Sivun näyttöjä yhteensä

27. lokakuuta 2012

Velvollisuudentuntoa vastaan



Toisaalta uskonpuhdistus ja etenkin pietismi (suomessa herännäisyys) ja siihen liittyen saksalaisten kehittämä virkavalta kohottivat yli sadaksi vuodeksi velvollisuudentunnon korkeaksi hyveeksi. Joillekin se on hyveistä korkein. Toisaalta tätä väitettyä hyvettä on ajettu monen sukupolven lasten päähän kepillä ja kurikalla.

Jos ’velvollisuus’ on sanana poimittu ja opeteltu suoraan kirjoista, ollaan jo lähellä fundamentalismia.

”Fundamentalismi” on tämän blogin kielessä paha sana. Se tarkoittaa uskonnollista, poliittista, kulttuurista tai maailmankatsomuksellista luuloa, että maailma on tiilistä rakennettu.

Kyllä minä tiilikiven tunnen. On joskus pudonnut varpaillekin. Mutta aistittu, koettu ja ajateltu maailma ei koostu keskenään samansuuruisista, pinnaltaan kovista tai karheista kivistä, joiden varaan voi vaikka rakentaa ylpeän tornin.

Tuota väkeä, fundamentalisteja, on kaikissa kerroksissa ja useassa palkkausluokassa. Jotkut heistä sanovat itseään rationalisteiksi, jotkut realisteiksi, jotkut erilaisiksi uskovaisiksi, jotkut uskonnottomiksi.

Kaikkia yhdistää luulo, että he kyllä pääsevät tiilitaloon sisälle avaimella, joka juuri nyt tosin sattuu olemaan hukassa, tai sitten samalla tavalla kuin Iso Paha Susi, eli puhaltamalla ja puhkumalla. (Tuota puhaltamista ja puhkumista mediat sitten välittävät kaikelle kansa, olipa sille tilausta tai ei.)

Jossain vaiheessa oli myynnissä suosittu Muumipeikko-juliste, jossa dekkaria lukeva, riippumatossa palmuviiniä maisteleva Muumipappa sanoo puhekuplassa: velvollisuudentunto on pelkkää estyneisyyttä.

Se on syvällinen totuus. Vastaavasti velvollisuuksien pakoilu tuottaa aitoa mielihyvää.  Se on hiukan vaikeampi asia. Se edellyttää opettelua.

Tavallisessa laiskuudessa ei ole paljon kehumista. Velvollisuuksien (siivoaminen, tiskaaminen) väistäminen päivästä toiseen kolahtaa aikanaan omaan nilkkaan, murskaa parisuhteen tai aiheuttaa veritekoja, ennemmin tai myöhemmin.

Mikäpä sopisi tähän paremmin jatkoksi kuin siivoamisvihje. Epäilemättä toden tiedon mukaan huumausaineitta myydään katukaupassa pakastepussissa. Samanlakiseen pussiin keräävät kiltit poliisikonstaapelit todisteita, kuten karvoja, nukkaa ja nöyhtää rikospaikalta. Niitä käyttävät myös kunnon geologit saatuaan atuloihinsa mielenkiintoisen kivensirun tai kaksi.

Olen suorastaan ostanut maitokaupasta ja piilottanut asiattomilta juuri niitä pakastepusseja, joissa on teknisesti etevä muovinen ”vetoketju”. En tiedä, miksi tuota innovaatiota kutsuisi, mutta pussi siis sulkeutuu painamalla sormilla.

Tietokoneille ja tietoliikennevälineille sielunsa myynyt henkilö päätyy vähän väliä tarvitsemaan jotain värkkiä tai vekotinta. Särkyvä tavara, kuten USB-muistitikut pysyy tallessa kaikista rautakaupoista ja marketeista eurolla saatavassa hillopurkissa, siinä mallissa, jossa on kumitiiviste ja vanhan ajan limonaatipullon tyyppinen rautalangasta valmistettu suljin. Siellä ne pelastuvat pölyltäkin.

Kaikkien laitteiden, kuten nyt viimeksi rouvalle hankitun iPadin, oikeastaan siis iPad 3:n mukana tulee erilaisia johtoja. Ystävällinen ja aivan ilmainen neuvo: ylimääräiset johdot pakasenpussiin ja sekaan siististi kirjoitettu kortti, jossa kerrotaan, onko johdin mini- vai mikro-USB tai sitten jotain vallan muuta.

Pakastinpussit kootaan muovikaukaloon, jollaisia myydään niiden hillopurkkien vieressä. Kaukalo sijoitetaan siihen kaappiin, johon kertyy kamaa.

Seuraavaksi käyn kynien ja etenkin lyijyjen kimppuun. Yliopistoelämän mieluisimpia puolia on tilaisuus kavaltaa työpaikalta lyijykyniä, postilappuja ja pieniä muistivihkoja. Sellaisia käyttäen tuntee itsensä suorastaan oppineeksi.

 = = =

Asenskin muuten Windows 8:n verkosta. Kesti mutta onnistui. 

12 kommenttia:

  1. No tekeekö sillä Windows 8:lla mitään? Kannattaako asentaa?

    VastaaPoista
  2. Joko blokkari on saanut jonkinlaisen ensivaikutelman WP 8:sta ?

    VastaaPoista
  3. Niin.

    Kieltämättä laitteiden mukana tulevien tarvikkeiden säilyttäminen on haasteellista.
    Manuaalit ja ostokuitit olen jättänyt tuotteen alkuperäiseen laatikkoon ja laatikot ovat sitten kaikki samassa kaapissa.

