Eilen illalla televisio esitti epätavallisen huonosti tehdyn dokumentin ns. Kuusisen klubin murhista eli Neuvostoliittoon paenneiden suomalaisten kommunistien verisistä välien selvittelyistä 1920-luvulla.
Ohjelmaan oli sekoitettu kaikenlaista asiaankuulumatonta, enkä usko, että mahdollinen katsoja lopulta käsitti itse asiaa.
Ohjelmassa nähtiin sellainenkin uutuus kuin suomalainen historian asiantuntija, joka ei osannut puhua käsitettävästi. Hän höpötti niin kuin Esoon baarissa on tapana. "Rahja oli menny tupakalle rappuun ja sai siinä kuulan kalloonsa."
Pannaan merkille uusi pohjanoteeraus ja odotetaan parempaa aikaa. Meillä on joukko puhekykyisiä ja kirjoitustaitoisia asiantuntijoita.
Kuusisen klubin tapahtumista luin varhaisversiot Poika Tuomisen kirjoista 50 vuotta sitten - "Sirpin ja vasaran tie" ja "Kremlin kellot".
Tuntuu edelleen oudolta, että nuo kirjat saivat ilmestyä 1950-luvun Suomessa. Ne ovat osoittautuneet sisällöltään hyvinkin epätarkoiksi ja tarkoitushakuisiksi, mutta periaatteessa niissä julkaistiin samat asiat kuin "Kommunismin mustassa kirjassa" nyt pari vuotta sitten. Ja myös kuvaukset tunnelmista ja ihmisistä tuntuivat tosilta.
Arvo "Poika" Tuominen oli siis suomalainen kommunisti, joka toimi huomattavissakin tehtävissä Leninin ja Stalinin aikana Neuvostoliitossa ja vaihtoi puolta Talvisodan aikana. Hän palasi Suomeen ja toimi sosialidemokraattisena kansanedustajanakin. Olen ollut pari kertaa samassa seurassa. Hän oli todellinen kuoliaaksipuhuja.
Eiliseen televisio-ohjelmaan esitän sen lisäyksen, että ohjelmassa näytetyllä Levashovon hautausmaalla oli kuvassakin tuttuja sukunimiä - esimerkiksi Rahnasto - mutta Kemppisiä ei näkynyt. Heitä on siellä kuitenkin suurehko määrä. Tosin isoisäni vanhemmat ja sisarukset lapsineen oli toimitettu Kolymaan, Krasnojarskiin, Angara-joelle ja vastaaviin paikkoihin jo kulakkivainoissa 1931. Yksi isäni täti, harvinaisen sitkeä Katri, on haudattu 1964 tuohon samaan hautausmaahan, joka on lentokentän vieressä.
Isänisäni Juho Kemppinen, joka oli käynyt kovastikin Pietarin suomalaista yhteiskoulua, kuoli katkerana miehenä 10.10.1958 kuudenkymmenenkahden vuoden iässä.
Olen itse nyt juuri samassa iässä. Toisaalta en ole ollut seitsemässä sodassa. Itse asiassa en ainoassakaan. Enkä Neuvostoliitossa.
Siellä on tiettävästi kahdenkymmenen tuhannen mielivaltaisesti teloitetun suomalaisen ruumiit, eikä se ole oikeastaan hautausmaakaan vaan hautaus- ja teloituspaikka.
Paikkakunta on nimeltään Haapakangas, rautatieasema Pargala ja seurakunta Toksova.
Puhe on suomalaisista, ei inkeriläisistä. Noilla seuduilla asui paljon suomalaisia, jotkut tilapäisesti, jotkut pysyvästi. Suuriruhtinaskunnan ja keisarikunnan raja oli ennen maailmansotaa aika teoreettinen.
Ohjelmassa sanottiin ohimennen, että Stalinin terrori kohdistui 1938 vähemmistökansallisuuksiin. Merkittävä osa kansallisuudeltaan ja äidinkieleltään suomalaisista surmattiin. Syyksi ilmoitettiin tämä suomalaisuus.
