Sivun näyttöjä yhteensä

1. joulukuuta 2010

Voi viulu




Joku siinä on. Tässä on lyhyt lista juutalaisista tai juutalaissukuisista viulisteista. Leopold Auer, Juri Bashmet, Joshua Bell, Mischa Elman, Ida Haendel, Jascha Heifetz, Bronislaw Huberman, Joseph Joachim, Leonid Kogan, Gidon Kremer, Fritz Kreisler, Yehudi Menuhin, Nathan Milstein, David Oistrakh, Itzhak Perlman, Michael Rabin, Isaac Stern, Henryk Szeryng, Joseph Szigeti, Henri Wieniawski, Pinchas Zukerman.

Vihje viuluviikolle: Leonid Kogan (1924 – 1982). Hänen poikansa Pavel voitti Sibelius-viulukilpailun ja siirtyi pian kapellimestariksi. Hänen vaimonsa Elena Gilels oli Emilin sisar. Trio Kogan, Gilels ja Rostropovich on levyttänyt mm. ”Arkkiherttuan”. Oleg Kagan –vainaja oli sitten asia erikseen.

Kogan oli juutalainen, valokuvaajan poika, ja sen kuulee hänen soitostaan. Hänen musiikkinsa on näet mustavalakoista, mustavalkoista kuin taivas talvella yöllä, ja yhtä syvä, ja yhtä täynnä aurinkoja ja muita tähtiä.

Siihen nähden, että Kogan on näin vanhan miehen korvaan juuri se viulisti, jonka Bach panee kuulijan kavahtamaan pystyyn, hänen levytystensä hankkiminen on suorastaan harmillisen ongelmallista.  Annos partitoja ja löytyy iTunesista, eMusicissa on lievästi omituinen neljän levyn satsi, ja Amazonin mp3-valikoimassa on yli 40 levytystä, joiden tekninen taso vaihtelee hurjasti. Taidan ostaa kokeeksi sen, jossa hän soittaa yhdessä kaverinsa Dmitri Shostakovitshin kanssa. Mutta siellä on eräitä, joiden ääninauhoja puna-armeija on luultavasti käyttänyt välillä kengännauhoina, tai sitten matriisi on kaiverrettu hakaneulalla. Ja on eräitä, joiden äänityksessä ei ole vikaa.

Tässä kohdin kadehdin hiukan siveettömiä kanssavaeltajia, joilla ei ole moraalisia esteitä käyttää venäläisiä torrentteja – sieltä irtoaisi kaikki. Mutta en halua nukkua kuristunut poliisi kainalossa. Tänne ei nimittäin tulla käkeämättä.

Kun Leonid Kogan on luuloni mukaan tätä nykyä hiukan unohtunut, seniilit lukijat ja uteliaat vilkaissevat YouTubea, jossa se hiukan outo, värillinen Paganini-pätkä paljastaa hetkessä, mistä on kysymys, ja muutama muu pätkä osoittaa tässä kirjoittamani todeksi.

Myös Spotifyssä on Kogania oikein edustava valikoima.

Joku kommentoija epäili, etten osaa laskea neljään. Kokeilin. Meni jopa kuuteen,  kun vähän mietin. Kun minulla on näitä addiktioita, olen ottanut tavakseni seurata Bachin partitoja ja sonaatteja nuoteista – passiot ja keskeiset kantaatit olen omistanut nuottikirjoina niissä olevista merkinnöistä päätellen 60-luvulta asti.

Eli nuoteissa on tietenkin kaaritukset isoillekin soinnuille, eikä vetojousta tarvitse tässä tapauksessa merkitä erikseen.

Senkin tiedän, että viulussa on neljä kieltä, jotka eivät edes ole samassa tasossa.

Kogan – ja samoin viimeksi puheeksi ottamani Podger – pitävät tavattoman hienosti pulssin sellaisissakin yltäriivatuissa kappaleissa kuin ykkössonaatti BWV 1001.

