Sivun näyttöjä yhteensä

5. tammikuuta 2007

Kiistän

Näyttävät toimittajat ja blogistit riitelevän journalismista. Haakana sanoo yhtä ja Helsingin Sanomat toista.

Outoa ettei kenelläkään ole rohkeutta sanoa asiaa halki.

Blogi on nykyajan journalismia, jonka tarkoitus ja oikeutus on kansansivistystyö.

Kirjoittaja arvelee olevansa hitusen tai paljonkin viisaampi kuin muut ja latelee huomiota, havaintoja ja elämänohjeita.

Blogi on yhdistetty almanakka ja postilla. Siinä on mahdollisesti hyödyllisiä tietoja maaiman merkeistä ja taivaankappaleiden asennostaa, ja lisäksi elämän ohjeita kullekin päivälle.

Ennen oli "Päivän Sana". Oli Uusi testamentti, jota kannetiin vasemmassa rintataskussa. Oi ihmisiä jotka lukivat Raamatusta umpimähkään jakeen tai luvun joka aamu. Oli ihisiä, jotka valmistautuivat päivän taisteluun lukemalla pätkän Marxia tai Leniniä.

Mainonta sieppasi nämä markkinat. Nyt meillä on päivän virikkeitä siellä täällä maisemassa.

Luulen ettei blogi menesty, jos sen tarkoitus on esitellä kirjoittajaa ja hänen kaikinpuolista erinomaisuuttaan.

Blogi ei pärjää kirjallisuudelle. Kun lukee vaikka Veikko Huovisen lyhyitä, hausokja juttuja, saa olla tarkkana käsittääkseen, miten tavattoman huolellisesti ne on kirjoitettu ja tasapainotettu.

Voi olla että yhteen huovismaiseen tarinaan menee enemmän työtä kuin kuukauden blogeihi.

Sama koskee journalismia. Melkein poikkeuksetta se on päivänkohaista, löysää ja huonosti tehtyä.

Melkein poikkeuksetta journalistit miettivät, että kerran on repäistävä ja kirjoitettava oikea kirja ja sellainen kirja, jotta alta pois. Jotkut onnistuvat siinä hyvin ja yleensä jättävät lehtikirjoittelun sitten taakseen.

Blogiin liittyy snellmanilainen eetos. Ihminen joka puuhaa omaan laskuunsa ja edistää omia asioitaan, ei ole oikein mitään. Hänen olisi yksinkertaisinta mennä metsään ja ampua kuula otsaan.

Se toinen vaihtoehto on sivistyä ja sivistää. Valitettavasti Snellmanin termi "siveellisyys" on muutunut vaikeaksi ymmärtää ja saanut ylimääräisiä vivahteita.

Blogistille pappi ja psykiatri ovat läheisempiä virkaveljiä kuin nykyhetken journalisti.

On kirjoitettava lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

Laatulehdillä on se ongelma, että kirjoittaja nousee jalustalle ja selittää pöljälle kansalle, miten asiat todella ovat. Joskus se on paikallaan, ei aina.

Ammatti on vaikea. Tietysti jokainen järkevä ihminen tekee parhaansa välttyäkseen vastaanottamasta tärkeitä tietoja ja merkittäviä väitteitä. Televisio on ollut ratkaiseva tekijä tässä, mutta kyllä juopottelukin ajaa saman asian, jos jaksaa juoda pitkäjänteisesti.

Nouseeko verkkokirjittajista tekijöitä, joiden painettuja tuotteita hivellään joskus kirjastoissa ja museoissa?

En usko. Maailmassa on paljon miellyttävää, joka ei ole tarkoitettu säilymään, kuten konsertit, kevät ja teatteri.

Nahistuuko kirjallinen, poliittinen, historiallinen, yhteiskunnallinen essee? - En usko. Ne ovat niin erilaisia, nämä kirjoitukset, joiden lukemiseen kannattaa varata ainakin puoli päivää.

Sivuutan tässä toveripiirien yhteydenpidon verkkokirjoituksin, kuvin ja äänin, vaikka se on hyvä asia. Ajattelen yleisölle suunnattuja blogeja, sellaisia kuin tämä.

