Radion setä kertoi kunnissa arveltavan, että lautakuntia
paremmin asioita hoitaisivat valiokunnat. Otsikkoni on tietenkin käännösvirhe.
Valiokuntaan valitaan. Eliitti puolestaan on valittujen joukko. Lautakunta
kuulostaa jotenkin kansanomaisemmalta, vaikka tuo ”lauta” tarkoittaa penkkiä,
penkillä istujia.
Kukaties meneillään on aivan valtava rakennemuutos.
Poliittiset elimet ovat muodostuneet suunnilleen nykyiselleen parin sadan
vuoden kuluessa – vaikka todellinen parlamentaarinen valta on oikeastaan aika
tuore ilmiö.
Rinnan ovat kehittyneet yksityiset organisaatiot. Nykyisen
osakeyhtiön kantamuoto on tilapäinen merivakuutusyhteenliittymä (commenda) ja
Pyhän Hengen huone, eli hyväntekeväisyysjärjestö, jollainen toimi Genovassa,
kunnes muuttui tosiasiassa pankiksi.
Nykyinen pörssiyhtiö sai koko lailla paljon piirteitä niistä
hankkeista, joita harrastettiin viimeistään 1500-luvulta. Entiset ritarikunnat,
joiden jäsenten ajateltiin olevan pysyviä ja asiaan vihkiytyneitä, muuttuivat
rosvolaumoiksi, jotka toimivat aika pitkälle samalla tavalla kuin nykyiset
liikeyritykset. Esimerkiksi Saksan 30-vuotisen sodan aikana ruotsalaiset
kunnostautuivat antamalla esimerkiksi erilaisten skotlantilaisten renttujen
koota huligaanijoukkoja käymään taisteluja rinnallaan. Sukunimet säilyivät –
sieltä kohottiin ylhäiseen aateliin – Ramsay, Wright, Hamilton…
Saksalaista juurta olivat esimerkiksi Wallensteinin ja
Pappenheimin liikeyritykset. Ne taistelivat paavin puolella, mutta epäilemättä
ne olisivat olleet valmiit vaihtamaan puolta, jos hinnoista olisi sovittu.
Eräässä vaihessa protestanttien eli siis mm. ruotsalaisten puolella taisteli mm.
kaikkein katolisin Ranska.
Uskonnolla lienee ollut suunnilleen sama tehtävä kuin viime
vuosisadan isänmaallisuudella. Kun sen nimeen oli vannottu, sen sai rauhallisin
mielin unohtaa.
Sekö Yhdysvalloissa että Euroopassa jotkut erittäin suuret
liikeyritykset olivat tosiasiallisia diktatuureja. Sellaiseksi saa sanoa
esimerkiksi Rockefellerien, Vanderbildtien, Mellonin, Carnegien ja varsinkin
Fordin yrityksiä. Lähes kaikki olivat hyvillään tällaisesta kehityksestä. Yksi
mies, yksi ääni.
Molempien maailmansotien jälkeen on koetettu kehittää
yrityksiä, joissa sekä omistus että äänivalta olisi jakautunut suuremmalle
joukolle. Pyrkimykset eivät ole olleet kovin onnistuneita. Ehkä se onkin
luonnonlaki, kuten jotkut väittävät. Elinkeinotoiminnassa tarvitaan kärkeen
jonkinlainen rosvopäällikkö.
Valtion omistuksen ja ohjauksen lisääntyessä tässä vaiheessa
EU:n niskoille on vieritetty syytös, ettei sillä ole tahtoa, ohjelmaa eikä
varsinkaan vastuuta. Ei taida olla jäsenvaltioillakaan.
Yksityiseltä puolelta on omaksuttu rakenteita, mutta ei
tapoja noissa rakenteissa toimimiseksi. Suomessakin on jo unohdettu, että
ainakin eräät valtionyhtiöiden johtajat – Nesteen Uolevi Raade esimerkiksi –
oli vähintään yhtä kova tekijä ja vähintään samanlainen vallankeskittäjä kuin perheyrityksiään
vetävistä vuorineuvoksista kiihkeimmät.
