Kiimasjärven taistelun tietävät jotkut. Siitä julkaistiin sotien
jälkeen neuvostoliittolainen, suomenkielinen kirja. Tapaukseen liittyy
punaupseeri Toivo Antikainen ja Suomessa toimitettu oikeudenkäynti, joka ei
ollut kunniaksi oikeusvaltiolle. – Olen lukenut tuon valkoisen vangin hengiltä
rääkkäämistä koskeneen jutun asiakirjat ja jäänyt minäkin ihmettelemään, missä
olivat todisteet asiasta.
Edellisissä Suomussalmen tapahtumia koskevissa
kirjoituksissa on mainittu ohimennen joidenkin paikallisten yhteistyö
puna-armeijan kanssa ja viitattu mm. tuttuun dokumenttielokuvaan aiheesta.
Ilmari Kiannon oikeusjuttua koskevaa televisionäytelmää ei ole toistaiseksi
mainittu. Jutun kuvassa (Wikipedia) Kianto on Vienan retkellä ratsain,
oikealla. Hän oli tuossa vaiheessa saavuttanut nimeä sangen hurmahenkisten
vapaussotalaulujen kirjoittajana ja vaatimalla, että myös punaisten vaimot ja
lapset on tuhottava ruton juurimiseksi. Hänellä oli mielipiteitä siinä kuin
kirjojakin.
Siis taustalla on kysymys: mitä oli Nälkämaan punaisuus. En
kirjoita ”kommunismi”, koska käsitykset tuosta poliittisesta aatteesta olivat Suomessa
1920- ja 1930-luvulla yleensä sangen hämäriä. Aika yleisesti arveltiin, että Neuvostoliitossa
kohdellaan köyhää ihmistä paremmin kuin lahtarivallan Suomessa. Rajan yli itään
meni väkeä – ja Petroskoihin muutti paremman tulevaisuuden toivossa amerikansuomalaisia.
Kaunokirjallisuutena Antti Tuuri on romaanissaan ”Ikitie”
antanut rajan takana vallinneista olosuhteista käsityksen, joka vastaa omaani.
Pidän siis sitä uskottavana. Rajan takana ei onni odottanut – ei edes Haanpään ”Noitaympyrän”
päähenkilöä.
Suomussalmi lienee ollut Suomen köyhimpiä kuntia, jossa herrana
oli nälkä. Ennen sotia hallitusvalta saattoi olla periaatteessa sillä kannalla,
että elleivät kestä hengissä, kuolkoon.
Tulevan Raatteen tien seudun asetelmat olivat erikoisen
epäselviä vuodesta 1918 tehtyjen heimoretkien takia. Heimoretki tarkoittaa
aseellisia hyökkäyksiä alueelle, joka ei kuulunut juuri itsenäiseksi julistautuneen
Suomen tasavallan alueeseen. En menisi väittämään, että alue oli
Neuvostoliittoa. Rajan takana alkoi muodostua Neuvosto-Venäjän nimeä käyttänyt
valtio, mutta alkaneen sisällissodan oloissa ei ole pelkästään kielellinen
ongelma, oliko siellä valtiota olleenkaan.
Suomesta siis hyökkäiltiin Vienaan, Aunukseen ja Inkeriin.
Viron vapaussotaan osallistuttiin. Nämä retket, joita johtamassa olivat mm.
Paavo Talvela, K.M. Wallenius ja Oiva Willamo, olivat kaikki sotilaallisesti
epäonnistuneita ja aiheuttivat tappioita. Helsingin hallitus otti välimatkaa
niihin etenkin Tarton rauhan jälkeen. Suomen miehittämien Repolan ja Porajärven
jääminen rajan taakse oli ainakin vahva symboli Akateemisen Karjala-Seuran
perustamiselle.
Kiimasjärvellä taisteltiin vielä 1922. Suomalaiset hävisivät
pahasti venäläisten ja vienankarjalaisten hiihto-osastolle heikon kenttäkelpoisuutensa
ja huonojen talvisodankäynnin taitojensa vuoksi. Antikaisen johtamat punaiset
tekivät (Keskisarjan sanoin) maailmanhistoriallisesti hyvin erikoisen
hiihtorynnäkön.