Uusi tekniikkamme on joka tapauksessa saanut aikaan merkittävän muutoksen. Muistan hyvin hurman, jonka valtaan joutui, kun näki tekstiään lehteen painettuna ja sitten kirjana. Se oli mahdollista niin harvoille, että siinä todella tunsi olevansa parempi ihminen.

Blogi on kuiten useimmiten julkinen ja kerran verkkoon julkaistuna kuin lopullinen. Siis julkaisukynnys on alentunut, ja ennen pitkää saamme nähdäksemme hyviä juttuja, kunhan hakukoneet löytävät ne.

Se on hieno asia. Vaikka kirjojen myynti nousee, vaativan tekstin suosio laskee.

Sille voi jotain tehdä.

Panin otsikoksi "kiistän", koska minua vanhana oikeussalissa nuokkujana hiukan kiusaa tapa sanoa "kiistattomaksi" kaikkia sellaisia asioita, jotka on kiistetty. Kiistäminen tarkoittaa väitteen todenperäisyyden kieltämistä tai epäilemistä. Kun ratkaisu on tehty, asia on "todistettu". Tuomioistuinkielessä vältetään sanaa "varma". Englanninkielisestä sanonnasta "beyond reasonable doubts" ei ole sujuvaa suomennosta.

32 kommenttia:

  1. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan ovi.

    Museokadun ja Cygnaeuksenkadun kulmatalon oven päällä lukee Kansanvalistusseura. Vastapäisen kahvilan pöydästä sitä katsellessani juolahti mieleen että sellaiselle taitaisi olla nyt "sosiaalinen tilaus".

    Voisiko Kemppisen piiri perustaa blogin "Kansanvalistusseura"?

    VastaaPoista
  2. Kiistän jyrkästi riitelyn. Hieman poikkeavia mielipiteitä asiasta, siis bloggaamisen ja journalismin suhteesta, näyttää kyllä esiintyvän.

    Muista tässä kirjoituksessa esitettyjä huomioita en käy kiistämään, koska olen niistä pitkälti samaa mieltä.

    VastaaPoista
  3. Ajatus blogista kansansivistystyönä on mukava. Blogistan on eräänlainen etäkansan opisto. Blogi muistuttaa myös performanssia. Siinä on teatterin piirteitä, mutta se on ainutlaatuinen ja toistamaton. Ehkä siksi hyviäkään blogeja on aika vaikea saattaa kirjaksi. Blogiin liittyy hyvää yhteisöllisyyttä, koska esim. tämän blogin keskusteluissa voi tutustua erilaisiin näkökantoihin. Lisäksi blogi on mielestäni taloustieteellisesti kiinnostava. Ilmaisena, jollaisena se tulisi pitääkin, se edustaa lahjan ekonomiaa, joka on tärkeä asia Suuressa Taistelussa utilitaristista yksiarvorationalismia vastaan.

    VastaaPoista
  4. Lukemisessa on hurman hetkiä, jolloin tuntee, että kirjoittajalla on ajattelun taito ja kirjoittamisen taito. Ja että molempia taitoja on käytetty. Lukemisen murhan hetkiä ovat ne, kun ajattelun taidon orvaa fiilistelyn taito. Silloin meitsi pyyhkii niinq hymiöllä takalistonsa.

    Blogi on perinteiseen lehteen verrattuna anarkisti. Se on villi, vapaa ja määrittelee itsensä kuinka itse haluaa. Tähän vapauteen on monella halu, kaikilla mahdollisuus, mutta harvalla rohkeutta kajota.

    En koskaan uskonut, että blogi voisi kestää. Olen onnellinen kun olen saanut huomata olevani väärässä. Kestävät blogit perustuvat ajattelulle, eivät fiilistelylle. Fiilistelyt on aika nopeasti blogitettu.

    VastaaPoista
  5. Uskon kyllä, että blogi voi toimia kunnianhimoisena kehittelyfoorumina, jossa ammattikirjoittajat testaavat ideoita, tyylejä ja jonne tuovat myös lopullisessa asussaan painettuun muotoon joutuvia/joutuneita kirjoituksia (kuten minä).

