Sivun näyttöjä yhteensä

7. maaliskuuta 2013

Hiljaa!





Susan Cainin kirja ”Quiet” on saanut jumalattoman määrän kiitosta ja se menee kuin kuumille kiville. Aiheesta päätellen saamme sen pian suomeksikin.

Tästä kaikesta huolimatta – vuoden 2012 paras tietokirja USA:ssa jne. – teos on oikeasti kiinnostava ja helppolukuinen. Mikä siinä esitetyn tiedon arvo ja merkitys on, sitä en osaa arvioida.

Joko kirjoittaja on niin näppärä tai itse olen niin tyhmä, että miellyn ilmiöistä helppohintaisimpaan. Kun kirja esittelee ja perustelee joukon jokapäiväiseen elämään liittyviä ilmiöitä, joista minulla on jopa kiukkuisesti toinen käsitys kuin luullakseni muilla, ja näyttää osoittavan oman käsitykseni joko oikeaksi tai ainakin sallituksi, ajatteleehan sitä, että kyllä on hyvä kirja.

Ystäväni professori M. opetti minulle yliopistourani alkuvaiheessa M-testin, joka omassa tapauksessani on K-testi. Kun saa gradun tai väitöskirjan käsikirjoituksen lukeakseen tai jonkun vieraan ja vihamielisen tahon tekemän tutkimuksen nähdäkseen, ensin tehdään tieteellinen testi. Katsotaan lähdeluettelosta, onko siellä minun julkaisujani. Ellei ole, tekstin taso on arveluttava. Jos on, käsillä on luultavasti merkittävä tieteellinen saavutus.

Tohtorioppilailleni olen kaikille neuvonut tämän. Siinä vaiheessa kun ennakkotarkastajat on määrätty, käsikirjoitukseen on kiireesti lisättävä näiden kirjoituksia. Jos haluaa olla oikein varma, lähdeluettelosta voi poistaa asianomaisen vihamiesten sepustuksia.

Tämä kunniallinen menettely on tietenkin sama kuin kauan sitten, suullisisa tenteissä. Professori kysyi jotain asiaa. Näppärä opiskelija ryhtyi vastaamaan tenttikirjassa selitetyin tavoin mutta lisäsi ikään kuin häpeillen, että hänen mielestään tämä kanta on kyllä outo verrattuna tulkintaan, jonka mukaan (…). Muka omana oivalluksena esitettiin sitten tenttiä pitävän professorin jossain hämärässä kirjoituksessaan esittämä kritiikki virallista tulkintaa kohtaan.

Susan Cain väittää muun muassa, että ryhmätyö ja tiimit ovat todistettavasti haitallisia ja maisema- ja avokonttorit pudottavat suorituskykyä pahasti. Kaikkein turmiollisimpia ovat kokoukset, varsinkin yllättäen järjestetyt, jotka keskeyttävät kunniallisen työnteon.

En joutunut kovinkaan paljon kokouksiin. Ellei mikään auttanut, ryhdyin jatkamaan omaa työtäni tai kirjoittamaan runoja pikakirjoituksella. Ahkera muistiinpanojen tekijä herättää järjestäjissä mieltymystä ja muissa kokouksessa istuvissa katkeruutta. Pikakirjoituksella siksi, etteivät vieressä istuvat osaisi lukea.

Cain selostaa introvertin ihmisen tapaansa, joka on täsmälleen tuttu. Kun on saatava aikaan jotain todella vaativaa, esimerkiksi asiantuntijalausunto, paras työskentely-ympäristö on kahvila ja välineenä läppäri. Verkkoyhteyttä ei pidä avata, eikä puhelin saa olla päällä. Sähköposti ja kännykkä ovat molemmat nykyisen tietokonehidasteisen yhteiskuntamme kulmakiviä ja todella pahoja ajatuksen katkaisijoita.

Siivottu työhuone on ahdistava työskentely-ympäristö, vaikkei olekaan yhtä paha kuin avokonttori. Jokin rautatieaseman kahvila on loistava. Siellä voi katsella ihmisiä ja tuntea kuuluvansa ihmiskuntaan olematta tarkkailun kohteena. Kuulemani mukaan parhaat oppilaani lukivat Kaliforniassa vaikeimpia tenttikirjojaan samassa kahvilassa (Berkeley, The Musical Offering), eivät missään tapauksessa yliopiston kuppilassa, koska siellä pöytään änkeää kiusankappaleita, pahimmassa tapauksessa entisiä heiloja.

Tupakka ja alkoholi ovat kaksi ihmiskunnan suurta siunausta. Kuten Cain tunnustaa itsestään, minäkin haluan olla ainakin vähän aikaa yksin esimerkiksi pitkän luennon tai puheen jälkeen. Kukaan ei lähde perään, kun menen piippua heilutellen ulos lumihankeen seisomaan. Ihanaa! Alkoholia siunaan samasta syystä. Kun muut lähtevät ottamaan yhdet pienet, menen hotellihuoneeseen lukemaan Aku Ankkaa. Taivaallista!

