Tänään on uurnanlasku. Hain esiin muistotekstin, jolla
lienee ollut suuri vaikutus perheessämme. Paulaharjun ”Sompion” alusta mielestä
lähtemättömän upeaa Lapin henkistä suomea, josta ei käsitykseni mukaan kieli
parane. (Pasulaharjun kirjoista suurin osa löytyy doria-verkko-osoitteesta
”Katselet Nattastunturien kaikkein korkeimmalta, jylhältä Pyhälaelta,
Lapinmaan suurta aukeaa.
On edessäsi valtava kappale kaukaista Lappia, kohta kymmenpeninkulmainen
pyörötuntureita, metsiä ja aapoja. Suuri lapinkorpi, Korpilappi, oma maailmansa,
jota kesäpäivä kiertää ylt'ympäri - kattona sininen kumu, korkeampi Nattasten
suurta Pyhää. Tuntureita, metsiä ja aapoja - tuntureita varsinkin täällä
Nattasten äärillä.
Käännyt päin pohjoista, et juuri muuta näekään. Koko
pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty. Suuria maanharjuja on toisensa takana
siniseen äärettömyyteen saakka.
Raututunturien pyöreät päät sieltä aavan takaa kumottavat, Kopsuspäistä
ja Kiilopäistä aina Kaunispäähän, Urupäähän ja kaukaiseen Tolospäähän asti -
pää päätä pidellen, pilviä pidellen, taivaankattoa kannatellen.
Punertavat ne ja sinertävät, joku paljas laki hohtaa
valkoisena kirkastuksen kumuna, ja siniharmaina ovat sen vieret.
Katsot kohti koillista ja itää - koko maan ääri on
tuntureista rakennettu. Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin
niin pitkälti kuin silmä kantaa.
Saariselän suuri juonto Raututunturien jatkona siiä
valtakaarena vetää seitsemin, kahdeksin peninkulmin aina Petsamon erämaihin sekä
Korvatunturiin Venäjän rajoille - ylitsekin.
Siinä on ylpeä, tuntureista röykytetty erämaitten selkäranka
kautta Lapinmaan - päitä ja lakeja loppumauomiin: Peuraa, Hirvasta, Kärppää,
Kuikkaa, Kokkoa, Tiyhtelmää, Ukselmaa, Anteria ja Vesipaätä aina ylhäiseen Sokostiin,
Vuomapäähän ja Talkkunaoaiveen asti. Muutamat sellaisia suurpäitä. että
katse1evat seitsemältäsadalta, jopa kohta korkeammalta.
Maan mustiin uumeniin oe on perustettu, Manalan
vierikallioihin, mutta sinisinä oe nousevat taivaansineen taikka valkoisina
piiloutuvat pilvenkumuraan. Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi, tunturin takaa
kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja.
]a kaikkein kauimpaa idän ääriltä, maan ja taivaan rajoilta,
kurottelee arkana, miltei hämyyn häipyäkseen, Korvatunturin kolmipäinen haamu.
Se häämöttää kohta kahdeksan peninkulman takaa.
Mutta tässä aivan äärellä, suuren Pyhän ulottuvilla, on
Nattasten oma sukukaarto pienestä Pyhänpenikasta alkaen. Sompiojärveä ne kaartavat
- nelipäiset Seinätunturit, pysty Terävä-Nattanen sekä yhtä ylpeä pystypää, Suku-Nattanen,
matala Serrikainen ja kyyryyn painunut Lupukkainen, kaikki Sompion palvojia.
Luoteessa sekä lännessä kumottavat Tankavaarat Jorpulipäineen
ja Purnunenineen, lounaassa on Riestonvaarojen ryhmä, Riskaskamat, Sukset ja Kantapäät.
Mutta etelän puoleen, kohti päiväpaisteen maita, avautuu
ääretön metsien valtakunta. Taivaan rannalle ulottuvat ja uppoavat sen
kaukaiset rajasiinnot, Saukosken, Keminkylän ja Sattasten tuntureihin.
On kerrankin ]umala siunannut suuren ja karun maakamaransa puulla,
sekä kesänvihannalla lehtipuulla että varsinkin hakopuulla. Metsää ja taas
metsää, ruskeanpuuntavaa, viheriänsiintävää hakopuuta, niin ettei laitoja tunnu.
Satatuhantinen, miljoonainen kiveliöitten alkukansa, erämaitten kaikkein vanhin
valtaväki vartioi suurta asuinmaataan seisoen käsikkäin vieri vierin, rinta
rinnoin loppumattomana joukkona - juuret mustassa maaemässä, latvat kohti korkeaa
taivasta.”
Hieno teksti, erittäin hieno. Kyllä Paulaharju osasi.
VastaaPoistaOsanottoni. Levätköön Lapin kulkija ja tuntija rauhassa.
Terveisin
Lapin mies
Vaikka on kaikki kohdallaan
VastaaPoistaEi mikään ole ennallaan
Totta.
PoistaKaunis, upea ja sanomattoman arvostava muistokirjoitus/kiralainaus lapinkävijän ja monien muiden kiveliöiden, kairojen, soiden ja hetteikköjen päämäärätietoiselle kulkijalle.
VastaaPoistaHuh, huh; enpä muistanutkaan tätä mahtavaa aloitusta. Mutta kyllä Sompio on ylitse yli kaikkien Paulaharjun kirjojen. Hienoa, että meillä ainakin yksi muukin samaa tasoa kuin Kivi! Ja eipä Paulaharjukaan ilmeisesti saanut aikalaisiltaan muuta kuin ylenkatsetta. Hän kun ei ollut "oppinut". Mutta mikä aarre hänen kirjoituksensa, piirroksensa ja valokuvansa ovatkaan jo pelkkänä tutkimusaineistona. Niin, ja unohtamatta vaimoaan Jenniä (ei siis tutkimusaineistona).
VastaaPoistaEsko Heikkinen
Kiitos tuosta linkistä!
VastaaPoistaUpposin jo Wanhaan Raaheen ja Kainuuseen pariksi tunniksi, vaikka piti vain silmäillä kuvia.