Sana on ”prominenssi”. Jos hypätään referenssi eli Halti
yli, ”Suomen korkein tunturi” on Pallaksen Taivaskero, ja hyvä kakkonen on Ylläs.
Kolmannen sijan saa Koddoskaisi ja neljännen Sokosti.
Tämän tiedon nähtyäni ymmärrän entistä paremmin, miksi isäni
oli niin tohkeissaan 1946 käytyään ensimmäisen kerran Luirojärvellä. Vihjeen
hän oli saanut K.M. Walleniuksen kirjoista, joko ”Vanhat kalajumalat” tai ”Ihmismetsästäjiä
ja erämiehiä”.
Vaikka kokoelma ei ole kaupan, katselin lähemmin ja
käsityksen muodostaakseni sillä silmällä äidin olohuoneen hyllyssä olevia
Lappi-kirjoja. On se aika vaikuttava kokoelma, vaikka perheessämme ei ole kai
koskaan lämmitty bibliofilialle. Siten WSOY:n muutaman vuosikymmenen takainen (1980)
Fellmanin ”Poimintoja muistiinpanoista Lapissa” on mieluisa nide; sekavaan ja
vaikeasti hallittavaan ruotsinkieliseen tekstiin verrattuna. (Fellmania
suomeksi voi muuten suositella lämpimästi. Agathon Merumanin vanha suomennos on
viehättävä.)
Hylly herättää miellyttäviä muistoja, joita en halua
hämmentää lukemalla uudelleen. Yrjö Kokon ”Sudenhampainen kaulanauha” on
nuorelle pojalle vahva elämys. Mitä se olisi nyt, siitä en halua ottaa selvää. –
Paulaharjuja, jotka näyttävät olevan hyllyssä ihan kaikki, olen lukenut aivan
viime aikoinakin pelkästä kiihkosta, jota todella etevä sanominen herättää.
A.E. Järvinen sitä vastoin on jäänyt minulle vieraaksi, vaikka olen kyllä
lukenut hänen kirjoistaan ainakin suurimman osan.
Esimerkki vaikutti – isäni ei ollut lainkaan metsästäjä ja
kalastuskin rajoittui välittömästi ja paikan päällä syötäviin harreihin ja
tammukoihin. Mielenkiintoista sinänsä – perhomiehet ovat asia erikseen.
Saana on 12., mutta edelle menee Paistuntureilla oleva
Kuivi, jota olen käynyt itsekin katselemassa.
Topigrafisesta prominenssista näyttää olevan useitakin
määritelmiä, mutta kuvasta ilmenevä on yksinkertainen. Prominenssi on matka
huipulta katkoviivalle. Katkoviiva on alin korkeuskäyrä, joka ei ole yhteinen
toisen, korkeamman huipun kanssa.
Puhe on siis eräänlaisesta suhteellisesta korkeudesta. Lista,
joka löytyy Wikipediasta, on kovin hyödyllinen, koska Norjan puolen tunturit ja
vuoret tekevät meidän huipuistamme kovin vaatimattomia.
Samoin käy Alpeille verrattuna muun maailman suuruuksiin.
Euroopassa omaa luokkaansa on tietysti Teneriffan Teide. Sehän kohoaa
mahtavaan, lähes neljän kilometrin korkeuteensa suoraan merestä, tulivuori kun
on. Muutoin Euroopassa suurin prominenssi on Mont Blancilla, mutta mainittavia ovat myös
Monte Rosa, Saksan ja Itävallan Zugspitz, Norjan Galdhöpiggen ja Kreikan
Olympos.
Himalajalla erottuu Nanga Parbat. En tähän hätään muista,
mikä sen Hermann Buhl –nimistä tyyppiä koskeva kirja oli suomeksi. Hankin
niteen joskus englanniksi ja luin. Buhl kiipesi ensimmäisenä maailmassa yksin
yli kahdeksantuhatmetriselle Nanga Parbatille ja ilman happilaitetta. Kun hän
yritti pian seuraavan Himalajan suurhuipun valloittamista, hän putosi. Ja se
siis siitä.
Täytyisi ehkä jatkaa niiden kirjojen katselemista. Se on
selvitetty kohtuullisen hyvin, miten myöhään Alppeja ja muita vuoria alettiin
pitää mielenkiintoisina tai jopa kutsuvina –pari sataa vuotta sitten. Niihin
asti yksimielisyys oli vallinnut siitä, että mokomille vuorille ei kukaan
järkevä ihminen mene vapaaehtoisesti, ja kun on pakko, hakee sopivimman reitin
ja jonkun tarpeeksi tyhmän ja rotevan kantamaan matkatavaroita.
