Tehdasasetukset

Puhuimme sitten Tuurin kanssa melkein kaksi tuntia. Ihmisiä oli selvästi enemmän kuin olisi mahtunutkaan ja kirjaston väki hiukan ihmeissään.

Palautimme Tuurin tuotannon tehdasasetukset (default). Se on keino poistaa vastaanoton virheet ja häiriöt. Siitä eteenpäin kukin voi säätää vastaanottoa mieleiseensä suuntaan.

Aivan kevyesti mainittiin joitakin kertoja välillä kirjailijan, välillä kyselijän toimesta, että kirjoista saa olla ihan mitä mieltä tahansa.

Esitin ajatuksen, että Tuuri tuli ”Pohjanmaassa” kuvanneeksi järkyttävän tapahtumasarjan. Sinä päivänä maaseutu kuoli.

Hän on selvästi maahenkisempi kuin minä. Sanoin että maanviljely oli ollut elämäntapa ja 1982 se muuttui elinkeinoksi. Sitä kuuluukin sanoa maatalousyrittämiseksi.

Jätin sanomatta, että yhtenäinen arvojärjestelmä katosi. Siksi romaanissakin puolet henkilöistä on eri tasoisia puliveivareita. Arvojärjestelmän aikana sitä oli voinut kannattaa tai vastustaa. Esimerkiksi vasemmistolla oli omat arvonsa, jotka poikkesivat paljon muista. Puhun vasemmistosta, en stalinisteista, jotka eivät olleet vasemmistolaisia, vaan mystikkoja. Heidän maailmansa oli reikä, josta näki olemattomia.

Ensin kaatui Neuvostoliitto, sitten maaseutu. Pohjanmaa on vain esimerkki. Maaseudulla voi asua. Minäkin asun. Mutta sinne ei synny typpitehtaita eikä menestyviä kauppaliikkeitä muuta kuin Tuuriin (ei sukua).

Entinen todellisuus oli kaksiulotteinen, kuin kartta tai Etelä-Pohjanmaa. Tiukan tullen voitiin myöntää, että kuu tai lentokone tai pilvi on ylhäällä: kolmas ulottuvuus. Sitten siirryttiin 11,5 dimension maailmaan, jota kukaan ei osaa edes kuvitella. Puhuimme tästäkin Tuurin kanssa S-marketin kahvinurkkauksessa tilaisuuden jälkeen.

Totta puhuen keskustelussamme nousi esiin sarja asioita, jotka tiivistin vielä pakkasessa autoon nojatessamme – sinä olet Suomen ainoa merkittävä hengellinen kirjailija. Ehkä Tuuri hiukan hätkähti, ehkä ei. Hän on kirjoittanut monta kirjaa täyteen teosofiaa ja toisia, joita kiertää luterilainen mystiikka, ja kolmansia, harhaanjohtavasti sotakirjoiksi sanottuja, joissa on eksistentiaalinen pohja. Ihmisen aitous on omantunnon ääni, syvän totuuden hakemista, jolla ei ole mitään tekemistä joukkoliikkeiden oikeiksi väittämien julistusten kanssa.

Kotiin olin järjestänyt itselleni palkinnon. HD-televisio on paikallaan ja toimii. Nyt ei voi olla myöntämättä, että tämä on uusi taiteen laji, joka on aika kaukana televisiosta ja elokuvasta.

Mieleeni tuli Guillaume Apollinairen ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoittama: näytän teille värejä, joita ei ole koskaan ennen nähty. Kuvan – katsoin malliksi Jäätynyttä planeettaa Blu ray –levyltä – välittämä käsitys aika-avaruudesta on toinen, uusi. Surrealismi on ylitodellisuutta.

Ellei pidä kummallisesta kielestä, voisi sanoa, että ilmaperspektiivi on tullut voimalla digitaaliseen kuvaan. En kaipaa 3 D –kuvaa ja epäilen, ettei se ole ainakaan tässä vaiheessa kovin tarpeellinen, koska hätkähdyttävän tarkka ja erotteleva kuva antaa mahdollisuuden tehdä saman, joka oli maalareille selvää jo sata vuotta sitten. Värit ja värisävyt tuovat nähtyyn syvyyttä, ja tietysti myös ääni kulkee ympäri huonetta ja olisi vähällä vaivalla muutettavissa kotiteatteriksi.

Sellaista en hanki. En halua asua teatterissa. Ajattelen mennä useammin kuuntelemaan kamarimusiikkia. Kamari on musiikille hyvin soveltuva tila; maallakin siirryttiin kamarin puolelle, kun käsillä oli jotain tärkeää, kuten separaattorin hankkiminen.

Olin luullut, että teknisesti verrattomaan kuvaan tulee ensin runous. Olin väärässä. Ensin tuli romaani, jonka keskeiset elementit ovat tuli ja tuuli, valo ja valottomuus, metsä ja autio maa, lumi, hiekka ja rakkaudettomuus.