Lehdissä ja televisiossa verrataan ruokavalioita uskontoihin,
ja asiantuntijat kertovat, että kysymys on määräysten ja kieltojen
noudattamisesta.
Määritelmä on outo.
Tavallisempi oli ”uskomusjärjestelmä, johon sisältyy
käsityksiä olemassaolosta ja sen tarkoituksesta, maailman luomisesta ja tuhosta”.
Kun ruokavalioiden noudattamiseen, väitetysti terveisiin
elämäntapoihin ja erilaisiin liikuntahullutuksiin liittyy uskontojen kaltaisia
piirteitä, on kai todettava, että primitiivisten uskontojen määritelmä on
tunkeutunut arkeemme. Viittaan Vanhaan testamenttiin ja eräisiin islamin
muotoihin.
”Sääntöjen pitäminen” todella kuvataan riittäväksi joissakin
järjestelmissä. Esimerkiksi kristinusko ei kuulu niihin.
Lisäksi sekaannukset tavallisen moraalifilosofian kanssa
ovat näin ajatellen auttamattomia. Toistaiseksi moni oman kulttuuripiirimme
jäsen yrittää noudattaa sellaisia sääntöjä, joita itse nimittäisin laeiksi ja asetuksiksi.
Sellaisia ovat esimerkiksi liikennesäännöt. En liioin ole näillä näkymin
lähdössä varkaisiin, muta en välittäisi määritellä, onko tässä kysymys
rikoslain noudattamisesta vai henkilökohtaisesta, niin sanotusta omantunnon
kysymyksestä.
Meillä oli hautajaiset. Lämmin kiitos muistamisesta. –
Uudenlaiset puuhat jatkuvat edelleen.
Käväisin radiossa vaihtamassa ”Kultakuumeessa” pari sanaa
kirjallisuuden Nobeleista, ja kun toimittaja käski, nostin esiin hyvin usean
palkinnon saajan ajatuksen: yksikään meistä ei ole arvollinen. Kirjallisuus on
niin vaikeaa, että voimme vain yrittää päästä tavoitteisiimme, vaikka tiedämme,
että perille emme pääse.
Hautajaisissa pappi oli sitä mieltä, että uskossa kuolleiden
elämästä ei kuolemassakaan ole sanottu viimeistä sanaa. – Se ajatus, että
vainaja hujahtaisi pilvien päälle kuin hissillä, on pohjiaan myöten
epäraamatullinen. Silloinkin kun käytetään kielikuvaa ”ylösnousemus”, siihen
liitetään ”viimeinen päivä”. Eli vainaja ei ole missään näkymättömissä meitä
vaanimassa.
En ole koskaan Suomen kirkoissa kuullut hautajaisissa
kehuttavan, että vainaja oli hyvä ihminen, koska hän täytti lain käskyt ja
noudatti kieltoja. Päinvastoin on yleensä puhuttu sellaisesta Jeesuksesta, jos
tiedätte miehen.
En puhu omista käsityksistäni enkä vetoa teidän
uskomuksiinne. Huomautan vain, ettei karppaajien kohtalo poikkea tavallisista
veltoista ihmisistä siinä vaiheessa, kun ollaan arkussa kukkien alla.
Hyvin luultavasti päädyn kirjoittamaan useinkin ”viimeisistä
asioista”. Läheisen omaisen kuolema on ”jäsennin” (parser). On tarkastettava. Onko
elämän merkkijono tietorakenteena kelvollinen.
Kuolemaa tekevän omainen on loopissa eli silmukassa, jossa ”jos
– niin” pyörii pyörimistään johtamatta oikeastaan mihinkään. Luulen että
minulla on hyvin pitkä kokemus tuosta tilasta. Koko ajan on mietittävä – kuin ruokavalion
noudattajan - mitä on tehtävä tässä ja
tuossa tilanteessa ja paljonko on maksettava hoitajalle ja mitä lääkkeitä tarvitaan…
Ei kuolemakaan ole ratkaisu, mutta uuden datan tulo loppuu.
Niinpä vanhan datan eli muun muassa oman elämäkerran käsitteleminen saa uusia käänteitä.
Minulle on käymässä niin, että huomaan suhtautuneeni
Freudiin aivan liian kevytmielisesti. Hän julkaisi paljon hullutuksia, mutta
nähdäkseni myös hyvin syvällisiä oivalluksia. Yksi niistä on, että lähiomaisen
menetys on (lähes) aina hyvin syvästi vaikuttava kokemus. Sen juuret ovat myös varhaisessa
lapsuudessa ja siten osittain tiedostamattomia. Luen kummissani Freudin
klassikkoja. Onneksi ne eivät e-kirjoina maksa mitään.