Jopa Rabin soittaa Koganiin verrattuna hiukan kuin tilintarkastaja. Rabinin muhkea levysatsi on kyllä joka euron arvoinen ja helppo löytää.  Heifetz oli Koganin ihanne mutta tässäkin on iso ero. Heifetzin tulkinnoissa taiturillisuus ja huikea puhtaus on pinnassa, paitsi ehkä kamarimusiikkiesityksissä. Kogan puolestaan soittaa Bachia niin että jos unohtaa hetkeksi itsensä, voi luulla kuuntelevansa Tshaikovskia. Jokainen sävel laulaa.

Verkosta löytyy vaivatta vain muutama lyhyt teksti Koganista, joka kuitenkin voitti kilpailuja ja soitti ulkomailla, mutta kuoli aika nuorena. Väitetään, että hän harjoitteli aina eli joka päivä skaaloja ja piti hyvin tärkeänä saada kaikki neljä oktaavia soimaan tasaisesti. Ylärekisteri oli tietysti erikoisen tärkeä. Ja kaksoisotteiden merkitys rytmille – polyfoniassa. Kysymykseen Bachin ajan barokkiviulun jousesta en kajoa. Ei kai siitä ole kukaan aivan varma.

Ehkä tässä on se oppi, että kun äänen runko on hallinnassa, siitä voi kasvattaa vaikka minkälaisen puun, myös sellaisen, johon joku lyödä päänsä.

21 kommenttia:

  1. Voi kun osais soittaa (sitä viulua)...

    VastaaPoista
  2. Kokeilinpa kuunnella Leonidia hetken, mutta kyllä se hänenkin Bachinsa
    aika kitkaiselta kuullostaa jopa runnovalta paikoitellen. Muuten olen sitä mieltä, että nämä Bachin sonaatit ja sarjat olisi ehkä ollut syytä jättää
    etydimateriaaliksi. Ovat nimittäin kehittävää harjoittelumateriaalia. Mahtoikohan J.S. niitä ihan yleisölle soitettavaksi tarkoittanut. Kyllähän niihin voi addiktoitua, mutta silloin pitää kyllä arvostaa rakennetta soinnin kvaliteetin kustannuksella. On ne vaan niin mahdottomia paikka paikoin kauniisti soittaa. Se akordien vetäminen kuulijalle nautittaviksi on muutamissa fuugissa on useimmille soittajille ylivoimaista. Viulua ei ole suunnitetu neliäänisen satsin soittamiseen, se on parhaimmillaan kun se laulaa ihmisen lailla. Sellosarjat sen sijaan ovat jo paljon nautittavampia.

    Musiikkinautinnosta puheenollen suosittelen Korngoldin Die Tote Stadtia. Siellä entisen sekeritehtaan tontilla tehdään maailmanluokan oopperaproduktiota. Ei ihme, että Korngoldista tuli hyvä elokuvasäveltäjä. Orkestrointi on huikeaa. Esitys on tasokas ja äänen kvaliteetti parempi kuin mp3.

    VastaaPoista
  3. Tiedoksi: Kotimaisempi palvelu Nokian OviMusic antoi 305 hakutulosta Leonid Kogan-haulla.

    VastaaPoista
  4. Pavel Kogan ei voittanut vaan jakoi 1. sijan. Kuuntelin aikoinaan vuosien 1965 ja 1970 kisat.

    VastaaPoista
  5. Ad Lauri Gröhn: - ellen jo tuntisi Sinua kommentoijana, voisin kysyä miten 1. sijan jakaminen eroaa voittamisesta, mutta en kysy. Kuuntelin minäkin. Olen edelleen sitä mieltä, että Liana Izhakadzen Sibelius oli hienoimpia ja hurjimpia koskaan nähtyjä. Rosoa siinä oli. Kukaties siksi hänen uransa näyttää kuivahtaneen aika vähiin, kun taas P. Kogan on henkilötiedoista päätellen arvostettu kapellimestari.