Olen yrittänyt pysyä tarkastikin sekä vanhoja katsauksia
että uudempaa tutkimusta lukien näiden heimosotien tasalla mm. siksi, että
isänisäni osallistui niihin, väitteensä mukaan molempiin Aunuksen retkiin,
Pohjois-Inkerin retkeen ja Viron vapaussotaan. Viimeksi mainittua lukuun
ottamatta huolto petti ja sotilaallinen toiminta meni ryypiskelemiseksi. Uusin,
kaikin puolin kunnollinen tutkimus on Jussi Niinistön ”Heimosotien historia
1918 - 1922” (2005).
Vanhassa kirjallisuudessa kytee ”tikarinisku-myytti” eli
ajatus, että Helsingin hallitusherrat jättivät nuoret vapaussoturit (joista
yksi oli Uuno Kailas) oman onnensa nojaan. Uskottavien tietojen mukaan
vapautettavat heimoveljet suhtautuivat hankkeisiin joko hämmästyneesti tai
välinpitämättömäksi. Suomalaiset asevelvolliset puolestaan olivat erittäin
haluttomia ylittämään valtakunnanrajaa. Ainakin Wallenius joutui heiluttelemaan
revolveria.
Rajapitäjissä – joista Sallaa ei ole toistaiseksi mainittu –
tietty vihamielisyys valkoista valtaa kohtaan oli paikoin vahvaa ja nähdäkseni ymmärrettävää,
ellei suorastaan aiheellista. (En
kirjoittanut ”hyväksyttävää”.) Tiedot olosuhteista rajan takana idässä olivat
tietysti aivan sattumanvaraisia ja usein vahvasti värittyneitä. Punainen
propaganda puolestaan väitti vielä 20-luvun lopulla, että punaisia teloitetaan
joka viikkoa Helsingissä Kansallisteatterin takana. Mutta tämä on taustaa
Lapuan liikkeelle (myös Vihtori Kosola retkeili siellä) ja yksi palikka Raatteen
tapahtumien arvioimisen avuksi.
Älä ole huolissasi oikeusmurhasta tai myytin tekeleestä punaupseeri Antikaisen tuomion suhteen.
VastaaPoistaToivo Antikainen muine suomalaisine polsuineen tappoi ja rääkkäsi Itä-Karjalassa sikäläisiä ja suomalaisia vapaussotureita sen kun kerkesi.
Itä-Karjalan kansannousuna tunnettu poliittinen liikehdintä 1920-21 johtui paljolti suomalaisten punaisten neuvostovenäjäläisestä hallinnosta Itä-Karjalassa. Tästä olimme saaneet nauttia ilman voitollista vapaussotaa.
Tikarinisku ei ole myytti. Virallinen Suomi oli solminut ratifioinut Tarton rauhan valtiosopimuksen. Siksi se ei auttanut/ tukenut Itä-Karjalan kansannousua saati suomalaisia vapaaehtoisia siellä. Sen vuoksi heitä kuoli haavoittuneina välittömästi rajanlinjan takava Repolan suunnalla, koska Suomi esti rajanyli tapahtuvan liikenteen.
On se jännä nähdä, kun joku kirjoittelee Suomen historiaa ernomaiseen tyyliin punaisesta näkökulmasta ja vetelee suuria johtopäätöksiä siitä, jopa Raatteen tielle saakka.
Jahas, nyt retkue on sitte erenny jo Kiimasjärvele...mihin asti ehtikään vielä, jos elää saa eikä ryssä pääse yllättään...
VastaaPoistaKuvaakohan tämä Katseblinin taideteos mainittua rynnäkköä?
VastaaPoistaJoo, nimenomaan.
PoistaKäännös "hiihtomatkailuksi" lienee yritys huumoriksi, sehän "Лыжный рейд в Карелии".
JK: "En menisi väittämään, että alue oli Neuvostoliittoa. Rajan takana alkoi muodostua Neuvosto-Venäjän nimeä käyttänyt valtio, mutta alkaneen sisällissodan oloissa ei ole pelkästään kielellinen ongelma, oliko siellä valtiota olleenkaan."
VastaaPoistaHyvä havainto. NL ei tosiaan ollut vielä selkeä kokonaisuus, reuna-alueita irrottautui vanhan Venäjän alueesta, sisällissota riehui, englantilaisetkin sotkeutuivat taisteluihin Arkangelin suunnalla.
[nimimerkki Kamppinen]
Pohjoisessa itärajalla on varsin merkillistä porukkaa. Erään kuulemani kertomuksen mukaan venäläiset kävivät suomalaisten sotkussa kahvilla ja ostamassa tupakkaa Jatkosodan aikana.