Ennen tuotannontekijöitä oli kolme, työ, maa ja pääoma.
Suomessa vasemmisto harrasti työtä, maalaisliitto maata ja porvarit pääomaa.
Eräs entinen esimieheni sanoi, että maata kannattaa ostaa, koska sitä ei enää
valmisteta. En ymmärrä, miten hän noin hairahtui. Maan valmistamista nimitetään
kaavoitukseksi. Kaavoituksen vuodekumppani on liikenne eli se kysymys, miten
kuluttajat pääsevät heitä varten jalostetulle maalle, etenkin
ostoshelvetteihin.
Nykyisin tuotannontekijöitä on neljä, ja se neljäs on
informaatio. Seuraamme henki salpaantuneena, kykeneekö media suitsimaan Internetin
ja muut häiritsevät tekijät, kuten sosiaalisen median. Näyttäisi siltä että
pystyy. Maksuttomassa mediassa riehuvat vain rajatilahullut, kuten esimerkiksi
minä, blogin kirjoittaja. En ole pannut merkille, että mielipiteillämme olisi
mainittavaa painoa.
Mutta kunnallisvaalikoneita riittää, vaikka todellisuudessa
pitäisi keksiä kunnalliskone. Perinteinen organisaatio hallituksineen,
valtuustoineen, lautakuntineen on lakannut toimimasta. Tarjoan jutun kuvassa
työkalua, valm. B.A. Hjorth & Co. , meidän kesken Bahco (nyk. Made in China)
"Perinteinen organisaatio hallituksineen, valtuustoineen, lautakuntineen on lakannut toimimasta."
VastaaPoistaNiin, passiivilause peittää tekijän suomessa;
paitsi se voisi olla kömpelö "by", näin:
... on lakannut toimimasta läpi-rämettymisen toimesta.
Ohkohan tuota kukaan arvon vaaliehdokkaista nyt kertonut, että kitkemällä korruption ja välistä vedot kilpailutuksesta (esim. urakoisen pilkkomiset vuosibujeteissa ilmeneviin lukuihin sopiviksi ym.) sekä kunnan muista hankinnoista, siitä vain tätä tietä säästyisi melkoiset massit veronmaksajien rahoja.
Menojen keksijöistä ei yleensä ole pulaa.
Siirtoavain, jakoavain, jakkari, jakovainaja - tällaista alkuperäistä ja kunnollista on ollut ikävä.
VastaaPoistaHalvoissa kopiomalleissa leuat lonksuu kuin kunnallisvaaliehdokkaalla. Toisissa on jopa kierukan kierteet väärään suuntaan sekä pidätinjousi puuttuu.
Muuten, pienin Bahco-jakkari taisi olla kometuumainen. Täytyy kaivella vanhaa työkaluarkistoa jos se sentään olisi vielä tallella. Siitä saisi messevän avaimenperän.Myös Hjortin pihdit oli legendaarinen työkalu. Vastaavaa terävyyttä sekä purevuutta harvoin nykyään enää löytyy - ainakaan poliitikon suusta.
Eiköhän se lauta ole alkujaan kuitenkin tarkoittanut pöytää. Ainakin Virossa istutaan "laua juures". Lautakunnassakin on monien mielestä penkin painamista tärkeämpää käsitellä pöydällä olevia asioita tai sitten jättää niitä pöydälle, etteivät päätökset hätiköimällä mene ihan penkin alle.
VastaaPoistaHauska kirjoitus, jossa totta toinen puoli kuten muissakin hyvissä jutuissa. Jakoavain on kansanperintöä sekin. Mm. hymyilee kuin jakoavain kuutamolla...
VastaaPoistaJakoavain on hylsyräikkämiesten inhoama vempele, joka on pilannut lukemattomat mutterinkannat, mutta ollut aina avuksi kun muita vääntimiä ei ole löytynyt.