    Blogien merkitystä virtuaalisena julkaisumuotona ei siis kannata yhtään ¨vähätellä. Blogitekstit voivat hyvin - minusta - päätyä kirjaan asti, kehiteltyinä tai sellaisinaankin.

    VastaaPoista
  6. No, lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä tarkoittaa tosiasiassa siankamaraa säästämättä. Ennen siitä tehtiin remmejä, valjaanosia ja muuta tarpeellista. Nyt se syödään. On sitä syöty kyllä ennenkin. Kotoisessa läskisoosissa saattoi olla läskin pinnassa pitkiäkin karvoja, jos sika oli huonosti kaltattu.

    Ehkä voidaan puhua Kemppisen piiristä, joka koostuu blogiin kotiutuneista vakinaisista kommentaattoreista. Lisäksi on tämä eräänlainen kehäkolmosen ulkopuolinen porukka, jonka en ole havainnut erityisemmin tai ollenkaan kommentoivan Kemppisen kolumneja, mutta kuitenkin pitävän häntä suosikkiblogiluettelossaan joko lisäarvon tuojana tai osoituksena kansalaisvalistuneisuudestaan.

    Kemppinen itse kommentoi vain tiekirkossaan.

    Gratulis!

    VastaaPoista
  7. "Blogi on nykyajan journalismia, jonka tarkoitus ja oikeutus on kansansivistystyö."

    Aika raa'asti rajattu.

    Omasta mielestäni blogin tarkoitus ja oikeutus on vapaa ja omatoiminen julkaiseminen. Formaatti on tarkoitettu avoimeen käyttöön, joten on lähes toivotonta sanoa mitä blogi sisällöllisesti on tai mitä sen pitäisi olla.

    Journalismin käsitettäkään ei sovi sovittaa joka väliin, kuten Haakana varoittelikin.

    Kansansivistystyö on osuva kuvaus etenkin monien blogien antamasta panoksesta, mutta miksi kuvaus pitäisi tehdä blogikohtaiseksi kun hakukoneetkin etsivät tietoa merkintäkohtaisesti? Ja miksi ihmeessä kansansivistys olisi vain valistuneiden asiantuntijoiden heiniä?

    Siksi en oikein pitänyt tavastasi rajata tarkastelun ulkopuolelle "toveripiirien yhteydenpitoon" tarkoittuja blogeja. Vaikkeivat ne ole ensisijaisesti yleisölle suunnattuja, on niissä julkaistu tieto yleisölle avointa ja siinä mielessä kaikkivaltiaan Googlen silmissä samanarvoista kuin varsinaiset asiantuntijablogit.

    Tavallisten ihmisten lähipiirilleen suuntaamista viesteistä löytyy äärettömän paljon arkista ja erikoisalojenkin tietoa. Itse ole olen yllätyksekseni löytänyt hakukoneiden avulla journaali-tyyppisistä blogeista oman ymmärrykseni tasalla olevia (=selkokielisiä) vastauksia kysymyksiini veropykälistä puunkaatoon ja kuluttajansuojasta kulttuurihistoriaan.

    Vertaisvalistuksen/tiedotuksen tuottaman tiedon validius ja kattavuus ovat usein vähän mitä sattuu, mutta nykyaikainen medialukutaitohan kannustaa kriittiseen lukemiseen - itse en luottaisi sokeasti kaikkeen perinteisenkään median levittämään tietoon.

    Amatööri-minä-minä-blogien määrään suhteutettuna aktiivisten asiantuntijabloggaajien tekemä sivistystyö on määrällisesti ja laadullisesti olla merkittävämpää, mutta dokumenttien kokonaismäärään verrattuna he tuottavat vain murto-osan kaikesta informaatiosta. Miljoonat pulliaisbloggaajat tuottavat hekin yhdessä kunnioitettavan kasan validia tietoa - asiantuntijablogien tieto on keskitetymmin luettavissa, mutta Googlellahan sitä tietoa tänä päivänä etsitään. Tietokirjan ja päiväkirjan erotteleminen on luontevaa kirjastossa, mutta netissä selataankin sivuja eikä niteitä, mikä kannattaa ottaa huomioon tiedontuottajia lokeroitaessa.