Osanottoni vielä kerran..
VastaaPoistaTervetuloa takaisin kehiin
Joskus puolenpäivän jälkeen lensi neljän koneen muodostelma Malmin suunnasta länteen.
VastaaPoistaKirjoituksesi oli ankeahkon viikkoni kohokohta. Sinä, arvostamani asiantuntija paljastuit ajattelijaksi myös tällä saralla.
VastaaPoistaTämä vuosi on mennyt alkuvuodesta kuollutta isää muistellessa. Kun minäkin olen Freudia lukenut, on nolompi juttu huomata, että olin isän eläessä sokea sille tosiasialle, että hän oli minulle enemmänkin kaveri ja ystävä. Tässähän sitä ihmetellään.
Kritisoimasi banaalin uskontomäärittelyn ohella on syytä nostaa esiin se, mikä kristinuskossa on olennaista. Armo on Jumalan, ei ihmisen teko. Niin "uskonnollinen karppaaja" kuin rypijä ovat samassa asemassa: viime kädessä omilla teoilla ei ole merkitystä. Armo ja lunastus on tullut meille kuin Jäätteenmäen faksi: tilaamatta ja yllättäen.
Vaikka tästä riisuttaisiin uskonnollinen vakaumus pois jää jäljelle aika vinkeä ja hieno ajatus: kun loppu tulee, on subjektiivinen lupa luopua menneen ja tehtyjen aikojen suremisesta.
Otan osaa suruusi.
Kuulin sen Kultakuumeen. Olisi asiaa jos ne kirjailijoiden puheet painettaisiin kaikki. En muista lukeneeni muita kuin Szymborskan (sp?), joka oli hieno.
VastaaPoistaOli hyvä kuulla että käännyit viimein Freudin puoleen. Minun suosikkini on Toteemi ja tabu, siis on suomennettukin. Toivottavasti hautajaiset olivat hyvä tilaisuus kaikille. Oletan että siihen on syynsä että niitä järjestetään jäljellejääneille.
Toinen Freudin ainakin minulle tärkeä "hullutus" on Mooses ja monoteismi-kirjoitus.
PoistaToteemi ja tabu, siitä Freud taisi sanoa kirjoittaneensa sen jonain sateisena sunnuntaina. Kundin rennoimpia kirjoituksia siis!
Kuolemamme on ainoa, korostan: AINOA varma asia elämässämme. Heideggerille se on (ihmisen) olemisen ainoa perusta. Matematiikassa olen täysin tyhmä, mutta muistaakseni koko sen perusta on jonkinlaiset yksi tai kaksi ilmeistä vertausta, 1=1, tai jotain tämmöistä. Mutta 1=1 vertausta voin kokea miljoona kertaa, kun mä kuolen vain kerran. Ja läheisemme kuolevat vain kerran. Se tekee siitä aina vaikean. Ja nyt se minkä halusin sanoa: se, että kuolema on elämässämme täysin varma etukäteen, se lieventää sitä, että emme pääse koskaan tottumaan siihen, koska se tulee vain kerran. Muistot ihmisestä kuitenkin jäävät, kunnes itsekin kuolemme ja jätämme jo täysin muut muistot. Olemme kuin läheistemme elämänteiden tomu, joka laskee, kun itse kuolemme.
VastaaPoistaKerropa tuo miljardille intialaiselle. He ovat uskoneet jälleensyntymään 5000 vuotta, me johonkin Freudiin 70 vuotta. Jos kaikki Suomen 2 miljoonaa "kuolemaan uskovaa" siirrettäisiin Intiaan, heitä pidettäisiin outona "ilonpilaajalahkona." Ja vaikkapa 10 vuotta intialaisissa olosuhteissa voisi kääntää jukuripäisimmänkin skandinaavin pään: the best is yet to come...
PoistaAjattelen Ripsan tavoin: on hyvä kuulla että käännyit kuuntelemaan Freudia.
VastaaPoistaItse olen kuljettanut hänen ajatuksiaan mukanani siitä lähtien, kun häneen (tuotantoonsa)tutustuin. Ja saanut paljon tukea.
Tarvitaanko tähän Freudia: "Yksi niistä on, että lähiomaisen menetys on (lähes) aina hyvin syvästi vaikuttava kokemus."
VastaaPoistaVaimoni kuoli 6 vuotta sitten sairastettuaan 5 vuotta maksasyöpää. Mietin usein, kumpi on parempi, hidas vai äkillinen kuolema... siis omaisille.
Pelkään ettei minusta kirjoita kukaan niin kauniisti kun kirjoitit isästäsi.