En ole käynyt paikalla.
Talonkirjat ovat kuulemma kaivossa. Saavat minun puolestani olla.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Se historian asiantuntija oli tota niinku aika avuton.
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin sekä ohjelman harrastelijamaisuutta, että sen lähettämistä valtakunnallisella ykköskanavalla parhaaseen katseluaikaan. Kun ohjelmaa vertaa jokin aika sitten O.W.Kuusisesta tehtyyn vastaavanlaiseen dokumenttiin, ymmärtää heti, että eilen nähty oli vasta täysin raakile, ei vielä esityskelpoinen.
VastaaPoistaLuulen, ettei kyse ole ainoastaan tekijöiden slarviudesta, vaan osasta paljon suurempaa kokonaisuutta - nimittäin YLEn muuttamisesta viihderadioksi. Tähän liittyy resurssien supistaminen asiaohjelmilta, ammattitaitoisten toimittajien ulkoistaminen, sekä ohjelmapolitiikan selvä suunnanmuutos. Tyhjänpäiväiset levynpyörittäjät tuntuvat tunkevan joka nurkasta.
YLEn roolia sivistys- ja kulttuurilaitoksena halutaan supistaa. Asialle on pantu juoksupojan rooliin pääjohtaja, jonka pääasialliset ansiot tuntuvat olevan tietokonepelaamisen puolella.
Suomalaisten tuhoaminen tuntuu absurdilta, jos sitä katsotaan suomalaisten näkökulmasta. Erityisen merkillistä oli amerikansuomalaisten kohtalo. Hehän toivat tietotaitonsa ohella merkittävän työpanoksen Karjalan olojen kehittämiseksi.
Mutta jos asiaa katsotaan suurvaltaimperiumin rakentamisen kannalta, asia muuttuu toiseksi. Todennäköisesti suomalaisten kohtalo oli sinetöity jo silloin, kun Stalin tovereineen päätti ryhtyä toimiin Suomen liittämiseksi osaksi tätä suurvaltaimperiumia (Minkä on täytynyt tapahtua viimeistään 1930 -luvun alkupuolella). Vauras suomalaisten asuttama Karjala ei sopinut näihin suunnitelmiin. Suomen valloitus olisi saattanut johtaa imperiumin pohjoiset länsiosat pysyvään epävakauden tilaan, jos sinnikkäät ja oma-aloitteiset suomalaiset olisi jätetty isännöimään Karjalaa.
Yksilöitähän ei tällaisessa operaatiossa lasketa, vaan mitat ovat kuin paperiarkkien määrää laskettaessa. Karjalan jättäminen alennustilaan toisen maailmansodan jälkeen osoittaa, että sillä oli ja on ainoastaan sotilaalinen merkitys venäläisille.
Meidän onneksemme tämä on jo vanhentunutta ajattelua. Ei maailmaa maapalasilla hallita.
Ad Äkäslompolo:
VastaaPoistaEn ole minäkään vapaa tuosta YLE:ä koskevasta epäilystä.
Karjala-analyysiisi yhdyn.
Löysin Tiedekirjakaupasta viime viikolla Pietarin tuntija Max Engmanin toimittaman kirjan (kirjoitusvalikoman) Dagligt liv i S:t Petersburg. Bland kejsarens finländska undersåtar.
Engmanin väitöskirja oli hyvä. Pietqarin seudulla oli brutto enemmän suomalaisia kuin Amerikassa.