Blogisti päättyy laajan (mutta ytimekkään) maailmaa ja sen raadollisuutta syleilevän tai puristelevan kaaren jälkeen työkaluun ja sen vertauskuviin. Kunta on tosiaan eräänlainen jakokone, joka jakaa veroilla kerättyä rahaa erilaisiin hyödyllisiin tarkoituksiin. Ja nyt vaaleilla yritetään löytää niitä jakoavaimen käyttäjiä...
Informaatio ja sosiaalisen median suitsiminen. Liittyisikö tähän olennaiselta osalta sananvapaus ja sen "väärinkäyttö"?
VastaaPoistaBacho-Bäckman voisi olla tästä hyvänä esimerkkinä.
Vaikka ryssävihani on suunnaton, on minun nostettava hattua dosentti Bacho-Bäckmanille. Hänen sananvapautensa on osoittanut kansalaisille kuinka surkeasti valtiojohtomme on hoitanut ulkopolitiikkaa ja kuinka pelkurimaisesti poliitikkomme alistuvat Venäjän mielipiteelle.
EU sai jonkin rauhanmitalin. Eikö tämä mitali olisi enemminkin pitänyt luovuttaa sananvapaudelle.
Minäkin seuraan henki salpaantuneena, kykenevätkö Suomessa yliopistot suitsimaan dosentti Bäckmanin, Internetin ja muut häiritsevät tekijät, kuten sananvapauden. Pahalta näyttää jo nyt.
"Ehkä se onkin luonnonlaki, kuten jotkut väittävät. Elinkeinotoiminnassa tarvitaan kärkeen jonkinlainen rosvopäällikkö."
VastaaPoistaArvelisin tuon olevan sillä tavalla, että mitä selkeämpi isäntä rahalla on, sitä tehokkaammin se rahan näkökulmasta toimii. Toisaalta, kun omistus jakaantuu kovin usealle ja päätösvalta hajaantuu, ammattijohtajien omat intressit alkavat vaikuttaa enemmän, ja kun vahva omistus ei katso perään, eletään lopulta kuin pellossa. Näinhän meillä esimerkiksi suuret osuusliikkeet ovat karanneet kaikkien käsistä.
Aikoinaan yhtiö rakensi tehtaan lisäksi työväenasunnot, koulun, kirkon, sairaalan ja hautausmaan sekä urheilukentän. Vielä 40-luvulla yhtiön piikkiin nousi myös naisvirkailijoiden asuntola. Työtä riitti konekirjoittajille. Nyt osastopäälliköt naputtelevat tarjoukset itse ja sihteerit on heitetty pellolle. Ehkä ruukinpatruunat olivat rosvopäälliköitä mutta tuntuu, että tänäpäivänä kunnat eivät suoriudu puolestakaan siitä, mihin patruunat pystyivät mahtikäskyllään. Tiet saavat routia ajokelvottomiksi, kun rahaa ei ole. Patruuna ymmärsi kärrätä tuotantoprosessin jätelipeän hiekkatielle sitomaan pölyä. Saatiin loppukesä pyöräillä kuin öljysoralla. Tehdaspaikkakunnasta tuli idylli, jota tehtaan puutarhuri apulaisineen vaali antaumuksella. Arkkitehtuurista tuli komeaa kun patruuna arkkitehtinsä kanssa päätti miten parhaiten tehdään. Eivät päässeet valtuutetut kaavoittamaan ostoshelvettejä. Kauppahalli rakennettiin Pariisin malliin ja liha oli tuoretta. Taisi tulla patruunan pelloilta. Herefordia. Mikä on, kun valtuustot, valiokunnat ja lautakunnat eivät pysty aikaansaamaan pittoreskiä elinympäristöä? Vai onko kysymys vain modernin projektin konkurssista? Jotenkin kaipaan vielä patruunarosvopäälliköitä, joilla oli sydäntä ja silmää omien kotikulmiensa rakentamiseen. Kaarsivat ajomestarin kanssa valkoisella Land-Roverilla kunnanjohtajan luokse kertomaan, että nyt rakennetaan kirjasto. Ei mahdu kirjat enää omiin hyllyihin.