    VastaaPoista
  6. Viulua en osaa soittaa, musiikista nautin, myös hiljaisuudesta... tähdistä puheenollen kuvassa lienee Venus, jos kuva on tuore ja otettu Kirkkonummella vähän ennen yhdeksää aamulla?
    Avomerikurssi kesken!http://www.astroviewer.de/interaktive-sternenkarte.php

    VastaaPoista
  7. Hbl sanoo tänään, että suuri talousnero Uuspaavalniemi (joka siirtyi Persuihin) ei osaa pitää omia nappuloitaan käsissään
    ja ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan: tämä on väärä yhteys tai yhdistelmä koska juuri koska ja nimenomaan hän ei osaa itse niin hän osaa opettaa joka on teoreettisessa mielessä outoa: se on silti oppimisen tae että on kokenut negatiivista jonka syystä asia on tullut mielenkiintoiseksi ja kun on saanut nenilleen, että möhlää mikromaailmassa pitää huolen, että oppii makromaailman. Näin ainakin minä uskon omasta elämästäni: koska oma huolimattomuus (tietty luova kaaos) teetti aina sen, että nyrpinokat ja pitkäsormen osoittajat hakivat kateudessaan evidenssejä miten sotkuinen minä olin niin hankin tietoa miten suuremmat sotkut ovat heidänlaisensa käsistä lähtöisin.

    Keskitie on varmasti paras toimintamalli mutta opettajien on hyvä olla jotenkin huonojakin mikromaailmassa koska muuten heidän oma "lasikatto" on turhan alhainen. Tätä on mietittykin kun on kyse opettajien kompetenssista ja rekrytoinnista mutta tuskin nuo yli-ihmiset jossain kouluhallituksissa ja muissa virastoissa haluavat sitä ymmärtää. Ovat jo perillä eli nostavat palkkaa....

    ....minä olen ollut työtön koko elämäni koska ensimmäinen pomo piti huolen, että persoonastani sanotut herjat lensi ja sitä komppasi omat läheiset, suvun vanhat ja kateelliset naiset. Kunnes olemme tässä.

    VastaaPoista
  8. Sellainen ei kosketa teknistä oppimista eli matkimista. Vain intrinsikaalista eli tahdonvaraista oppimista. Näin uskon. Tahto ei muutu ilman suurempaa motiivia ja motiivi ei muutu ilman pakkoa tai häpeän aikaansaamaa siirtoa.

    VastaaPoista
  9. Uuno Kailas: Viulu

    Koko pitkän päivän istui
    hän nurkassa yksinään.
    Oli hänellä ruohonkorsi
    ja varpu käsissään.

    Ja se kuiva ruohonkorsi
    oli hänelle viulun jous:
    koko päivän se ylitse viulun
    - sen varvun sous ja sous.

    Mitä soitti se koivunvarpu,
    Isä Jumala yksin ties:
    oli viulu se hullunviulu,
    ja se mies oli autuas mies.

    VastaaPoista
  10. Tämänkertaisissa kisoissa myös tuomaristo on kovilla, koska heidänkin työtään pystytään kritisoimaan kun kaikki soitettu alku- ja välieriä myöten on Ylen areenassa katsottavissa ja kuunneltavissa.

    Tulokset tähän asti antavat kovastikin perusteita pohtia sitä, millä perusteilla tuomarit arvostelunsa tekevät. Oma vaikutelmani on se, että epäpuhtaasta soitosta ja esimerkiksi Mozartin varioimisesta ei ole juurikaan verotettu pisteitä. Esimerkiksi Nancy Zhoun Mozart oli omituista reuhtomista ja aika levotonta. Kim Bomsorin välierä-Faure oli suuren osan aikaa niin kaamean falskia että pahaa teki.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: tuosta muistutuksesta (Nokia OviMusic) olen todella kiitollinen. En tiedä miten mutta oli päässyt lipsahtamaan mielestä.

    OviMusicissa myös maksusysteemi on notkea.

    VastaaPoista
  12. Ad Tapsa: - tämä meidän Kailas se osasi. Se on tuossa se viisaus. Kaikki.