Murhattujen ja teloitettujen ero on pirun vaikea nähdä, mutta lasini ovatkin Tallinnan satamasta kahdella eurolla ostetut
VastaaPoistaAd Toipila:
VastaaPoistaOn häpeä, että Suomi, jossa perustetaan tutkimusryhmiä selvittämään ainakin lukumääräisesti vähäisiä tihutöitä, ei saa aikaan kunnon dokumenttisarjaa suomalaisista Pietarissa / Leningradissa ja Stalinin tuhoamisleireissä ja sodan ajan vankileireissä. Viimeksi mainittu (Tsherepovina jne.) on esimerkiksi lähes tuntematon aihepiiri.
Nyt asioista tietävät alkavat olla kaikki hengiltä.
Esitän siis jälleen kerran vastalauseen sanojen tutkimukselle, kun tapahtumat ovat selvittämistä vailla.
Ainakaan tuossa eilisessä ohjelmassa ei jankutettu samaa asiaa useaan kertaan kuten tapahtui muutama viikko sitten lähetetyssä dokumentaarissa, joka käsitteli Schicklgruberin salaista nauhoitusta suomalaisessa junanvaunussa.
VastaaPoistaPakko olla eri mieltä. Dokumentti oli yksinkertaisesti hyvä. Harvinaisen hyvä.
VastaaPoistaSen historian asiantuntijan kohdalla olin kyllä hetken ymmällä, vaikutti todella merkilliseltä. Mutta kun kuunteli eteenpäin ja tarkemmin, huomasi, että hänen jutustelunsa oli lopulta johdonmukaista, elävää. Kieltämättä hänen ilmaisunsa ei ollut tavanomaista tiedemiestekstiä, onneksi, sillä valtaosa tieteentekijöistämme puhuu huonoa kirjakieltä. Eikä vain puhu, vaan myös kirjoittaa. Kyllä tyyppi tuntui olevan asioista perillä.
Mutta siitä olen toki samaa mieltä, että tutkittavaa ja dokumentoitavaa riittää. Ja että moni milloin minkin kansanosan kannalta arkaluontoinen asia on yhä selvittämättä.
Katsoin myös kyseisen
VastaaPoistaykkösdokumentin ;
mielestäni tuo "harrastajamainen" historiantutkija oli tarkoituksellinen valinta jolla pyrittiin kertomaan tarinaa ikäänkuin
rivi-ihmisten tasolta ja suunnaten..
Olikos se muuten Arvo "Poika" Tuominen vai ihan virallisesti Arvo Poika Tuominen? Lempinimi vai oikea etunimi?
VastaaPoistaOli taaskin huonosti laadittu dokumentti. Silti noista asioista on hyvä aina vain muistuttaa. Leninin aloittama terrorilla hallitseminen onnistui Stalinilta hyvin, kun hän otti metodikseen tulosvastuun. Määrättiin kullekin alueelle kansanvihollisten kiintiöt. Rajamaiden kansallisuuksien kohdalla luvut olivat ilmeisesti suurimmat, mutta syvältä Siperian taigaltakin jaksoivat alan stahanovilaiset kaivaa esiin esimerkiksi hantien ja mansien joukosta näitä suurvallale vaarallisia "tuholaisia". Innokkaat väli- ja paikallisviranomaiset sitten halusivat osoittaa kykynsä jopa moninkertaistamalla kiintiöt, vaan monetpa heistäkin sitten hukka peri.
VastaaPoistaMuuten – missä määrin NL ym. demokraatiset rasavallat ja kansandemokratiat olivat sosialistisia? Itse ne painottivat olevansa ainakin tiellä kommunismiin, mutta edustivatko tai edustavatko ne sitätkään aatesuuntaa. Sitä soppii eppäillä, mutta enpä ole viitsinyt syvällisemmin pohtia.
Joitain vuosia sitten tehtiin myös dokumentti toisesta mielenkintoisesta aiheesta: juutalaisista sotilaista Suomen armeijassa. Sekin oli IMHO ihan limbo, ja kaikki asianosaiset ovat taatusti kuolleet kun joku seuraavan kerran tarttuu aiheeseen.