Mutta kuka sai päähänsä, että tunturit ovat kauniita?
Aivan oikeita erähenkisiä kirjoja ilmestyi 1930-luvulla,
mutta vaikka vanha Ruijan polku meni Nattastunturien vieritse ja Kiilopään ja
Kaunispään lähellä, vanhemmassa kirjallisuudessa niille ei irtoa juuri hyvää
sanaa. Ja kuka keksi Pallastunturin? Hotelli siellä oli jo ennen sotia, mutta
tuskin se silloin mikään Taikavuori oli.
"Hylly herättää miellyttäviä muistoja, joita en halua hämmentää lukemalla uudelleen. Yrjö Kokon ”Sudenhampainen kaulanauha” on nuorelle pojalle vahva elämys. Mitä se olisi nyt, siitä en halua ottaa selvää."
VastaaPoistaTässä on syy miksi en koskaan halua mennä Israeliin katsomaan paikkoja joissa Kristus kulki. Minulle ainoa ja oikea kuvitus niihin maisemiin on se, minkä näin noin 40 vuotta sitten kansakoulun ensimmäisillä luokilla silloisista opetusdiasarjoista.
> Euroopassa omaa luokkaansa on tietysti
VastaaPoista> Teneriffan Teide.
No huh huh. Kyllä kai Teide ja Teneriffa vielä luetaan Afrikkaan kuuluviksi.
Aiheellinen kauhistelu. Luettelo nyt oli jaoteltu valtioittain, ja Kanarian saaret kuuluvat tunnetusti Espanjalle.
PoistaAsia ei muuten ole aivan yksinkertainen. Etenkin Islannin lukeminen Eurooppaan on poliittinen ratkaisu, kuten tavallaan jopa Ison Britannain. Azorit luetaan maantieteessä Eurooppaan mutta Kanariaa ei.
Hei. Olen kerännyt Kittilää ja lappia koskevaa dataa ja juttuja vanhoista digitaalisista sanomalehdistä.
VastaaPoistaPallastunturi on retkeilykohde jo 1800-luvulla.
Laita oheiseen tekstiin hakusanaksi Pallastunturi, niin jutut löytyvät.
https://docs.google.com/document/preview?id=1gEq65U61HKOkIjVtpln1AgseO_tuJr4lYrqSmws--bM
Laitoin tähän muutaman ottamani kuvan vuodelta 2000.
http://nettipaivakirja5.blogspot.fi/2012/10/pallastunturilla-vuonna-2000.html
Pallastunturista saa käsityksen käveltyään reitin Pallashotelli-Montellin kämppä tai Pallas-Hetta reitti.
terveisin Pekka Nykänen
Lapin kirjoista voi suositella myös: Väinö J. Oinonen: Kolmen valtakunnan Kota-Lappia (1947) ja Lapin yliperällä (1964). Oinosen piti ruveta luonnontieteilijäksi, mutta vuoden 1918 sota vei mennessään, ja hän kävi myös Lapin sodan loppuun saakka, eli kaikki neljä sotaamme. Intohimo luontoon ei silti koskaan hälvennyt.
VastaaPoistaVastaus kysymykseen "Mutta kuka sai päähänsä, että tunturit ovat kauniita?"
VastaaPoistaVallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan,
Hyljätty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois.
Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä;
Mutta mun syämeni taas tahtovi huoata ees.
Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,
Nousevat silmiiini nyt vieläkin viljavat veet.
Ei mun mielestän, ei mee Pohjolan tunturit, joilla
Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi.
Siell' oli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot,
Pojat ja karhut puun juurella painia löit.
Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä,
Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Oi te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa
Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kanss'!
Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki,
Saaret ja salmet, ja myös taivaalla tähdet ja kuun.
Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin,
Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks,
Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa!
Samuel Gustaf Bergh, Oma maa 1832
(kirjoitettu Tukholmassa)
Tällainen kuuskymppinen muoriskakin vielä muistaa ajan, jolloin Lapissa tapasi alkuasukkaita ja saattoi illalla jutella Sinisessä Pirtissä juurevien tunturisusien kanssa. Nyt ovat kaikki kohteet yhtä reservaattia ja palvelun hoitavat nuoret, jotka ovat ihan yhtä eteläläisiä kuin itsekin olen. Kivoja ihmisiä, tämä ei ole moite.
