Sivun näyttöjä yhteensä

6. lokakuuta 2024



 


Tässä on blogissa 28.8.2017 julkaistu silloin 25 vuoden takainen lista, ja vuoden 2017 kommentit.


Minun tuli kovin hyvä mieli.


Vanhassa listassa on tietysti ja onneksi se peruste, että kaikki kirjat ovat suomenkielisiä ja lienevät olleet tuohon aikaan helposti saatavissa.


Siksi laitan lystikseni kuvaksi myös tuona samana päivänä blogissa olleen, jossa on minun valikoimani antkvariaatin ikkuna. Vitsikästä - Orwell, Sebald, Simenon, Camus, Jutikkala, jotain omaa, jotain sinistä…


Akateeminen kirjakauppa teetti 1993 suomalaisen listan ”sata kirjaa”. Niitä valitsemassa olivat Anja Harvilahti­-Rautonen, Erkka Lehtola, Johannes Salminen ja Pekka Tarkka. Vastaavanlaisia on vakinaisesti maailmalla. Tässä oli tarkoituksena nimetä sata parasta.


Keskustelu on avoin. Aiustan sanomalla ettei lista ole hullumpi. Kuten Tarkka kirjoitti saatesanoissaan, kaksi kolmatta osaa tuntuu selviltä, ja sitten alkaa hajoaminen.Mitenteillä?


Anna Ahmatova

Runot 

H. C Andersen

Satuja 

Augustinus

Tunnustukset 

Jane Austen

Ylpeys ja ennakkoluulo 

Honoré de Balzac:

César Birotteau 

Charles Baudelaire

Pahan kukkia 

Samuel Beckett

Huomenna hän tulee 

C. M. Bellman

Fredmanin epistoloita 

Saul Bellow

Herzog

Andrej Belyj

Peterburg 

Gunnar Björling

Kosmos valmiiksi kirjoitettu 

Karen Blixen

Seitsemän salaperäistä tarinaa 

Boccaccio

Decamerone 

Jorge Luis Borges

Haarautuvien polkujen puutarha 

Bertolt Brecht

Galilein elämä 

Brodsky

Historien som nedan skall berättas 

Mihail Bulgakov

Saatana saapuu Moskovaan 

Italo Calvino

Paroni puussa 

Albert Camus

Sivullinen 

Lewis Carroll

Liisan seikkailut ihmemaassa 

John Le Carré

Mies kylmästä

Catullus

Kaikki runous 

Céline 

Niin kauas kuin yötä riittää 

Cervantes

Don Quijote 

Raymond Chandler

Syvä uni 

J. M. Coetzee

Michael K:n elämä

Joseph Conrad

Nostromo 

Dante

Jumalainen näytelmä 

Charles Dickens

Loistava tulevaisuus

F. M. Dostojevski

Karamazovin veljekset 

Alfred Döblin

Berlin Alexanderplatz

Gunnar Ekelöf

Epätasaiset runot

T. S. Eliot

Autio maa 

WlIliam Faulkner

Liekehtivä elokuu

Flaubert

Rouva Bovary 

Gabriel Marquez

Sadan vuoden yksinäisyys 

J.W. Goethe

Faust 

Nikolai Gogol

Kuolleet sielut 

Ivan Gontsharov

Oblomov 

Maksim Gorki

Lapsuuteni 

Günter Grass

Peltirumpu 

Graham Greene

Voima ja kunnia 

Paavo Haavikko

Talvipalatsi 

Jaroslav Hašek

Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa 

Ernest Hemingway

Ensimmäiset 49 kertomusta 

Homeros

Odysseia 

Bohumil Hrabal

Tarjoilin Englannin kuninkaalle 

Henrik Ibsen

Peer Gynt 

Tove Jansson

Muumi­kirjat 

Maria Jotuni

Kun on tunteet 

James Joyce

Odysseus 

Franz Kafka

Oikeusjuttu 

Kalevala


Volter Kilpi

Alastalon salissa 

Aleksis Kivi

Seitsemän veljestä 

Jaan Kross

Keisarin hullu 

LagerIöf

Peukaloisen retket villihanhien seurassa 

Joel Lehtonen

Putkinotko 

Eino Leino

Helkavirsiä 

Väinö Linna

Tuntematon sotilas 

Li Po

Taivaanrantaan pitkä matka 

Thomas Mann

Buddenbrookit 

Eeva­Liisa Manner:

Kuolleet vedet 

Herman Melville

Moby Dick

Veijo Meri

Manillaköysi 

A. A. Milne

Nalle Puh 

Montaigne

Esseitä 

Shikibu Murasaki

Genjin tarina 

Robert Musil

Mies vailla ominaisuuksia 

Vladimir Nabokov

Lolita 

Friedrich Nietzsche

Iloinen tiede 

Omar Khaijam

Viisaan viini 

George Orwell

Eläinten vallankumous 

Blaise Pascal

Mietteitä 

Fernando Pessoa

Hetkien vaellus 

Petronius Arbiter

Trimalkion pidot 

Platon

Pidot 

Marcel Proust

Kadonnutta aikaa etsimässä 

Raamattu


François Rabelais

Pantagruel 

Rainer Maria Rilke

Duinon elegiat 

Juan Rulfo

Pedro Páramo 

Shakespeare

Hamlet 

Isaac Bashevis Singer

Shosha

Sofokles

Kuningas Oidipus 

Solzhenitsyn

Ensimmäinen piiri 

Stendhal

Punaista ja mustaa 

August Strindberg

Neiti Julie

Jonathan Swift

Gulliverin matkat 

EdIth Södergran

Tulevaisuuden varjo 

Junichiro Tanizaki

Avain 

H. D. Thoreau

Elämää metsässä 

Leo Tolstoi

Sota ja rauha 

Michel Tournier

Keijujen kuningas 

Anton Tshehov

Suuret kertomukset 

Mark Twain

Huckleberry Finnin seikkailut 

Mika Waltari

Sinuhe, egyptiläinen 

Voltaire

Candide 

Virginia Woolf

Aallot

Yourcenar

Hadrianuksen muistelmat


39 kommenttia:

  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Kommenttimagneetti.

    Ei taida olla yhtään joka ei puolustaisi paikkaansa. Henkilökohtaisesti vaihtaisin Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon Persuasioniin (mikä se nyt olikaan suomeksi, onkohan suomennoksesta mihinkään) joka on tiukempi ja kypsempi, ja Calvinolta ottaisin Näkymättömät kaupungit. Conradilta Pimeyden ydin ehkä kuitenkin puhuttelee nykylukijaa eniten ja on vaikuttanut laajimmin.

    AW

    Vastaukset


  • Antti Alanenmaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Upea lista! Lisäehdotuksia:
    Herodotos: Historiateos
    Thukydides: Peloponnesolaissota
    Platon: Gorgias
    Cicero: Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista.
    Seneca: Tutkielmia ja kirjeitä
    Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja (pitäisi saada suomeksi koko teos Bioi paralleloi)


  • Oh my England!maanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Lista on hyvin tehty. Jos jotain pitäisi lisätä niin Babel: Odessalaisia ja Huovinen: Lyhyet erikoiset. Onneksi tästä listauksesta on aikaa, ettei siellä ole uudempia väkisin viety listalle, esim. Murakamia (ei kuulu ja Syvä uni on jo siellä).

  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Missä on virsikirja? 1800-luvulla se oli monen kodin ainoa kirja. Vanhojen virsien poljento on meidän alitajunnassamme, se on ollut runoilijoiden rytmeissä mukana. Virsikirjan merkitys lukutaidolle on ollut huima.
    Vastaa

  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Viimeksi luin Pantagruelin.
    Ilokseni havaitsin, että yli puolet on vielä lukematta.

    Lukiossa Kunnaksen Ilkka

  • Eero Rauniomaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    "Everything I have is good."

    - Pharoah Sanders

  • Timomaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Kirjan nimi Kaikki runous ei ole onnistunut. Ymmärrän, että taustalla on ehkä syvä ajatus, mutta valitettavasti se ei tule läpi. Lukija jää vain ihmettelemään, että eihän tässä ole kaikkia Catulluksen säilyneitä runoja.