VastaaPoistaTuntuu kuin sekavuus ja aiheesta eksyminen olisi jonkinlainen tehokeino nykyaikaisessa dokumenttielokuvassa.
Olihan asiantuntijana käytetyn Mirko Harjulan puhetapa häkellyttävän epäakateeminen, mutta mahtuuhan maailmahan näitä. Siis muunkinlaisia puhujia kuin Matti Klinge. Toisaalta Harjulan kunniaksi on sanottava, että hän lienee aiheesta jonkin verran perillä, koskapa on julkaissut viime vuonna laajan (700 sivua) tutkimuksen otsikolla Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922. Ei kai se aivan mahdoton ole, koskapa Suomalaisen kirjallisuuden seura on katsonut sen arvolliseksi kustantaa.
VastaaPoistaNeuvostoliiton sisäpoliittisista teloituksista, toisinajattelijoiden ja välillä oikein ajatelleiden kohtaloista voitiin 50-luvun Suomessa ihan oikeasti sanoa "kyllä kansa tietää". Arvo "Poika" Tuomisen kirjat ja Parvilahden Berijan tarhat olivat todellisia myyntimenestyksiä.
VastaaPoistaTuo dokumentti oli varmaan tehty samalla reissulla, kun toimittaja ajoi laatokan ympäri. Siitä näytettiin pätkiä muistaakseni aamutv:ssä.
VastaaPoistaAd Siili:
VastaaPoistaTunnustan kiireesti, että liian moni tutkija peittää huonon ilmaisunsa "kansanomaistamisen" vähättelemisen taakse.
Mutta kyllä suuri tutkija voi olla myös hyvin selkeä ilmaisija, kuten Gunnar Suolahti ja Eino Jutikkala historiassa.
Luulen että osaisin hahmotella tieteellisen ilmaisun "luokkateorian", joka on etäistä 1800-luvun perua.
Yliopistoväki oppi jo 150 vuotta sitten tähdentämään huimaa ylemmyyttään pöljään kansaan ja myös ns. tavallisiin kansalaisiin nähden turvautumalla sokkeloiseen kieleen.
Tämä kritiikki ei tähdennä oikeakielisyyttä. Aivan liian usein sotkuinen kieli peittää virheellisen päättelyketjun tai tyhjästä siepatut "perustelut".
Palaan tähän.
Ad Saruwine:
VastaaPoistaArvo Tuominen oli lempinimeltään "poika", koska hän nousi 1894 syntyneenä näkyvään asemaan jo 1918 ja työväenliikkeen kaikkein näkyvimpiin tehtäviin 1920-luvulla. Nimitys johtui selitysten mukaan myös kakaramaisesta ulkonäöstä, joka valokuvien mukaan näyttää olevan totta.
Tuominen oli Kuusisen klubin miehiä, mutta oi murhien aikana Suomessa maanalaisissa tehtävissä.
Ad Anonymous I-II:
VastaaPoistaMeillä oli jatkosodan aikana jopa harvinaisen juutalaisen näköinen juutalainen lääkäri pohjoisella rintamalla hoitamassa mm. saksalaisia haavoittuneita.
Kuuluu herättäneen kummastusta.
Harjulan väitöskirja on O.K., mutta ei ei erikoisen ansiokas.
Historiantutkijoista esimerkillinen puhuja ja ilmaisija on Hannu Soikkanen. Omassa kokemuspiirissäni mm. Veikko Litzen on loistava luennoitsija.
Näitä nuorempia en valitettavasti ole paljon kuunnellut, lukenut vain.
Menneisyyden hahmoista Arvi Korhonen oli hyvä mutta perkeleen kova kirjoilemaan.
Ad Luupää:
VastaaPoistaTotta kuin mikä. Tammen Untamo Utrion suurtyöstä näiden kirjojen kustantamisessa on kertonut Tammen myöhempi johtaja Jarl Helleman mainioissa muistelmateoksissaan.
