Elävät kuvat

Nämä levyt on juuri purettu Amazon uk:n paketista. Ei tule asiointia tullin kanssa, kuten Amazon.com:in kanssa joskus. Arvonlisäverossa on jotain outoa. Tosin jenkki-amazoninkin lähetuykset tulevat Euroopasta. Ymmärrän asiasta vain sen, että Amazo on ryypännyt alkuperäisen ideansa loisia toisten firmojen varastojen turvin.

Amazon myös vedättää asiakkaita. Kaman tilaaminen ei onnistu, ei edes Saksasta, ja se on varmasti hinnoittelukysymys.

Tiedän. DVD:t saa halvemmalla muualta. Minulle tämän firman hirmukallis ja huippunopea toimitusvaihtoehto on iso asia.

Kuten nyt Bronowski, jonka paluun huomasin ja arvelin paneutuvani noin 663 minuuttiin ohjelmaa sopivan hetken tullen.

Herätteenä toimi nyt luonnollisesti Planet Earth. Oksukaisen ja Paksukaisen hinnan romahtamista olin seurannut pidempään. Ei käy kaupaksi. Ei ymmärrä nykyinen polvi, enkä sitä oikeastaan ihmettele.

Muistan kun näytin "Chump in Oxfordin" vieolta kahdella päivällisvieraalleni, joista toinen oli lordi ja toinen "champ" from Oxford.

Olivat ihan tukehtua.

Olemme siirtyneet kolmekymmentä vuotta sitten voimakkaan visuaaliseen aikaan, mutta emme huomanneet sitä.

Bronowski on käisttämättömän hyvä. Se on paljon parempi kuin muistin. Se pyöri englannissa vuonna 1973 ja heti perään Suomessa. Sitten Bronowski kuoli.

Hän oli puolalaissyntyinen matemaatikko ja väitteli Cambrdigessa ja toimitti kirjallisuuslehteä yhdessä Empsonin kanssa. Toisin sanoen hän roikkui aika legendaarisissa porukoissa. Sodan aikana hänen toiminta-alueensa oli operations research, ja se herättää valtavaa kunnioitusta. Tuosta alun perin matemaattisesta aiheesta polveutuu systeemiteoria ja alan avainsanoja ovat mallintaminen, optimointi, jonoteoria, graafit ja peliteoria.

Koska matematiikka ja kirjallisuus eivät vielä riittäneet, hän ryhtyi atomintutkija-ystävänsä Szilardin kanssa tunkeutumaan väkivaltaisuuden ongelmaan heittäytymällä biologiksi. Hän askarteli samojen asioiden kanssa kuin Jared Diamond nyt ja siis vaistosi biologian laskennalliset mahdollisuudet. Siitä tuli kova jutu 25 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Filit ovat kuvaltaan ja osittain ääneltään nyt katsottuina heikonpuoleisia. Sillä ei ole mitään merkitystä katsojalle. Kuvan rakeisuuden unohtaa minuutissa, koska esiintyjä on niin hurja, pieni ja ruma mies, joka ei vouhota mutta on niin hirvittävän innostunut asiastaan, että se ei voi olla vaikuttamatta.

Kuinkahan monta kaunista ystävyyttä tämä televisio-ohjelma on todellisuudessa aiheuttanut? Luulisin sen vaikuttaneen erittäin voimakkaasti tiedekäsitykseen. Voimakkaimmat vaikuttajat ovat usein ne lapselliset asiat, jotka kohtaa alaikäisenä ja arvostelukyvyttömänä. Melkein kaikki kemian ja fysiikan nobelistit ovat päätyneet uralleen saatuaan joululahjaksi pikku kemistin varusteet tai Mekanon.

Ilmainen vihje Antti Hautamäelle ja Esko Aholle (Sitra): kiinnittäkää huomiota joululahjoihin. Niistä riippuu Suomen innovatiivisuus.

Bronowskin "The Ascent of Man" on yhteydessä Attenboroguhin "Planet Earthiin". Britit eli siis BBC ja aikoinaan ITV ovat kiinnittänet hurjasti huomiota kuvakerrontaan. Molemissa sarjoissa, joita erottaa 30 vuotta, on samalla tavalla reipas leikkaus häikäilemättömine siirtymineen asiasta toiseen ja kolmanteen, ja molemmissa on revitty kameroista ja optiikasta irti kaikki.

Ensimäisen osan ("Lower than Angels") aika äärimmäinen kamera-ajo tyypin naamasta pitkin hirmuliskon luurankoa korkealle katonrajaan ei unohdu heti.

Epäilen sitäkin, että Bronowskin simälasien alituinen välähteleminen on samaa perua kuin vanha brittiläinen asianajokikka, monokkelilla häikäiseminen. Valon ja heijastuminen väisteleminen antaa kuulusteltavasta luihun ja epäluotettavan vaikutuksen. Nykyisin jopa psykologit tietävät katseen merkityksen kommunikaatiossa, ja vieläpä elokuva-arvostelijat ovat käsittäneet, miten suunnattoman taitavasti esimerkiksi James Stewart ja Tauno Palo näyttelivät silmillään - ennen kaikkea tuo katse vasemmalle ylös...

Ydinkysymys, esimerkiksi verrattuna television esittämiin tusinadokumentteihin, näyttäisi olevan rytmitaju, kuvan sisäinen ja kuvien välinen rytmi. Se on niin vaikea asia.

Ongelma tuli komeasti esiin Paul Cézannea koskevassa dokumentissa, jossa jengi kiipeili lopulta myös Mont St. Victoirella ja vertasi valokuvia Cézannen maalauksista aitohin näkymiin - katso perkele se on jättänyt pois tuon pienen kivenkinkaman, tasapainon takia tietysti...