    Pohdin tässä hiljan elämän tarkoitusta ja palautin mieleeni "Mies se kulki ympyrää". Ei siihenkään ole mitään lisäämistä.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - ilmoitan Sinut paikalliselle noitatohtorille, joka polttaa teikäläisiä roviolla. Täsmälleen oikein. Kompassisuunta noin o 26.

    VastaaPoista
  14. Halpalevy-yhtiö Brilliant Classics on julkaissut "Historical Russian Archives"-sarjassaan tuhdin 10 levyn Leonid Kogan -paketin, jonka saa Helsingissä ainakin Ruslania-kirjakaupasta hintaan 48 euroa (nettikaupoista toki halvemmalla). Siitäkin tosin puuttuvat valitettavasti lähes tyystin Koganin Bach-levytykset.

    VastaaPoista
  15. Oliko Gilelsin vaimonkin nimi Elena? Tyttärensä Elenan kanssa Emil levytti jumalaisen kauniin tulkinnan Schubertin fantasiasta f-molli.

    "Tulkinta" muuten, sattuiko joku kuulemaan viisaan Liisa Pohjolan hiljan tehtyä haastattelua, jossa hän sanoi vierastavansa sanaa "tulkinta", koska se hänen mielestään viittaa helposti itsetarkoitukselliseen individualismiin, jollaista säveltäjä ei ole nuotteihin kirjoittanut. Pohjola puhuu mieluummin tarinan karronnasta.

    VastaaPoista
  16. Äh, luin huolimattomasti: siis ainakin sisar ja tytär olivat Elenoita. Miksei noin kaunis nim olisi voinut olla vaimollakin, mielikuvituksensa voi käyttää parempiinkin tarkoituksiin kuin nimien valintoihin!

    VastaaPoista
  17. Nancy Zhou jatkaa suurten säveltäjien "tulkitsemista" soittaessaan juuri tällä hetkellä Sibeliuksen konserttoa. Olen koko ajan ihmetellyt, että hän on ollut todella monien arvovaltaisten muusikoiden suosikki. Nämä merkit olivat näkyvissä jo alkuerässä. Kemppinen voi todistaa, että kirjoitin tämän jo toisen osan kestäessä n. klo. 19.00. Kolmas osa saattaa olla vielä kaameampi.

    Todennäköisesti kisat ovat tuomariston mielestä korkeatasoisimmat kautta aikojen.

    Taidanpa mennä ottamaan kännit...

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: - kuuntelen itsekin. En väitä vastaan.

    VastaaPoista
  19. On se kunnioitettavaa, että taiteilijalla on kanttia tehdä oma tulkinta teoksesta, joka on julkaistu nuottiviivastolla mustina pisteinä, joita jotkut kärpäsenpaskoiksi nimittävät. Ei siellä lue missä kohtaa saa laittaa vibraatoa ja missä ei portamentoista puhumattakaan. Tosin pitäisihän se tietää, että ei rohkeasti tulkitsemalla ainakaan Sibelius-kilpailua voiteta. On aika puuduttavaa kuunnella konsertosta esityskonvention ahtaisiin raameihin rajattua esitystä x-sadatta kertaa, vaikkakin teknisesti virheettömänä.

    Olipahan Nancy Zhoun tulkinta unohtumaton elämys, siis positiivisesti.

    VastaaPoista
  20. Nancy Zhoun Mozart oli lennokasta, henkevää ja hienosti karakterisoitua. Vaikutteita oli myös n.s. vanhan musiikin esittäjiltä vibraton käytön suhteen ( eli välillä senza). Mozartissa Nancy käytti runsasta jousta kevyehkösti - tähän tapaan jousta käyttää mm. Gidon Kremer. Sinä, joka väitit Zhoun reuhtoneen Mozartia soittaessaan: hae esitys yle-areenalta ja kuuntele se silmät suljettuina.

    VastaaPoista
  21. Leonid Koganin vaimon nimi oli Elizaveta (litterointi voi olla päin seiniä) ja tyttären nimi Nina.

    VastaaPoista