Sivun näyttöjä yhteensä

6. maaliskuuta 2013

Kunnioitus





Aika yhdentekevät asiat, nimittäin hyödyllinen liikunta ja terveellinen ravinto, pysyvät julkisuudessa, eikä neuvoilla ole loppua. Ainakin joltain osin näitä asioita ja etenkin niiden laiminlyömistä pidetään esillä, jotta ihmiset eivät huomaisi tärkeitä asioita, isompia ongelmia. Nyt jos joku juoksee huoneeseen ja huutaa:” Talo pala”, toiset vastaavat: ”Ilonpilaaja.”

Tunne-elämän voimisteluoppaita ei juuri julkaista. Ne niteet, jotka näyttäisivät olevan jotain tuollaista, osoittautuvat kovin usein itsetehostus- ja itsensä pettämiskursseiksi. Siinä mielessä niiden hyöty on kyseenalainen. Nuo asiat ihmiset osaavat muutenkin.

Jos istuisin miettimässä kirjojen aiheita ja nimiä, ja miksen joskus istukin, ehdottaisin ”Sisäinen surkimus” tai ”Opi epäonnistumaan” tai ”Miten elän ilman ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”.

Monien pitkien ja pimeiden vuosisatojen ajan jotkut saattoivat vaatia ihmiselle tornivankeutta vedellä ja leivällä tai haastaa asianomaisen kaksintaisteluun, jos arvelivat tämän loukanneen ns. kunniaansa. Tuo outo sana ”kunnianloukkaus” tulkittiin vielä yli sata vuotta sitten sellaisten palvontamenojen laiminlyömiseksi, joita toisella oli virkansa, arvonsa, asemansa tai ennen kaikkea säätynsä nojalla oikeus edellyttää.

Jotkut eivät ole huomanneet, että vuosisata on vaihtunut kahteenkin kertaan, ja kalskuttelevat kunniaansa. Armeijassa tervehtimistä sanottiin ennen ”kunnian tekemiseksi”.  Ja kyllä sitä kunniaa valmistui, kun isoilla joukoilla jatkuvasti urakoitiin.

Ajatus ei ole onneksi kokonaan kuollut. On oikein sievän näköistä, että mieshenkilö riisuu päähineensä kirkossa ja lakituvassa osoittaen täten jotain. Kahviloissa ja vastaavissa tosin saa nykyisin istua pipo päässä; ennen se oli ruumiillisen tai henkisen keskenkasvuisuuden merkki.

Taitavat tuomarit pujottavat joskus ratkaisunsa perusteluihin sanonnan ”osoittaa aiheetonta epäarvostusta”. Se on ihan hyvin muotoiltu. Mutta entä arvostus – mitä se sitten on?

Nyt on sellainen ajatus, että jääkiekkoilijoiden pitäisi osoittaa otteluissa toisilleen arvostusta. Välillä minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt ajatuksen, mutta sitten se taas katoaa.

Ehkä se tarkoittaa, ettei saisi mukiloida toisia. Sopivan ja sopimattoman rajoista on kuitenkin säännöt, jotka kyllä poikkeavat kaukalon ulkopuolella olevasta maailmasta. Kun ajatus on voittaa toinen joukkue, kuuluisiko käyttäytyä niin kuin ei olisi voittanutkaan? Kun on hävinnyt, kuuluisiko heittäytyä selälleen ja koukistaa toista takakäpäläänsä ja sanoa esimerkiksi ”Vahoo”?

Turkis- ja teuraseläinten arvostaminen on kiitettävää, mutta tarhaajia ja makkaratyöntekijöitä ei kai tarvitse arvostaa? Puolet maailmaa ja kuudennes Suomea elää nälässä, mutta sellaista arvoa kai ei sitten ole olemassa, joka velvoittaisi tekemään asialle jotain. Päässälaskun mukaan tämä ongelma on ainakin Suomessa ainakin osittain kuljetuskysymys.

Oma arvaukseni olisi välimatka. Ihmisarvo ja sellaiset ovat niin juhlallisia ajatuksia, etteivät ne tule usein käytännössä mieleen. Viidessä tuhannessa kulttuurissa näyttäisi olleen ja olevan sama tapa. Ihmiset jaetaan ystäviin, vihollisiin ja tuntemattomiin, joita pidetään varmuuden vuoksi vihollisina.

Kuten taannoin oli puhe, se tieto, että ihmisest6ä, esimerkiksi sukulaisesta tai kyläläisestä ei kumminkaan eroon pääse, on omiaan kehittämään rauhanomaisia sovittelumekanismeja. Uskonnoilla lienee ollut kautta aikojen samaa vaikutusta. Uskonveljeä ei ehkä kuristeta pelkästään huvin vuoksi. Lisäksi eri uskonnot, kuten vaikkapa buddhalaisuus, tähdentävät toisten ihmisten tai jopa kaiken elollisen arvostamista.

