen, että hotelli olisi Oltrarnossa eli Arnon eteläpuolella. Fiesole taas on kaukana Arnon pohjoispuolella, eikä joki sieltä oikein näy, ainakaan markkinointikeinoksi asti. Näkymä kaupunkiin on kummastakin suunnasta suunnilleen yhtä hyvä, mutta luonnollisesti "peilikuva" sen mukaan katsotaanko sitä pohjoisesta vai etelästä.

    Yliopistorakennuksiin liittyy toinen, ehkä kiinnostavampikin kirjallinen anekdootti: historian ja oikeustieteen laitoksille kuuluva Villa Schifanoia, tai sitten viereinen villa, on paikka, jota Boccaccion sanotaan ajatelleen kirjoittaessaan Decameronea (nykyinen rakennus on toki Boccacciota uudempi). Tarkasta paikasta tietenkin kiistellään. Decameronen kehyskertomuksessahan nuoriso pakeni ruttoa Santa Maria Novellan kirkolta (nykyisen rautatieaseman vieressä) Fiesolen alimmilla kukkuloilla olevaan villaan, ja kun tarinan lukee, päätyy mielessään juuri niille paikkeille.

    VastaaPoista
  12. "Ennen joulua huomasin, etten ole ainoa hullu. Purin hammasta ja painoin
    jarrua."

    Tuosta syystä en ole hankkinut Bachin passioita, pelkään "puhkikuuntelua". Minulle riittää, että ne tulevat pääsiäisenä radio 1:stä, aina uusina, ihastuttavina versioina.

    VastaaPoista
  13. Gardiner on jumalainen- Hieman kuivempaa vanhan musiikin esityskäytäntöä edustaa tämä hieno levy, varsinkin sillä oleva Christ lag ín Todesbanden on upea.

    Bach: Magnificat / Cantatas 4, 11 & 50 / Easter Oratorio by Andrew Parrott on Spotify:

    http://open.spotify.com/album/0GBA8rf9KbJEBMQSYM3FYT


    VastaaPoista
  14. Jukka Kemppinen.Monet kiitokset hienosta ja ajankohtaisesta tekstistä.Bachista puheenollen allekirjoittanut on julkaissut artikkelin "Blindness of Johann Sebastian Bach" sarjassa Acta Ophthalmologica 2013:191:191-,artikkeli on julkaistu myös sähköisenä.Ko lehdessä käsikirjoitukset lähtevät vertaisarvioon anonyymeille asiantuntijoille eri puolilla maailmaa.Tämä kävi kolmella asiantuntijalla,jotka toisistaan tietämättä näyttivät kirkasta vihreää valoa.John Taylor leikkasi sokeaksi myös Händelin.Hänestä on hyvä ystäväni ja kollegani Dan Albert,Madison,Wisconsin,USA, julkaissut kirjan 2011 "John Taylor,England's early oculist,Pretender of Pioneer?" Tervehtien, Ahti Tarkkanen

    VastaaPoista