    Huomaan nyt, etten ole oikein varma siitä mitä "sivistys" tai "kansansivistystyö" oikein tarkalleen ottaen on. Kuka määrittelee mikä tieto on sivistävää? Kemppisen Kansanvalistusseurako? ;)

    VastaaPoista
  8. "beyond reasonable doubts"

    1. ei jää järkevää epäilystä, (että asia olisi toisin.)

    2. ei ole järkevää epäillä, (että asia olisi toisin)

    VastaaPoista
  9. "A-K.H" näyttää kommentoivan Kuopiosta käsin. Meikäläinenkin on nykyään landepaukku, yli 200 km Stadista. Mistä sitä kukaan voi varmuudella sanoa, ettei kehä III -takaa mukamas tule kommentteja? Ei Kemppinenkään budjaa stadissa vaan landella, siellä Kirkkonummella.

    VastaaPoista
  10. Kansanvalistusseura.fi on näköjään yhä jatkamassa 1874 alkanutta "Rahvaan sivistämistä, kulttuurin harrastamista, opetuksen kehittämistä"

    Tilaa olisi siis Herrainsivistysseuralle. Bloggaajat säikyttelisivät tietämyksellään byrokraatikkoja ja muita kulttuurin kilometripylväitä osoittaen että jokainen voi todellakin kehittyä filosofiksi1

    VastaaPoista
  11. Blogaamisen yleinen luonne on pikemminkin tyyppiä kansanvalitusseura.

    VastaaPoista
  12. Ad Erkka:

    Täsmennän, koska kirjoitin huonosti: tarkoitin rajaavani toverusblogit vain tästä kirjoituksesta, en omasta blogi-käsitteestäni.

    Luin tunti sitten Snellmania, joka näkyy olleen lukenut mies.

    Opettaminen (kansansivistäminen) on mahdotonta. On herätettävä henki ja halu.

    Luulisin että tämä velmuilevaksi tarkoittamani "kansansivistys" toteutuu parhaiten vertaisryhmissä, kuten taannoin ylistämässäni partioliikkeessä.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia:

    Jopa te nimitykset keksitte: Kemppisen kansanvalistuksellinen tiekirkko, Kehä III.

    (Meiltä kotoa on matkaa Kehä III:n sisäpuolelle vaikka kuinka, linnuntietä melkein kilometri, mutta pidän tuosta ajatuksesta. Itse olisin varmaan erehtynyt sanomaan "ei-SYK" eikä Norssi eikä Ressu, mikä kiinittäisi huomion toisarvoiseen asiaan, muodolliseen koulutukseen.

    Mutta hiljaisia maalaispoikia ja tyttöjä olemme kaikki, eikö niin?

    VastaaPoista
  14. Ad Heimo:

    Fiilistely ja stailaaminen kulkevat yhdessä.

    Saatpa nähdä, että kohta ryömii jostain kiven alta stailaajia kohentamaan blogeja viherkasveilla.

    Kirjoitus se on kummallinen asia. Palaan tähän - pohdin erinomaisen syvällisesti kuvallisen ilmaisun sekventiaalisuutta - elokuvaa tai edes nettisivustoa ei oikein pääse vertaamaan, mutta sinänsä jatkuvat teksti ja musiikki ovat jollain oudolla tavalla luettuina tai kuunneltuina myös kokonaisuutena läsnä. Vaikka en muistaisi lukemani romaanin kaikkia juonenkäänteitä, siihen minkä muistan, vaikuttaa teoksen kokonaisuus.

    VastaaPoista
  15. Ad Jarvelainen:

    Kunniamaininta!

    Tuntisin tiettyä henkistä ylemmyyttä esimerkiksi ystäviini Hesarin blogisteihin, koska he saavat palkkaa, vieläpä kuukausipalkkaa, ja minusta se näkyy läpi.

    Hyvä että bloggaavat, ei siinä mitään.

    Mutta blogi on myös saippualaatikko Hyde Park Cornerissa, enkä ole koskaan nähnyt sikäläisten keräävän kolehtia.

    Ennen vanhaan pidettiin vallan ansiokkaana, että esitti epäkaupallisesti mielipiteitä.

    "A salesman is an It that stinks of excuse."