Psykologit yrittävät tutkia asiaa. Luultavasti Internet ja etenkin some eli sosiaalinen media ovat aiheuttaneet hirvittävän mullistuksen. Muutkin kuin lapset uskoutuvat verkossa sellaisesta, mistä vaikenisivat seurassa, ja päinvastoin. Toinen ihminen ei ole lähellä. Hän on pilvessä, jossain.


15 kommenttia:

  1. Sattuipa kerran sosiaalisessa mediassa, että henkilö A, "omalla nimellään", toi esiin toimistaan asioita jotka olivat todennäköisesti epätosia sekä osin selkeästi sekä liioitellun mahdottomia että eivät sopineet A:n oikeaan rooliin ollenkaan (joka oli helppo todeta googlaamalla). Kyllästyin asiaan ja sanoin seikan kirjoittamalla.

    Henkilö A räjähti kuin kiinanpommi ja uhkasi lähestyä minua asianajajansa kautta kunnianloukkauksen nimikkeellä.

    Tapaus olisi ollut mielenkiintoinen -- voiko netissä olla mahdollisella nimimerkillä "kunniaa" -- jos asianajaja olisi koskaan lähestynyt minua kirjelmällä.

    Nimi jolla kirjoitan on oikea ja omani. Mutta ei silläkään ole mitään takuuta kuin hyvä sanani.

    VastaaPoista
  2. Ehkä herrasmies voittaa ottelun, ei vastustajaansa? Klubilla ja ystävyydessä vain harvat keinot ovat sallittuja.

    VastaaPoista
  3. Buddhalaisuus..nuori sukulaispoikani on asunut jonkun aikaa Nepalissa. Ehkä "tulen vielä uskoon "..siis tuohon rauhaa rakastavaan oppiin.
    Haenkin huomenna kirjastosta lisää tietoa, ei kai vieläkään ole myöhäistä sanoa noup, asioille , jotka kyllästyttävät.
    Tänäään sanoin ihan sydämestäni parille ihmiselle, että ihanaa kun he ovat olemassa ja elämässäni. Oltiin 2 olutta otettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on järjenoppi, se todennetaan, ja näin etsijä, jonka kuuluukin olla epäilijä, vakuuttuu lähteen todenperäisyydestä, tai sanoisinko totuusvoimasta, sen asemesta että `uskoo´ sokeasti mihinkään.
      Meillä iskostetussa uskonnossa taas päinvastoin, arkielämästä erilleen kapseloitua hengellistä uskoa mitataan sillä, miten vahvaa pajunköyttä - kylkiluujuttua sun muuta - kukin nielee naama pokerina.
      .


      Poista

  4. Poutulla on vaiheensa. Kukapa minä niitä riipimään. Talouslehdet ja -tiedekunnat ansaitsevat oikeutuksensa kuorimalla ilmiöitä, myös vastaisen varalle. Näinhän ei suurisuinen joutopuhemylly meillä kuitenkaan vahingoksemme toimi.

    AS Maag Grupp osti Poutun, joka oli jo Sponsor Capitalilla. Sponsor oli niitä pre-Tekes hankkeita, joita oppineisto koki meille pakottaa -jottei mitään spontaania markkinoilta pullahtaisi esiin. Nokiakin tuli kunnialliseksi vasta kun se oltiin kähvelletty Nordelleilta / Niemisiltä. Ja nokkaan nostettu Lontoosta löydetty monitutkintoinen Jorma Ollila. Suomen Pankin (Klaus Waris) Sponsor lurpahti saunakiuasfirmaksi. Lopetti kaikki paikalliset pajat (palovaarallisina yms. komenteluhäkää) ja rakensi yhden markkinamahdin ja sen tekemiseksi "rationalisoidun" konevalmistuslinjan. --Kiukaat ja tervasaippuat ja muut kuksat olivatkin viimeinen tuumailuala mikä paksuniskoille oli jäänyt Valmetin ja Husqvarnan jälkeiseen realityyn.

    Ja nyt meni makkaratehdas Viroon. Tuskinpa "nyt". Se oli jo liituraitapiirien suussa. Ei ole minun asiani perata Sponsorin osakaspiiriä eikä tuoreen diilin rahoittajatahoja eläkeyhtiöistä johonkin uuden lisärahan valmistajapankkiin, eikä edes kysellä strategian seuraavista askeleista. Edes sitä en avaa missä määrin Sponsorin jengi on uuden vastaanottajayhtiön rahoittajina ja välirahan saajina. Sanon vain että isosta maailmasta tälläiset kysymykset pauhaavat vastaan akatemioista,think tankeista ja New York Timeseistä -ja Dagens Industrista. (Eivätkö ne Hbl:ssä osaa Ruotsia sen vertaa, että välittäisivät meille kysymystenasettelua. Käsittääkseni eivät.)