Toisaalta tieto ja käsitys oli kyllä olemassa jo ennen. Kansa tosiaan tiesi.
Muuan isäni serkku pakeni Siperiasta asti Suomeen. Käsitykseni mukaan hän kertoi tietonsa, mutta asiasta oltiin myös suvun piirissä hyvin hiljaa, vaikka asenteet eivät olleet neuvostoaatteille mitenkään myönteisiä.
Ad Puoluetoimisto:
VastaaPoistaVoi olla. Katsoin sen Laatokan ympäri -sarjan ja harmittelin sen lyhyyttä. Siellähän oli ainutlaatuista kuvaa mm. Pähkinälinnasta ja Staraja Ladogasta.
Kannaksen oloista mieleeni oli suuresti se sarja, jossa karjalaissyntyinen Paavo Liski -vainaja kulki pitäjissä ja esitteli paikkoja.
Synkkiä asioita - siis kaikki se rappio.
Kolme juutalaista sai Suomen armeijassa taistellessaan rautaristin, mutteivät muistaakseni ottaneet vastaan. Sopiihan tuo, sillä Hitler sai oman rautaristinsä ekassa maailmansodassa juutalaisen (komppanian päällikkönsä) suosituksesta. Heh heh.
VastaaPoistaVaikea on Kuusista suomalaisena suurmiehenä pitää. Eikös tuo koettanut anastaa vallan lailliselta eduskunnalta ja hallitukselta Terijoelle. Jonkinmoinen takin kääntelijäkin lie ollut - jyrkkiä toimia ja sitten niiden julkista katumista sopivin väliajoin.
VastaaPoistaJos kuvittelet Kemppinen että sulta taittuu dokkarin tekeminen tai telkkarissa tilittäminen paremmin ku meiltä ni seuraavan kerran kun kutsuvat sanon että ottavat yhteyttä suhun. Minä en tykkää julkisesta esiintymisestä, meen aina tosi vaikeeksi ja ulkoistan mielelläni koko prosessin vaikka sulle. Me seurataan sitte Tuomisen kanssa mielenkiinnolla miten sujuu.
VastaaPoistaMun kirja ei ollu mikään väikkäri vaan kirjoitin sen ihan omaksi iloksi, samaten kuin seuraavan joka ilmestyy kai keväällä. Minä kirjotan nyt seminaaria ja gradua, venäjän kääntämisestä ja tulkkaamisesta.
Teille muille länkyille sanon että jos kuittailette niin kirjoittakaa edes oikea nimenne alle, että löydytte
kirjoitti mirko.harjula@helsinki.fi
Ad Mirko Harjula:
VastaaPoistaKiitos kommentista.
Opettele Sinä esiintymistä. Ei se niin vaikeaa ole. Vastenmielisyys voi johtua vain pelosta, ja sen voi voittaa.
Ei tarvitse odotella, vaikka ei täsä ole halua näyttää, miten pannaan paremmaksi, kun ei tämä ole mikään kilpailu. Mutta esiinyn minä televisiossa itsekin jatkuvasti, viimeksi pari päivää sitten. Sitä ennen noin tuhat kertaa televisiossa ja radiossa, puhumatta luennoista, jotka ovat nekin julkista esiintymistä.
Teoksesi arvosteluissa on kiinnittty huomiota puutteisiin, jotka ovat kovin tuttuja etenkin nuorten tutkijoiden teoksista, ja kiitosta on myös annettu, mihin on aihetta.
Älä hyvä mies rupea puremaan hammasta. En tunne juuri yhtään tutkijaa, joka ei olisi saanut tukkapöllyä ja oppinut siitä.
Kuten ehkä tiedät, koulutan tohtoreita työkseni niin että tämä ei ole kansalaismielipide.