VastaaPoistaJakoavaimista suosikkini oli kuitenkin Sievert 17" Pat.Pend. eipä ole näkynyt rautakaupoissa viime aikoina. Todellinen perintökalu!
Tuo on kyllä vaarallinen astalo...
VastaaPoista"Maan valmistaminen-kaavoitus".
VastaaPoistaSiinä maa muuttuu omistajalleen pääomaksi..olen nähnyt.
Ja jos vielä tontti ihan keskellä kaupunkia, ihan pienikin...
Historian tuntijana kommenttinne entisestä esimiehestänne oli kai lähinnä ..no mitä lie...
Muutoin olen kanssasi, Jukka, samaa mieltä, mutta sotilaalliset ritarikunnat eivät olleet varhaisen uuden ajan yksityisten sotajoukkojen edeltäjiä konkreettisessa tai ideologisessa mielessä.
VastaaPoistaJos jätetään espanjalaiset maurisotien ritarikunnat huomiotta, oli neljä sotilaallista munkkiveljestöä: johanniitat, temppeliherrat, saksalainen ritarikunta ja kalpaveljestö. Näistä kalpaveljestö oli lyhytikäisin. Se teki reilusti sanottuna konkurssin, kun liiketoiminta ei kannattanut. Preussilaisilta ja liettualaisilta tuli köniin. Kalpaveljien rippeet sulautettiin saksalaiseen ritarikuntaan, joka oli eräänlainen temppeliherrojen konseptin franchising-pohjalta hankkinut munkkiveljestö.
Saksalainen ritarikunta menestyi ja voi hyvin vuosisatoja. Kun Baltia oli valloitettu, ritarikunnan jäsenet siirsivät suurimman osan voitetusta alueesta käytännössä omille sukulaisilleen, jotka toimivat eräänlaisella urakointiperiaatteella veljeskunnan apusotilaina. Varsinainen ydinalue, Preussi, muuttui maalliseksi herttuakunnaksi, kun suurmestari Albert von Brandenburg-Asbach ryhtyi luterilaiseksi ja yksityisti veljeskunnan itselleen.
Temppeliherrojen ongelmaksi ei koitunut yksityistäminen vaan sosialisointi. Veljeskunta oli löytänyt ristiretkien jälkeen uudeksi ydinliiketoiminta-alueekseen pankkitoiminnan, mutta Ranskan kuningas noudatti sos.dem. puolueohjelmaa ja kansallisti pankin.
Johanniitat olivat fiksumpia. He jatkoivat sotaa harjoittamalla merirosvousta Rodokselta, myöhemmin Maltalta käsin. Tämä muodosti teoreettisen perusteen veljeskunnan olemassaololle. Samalla varsinaisena toimintana oli rahanpesu. Veljeskunta piti hallussaan italialaisten aatelissukujen maaomaisuutta, joka oli näin suojassa velkojilta. Käytännössä omaisuutta hallitsivat ja nauttivat alkuperäiset omistajat, mutta teoriassa he toimivat nyt veljeskunnan edustajina.
Alun perin sotilaalliset veljeskunnat olivat kuitenkin keskiajan Euroopan vastaus siihen, miten hoidetaan ammattiarmeijan taloushallinto. Ainoastaan kirkolla oli olemassa juridinen infrastruktuuri tämmöiseen; munkkiveljeskunnat olivat toimineet liikelaitoksina jo satoja vuosia. Maallisella puolella ei moiseen pystytty edes 1600-luvulla. Jopa Ruotsissa, missä oli sentään maailman kehittynein hallinto, jouduttiin vakinaista armeijaa jatkamaan skottilaisilla rosvosakeilla.
freodalismi uhkaa, ei amerikan perustuslain alkuperäinen
VastaaPoistatarkoitus ollut vapaus, siinä tarkoitukssa että niillä
on vapaus palauttaa sääty yhteiskunta,näin ollen se ei
tarkoittanut vapautta vaan rajoituksia,jotta vapaus
sisäilyisi.