Kyllä minä mieleni hyvitin

Jatkuvasti saan teiltä toinen toistaan parempia kommentteja ja vihjeitä. Vastalahjaksi olen ilkeä. Eilen kirjoitin ajatellen, että tätä kukaan ihminen ei voi ymmärtää. Olin väärässä.

Toissapäivänä joukko kommentoijia ymmärsi kiireesti väärin. Viittasin runoilija Omar Khaijamin kautta siihen, että islamin uskontoa tunnustaneissa kalifaateissa tiede, taide, talous, elintaso, sivistys ja suvaitsevaisuus olivat keskiajalla huikeasti edellä Eurooppaa. Merkittävä osa niistä virikkeistä, joista meillä syntyi 1600-luvulla luonnontieteellinen ajattelu ja 1700-luvulla valistus, tulivat meille arabiankielisinä kirjoituksina maurien (Espanjan) kautta. Islam säilytti ja välitti olennaisen osan antiikin Kreikan tieteestä (Aristoteles, Eukleides) ja taiteesta.

Se ajatus, joka olisi ollut suoraan luettavissa rivien välistä, on yksinkertainen. Islamin uskonnolla lienee yhtä vähän tekemistä erilaisten tihutöiden kanssa kuin kristinuskolla vielä suurempien tihutöiden kanssa. En tiedä, että ydinaseita Japania vastaan olisi pirskotettu pyhällä vedellä enkä muista lukeneeni kirkollisia hurraahuutoja Vietnamin sodasta, mutta jumalisia miehiä nämä amerikkalaiset päättäjät olivat. Tosin fyysikot olivat yllättävän suurelta osin juutalaisia.

Uskonto ja telttojen hämäristä kaivetut mielettömät lait ovat verukkeita eli tekosyitä tihutöille.

On kahdenlaisia jumalia. Toiset yllyttävät sotaan ja eräät harvat ovat sellaista vastaan. Kirjoittaminen pääsi todella vauhtiin Sumerissa noin viisi tuhatta vuotta sitten. Sumerit keksivät kyllä myös runouden, rahan, liikeyritykset ja tilikirjat; erilaisia savitauluja on löydetty ja tulkittu tuhottomasti. Mutta jumalien nimissä sotia käytiin.

Eiliset seitsemän jumalaa ovat sumerien käsitys asiasta. Paljon vanhempi, ehkä vanhin tunnettu kaupunki Catal Hüyuk puolestaan näyttäisi kuuluneen Äiti Jumalan alueisiin.

Uskontojen toisarvoinen rooli kahakoissa näkyy sisällissodista. Sitähän luulisi, että hengellisesti yhtä yksinkertaiset olisivat samalla puolella. Mutta kun he eivät ole. Euroopassa protestantit ovat polttaneet protestanttisia kirkkoja ja katoliset katolisia, vakiintuneen tavan mukaan. Merkittävät toimijat, siis palkkasoturit, eivät paljon kysele, kun rahaa on luvassa.

Kirjoitin kiivaasti tieteestä. Taisi osua väärään henkilöön. Pyydän anteeksi.

Luulen ja toivon, että asenteeni on hiukan vanhentunut. Olen elänyt sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden vaivana on ollut eräänlainen tiedeuskonto. Silloin tällöin olen nostanut pilkattavaksi fyysikot, en siis fysiikkaa.

Toinen pilkan kohde on asiantuntijuus. Olen itse asiantuntija. Tiedän erittäin hyvin, että kun on kerran päätynyt asiantuntijan kirjoihin, sitten toiset luulevat, että on muutenkin erikoisen tietäväinen ja uskottava. Se ei pidä paikkaansa. Joskus käy niin, että asiantuntija alkaa itsekin uskoa olevansa etevä selvittämään ongelmia, joista ei todellisuudessa tiedä tarpeeksi. Asiantuntija on usein median luomus ja kovin usein henkilö, joilla sujuva ulosanti peittää tietojen ylimalkaisuuden.

Ehkä tuo fyysikko on huono esimerkki. Olen nyt kuitenkin tuntenut alan proffia, joilla on tietysti – kuten kaikilla ihmisillä – oikeus pitää esimerkiksi humanistisia aloja joutavana ajan haaskaamisena ja kirjallisuutta sopivana henkilöille, joista ei ole mihinkään kunnolliseen toimeen. Tämä on aivan OK. Ehkä he ovat oikeassakin. Mutta joukossa on niitä, joilla on tapa ja taito esittää sitovia totuuksia esimerkiksi kielitieteestä. He saattavat suuttuakin, ellei toinen ymmärrä, että totta kai viisas fyysikko ymmärtää kielitiedettä syvällisesti, vaikkei olisi koskaan harrastanut sitä.

Olen myös kuunnellut puheita juristien ja historiantutkijoiden pohjattomasta typeryydestä ja oppinut pitämään suuni kiinni, vaikka kuulen selvästi, ettei asianomaisella ole mitään käsitystä juristien tai historioitsijoiden tekemisistä.

Ketun ja suden vanhat vihat… Ainakin asianajajat ja lääkärit pyytävät iltarukouksessaan varjelusta insinööreiltä tarkoittaen tietyn tyypin tiedemiehiä. Näillä on tapana tulla kysymään neuvoa lakimiehen tai lääkärin ammattiin kuuluvasta asiasta ja sen jälkeen antaa sitova määräys siitä, miten asia on ymmärrettävä ja miten siinä on toimittava.