Asiantuntijat perkeleet

Otsake on kaikessa sopimattomuudessaan muistuma laulusta ”… sä päivän pitkän muurasit ja urhon lailla rappasit – nyt sähkömiehen perkeleet on seinän särkeneet.”

Hetkittäin toivo herää. Tiede-lehdessä on ainakin yksi hyvä blogisti, joka kirjoittaa kolumneja, mutta viis siitä. Uschanov-niminen nuorhenkilö, jonka sukunimi voisi hyvinkin olla kotoisin Kyyrölästä, on julkaissut kirjan yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (Suuri kaalihuijaus. Teos 2010).

En yleensä osaa arvostaa skeptikkoja. Ne jotka käyttävät itsestään tuota nimitystä ovat usein aivan yhtä mekanistisen maailmankuvan uhreja kuin tahmeimmat puhdasoppiset. Tulee mieleen murheellinen tapaus, tuntemani poika, joka painoi mieleensä törkeyksiä ja solvauksia ja nakkeli niitä toisille täsmälleen väärällä hetkellä ja erittäin epäonnistuneessa paikassa. Kun lätty alkoi lätistyä, hän koetti vinkaista:” Vitsivitsivitsi!” Mutta se oli myöhäistä.

Muissakin ammattikunnissa kuin taksinkuljettajissa on runsaasti ihmisiä, joilla on tapa ja taito selittää totuus ilmastonmuutoksesta, eurooppalaisesta rahoituskriisistä tai maahanmuuttajista lyhyesti ja sitovasti. Selitystä säestävät usein silmien murhanhimoiset muljahdukset, jotka nähden viisas tyytyy ynähtelemään mahdollisimman epämääräisesti.

Usein mainittu Dunningin – Krugerin efekti eli metakognitiivisen kyvyn vajavaisuus on se sama asia, jota olen kuvannut tässä blogissa kyselemällä, onko ajatuksellisesti mahdollista käsittää joutuneensa itseään paljon fiksumpaan seuraan. Fiksu ei tarkoita henkilöä, jolla on kyky käyttää tyrmistyttäviä sanoja, vaan oikeasti fiksua.

Vastauksesta olen epävarma.

Rautalankamalli ongelmasta on esimerkiksi tämä usein esitetty: hyvin harva väittää puhuvansa sujuvasti englantia, ellei osaa sitä kuin muutaman sanan. Jos osaa lukion kurssin verran, voi vielä pettää itseään tulkitsemalla syntyperäisten naamankureet näiden poikkeukseksi typeryydeksi. Parempi esimerkki olisi stokastiset osittaisdifferentiaaliyhtälöt. Melkein jokainen perääntyy, jos tulee esittäneeksi tukevan mielipiteen asiasta ja toiset tarjoavat paperia ja kynää ja pyytävät laskemaan.

Lisäisin asiasta aikoinaan ja nyt kirjoitettuun kaksi asiaa. Toinen on yhdistelykyky eli taito käsittää ei-ilmeiset yhteydet. Hyvissä dekkareissa ja hyvissä vitseissä muuten esiintyy juuri tätä taitoa. ”Vihaa yhteensattumia”, toistelee Leif GW Perssonin kuoleva poliisi ja tarkoittaa luultavasti, että ”yhteensattuma” on laiskan selitys.

Toinen on suuri kuva, big picture. Dunning-Kruger –ihmiset luulevat, että tuo tarkoittaa jotain visiointia tai näkyjen näkemistä. Tutkimuksessa, elinkeinoissa ja ammateissa se tarkoittaa tätä: itsevarma tyhmyri näkee köyden ja sanoo, ettei asia siitä muuksi muutu. Tavallista sinistä köyttä, samaa jolla vene kiinnitetään laituriin. Suuri kuva edellyttää muutamaa askelta taaksepäin, jolloin käy ilmi, että köydessä riippuu hirtetty poliisi.

Miten asian nyt ilmaiseekaan, havainto vaikuttaa tilanteen kokonaisarvosteluun ja saattaa edellyttää toimintaa.

Rautakaupan myyjän käsitys köydestä ei ole aina ja kaikissa tilanteissa riittävä.

Kun mennään vaikeisiin asioihin, on todella hankala sanoa, mitkä ilmiöt liittyvät toisiinsa. On vaikea sanoa, onko veroja korotettava vai alennettava. Ehkä on viisainta olla sanomatta mitään, koska veroja on niin monenlaisia.

Oikaisen yhden Uschanovin virheen, joka esiintyy hänen typeryydentutkimuksensa alussa. ”Yleisen elämänkokemuksen mukaan” on juridiikassa käytetty perustelu, mutta toisin kuin kirjoittaja selittää, se ei tarkoita yleistä elämänkokemusta eikä edes uskottele, että sellaista olisi olemassa. Se on riskinjakosääntö. ”Yleisen elämänkokemuksen mukaan” ihminen voi kuolla, jos häntä tuikkaa puukolla rintaan. Lause ei ole väittämä kausaalisuudesta eli syy-yhteydestä, vaan tahallisuudesta. Syytetty kantaa riskin siitä, oliko hän perillä asiasta vai ei, ja välittikö hän tästä näkökohdasta vai eikö välittänyt. Hänet tuomitaan tahallisesta surmaamisesta, taposta.