Tiedän, että tämä filosofian ylioppilas Mirko T.A. Harjula on harrastanut historiaa jo alakouluikäisestä saakka. Lähialuehistoria ja sotahistoria ovat olleet Mirkon harrastus. Mirko Harjulan teokset ovat ovat huippusuorituksia tässä ajassa. Mitä kieleen ja esiintymiseen tulee, niin hän ei edusta sitä "mamman poika" kultalusikka kädessä syntynyttä, vaan
VastaaPoistaedustaa esi-isiensä jatkumoa. Kamppiselle sen verran, että olet itse henkilönä narssistinen olento, joka tykkää omasta äänestä ja esiintymisestä. Kielesi on todella "yläilmoja" syleilevää, jopa niin, että kompastut itse usein omiin nokkeluuksiisi. On nähty! Missä näkyy elämästä tullut kokemus, jos olet jo niinkin vanha.
Mielestäni ns. vanhempien tukijoiden ja proffien tulisi antaa rakentavaa palautetta nuorelle opiskelijalle ja tässä Mirko Harjulan tapauksessa - lupaavalle historian tutijalle. Sen verran olen ollut yliopistomaailmassa, että kyllä niitä p...nuolijoita siellä riittää.Tutkimusprojekteihin pääsee aina samat henkilöt ja varsinkin ne, joiden tutkimusta ja työtä ovat proffat voineet hyödyntää omissa julkaisuissaan.
VastaaPoistaMirko Harjula on tehnyt kunniatyön jo siltäkin osin, että hän on ilman
valtion apurahoja, opintorahoja ym. tehnyt uraa uurtavan avauksen Suomi -Venäjä tutkimuken saralla. Tiedemaailan tulisi antaa kannustusta tällaisille avauksille ja tarjoutua antamaan työkaluja Harjulalle huippusuorituksiin. Mirko Harjulan vaari Arvid Harjula synt. vanhassa Sallassa v. 1908 ja vuonna 2000 nukkunut ikilepoon pitäisi lapsenlapsensa työtä väkevänä teoksena. Arvid Harjula on kokenut kaikki sodat, samoin läskikapinan.
Olen myös seurannut yliopiston luennoitsijoita. Ei ole hurraamista. Esitykset eivät ole vuorovaikutuksellisia, oppimiseen innostavia puhumattakaan kielestä.
Heittäisin pallon yliopiston puolella. Yliopistohan antaa kirjoittajakoulutusta ja esiintymiskoulutusta - vai antaako?
Menestystä jatkossakin. Ota silti neuvot vastaan kiitollisudella ja yheistyöllä. Jos ulkoministeri Erkki Tuomioja on pitänyt teostasi ansiokkaana, niin ole tosi ylpeä siitä. Me historian harrastajat ainakin olemme?
Nimimerkki Äkäslompolo näkyy omaksuneen Stalinin suhteen tuon porvarillisen näkemyksen, että Stalinilla oli vain yksi haave liittää Suomi takaisin Neuvostoliittoon? Vain v.1940 Neuvostojohto huomasi tehneensä virheen suostuessaan aselepoon Talvisodan aikaan. Miehitetty Suomi olisi estänyt Barbarossa-Operaation toteuttamisen, ja hyökkäyksen Venäjälle, rintamassa olisi ollut Suomen mittainen aukko.
VastaaPoistaHerra/rouva Anonyymi taas hiihtelee exkommarien lykkimiä latuja pitkin. Mikäli Stalin olisi ollut edes jotenkin tolkuissaan, kesällä 1941 olisi verenhimoisen despootinkin päähän saattanut muljahtaa, että olipa erittäin lyhytnäköistä hyökätä Suomeen:
VastaaPoista"Jos en olisi talvella -39 aloittanut sotaa, Suomi olisi nyt Ruotsin tavoin puolueeton. Ei olisi mitään pelättävää luoteisrajalla paitsi Norjassa, jossa vanha kunnon toverini A.H. näyttää hyökkäilevän Petsomon rajan yli kohti Kuolaa. No, ei se pitkälle pötki..."