Toisaalta – ja tässäkin ajatus on sama kuin Cainilla – kun ilmenee aidosti pulmallisia asioita, esimerkiksi työtoverilla on sekä työpaikka- että aviollisia ongelmia, sovin aina tapaamisen kahvilaan. En sano mihin. Vaihtoehtoja on. Kolmen Sepän Stokkan espressobaari on kyllä aina hyvä – siellä voi puhua intiimeistä asioista, varsinkin kesäaikaan ulkopöydissä, joissa raitiovaunu melkein ajaa varpaille. Ekbergillä tai Fazerilla ei voi puhua salaisuuksia. Siellä on aina jonkun äiti naapuripöydässä. Ja muistakaa välttää katsekontaktia ja puhua epäselvästi mumisten! […]


14 kommenttia:

  1. Ajatuksen tai lauseen lopussa kolme pistettä ovat hienoja, koska ne ovat niin kertakaikkisen kiellettyjä. Tässä olit kumminkin pannut ne sulkeisiin. Ehkä se meriteerasi muminaa.

    Suurimman osan elämääni olen kirjoittanut missä on sattunut olemaan pöytä ja tuoli. Joskus kun lapsi oli pieni, paikka oli läpikulkuaula, siitä ravasivat kissat ikkunasta sisään ja ulos ja lapsi kavereidensa kanssa tai ilman.

    Tärkeätä oli aina että paikka EI ollut keittiö. Kerran päätin keittää kananmunia, koska perheen miehet olivat tulossa kotiin jostakin. Menin takaisin rautatieasemalleni päivystämään kissoja ja kirjoittamaan ja unohdin ne kananmunat.

    Kun rupesin haistamaan palaneen käryä tajusin että katastrofi oli tapahtunut. Kolme kananmunaa oli räjähtänyt ja sinkoutunut kahden metrin korkuiseen kattoon. Kattila paloi käyttökelvottomaksi.

    Siinä vaiheessa laps oli meistä pisin ja se sai irrotella hellan ja tuolin avulla, lasta kädessä, kananmunat katosta. Ojensin sille maalipurkin ja sudin. Keittiöön tuli ikäänkuin enemmän valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käyttänyt tässä tuota merkkiä [...] ilmoittamaan, että sama aihe jatkuu seuraavana päivänä. "Jatkuu huomenna" olisi hyvä, mutta liittyy mielessäni Pekka Lipposen seikkailuihin.

      Poista
  2. Vaikutta järkevältä ihmiseltä tämä Cain. Ehkä yhtä järkevä, kuin eräs peruskoulun opettaja, joka ei vaadi oppilaita pitämään esitelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yksindokkaajalta jäi nyt laaseen ajatus kesken, mittee järkevöö on siinä ettei joku ope vuaji oppilailt´esitelj´miin pijttooo?
      Ja mie oon kohtelias murremies på savolax, det närmast samma på andra inhemska:
      Kan du `Jag Berusar Ensam´ fortfarande säga,
      vilken förnuft är det att en lärare inte kräver studenter att göra presentationer?

      Poista
  3. Johan se ilmestyi suomeksi jo viime vuonna: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hiljaiset-introverttien-manifesti/

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Hiljaiset : introverttien manifesti /
      Tekijä:Cain, Susan.
      Teos:[Quiet, suomi]
      Nimeke:Hiljaiset : introverttien manifesti / Susan Cain ; suomentanut Lea Peuronpuro.
      Kieli:suomi
      Julkaistu:Helsinki : Avain, 2012
      Painettu/Valmistettu: (Latvia : Jelgava)
      Ulkoasu:388 s. ; 21 cm.
      Huomautus:Lisäpainokset: 2. p. 2012.
      1. p. puuttuu kansalliskokoelmasta
      Alkuteoksen kieli: eng
      ISBN:978-951-692-910-4 (nid.)
      Asiasana:hiljaisuus (ysa)
      introversio (ysa)
      ujous (ysa)
      temperamentti (ysa)
      sosiaalisuus (ysa)
      sosiaalinen käyttäytyminen (ysa)
      persoonallisuuden piirteet (ysa)
      luonteenpiirteet (ysa)
      persoonallisuuden kehitys (ysa)
      persoonallisuuden psykologia (ysa)
      ihanteet (ysa)
      ihmiskuva (ysa)
      ekstroversio (ysa)
      kritiikki (ysa)
      UDK-luokitus:159.92
      316.6
      Muita luokituksia:14.4 (ykl)
      30.13 (ykl)
      Muu(t) tekijä(t):Peuronpuro, Lea.

