Ylenpalttinen joulu

Ylenpalttisuudesta on hyvin varhaisia tietoja. Se oli himo ja huippu. Siksi myös ylenpalttisuuden kieltäminen on päivälleen yhtä vanha ilmiö.

Kun ei tule mieleen ainuttakaan eläintä, jolla ylenpalttisuus ei olisi syvällä luonteessa, tämä piirre on siis ainakin satatuhatta vuotta vanha. Siis nämä perinteet.

Ristiriitaan, jota sanotaan myös inhimillisyydeksi, liittyy sitten kolmas piirre, morkkis. Kun on ensin saanut kaiken sen, mitä halusi, ja enemmänkin, iskee häpeä ja katumus. Vaikka olen tuntenut muun muassa koiran, joka söi pellillisen joulutorttuja, en muista havainneeni eläimessä oma-aloitteista morkkista.

Päättelen että kysymys on opetetusta reaktiosta. Kun näin on, opetusväline on ollut keppi, ei sen yhteydessä mainittu porkkana. Kepin olisi mielelläni ottanut lahjaksi, mutta salakuljetus on vaikeaa – cane-épee olisi todella jotain erilaisia huligaaneja ja sakilaisia vilisevillä jäisillä jalkakäytävillä. Porkkanalaatikko on hankittu Kirkkonummen Maatilapuodista, jota täten mainostan (http://personal.inet.fi/yritys/maatilapuoti/, Eestinkyläntie 316. Syytä katsoa aukioloaika verkosta ja ottaa lapsia tai lapsenlapsia mukaan. Jos mukana on mahtavia tyyppejä, kuten viisi lapsenlastani, kannattaa laittaa heille otsaan lappu ”myyty” ja punainen täplä.

Kävelykeppi, jonka sisään on kätketty miekka ja jonka kahva on niin painava, että se on rikoslain ennen mainitsema astalo, on tosin mennyt muodista yhtä surullisesti kuin oopperahattu. Sellaistakaan minulla ei ole – matalaa silinterihattua, jonka voi painaa lyttyyn ja saada ponnahtamaan ennalleen kevyellä kopauksella. Korkeaa teknologiaa komeimmillaan!

Hengenvaarallinen astalo, jonka käyttäminen teki pahoinpitelystä törkeän, aiheutti sotien välisenä aikana päänvaivaa jopa korkeimmalle oikeudelle. Ennakkotapausten mukaan tyhjä kaljapullo ei sitä ollut mutta täysi oli. Sana tarkoittaa lyömiseen käytettyä välinettä, tillhygge. ”Vaasan-Jaakko” julkaisi asiasta 20-luvulla pakinan, jossa kannatettiin lämpimästä perinteistä puukkoa ja astalo suomennettiin korennoksi. Se ei taida sekä aueta kaikille lukijoille. Korento on eri asia kuin karttu. Korento työnnettiin esimerkiksi vesisaavin korviin näverretyistä reijistä läpi. Siis puinen tanko. Karttu eli kurikka oli yhdellä kädellä käytelty kepakko, jolla onnellisessa tapauksessa pehmitettiin pyykkiä pesupunkan ääressä.

Vastustan ähkyjoulun vastustamista. Se on jokaisen oma asia, mistä löytää ylenpalttisuutensa. Itse kävin vimeässä roskat ja postilaatikolla polvet lysmähdellen. Vaikka edessä on tunkeutuminen Stockmannin herkkuun, tosin vain Tapiolan, ostelemaan leipiä ja sillejä, joita hyvät liikeyritykset valmistavat kiitettävän taitavasti (Ahti tai Oboy, kunhan on sinappisilliä ja matjesta), ennen kuin tuli kylmä, ehti tulla mieleen, että ei tätä parempaa paikkaa ole maailmassa.

Täällä on hiljaista. Junat humahtelevat harvakseltaan, eikä Hangontien aamuvarhaisella vähäinen liikenne erotu ollenkaan. Kuulee vain lumen mietteliäisyyden.

Lumen ylenpalttisuuden lisäksi joku tai jokin oli järjestänyt taivaalle juuri sopivaan kohtaan aamutähden, joka siis on myös iltatähti eli Venus, ja täysikuun, joka oli vielä aamulla niin kirkas, että kansansadun viinankeittäjien halu pimentää se tervalla sutimalla kuusenlatvasta käsin on ymmärrettävä hanke, vaikka en tiedä, minkä tasoisia viinapoliiseja Hölmölässä toimi. Mainitsen kuitenkin kaikella veljeydellä, että naapurikaupungin naapurikylä Bemböle kantoi ainakin minun mielessäni tiettyä mainetta ei aivan viisaiden ihmisten asuinpaikkana.

Ilman suhteellisesta kosteudesta en mene sanomaan mitään, mutta pakkasta oli 18,1 ja näkyvyys yli 30 kilometriä.

Radio on lopettanut mieliohjelmani ”sää maa-asemilla”, mutta ”merisää” on aika hyvä ja tiedoista ylen rikas. Mieluummin kuin Tahitilla kävisin Ulkokallalla. Myös Valassaaret tai Nahkiainen tulisivat kysymykseen. On kutsuttu, mutta en ole tullut suorineeksi itseäni matkaan.

Terveisiä Rastikaiselle eli Rastigaissalle, jonne Sampo Lappalainen eli Lapplille huonoksi onnekseen joutui. Elän siinä uskossa, että ennen Korvatunturin keksimistä (Markus-setä) pimeät voimat riehuivat jouluisin juuri siellä.