    VastaaPoista
  16. Minulla on asiasta kesken suurempikin kirjoitus, mutta pantakoon ennen kuin se on valmis, se huomio, että Blogistan sinänsä muistuttaa basaaria kuin akatemiaa.

    Matkustavainen kertoo yhdellä nurkalla tarinoita kaukaisista maista ja niistä ihmeistä joita on siellä tavannut, toisaalla messuaa saarnamies, miten aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, johon ei päivä paista.

    Jossakin meuhkaa jokin kylähullu, jota matkustaivaiset ja tulokkaat käyvät katsomassa, mutta ne joitten sija on likempänä, ovat jo kuulleet sen mölyä niin kauan etteivät enää kuule sitä.

    Jossakin harmaapartaiset miehet ovat asettuneet hookahin ympärille ja kuuntelevat, silloin tällöin kommentoiden, miten al hakim kertoo kantansa ja hieman kauempana nauravat nuoret naiset sille mitä pitävät ukot arvossa ja suuren keskustelun arvoisena, vihjaten kenties siihen, mahtaako vanhuksilla olla puhtaita jauhoja piipussaan.

    Ja kauempaa kuuluu kauppamiesten huudot ja koirien haukku; karavaani on taas liikkeellä.

    VastaaPoista
  17. Blogeissa on parasta niiden julkisuus ja tämä keskustelu. Nämä eivät ole luokkahuoneita.

    Olen ollut opettajana parissakin virtuaalisessa luokkahuoneessa, jossa ihmisten välinen kommunikaatio tähtäsi oppimiseen ja oli ehkä herkempi kuin tällaisessa julkisessa mediassa. Ne olivat suljettuja purkkeja.

    Jouduin lopettamaan ne luokkahuoneet omalta kohdaltani, koska ylläpitäjiin, jotka siis maksoivat minulle hyvin pientä palkkaa, mutta palkkaa kuitenkin niin että ajattelivat omistavansa sen luokkahuoneen ajattelun, iski salakuuntelun piru.

    Ne rupesivat roikkumaan salaa langoilla. Se oli kyllä sellaista ihan kansansivistystyötä, se. Aivan kunniallisia oppilaitoksia.

    Minä kyllä pidän tuostan kansansivistysasiasta ihan sen takia, että minulla on semmoisen geeni. Epäilemättä joku sanoisi että se johtui vain ympäristöstä. Synnyin Suomen Nuoriso-Opistoon johtajan perheeseen. Tarkemmin sanoen johtajan pojan esikoiseksi.

    Käsitykseni mukaan päämajan tiedusteluosasto oli vallannut suurimman osan Paukkulan siitä talosta ja luteet ja muut piti siivota lysolilla ja sinihapolla ennen kuin sinne vauva tuotiin.

    On kyllä vähän huipannut siitä asti.

    Mitä tulee Kehä kolmoseen, niin mieluiten pysyttelen edelleen sen ulkopuolella, siis fyysisesti. Netti kaikkineen on hieno sen takia että se poistaa nämä keinotekoiset sosiaaliset ja fyysiset etäisyydet.

    VastaaPoista
  18. "Blogi ei pärjää kirjallisuudelle."

    Miksi pitäisikään? Verkkokirjoittaminen on oma lajinsa. Tietenkin kirjallinen työ blogeissa voi poikia kirjan, niin kuin Dahl tuossa sanoi(Hannu Helin yhtenä esimerkkinä, Minttu Hapuli toinen), mutta onko se edes tarpeellista? Eikö kirjallinen verkkojulkaisu voisi olla arvo sinänsä?

    (Journalismiin en ota kantaa, tarkoitan tässä kirjallisia -fiktiota sisältäviä blogeja, kuten omanikin on.)

    VastaaPoista
  19. "Blogi on nykyajan journalismia, jonka tarkoitus ja oikeutus on kansansivistystyö."

    Kaikki kunnia Kemppisen blogille, kynälle ja hänen tietomäärälleen, mutta blogin vertaus journalismiin menee kyllä överiksi.

    Journalistisen tiedon on oltava objektiivista ja luotettavaa. Oikeat journalistit hankkivat kirjoitettavasta asiasta taustatietoja ja artikkelin on lisäksi läpäistävä julkaisusta vastaavien toimittajien seula. Jonka jälkeen päätetään onko artikkeli julkaisun arvoinen.