VastaaPoistaTunturit ovat kauniita, mutta ei Runakurukaan mikään ruma paikka ole, vaikeakulkuinen vain.
Vaan kuka enää vaeltaa kymmeniä kilometrejä kairaan, kun reservaatissa on poreamme?
Relatiivisesti Suomen korkein tunturi on Kovddoskaisi, se nousee 563m viereisen Riimmajärven yläpuolelle. Toiseksi korkein on Saana, pudotusta Kilpisjärveen on 556m. Kolmantena taitaa tulla Taivaskero josta on pudotusta Pallasjärveen 540m.
VastaaPoistaMount Everest ei ole lähimainkaan maailman korkein vuori jos korkeus mitataan relatiivisesti. Huippu nousee vain 3700m ympäröivän maaston yläpuolelle. Vertalukohtana vaikkapa Kilimanjaro joka nousee 4600m Afrikan savannin yläpuolelle. Puhumattakaan Alaskan Mount McKinleystä joka lienee maailman korkein vuori, se nousee peräti 5500m ympäröivää maastoa korkeammalle.
Norjassakin on korkeita vuoria, esim. Jiekkevarre nousee suoraan jäämerestä 1830m korkeuteen, eli on kolme kertaa korkeampi kuin suomen korkein tunturi. Ja sijaitsee vain 50km päässä Kilpisjärvestä.
Joskus vajaa vuosi sitten tuli radiosta taltiointi 1960-luvulta, jossa vanhempi lappalaismies ihmetteli eteläsuomalaisten lasketetteluintoa eli nousta tunturiin ja lasketella sieltä suksilla alas. Hän sanoi, että emmehän me kiipeä tunturiin, methän kierrämme ne.
VastaaPoista"Mutta kuka sai päähänsä, että tunturit ovat kauniita?" Sitä sopii ihmetellä. Pohjoisen maisemaa voisi luonnehtia joltisenkin ankeaksi ja tylsäksi.
VastaaPoistaMeidän huiput on vaatimattomia. Kiitos Kemppinen että oivalsit, selvin päin se toimii, ihminen on silloin valmis, partiolainen. EU:n huiput on korkeita, ei me niillä kilpailla, meidän vahvuudet on toisaalla. EU musertaa meidän identiteettiå; sehän on pienelle kansalle kaikki kaikessa.
VastaaPoistaWell,Freud had it:
VastaaPoistaNever underestimate the ”prominenssi” the Father had.
Korkeuslukema on huono mittari vuorten mahtavuudelle, koska absoluuttisesti hyvinkin korkea vuori voi olla vaatimaton nyppylä, mikäli sijaitsee korkealla ylätasangolla. Kommenteissa tarjottu relatiivisuus on intuitiivisesti hyvä, mutta miten määritellään "vuoren juuri"?
VastaaPoistaProminenssi lienee pätevin mittari vuorten todelliselle mahtavuudelle. Muitakin on yritetty kehitellä ja kova kilpailija prominenssille on isolaatio. Se tarkoittaa korkeuspisteen etäisyyttä lähimpään korkeampaan pisteeseen. Kuulostaa hyvältä, mutta saattaa antaa yllättäviä tuloksia. Isolaation mukaan Suomen mahtavin vuori on ilmeisesti Multian Kiiskilänmäki, kuten tästä listasta ilmenee.
Hawaijilla on maailman korkein vuori, jos mitataan merenpohjasta huippuun - korkeusero omaa luokkaansa.
VastaaPoistaNorjan tunturit näkyivät Kilpisjärvellä retkeillessä aivan toisen (ensi-) luokan huippuina kuin omat suurtunturimme.
Mikähän on maailman korkein kohta, jos mitataan maan keskipisteestä?
PoistaNiin
VastaaPoistaAiheeseen löyhästi liittyen Jaska Brown julkaisi tänään tarkkaa tietoa korkeuksista.
http://jaskanpauhantaa.blogspot.fi/2012/10/korkeimmat-kunnat.html
Tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen vuorten ihailija oli Petrarca, ja yleinen käsitys on, että romanttinen vuortenpalvonta alkoi hänestä. Klassikko on hänen kirjoittamansa kuvaus sitä, kuinka hän kiipesi Etelä-Ranskassa olevalle Ventoux'n vuorelle. Mutta esimerkiksi Burckhardtin kirjasta Italian renessanssin sivistys voi huomata, että Petrarcallä näyttää olleen viehtymys korkeisiin paikkoihin.
VastaaPoistaPetrarcan kirjoitus vuorelle kiipeämisestä on suomennettu:
http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=201