    No lyhyesti. Se mikä kävi Islannista käsin, käy Virostakin ja kävisi Vallilan Wall Streetiltä -ellei sitä olisi tungettu Vallilaan silkaksi rahan ulosjuoksutuskanavaksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. "Ihmiset jaetaan ystäviin, vihollisiin ja tuntemattomiin, joita pidetään varmuuden vuoksi vihollisina.


    Kuten taannoin oli puhe, se tieto, että ihmisest6ä, esimerkiksi sukulaisesta tai kyläläisestä ei kumminkaan eroon pääse,"

    Naapurit ja kyläläiset ovat tavallisesti täysin sattumanvaraisia henkilöitä, joten heistä ei tarvitse välittää yhtään mitään. Heidät voidaan perusteellisesti luokitella vihollisiin ja tuntemattomiin. Heihin voi suhtautua myös täysin välinpitämättömästi, jota olen itse harrastanut. Harvoin kukaan pääsee valitsemaan asuinpaikkaa jotka edustavat samaa suuntausta kuin itse edustaa. Naapuri voi olla luonnevikainen, kommunisti, alkoholisti, huumeidenkäyttäjä yms. lähes mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka hän noita kaikkia olisikin, voisi hän olla myös vastenmielinen.

      Poista
    2. Se, mitä nyt sanon, on juuri sellaista käyttäytymistä, mitä blogistin kuvaamassa kyläyhteisössä vältetään. Kun kerron toisenlaisesta kokemuksesta heti omasi jälkeen, syntyy vertailu/kilpailu/tms-asetelma, joka on omiaan heikentämään ko. yhteisön yhteistä voimaa. Vuosisataisen kokemuksen pohjalta tällainen on huonoa käytöstä.

      Olin osallisena hirviporukassa, joka koostui lähinnä yhden kylän asukkaista, maatilojen isännistä, heidän veljistään tai lapsistaan. Tapana oli aloittaa jahtipäivä kulkemalla jalan läpi kaikki tärkeimmät tiet ja laskea monetko ja minkä kokoiset jäljet menivät mihinkäkin suuntaan. Laskenta suoritettiin joko yksin tai pareittain etukäteen sovituilla tiejaksoilla. Laskijoita oli 20-25 henkilöä. Muualta tulleena en voinut ymmärtää enkä kestää laskennan tulosten käsittelyä. Tiedot havainnoista tipahtelivat yhteen kokoontuneessa, mutta aika hajanaisissa ryhmissä niitä näitä höpöttävien porukoiden juttujen sekaan, usein aivan irrallisina huomioina. Näennäisen päämäärättömän huulenheiton, kahvittelun ja makkaranpaiston päätteeksi jahtiporukan keskeiset henkilöt totesivat yhdestä suusta, että eiköhän vedetä ketju tosta ja arvota passipaikat täältä.

      Mitä tapahtui ja miksi kaikki kesti tuntikausia lähes joka aamu? Vei vuosia tajuta, että kyseessä oli äärimmilleen jalostunut tapa käsitellä puutteellisia, väärin tulkittuja ja suorastaan virheellisiä havaintoja kokonaisuuden osana ilman, että havainnosta vastaava joutui sietämättömän noloon tilanteeseen. Pienehkön porukan motivaatio ja yhteishenki säilyi, ja virheen tehnyt saattoi olla edelleen täysillä mukana. Hyvän käyttäytymisen muodot olivat kaikessa muussakin kanssakäymisessä vastaavanlaisen hienovaraisuuden sävyttämiä.

      Olen juuri tällä hetkellä perinpohjin tympiintynyt vallalla olevaan vimmaan yleistää asioita ja ilmiöitä seurauksineen löyhin ellei olemattomin kriteerein. Tässä asiassa rohkenen kuitenkin olettaa, että pienet maanviljelysyhteisöt eri puolilla maailmaa toimivat hyvin pitkälle samanlaisten käyttäytymissääntöjen mukaisesti. Katsokaapa vaikka Kurosawan Seitsemän samuraita riisinviljelijäyhteisön arvoja, tapoja ja elämää kuvaavana kertomuksena.