    Kaikkea ei tosin tarvitsisi säilyttää. Josko nyt lähtisin kiertämään Kirkkonummen asuntoja ovelta ovelle, olen melkoisen varma että liki jokaisesta huushollista löytyisi vanhoja kännykkälatureita joiden pistoke on sitä isompaa kokoa. Siellä niitä on tarpeettomana ja turhana eikä kukaan silti raaskisi luopua.

    Ja sitten kun jouluaikaan menee markettiin ostamaan jouluvaloja. Joka pakkauksessa on muuntaja mukana vaikka niitäkin on ihmisille kertynyt kun vanhat valot on rikkoutuneet ja muuntaja on vielä ehjä, sekä ne jouluvalotkin olisi voinut suunnitella sellaisiksi jotka hyödyntävät suoraan vanhan kännykkälaturin ulosantamaa jännitettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkausten säilyttäminen on vaivalloista sen vaatiman tilan takia, mutta ns. jälkimarkkinointia ajatellen hyvinkin järkevää. Vuosien päästä ns. täydellisen paketin arvo voi nousta palojonkin inflaatiota nopeammin. Tosin puhumme yli kymmenestä vuodesta ja harvalla riittää varastotila...

      Poista
  4. Onko minigrip jo muuttunut yleinimeksi? Siis minigrip pussi rojuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millä planeetalla sinä elät, jos siellä näin ei ole?

      Poista
  5. Viime keväänä julkistettu "Retina-näyttöinen iPad" on numeroimaton "new iPad". Verkkokaupassa ja muualla verkossa se on selvyden vuoksi koodattu iPad 3:ksi. Uusin "Lightning-porttinen iPad" on virallisesti "iPad 4th generation".

    VastaaPoista
  6. Antirobotest on todella hankala iPhonella: kuvia ei näe kirjoittaessa eikä systeemi useinkaan ole samaa mieltä silmieni kanssa.

    VastaaPoista
  7. "Vetoketjupussit" ja minigripit ovat ihan eri asioita. Vetoketjussahan on se vedin aika oleellinen...

    VastaaPoista
  8. Korujen säilytykseen minigrip-pussit on ihan ehdottomia.

    VastaaPoista
  9. Tämä blogi demonstroi mainiolla tavalla hyvin tunnettua kielen tai sanojen ja niitten merkitysten erillisyyttä.

    Fundamentti (ja siitä johdettu fundamentalismi) eli käsitteiden, asioitten ja rakenteiden perusta, on merkitykseltään nykykielessä pahasti vääristynyt ja kontaminoitunut jouduttuaan lähes pelkästään uskonnollisten fanaatikkojen asenteiden ja tekojen rakennuspuuksi.

    Todellista fundamentalismia pitää etsiä muualta; tosiasioitten ja totuuden etsinnän suunnasta. Esimerkkinä tällaisesta perusteiden ja fundamenttien etsinnästä ja kunnioituksesta löytyy esimerkiksi Maslowin tunnetuista tutkimuksista, joissa selvitettiin omasta mielestään tyytyväisten ja onnistuneitten henkilöitten asenteita ; viite selkokieliseen referaattiin ja siitä lyhyt ote alla:

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00006&p_teos=onn&p_selaus=

    ”Maslowin haastattelemat ihmiset edustivat kirjallisuutta, taiteita, filosofiaa, lääketiedettä, liike-elämää ja muutamia muitakin aloja. Hän ei tarkastellut haastateltaviensa yksittäisiä aikaansaannoksia, vaan koetti etsiä ihmisen ytimen, siis hänessä olevan keskeisen persoonan, joka aikaansai hyviä ja merkittäviä asioita. Historian tuntemat lukemattomat suuret tutkijat ovat lähes poikkeuksetta olleet rehellisiä. He ovat koettaneet aina seurata todellisuutta, johtipa se minne hyvänsä. He eivät ole yrittäneet asettaa tosiasioiden korvikkeeksi omia salaisia toiveitaan tai kätkeä tosiasioita silloinkaan, kun ne ovat olleet kiusallisia.”

    Velvollisuudentunto on nykykielessä monimerkityksellisempi, mutta on kuitenkin saanut lisääntyvästi negatiivista leimaa. Bloginpitäjäkin löytää todistajaksi Muumipapan ja yhdistää velvollisuudentunnon edellä mainittuun uskonnolliseen tai ideologiseen fundamentalismiin.

    Velvollisuudentunto on kuitenkin väline, eikä liene oikein kytkeä sitä näin selkeästi mihinkään päämäärään. Kun näin kuitenkin nykypuheessa tehdään, kuten tässäkin, siirretään velvollisuudentunto sujuvasti roskakoriin ja tehdään tilaa muille muotiin tulleille hyveille, esimerkiksi itsensä toteuttamiselle. Tästä löytyy mediassa paljon funamentalismia enemmän esimerkkejä turhasta ”puhkumisesta ja puhaltamisesta”, joihin blogissa viitataan.

    Kun velvollisuudentunto kytketään tosiasioitten vilpittömään etsintään ja hyväksyntään niin työssä ja elämässä, päästään paljon lähemmäksi edellä mainittua Maslowin esiintuomaa esikuvaa.

    Näitä hyveitä pitäisi ajaa enemmän niin aikuisten kuin lastenkin mieliin (ei kuitenkaan nuijalla tai kurikalla), muuten kukaan ei kohta tiedä, mistä puhutaan, kun sanotaan velvollisuudentunto tai fundamentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tapaninpoika taitaa olla oikeassa, kyllä tällä hetkellä velvollisuudentunnon puute taitaa olla suurempi ongelma kuin fundamentalismi, jolle JK keksi loistavan määritelmän.

      Velvollisuudentuntoa on pakko ajaa ts kasvattaa mieliin, koska ihminen on luonnostaan laiska ja paha.

      Eikö robottivalvonnasta voisi luopua.

      Poista