      Poista
  4. Matka täpötäydessä junassa Oulusta Turkuun elokuisena hellepäivänä oli ratkaiseva kannaltani. Oulun pääsykokeen jälkeen kävin vielä läpi Turun yliopiston pääsykoekirjat junamatkalla ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan. Sillä tiellä ollaan edelleen. Hälyssä ja hikisessä vaunussa pystyi keskittymään, kun motivaatiota oli tarpeeksi. Vähältä piti, että olisin hypännyt kuumuuteen tuskaantuneena väliasemalla pois. Elämänkulku voi olla sangen pienistä asioista kiinni näin mennyttä kelatessa.

    VastaaPoista
  5. Ne, jotka ovat antaneet suosituksia Fulbright-stipendiaateille, tietävät, että on välttämätöntä yrittää vakuuttaa, että hakija on ekstroverrti. Muussa tapauksessa ei ole asiaa stipendille.
    Lieneekö syrjintää? Ehkä introvertilla on mahdollisuuksia, jos hän on vammainen musta lesbo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin suojavärillä on nykyään positiivinen merkityksensä monessa asiassa.

      Poista
    2. "Ehkä introvertilla on mahdollisuuksia, jos hän on vammainen musta lesbo?"

      Hommalaisia nuoleskellessaan voi päästää millaisen aivopierun hyvänsä, vai mitä?

      Poista
    3. Kyllä ne enemmistön oikeudet, voi taivas, ovat koko ajan uhanalla!

      Poista
  6. Bloginpitäjän huomio tenttivastaajan sovittautumisesta tentaattorin aaltopituudelle on monessa muussa yhteydessä havaittu hyödylliseksi.
    Kun tekee esimerkiksi verottajalle tai vakuutusyhtiölle selvitystä tai korjauspyyntöä, ei pidä selostaa asiaansa selkokielellä omin sanoin, vaan lukea asiaa koskevat vastapuolen ohjeet, ennakkopäätökset ja lakipykälät ja etsiä niistä sopivat fraasit ja termit, joilla omaa asiaa maustetaan. Kokemuksesta voi sanoa, että toimii.

    Aihe tuo mieleen äskettäin kuolleen viestinnän professorin ja tieteen popularisoijan Osmo A. Wiion lait viestinnän turhuudesta, esimerkiksi Wiion laki 1: Viestintä yleensä epäonnistuu, paisti sattumalta tai laki 3: On aina olemassa joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet tarkoittanut.

    Sitten toinen kommentti:
    Kahviloissa ja vastaavissa on toki kautta aikain kulutettu aikaa kirjoja lukien ja maailmaa parantaen. Nyt on lisääntynyt tapa istua kahvilassa tunti- tai päivätolkulla läppärillä ja kännykällä työskennellen. Monesti näkee pidetään palaveria isollakin joukolla, läppärit auki ja muu materiaali pöydillä tuntikausia tai koko päivän. Ehkä tässä on samaa kuin tarpeessa tuoda esille omaa tekemistä sosiaalisessa mediassa ?
    Muutama asiakas saattaisi tulla juomaan vielä kahviakin tai syömään jotain, mutta huomaa että joukkoon ei mahdu tai pitää ympäristöä liian levottomana . Saas nähdä, kuka kahvilanpitäjä laittaa ensiksi lapun ovelle, että kännykät hiljaiseksi ja läppärit kiinni tai alkaa laskuttamaan työhuonekuluja kahvilan väärinkäyttäjiltä.
    Tässä olisi mielensäpahoittajalle sopiva kirjoituksen aihe.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ei pidä selostaa asiaansa selkokielellä omin sanoin, vaan lukea asiaa koskevat vastapuolen ohjeet, ennakkopäätökset ja lakipykälät ja etsiä niistä sopivat fraasit ja termit, joilla omaa asiaa maustetaan. "

      Lainatakseni erään HHO:n neuvoksen (ei JK) ilmaisua: "juuri tätä se on juridiikan baana". Integroimalla todetaan, että reseptin ssältö tarkoittaa, että asia nähdään säännössilmälasien läpi.

      Poista
  7. Miksi laajemmissa tieteellisissä julkaisuissa ei lähdeluettelossa lähteen perään merkitä sivunumeroita, joilla siinä julkaisussa on lähdettä käytetty? Se lisäisi julkaisun läpinäkyvyyttä ja kontrolloitavuutta. Se estäisi myös sellaisen ainakin gradutason fuskaamisen, että merkitään lähteeksi sellaista, mitä ei tekstissä ole lainkaan käytetty. Menettely nopeuttaisi myös blogistin (leikkimielistä) K-testin tekoa. Sivut olisivat ilmeisesti nykytekniikalla helpommin paikannettavissa kuin suomen kielen sanojen eri taivutusmuodot paikantavaa asiahakemistoa koottaessa. - Tämän kirjoittaja paikansi sivut gradunsa lähteisiin 1990 TEKO III -ohjelman etsi-toiminnolla manuaalisesti. Gradun tarkastajat eivät lausunnossaan kiinnittäneet huomiota moiseen avaukseen, vaikka leipätekstin puolella siitä mainitsin; lubenter approbatur tulla prätkähti arvosanaksi.

    VastaaPoista