      Poista
    3. Tässä on kysymys siitä, että muutama kylän isäntämies ja maanomistaja hyötyy tästä menettelystä ja osoittaa metsästys alan hallinnolle tällä huolimattomuudella oman asemansa asiassa. Muutama vahvemmassa asemassa oleva isäntämies siis hyötyy koko hommasta ja kaikki muut kärsivät. Metsästyslaki ja käytännön toteuttaminen ovat täysin kaksi eri asiaa. Ei kukaan viitse laskea vakavissaan jälkien määrää, sen takia että muutama kylän isäntämies hyötyy toimenpiteestä.

      Isäntämiehet eivät myöskään noudata ympäristömääräyksiä lakien tarkoittamalla tavalla, vaikka he harjoittavat tietynlaista elinkeinotoimintaa samalla tavalla kuin teollisuus, kaivosala jne.

      Isäntämiehillä on sekoittunut elinkeinotoiminta, politiikka ja edunvalvonta täysin keskenään. Heidän mielstään kaikki edellämainittu on yhtä ja samaa vaikka näin ei suinkaan ole todellisuudessa. Lisäksi he vaativat jatkuvasti kaikenlaisia tukia toiminnalleen, mutta heille ei muodostu minkäänlaista vastuuta esim. omistamisen perusteella. Tässä on vielä selvittämistä ptikäksi aikaa, ennen kuin asiat saadaaan raitelleen.

      Poista
  6. Vaikka muuten pidän kanadalaista jääkiekkoilua tappelukulttuureineen vielä suomalaistakin vastenmielisempänä, on sieltä jäänyt mieleen juuri sellainen ajatus, että kyseisessä lajikulttuurissa liiallinen voiton tai maalin juhlinta on epäkunnioittavaa vastustajaa kohtaan. Kohtuullinen ilonpito sallitaan, mutta eurooppalaistyylistä ylenpalttista riekkumista pidetään epäsopivana.

    VastaaPoista
  7. "Psykologit yrittävät tutkia asiaa"
    Nytkö vasta?
    Se oli hätkähdyttävä ilmiö v. 1996 webissä - jotain lain muuta, yhteisöllisempää kuin miltä vanha news group oli näyttänyt.
    Dynamiikka oli toinen, kun ihmiset paljastivat mielensä peräkammarit uudenlaisessa vertaisajatukselle rakentuneessa virtuaalisessa yhteisössä. Tarvittiin pian uusia sääntöjä - siellä oli runsaasti pahansisuisuutta joka virtasi ulos kuin kipupisteen laukaisseessa terapiassa.
    Muuten nämä netin (myöh. sosiaalisen median) vuorovaikutteiset, ja siksi alkuun kiihottaneet, ryhmät välineympäristöineen jäivät hyvinkin marginaaliin - eikä vähiten siksi että niiden vuorovaikutuksen dynamiikka osoittautui lopulta kapeahkoksi, ja maneerinsa kaiken dissaaviksi: jos jotakin ylösrakentavaa ilmenee, on se häilyvää ja itseään toistavaa kuin 70-luvulle jäänyt aikuisrockari.
    Samat laulut.

    VastaaPoista
  8. "Anonyymi kirjoitti: "aapurit ja kyläläiset ovat tavallisesti täysin sattumanvaraisia henkilöitä, joten heistä ei tarvitse välittää yhtään mitään. Heidät voidaan perusteellisesti luokitella vihollisiin ja tuntemattomiin. Heihin voi suhtautua myös täysin välinpitämättömästi, jota olen itse harrastanut."

    Jaajaa, mitenkäs sitä sanotaankaan, ettei lähimpien ihmisten rakastamisessa ole mitään ansiota, kukapa siihen ei pystyisi, varsinkin jos nämä vielä rakastavat takaisin.

    Ihmisen laadun näkee vasta siinä, miten hän kohtelee "kolmatta". Tässä siis ei ole kyse tunteista vaan kohtelusta. Esim. ei ajattele, että perheenjäsenelle tai ystävälle en voi tehdä tätä, mutta jollekin "tuntemattomalle" voin.

    Jos vielä valitsisin olisin iässä, jolloin valitaan lapsille isää, tekisin sen juuri tuolla perusteella.

    VastaaPoista
  9. "Puolet maailmaa ja kuudennes Suomea elää nälässä"

    Tuskinpa vain. Ellei "nälällä" sitten tarkoiteta sitä ihanaa tunnetta, joka tuo veden kielelle juuri ennen herkkupöytään pääsyä.

    Oikeasti nälkää näkee maailmassa korkeintaan se kuudennes ja Suomessa muutama kourallinen syrjäytyneitä, jotka eivät osaa huolehtia itsestään.

    Ei pitäisi liioitella, sillä se on populismia ja puoli kansaa ottaa sen tosissaan.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja anteksi virhe. Kuudennes maailmasta tilastoidaan nälkäisiksi.

      Poista
    2. Mites se Suomi sitten, elää nälässä vai ei?

      Poista