SOPA, hulluus

Yhdysvaltain tekijänoikeutta edelleen laajentamaan tarkoitettu lakiesitys, josta käytettiin lyhennettä SOPA, (Stop Online Piracy Act), kuoli kunniattomasti. Paperin takana olleet tahot ilmoittivat julkisesti, että asia vedetään pois käsittelystä, eikä siihen palata ennen kuin tarvittava yksimielisyys on löytynyt.

Mitä tämä tarkoittaa, sitä voi arvailla. Itse tulkitsen sen tarkoittavan, että hanke kaatui. Se ei tarkoita, ettei pyrkimyksiä jatkettaisi jollain toisella tavalla.

Kirjoitin otsikkoon ”hullus”, koska myös oma kantani on joidenkin mielestä hullu. Ehkä se onkin.

Tekijänoikeuden suoja-ajan jatkuva pidentäminen on jo selvä ja vakava este. Laajennuksia tehtäessä mainitaan aina tekijöiden oikeutetut edut ja toiseksi tekijänoikeuksien mittaamaton merkitys alan teollisuudelle ja kaupalle.

Molemmat ovat selvästi oikeita perusteita. Kuitenkaan ne eivät riitä tasapuoliseen arviointiin.

Tekijänoikeuden yksi tarkoitus on vanhastaan ollut luoda kaupallisia monopoleja. Käytännössä tekijänoikeus ei auta lainkaan esimerkiksi kirjallisuutta. Viikolla Suomalaisesta Kirjakaupasta sai mitä mainioimpia, 1 – 2 vuotta sitten ilmestyneitä kirjoja rajusti alennettuun hintaan ja jopa kaksi yhden hinnalla.

Jos ihmiset eivät osta teoksia, ei tule paljon jakamistaksaan.

Toiseksi – on tapana unohtaa, että tekijänoikeus on kautta historiansa ollut poliittisen valvonnan väline. Suomen vanhassa painovapauslaissa määrättiin, että tekijät ja kirjanpainajat on sakon uhalla mainittava kirjoissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tekijänoikeus edellytti ennen rekisteri-ilmoitusta eli tekijän ilmoittamista.

Mielestäni lainsäätäjältä on kaunista käytöstä yrittää selvittää, hirtetäänkö oikea henkilö.

Neuvostoliitossa kaikki julkaisutoiminta ja kaikki tekijänoikeus oli keskitetty tarkoin organisoidulle valtion virastolle. Muistaakseni kirjaviraston nimi oli Goskomizdat. Tapasin joskus niitä heppuja. Eivät ne ainakaan kirjallisuudesta ymmärtäneet eivätkä välittäneet.

Piratismi on aatteena pahaa liioittelua. Sen ymmärtää, koska piratismin vaaroja liioitellaan järjestelmällisesti.

Todellisuudessa valtiot, tuomioistuimet ja poliisit ovat huolissaan tietoliikenteestä, eivät tiedon sisällöstä. Tekijänoikeus on toisen luokan ongelma, mutta sen varjolla voi tehdä kaikenlaista.

Väitteen mukaan arabikevään tapahtumissa kansalaisten omalla tietoliikenteellä oli suuri merkitys. Väitteen mukaan suurkaupunkien mellakoissa tilanne on sama. Viimeksi pari tuntia sitten muutaman asiantuntijat (vaikkei tällä alalla ole vielä asiantuntijoita) kertoivat uutisissa yleisölle, että presidentinvaaleissamme jatkoon pääsivät parhaat ”sosiaalisen median” käyttäjät eli Niinistö ja Haavisto.

Väite on todistamaton. En kuitenkaan pahemmin epäile sitä. Facebook mainitaan aina. Olisikohan Twitter kuitenkin vielä tärkeämpi? Twit (tweet) voi sisältään 140 merkkiä, ja kojeena on yleensä tietokone tai älypuhein. Twit ja tekstari (SMS) kytkeytyvät yhteen, mutta se merkittävä ero on twitin julkisuus. Se voi olla tekstiviesti ”kaikille”.

Luullakseni twittiin ja tekstariin ei ole tekijänoikeutta. En ole kuullut, että kukaan olisi edes puhunut sellaisesta. Ns. teoskynnys ei ylity. Lisäksi teksti ja siihen ehkä liittyvä kuva tai leike on tietoisesti lähetetty kenen tahansa luettavaksi ja katsottavaksi. Toiminta on sinänsä maksutonta. Puhelinmaksuja voi tietysti tulla, eikä netin käyttö ole sekään ilmaista. Kun viestit kuitenkin kulkevat operaattorien (Elisa, Sonera, DNA…) kautta, on loogista yrittää kuristaa lainsäädännöllä juuri operaattoreita. Ja sitä SOPA ajoi takaa. Poliitikkojen ja kauppiaiden salaliitto? Luultavasti.