    Blogeissa ei tällaisia vaatimuksia ole. Julkaisukynnyksenä toimii blogin pitäjän itsekritiikki, joka useimmilla meistä on aika matalalla. Niinpä suurin osa blogeista lienee eräänlaista psykologista itsehoitoa, ja näin ollen blogien kirjallinen ja journalistinen arvo on useimmiten pyöreä nolla.

    Blogeissa subjekti voittaa aina objektin, joten blogijournalismista puhuminen on mielestäni lähinnä vitsi.

    Näin ollen blogeista saatu sivistys on aina blogikirjoittajan kautta väritettyä ja suodatettua sivistystä.

    VastaaPoista
  20. Catuluxille

    Sinulla on viehättävän pittoreski käsitys journalistisesta työstä.

    VastaaPoista
  21. 3. ei ole järkevää epäillä muuta.

    no tulihan se lopulta

    VastaaPoista
  22. Journalismin objektiivisuudesta:

    Finlandia-talolle oli Iltalehden toimittajan mukaan kutsuttu itsenäisyysvuoden avajaisjuhlaan yhteensä 2400 kansalaista, ml. pari kolme maan 431 jokaisesta kunnasta.

    Toisen lehden mukaan pari sataa kuntaa oli lähettänyt edustajan. Iltalehti ei tulosta maininnut.

    Ehkä totuus selviää viimeistään 5.12.2007 kun me kaikki kuulemma seisahdumme varttituniksi laulamaan isänmaan kunniaksi, koska Valtio näkee sen viisaaksi.

    VastaaPoista
  23. Petja-hyvä.

    Siis pittoreski=maalauksellinen, silmää kiehtova. Just.

    Käsitykseni journalismista vastannee tyypillistä keskinkertaisen, keskiluokkaisen suomalaisen näkemystä ko. asiasta.

    Ja kun Kemppisen hienoa blogia ollaan nostamassa Kansanvalistusseuraksi on mielestäni hyvä, että kuullaan myös kansan syvää ääntä. Ettei blogista tule pelkästään yläluokan yliälykästä onaniaa.

    Kemppinen määrittelee tuolla tsurnalismi-käsitettä, joten lähdenpäs opiskelemaan...

    VastaaPoista
  24. Mainiota! Tämä teksti vetoaa, sillä saamani palautteen perusteella olen auttanut lukijoita hahmottelemaan, millaisia tekijöitä esimerkiksi autismi, omaishoitajuus, vammaisuus ja neurologinen poikkeavuus voivat olla arjessa, juhlassa ja kansanvalistusseuran kirjeopistossa.

    Usein on helpompaa ymmärtää outoja ja monisyisiä asioita kun elävän esimerkin avulla voi tutkailla teorioita. Siksi monesti jonkinlainen teoreettisen pohdinnan ja eläydyttävän käytännön liitto valistusta tarjoilevassa nettipäiväkirjassa toimii erityisen hyvin. Parjatusta fiilistelystä en tiedä, mutta minusta on hauskaa kokea samuutta vaikkapa siinä kohdin, kun alkuperäissoittimia ja -käsikirjoituksia hyödyntävä Bach-esitys saa tipan linssiin (ja toisenkin).

    Blogini tavoittaa vaatimattoman määrän ihmisiä, mutta he puolestaan tavoittavat isomman määrän ihmisiä, jotka tavoittavat isomman määrän ihmisiä jne. Blogikirjoittajana olen vertainen ja avoimessa keskusteluyhteydessä kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan kanssa. Onneksi olen saanut kriittisiä kommentteja, joiden avulla olen saanut korjattua kurssiani ja kohennettua tietouttani.

    Hmm, tästä kommentista ei tullut oikein keskusteleva, mutta lähetän tämän silti.

    VastaaPoista
  25. Blogistiikkahan on interaktiivista. Huikeita virikkeitä keskustelulle - joskus puuskahduksia.
    Kummelin tavoin sanoisin painetun median edustajana: me ollaan menetetty tää peli.