VastaaPoistaMutta mutta...omituista on myös jälkipolvi Salmista. Jollakin tapaa homma ei oikein synkkää ns. karjalaisten kanssa. Tai jos se nyt on karjalainen, joka tapauksessa venäläisvaikutus on mitä ilmeisintä.
Pistä Kemppainen kutsuen niitä kotiisi kutsuille ja kerro mitä mieltä olet asiasta.
Kyllä Repolassa oli paikallisten keskuudessa epävarmuutta ja pelkoakin kun suomalaiset sieltä joituivat lähtemään. Äidinäitini joka oli mukana sairaanhoitajana ja pesi ja toi Suomeen Bobi Sivénin ruumiin, kertoi muistelmavihoissaan jotakin, ei kovin paljoa tosin.
VastaaPoistaAW
Satojen vuosien ajanhan noissa maisemissa käytiin hävitys ja kostoretkiä tsaarin alaisten karjalaisten ja ruotsin alaisten suomalaisten välillä. Ei itäkarjalaisilla ollut mitään suomalaista identiteettiä kielisukulaisuudesta huolimatta. Tätä eivät karjalaa vapauttamaan lähteneet heimoromantikot ymmärtäneet. Itsenäisyyden alkuaikojen historiankirjoitus ja muukin kirjallisuus esitti menneen suomalaisten ja venäläisten konflikteina. M.m venäläiset häiritsivät hyökkäyksillään olavinlinnan rakentamista 1400-luvulla -todellisuudessa karjalaiset.
VastaaPoistaNeuvostoliitto perustettiin 30. joulukuuta 1922. Olisipa kiva kuulla täsmätietoa sen jälkeen tehdyistä heimosotaretkistä.
VastaaPoistavuorela, tampere
"Rajan yli itään meni väkeä – ja Petroskoihin muutti paremman tulevaisuuden toivossa amerikansuomalaisia."
VastaaPoistaSydäntä särkee Arvo Tuomisen kuvaus näiden hyväuskoisten hölmöjen kohtalosta "työläisten paratiisissa". Toisaalta ymmärtää tuon toivekkuuden kun lukee Jussilan uuden kirjan marxin klassikoiden kuvauksen tuosta utopiasta. Kaunis unelma, sälli että jätkät ryssi.
"Suomalaiset hävisivät pahasti venäläisten ja vienankarjalaisten hiihto-osastolle heikon kenttäkelpoisuutensa ja huonojen talvisodankäynnin taitojensa vuoksi."
VastaaPoistaVoisiko siis ajatella, että noilla retkillä oli suomalaisten talvisodankäyntitaitoon sama merkitys kuin Talvisodalla puna-armeijan kenttäkelpoisuuteen 1941.
No, kyllähän Jouko Vahtolan kirjat heimosodista ovat ylivoimaisia. Mutta 1921-22 siellä kyllä oli kapina, joskin suomalaisten auttama. Ja niitä tuli sieltä pakoon monta tuhatta, mikä tarkoittaa, etteivät ne ihan vastahakoisia kapinan suhteen olleet. Tämän vahvistaa nykyinen sikäläinen tutkimus. Ja siitä Marjoniemestä: kyllä muuan mukana ollut punainen tuumasi, että kyllä se vaan poltettiin. En muista nyt lähteen sijaintia.
VastaaPoistaKarjalaiset ja ruotsit /
VastaaPoista"jollain tavalla homma ei oikein synkkaa karjalaisten kanssa" (anonyymi yllä)
"ei itäkarjalaisilla ollut mitään suomalaista identiteettiä kielisukulaisuudesta huolimatta " ja "...todellisuudessa karjalaiset häiritsivät Olavinlinnan rakentamista" (MEG yllä)
Vaihdetaanpa karjalaiset Ruotsista muuttamaan usutettuihin siirtolaisiin, joita Kustaa Vaasan &knien harmiksi ei riittänyt sisämaatamme asuttamaan.
"jollain tavalla homma ei oikein synkkaa rantaruotsalaisten kanssa ? "
"ei rantaruotsalaisilla ole mitään suomalaista identiteettiä eikä edes kielisukulaisuutta ? "
Ja vielä " todellisuudessa ruotsalaiset häiritsivät karjalaisia rakentamalla Olavinlinnaa ?"
Tölikas syntynyt evakon kundi
Kaksi on kirjaa samalla nimellä: Suomi suureksi ja Viena vapaaksi. Kiannon ja Vahtolan tekemät.
VastaaPoista