VastaaPoistaKuva, jossa äitisi ja muuan toinen rouvashenkilö ovat ankeanharmaassa kirkkosalissa pysähtyneenä vainajan arkun äärelle, on jollain tapaa hyvin pysähdyttävä - tunnerikas ja kai siksi niin kaunis.
VastaaPoistaOlen mielessäni odotellut, josko pääkaupungin lehtiin tulisi kirjoittamasi nekrologi. Sellaistahan on pidetty kauniina tapana. Tosin monesti näkee ylen mitäänsanomattomiakin.
Henkinen kädenpuristus vielä, ja kumarrus hänelle, jota ei enää ole.
Osanottoni myös..
VastaaPoistaJa sitten asiaan. Kemppisellä on ehkä vanhentuneita määritelmiä mielessään. Ne uudistuvat (kuten minullakin) kun lukee Boydin kirjan Ja ihminen loi jumalat. Osoittautuu että nuo luomiseen.. liittyvät määritelmät ovat ilmeisesti länsimaisen valistuksen jälkeisen saastumisen (kr.teologia vs tiedekamppailu) myrkyttämät. Herrojen kamppailua norsunluutorneissaan.
Afrikassa (ja usein Suomessakin kadunihmisillä) maallikon tasolla on aika yx hailee mistä olemme tulleet. Luominen ja maailmanselitys ei ole pääasia eikä kiinnostavimman kärjessä ja käsitykset jos niitä on edes, vaihtelevat kovasti tai ovat epämääräisiä, hohtimilla väkisin vedettyjä by sosiologi. (Samaa olen huomannut Suomessakin loppujen lopuksi ei-tieteellisillä maallikoilla.)
Tärkeämpi asia ihmisille on päivänpolttavammat arkisemmat rituaalit, tabut, ja säännöt. Miten välttää henk. koht. onnettomuudet, sairaudet ja pahat silmät ja synnit jne, tai jos kohtaa, miten selviytyä niistä kunnialla yli.
(N.s. julkkis-kreationistitkaan ei taida tajuta tätä. Tohtorit jotka kiistelee luomisen puolesta evoluutiota vastaan, eivät vedä kirkkoja täyteen paljoa enempää kuin teologitkaan, koska se ei kosketa tavallista uskovaa tavista henk-koht. juurikaan nämä tiede vs uskonto-maailmankäsityskiistat).
MrrKAT
Ei-niin-mielenkiintoinen tuo MrrKATin "laatikkoteoria" (sitä ei ole, eikä varsinkaan siitä saa puhua, mikä on viiden aistin ulottumattomissa).
PoistaMielenkiintoista sen sijaan on se, millainen ihminen näin ajattelee.
Synnillisen hyvää rasvaa ja sokeria: Marabou Premium Orange, 70%.
VastaaPoistaTäytyy olla kun apulaiskaupunginjohtajakin lankesi lievään ahmintaan vaikka sukulaiselleen lahjani oli tarkoitettu.
"Synnillisen".. "lankesi".. nimityksiä käytämme ruuista ja herkuista, kun ne ovat liian houkuttelevia ja niistä voi seurata "paha omatunto" ja joudumme suorittamaan "katumusharjoituksina" liikuntalenkkejä.
Ravintofanaatikoissa on jotain pelottavan samanlaista usk. fundamentalisti-fanaatikkojen kanssa, aggressiivinen tungettelevuus nimittelyyn ja uhkauksiin saakka. Prof. Fogelholmkin kyllästyi ja pisti keskustelun poikki karppaus-fanaatikoiden kanssa.
MrrKAT
Puhutteleva kirjoitus. Missä on noin kauniit urut? En ole koskaan ennen nähnyt soitinta tuolla tavalla.
VastaaPoistaOn hetkiä milloin meille iskee vakava outouden tunne.
VastaaPoistaAsiasta kolmanteen: ortodoksit muuten taitavat? opettaa, että kuolleilla ja elävillä voi olla jonkinlainen yhteys?
Ad Omnia: - urut ovat Tapiolan kirkon. Soivat kauniisti - ns. romanttiset urut, joissa volyymia voi muuttaa äänten soidessa suhteellisen helposti.
VastaaPoistaAddenda ad Kemppinen: edellisen viestini Shakespeare-käännös on omani.
VastaaPoistaEi läheisemme ole "kuollut". Muistot ovat sydämissämme.
VastaaPoistaYhdeksännessä kappaleessa ilahduttava ajatus! Tällä tapaa oppi lunastuksesta saa selkeän merkityksen. S.
VastaaPoista"Se ajatus, että vainaja hujahtaisi pilvien päälle kuin hissillä, on pohjiaan myöten epäraamatullinen."
VastaaPoistaSe voi silti olla totta.
(Raymond A. Moody Kokemuksia kuolemasta)