Tekijänoikeutta rautalangasta vääntäen

Ei ole tietoa, mikä vaikutus verotuksella on GNU- ja LINUX-tyyppisiin talkoohankkeisiin.

Näiden lisäksi verkossa on uskomaton määrä täysin tai melkein ilmaisia ohjelmia esimerkiksi kuvien käsittelyyn. GIMP näyttäisi olevan todella hyvä.

Eilen katselin agregaattoreita ja maksuttomia käyttöliittymiä niihin, sellaisia kuin Netvibes. Ammattilaisille tarkoitetut ovat raskaan puoleisia ja monien ikävä piirre on integrointi Internet Exploreriin. Netvibes on aika hyvä.

Gutenbergia ja sen kaltaisia olen käyttänyt kauan. Wikipedia artikkeli "Public Domain resources" on lievästi sanoen hieno. Sen kautta pääsee juurille.

Ja juurilla oltaessa: eilisenkin tekijänoikeusjuttuni toistuva kysymys oli tämä:

Kun innovaatio on maan tulevaisuus, kuka yhdistäisi Tekesin ja Sitran lievästi innovatiivisia tuotteita ja palveluja yhdistävän viranomaistoiminnan arvoketjun kohtentamiseen?

Tekijänoikeuden ja patenttioikeuden sanotaan palkitsevan ja kannustavan tekijöitä, ja voi se olla tottakin.

Tekijöiden ja keksijöiden avittaminen ei auta paljon.

Tie hahmotellusta teoksesta markkinoille kelpaavaan tuotteeseen on pitkä. Ajatelkaa hyvää biisiä, joka luodaan Kiteellä peräkamarin hämärässä tai Rovaiemellä Ounajoen leppymättömän jäälakeuden tuntumassa. On matkaa musiikkivideoihin, iTunesin myyntiin ja levykauppoihin.

Ajatelkaa käsikirjoituksia - runoja, asiatekstejä. Mielettömät tekeleet pois lukien edes yksi tuhannesta ei päädy kaupalliseen jakeluun, ja ne jotka päätyvät, eivät kestä siellä monta kuukautta.

Ajatelkaa elokuvia.

Ajatelkaa tietokoneohjelmia.

Ja jälleen otetaan vertauskohdaksi maanviljely, joka on sekin perustuotantoa. Tukia tulee vaikka kuinka, tarkastustoimintaa on tiettävästi tarpeeksi ja jakeluketjut toimivat navetasta lihatiskille, hinkalosta Pirkka-pakkaukseen.

Elinkeinon ylläpitäminen erilaisilla tukimaksuilla ei ole kestävä keino. Maanviljelyssä sitä harjoitettiin useita vuosikymmeniä ja teollisuudessa lähes kaikki kunnat polttivat rahaa houkutellakseen paikkakunnalle verstastoimintaa. Kovin usein toiminnan harjoittajat katosivat ja jättivät jälkeensä peltihalleja.

Yksi elinkeinotoiminnan kompastuskivi on byrokratia, jonka yksi keskeinen osa on työnantajan asemaan kuuluvien maksujen kerääminen, tilittäminen ja kirjaaminen, ja toinen on verotus.

Väitän ettei innovatiivisen tuotannon ja palvelujen tukemista ole otettu alkuunkaan huomioon. TE-keskukset tekevät tietysti parhaansa. Mutta se ei riitä.

Yksi syy IT-kupliin on yritysten heikko ja sekava rakenne ja niiden tase-erien epämääräisyys. Yleisö innostuu niistä tai sitten ei. Käytännössä sijoittajilla ei ole oikein mahdollisuuksia tutkia, kannattaako sellaisiin panna rahaa vai ei. Käytännössä isoillakin sijoittajille on vaikeuksia.

Esimerkiksi patentit yrityksen hyvyyden mittarina ovat sangen huonoja. Voihan niitä patentteja ollakin - muta mitä käytännön merkitystä niillä on?

Verkkopalvelujen (esimerkiksi matkat) rajun kasvun vuoksi valtion ja yritysten eduille on haettava uusi tasapaino tarkistamalla EY:n tasolla arvonlisäverojärjestelmää. Tuo verotyyppi on yritykselle ja sijoittajalle parempi eli laskettavampi kuin normaali yritysvero. Tuon veron kehittäminen takaa muidenkin uusien toimintamuotojen kuin rahapelien verottamisen siinä maassa, jossa maksaja asuu.

Ja ennen kaikkea: edunvalvontajärjestöjen rakenteet on otettava tiukkaan tarkasteluun ja niiden rinnalle on perustettava julkinen verkkosisältöjen ja palvelujen myynti, jossa jakelupisteinä ja hubeina voisivat hyvin toimia aluekirjastot.

Nytkin palvelutoiminta musiikki on kirjastoissa aika hyvin hallinnassa, mutta levyihin ei tahdo riittää rahaa. Elokuviin ei ole rahaa paljon yhtään.

Olisi kokeiltava digitaalista lainaamista myös musiikissa ja elokuvissa. Koska kunnilla ei ole varoja laitteistoon eikä koulutukseen, toiminta voisi hyvin olla maksullista.

Ei mikään kansansivistystyön perinne saa estää sitä, että kun minullakin on tuossa Kirkkonummen kirjastosta Prokofjevin sinfoniat ja pari mageeta Kokkosen ja Sallisen levyä lainassa, joutuisin maksamaan niistä pennosen - varsinkin kun rippaan ne joka tapauksessa tietokoneeni levylle.

Etenkin Einojuhani Rautavaaran "Birds" on sopivaa musiikkia synkkinä iltoina - sävellys jousiorkesterille ja linnuille (ääninauhoille).

Ette muuten usko, miten hienosti rastaat, kuovi ja viulut soivat yhteen!