    VastaaPoista
  26. millaisia tekijöitä esimerkiksi autismi, omaishoitajuus, vammaisuus ja neurologinen poikkeavuus voivat olla arjessa, juhlassa ja kansanvalistusseuran kirjeopistossa.

    kertokaa hiukan, millaista on olla savant...

    VastaaPoista
  27. 4. ei ole perusteltua epäillä muuta.

    tää vois olla arvovapaampi - ei kyseenalaisteta lukijan järkeä.
    perusteista ja perusteluistahan lopulta on kysymys. jonkun järki tavoittaa perustelun, toisen ei.

    VastaaPoista
  28. Ad Iivana Julma:

    Tuo oli todella hyvä - "ei ole perusteltua epäillä muuta". Erinomaista!

    Jätit pois vetoamisen rationaliteettiin, ja se on oikein, koska nämä "yleisen elmänkokemuksen valossa" ja "järkevästi" -lisät vain siirtävät ongelmaa pykälän eteenpäin.

    Tuossa on aika suoraan sanottu, että tuomarit ratkaisevat asian ja välittävät käsityksensä siitä, mitä on perusteltua epäillä.

    Niin kuin se kuuluisa poikkeus säännöstä, jonka mukaan perään ajaja maksaa - ei ole perusteltua epäillä, että iltapäiväruuhkassa moottoritiellä edessä ajava lyö ilman havaittavaa syytä liinat kiinni. (Eräässä tapuksessa, jossa olin mukana, äkkijarruttaja selitti muistaneensa, että kotona jäi sähköhella päälle, ja tehneensä siksi paniikkijarrutuksen - syyllinen yhteenajoon.)

    VastaaPoista
  29. "Laatulehdillä on se ongelma, että kirjoittaja nousee jalustalle ja selittää pöljälle kansalle, miten asiat todella ovat."

    Tämä on sellainen asia josta luopuminen on ollut toimittajille kova paikka. Nyt kun yleisö voi aivan julkisesti sanoa "Et ole edes pihalla, vaan puolessa välissä kylille!"

    Aikaisemmin toimittaja oli auktoriteetti sen vuoksi että hän sentään kirjoitti lehteen. Nyt pitäisi ollakseen auktoriteetti, olla jotakin sanottavaakin ja kyky sanoa se, ja samaan aikaan tuntuu siltä että yhä harvemmalla toimittajalla on kumpaakaan.

    VastaaPoista
  30. Vielä tällä tietämällä blogeista ei liene viidenneksi valtiomahdiksi. Tuskin ne myöskään ovat kovin suureksi vaaraksi kenenkään kunnialle ja maineelle (paitsi ehkä kirjoittajansa). Valtamediat, kuten juuri Hesari, jonka toimittajat "kiistan" aloittivat, voivat vielä pitkään rauhassa julkaista niin tahattomia kuin tahallisiakin virheitään ja jättää ne oikaisematta. On jo aikakin myös muiden kuin journalistien "valistaa" = manipuloida kansaa.

    VastaaPoista
  31. Blogien stailaaminen tuskin on se termi mitä käytetään - näitä tuunataan!

    Kokonaisuudesta :

    verkkokirjoittamisen ongelmana pidetään monesti juuri sitä, että tekstin tekijä ei voi koskaan olla varma, lukeeko tekstiä kukaan koskaan kokonaisuutena vai sirpalemaisena mosaiikkina. Painettuja tekstejä lukiessa asetelma olisi kieltämättä hassu ; ensin luetaan Tolstoita neljä sivua, sitten Päivän Pamauksesta uutiset, tämän jälkeen Honkkarin kuvastoa ja palan painikkeeksi katsottaisiin kuvia naapurin koirasta. Ja kaikki tämä lukeminen olisi keskenään samanarvoista!

    Onneksi verkkokirjoittaminen on jo selkeästi oma lajinsa ja suomen kieli niin monisyinen veijari, että se tähänkin tarkoitukseen sopii. Ja suo myös lukemisen hurman hetkiä.

    VastaaPoista
  32. kaikki tämä lukeminen olisi keskenään samanarvoista!

    Niin, jos lukija ei näe eroa ja osaa valikoida. Maailma oli päivälehti - nyt se on internet.

    VastaaPoista