    Mutta on toki nimeä tärkeämpi itse sisältö, ja se onkin suureksi osaksi vallan mainio.

  • Riku Riemumaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Missä on listalta John Steinbeck vaikkapa Vihan hedelmillä. Francois Rabelaisia listassa ihmettelen, koska listassa on kyse haudan vakavasta asiasta. Vonnegutia ei sentään kelpuutettu, ettei listan laatijoita epäiltäisi kevytmieliksi.

  • kuulitõukajamaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Jos pitäisi valita yksi virolainen kirja niin se olisi pikemmin Tammsaaren "Hornanperän uusi paholainen" tai Lutsin "Kevät" tai jotain Karl Ristikiviltä. Kross on sellainen hyvä mutta minusta vähän liian tavallinen. Mutta listan suurin puute: minne jäivät Suomen suuret kosket, Linnan- ja Saarikoski?
    Vastaa

  • Lauri L.maanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Lista on kestänyt yllättävän hyvin aikaa. Muutama yllättävä valinta ilahdutti, kuten Bohumil Hrabal, Tarjoilin Englannin kuninkaalle taisi olla 1993 tuore suomennos. Toki arvostus on joidenkin kohdalla vanhentunut. Vaikkapa Balzac, pidin kyllä hänestä aiemmin. Mikäli lista laadittaisiin nyt, Thomas Pynchon voisi olla vahva ehdokas kanonisoitavaksi. Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo ei näemmä ole tehnyt vaikutusta valitsijoihin.

    Kuten jaetaan vaihtoehto-Nobeleita, niin oma valintani klassikoksi, jota ei koskaan noteerata näissä valinnoissa: Kalle Päätalon Nälkämäki. Uskokaa pois, Päätalo hallitsi myös vaikuttavan draaman kaaren yllättävän vähäeleisin keinoin. Ainakin kun vertailukohtana on miehen oma tuotanto. Tuo/toi mieleeni monet venäläiset klassikot.

    Vastaukset

    • Tapsatiistaina, 29 elokuuta, 2017
      Kannatan. On mielenkiintoista, että Kalle kirjoitti Nälkämäen jo 1967, ja silti se solahtaa sujuvasti myöhempään muhkeaan Iijoki-sarjaan – 80-luvun alussa kirjoitettujen Tuulessa ja tuiskussa sekä Tammerkosken sillalla osien väliin. 

    • Vastaa

  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Alkuperäinen lista ei ole ollenkaan huono, jos mukaan hyväksytään vain vuoteen 1993 mennessä suomeksi julkaistu kaunokirjallisuus. Puoli tusinaa täysin turhaa olisi helppo poistaa, jotta mukaan saataisiin Viidan Moreeni ja Ellisonin Näkymätön mies.

    Vuoteen 2017 mennessä lista muuttuisi sormilla laskettavalla määrällä. En kerro esimerkkejä, kun en enää tiedä enkä välitä, mitä kaikkia on suomennettu.

    vuorela, tampere
    Vastaa

  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Olipa hyvä lista. Calvinolta olisin ottanut mieluummin listalle Näkymättömät kaupungit, ja omalla listallani olisi myös Kurt Vonnegut.

    Ja Raamatun lisäksi listalle myös Koraani. Nimenomaan molemmat siksi, että niiden yhteneväisyydet ja erot avaavat maailman ihmisistä puolen maailmankuvan. Muhammed oli mielestään uskonpuhdistaja, kun taas kristinuskon sisältö on juuri se, minkä Muhammed kiisti. Vaikka molemmat perustavat samoihin vanhan testamentin juutalaisiin profeettoihin, Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin.

  • MEGmaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Pistää silmään,etteivät suomalaiset valitsijat ole kelpuuttaneet yhtään Väinö Linnan tai Haanpään teosta. Hieman tekotaiteellisen Karamazovin veljesten tilalle olisin nostanut Dostojevskin Riivaajat.
    Vastaa
    Vastaukset

    • Anonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
      Kyllä Tuntematon sotilas minusta on Linnan. Eihän se yhtä hyvä ole kuin Pohjantähti, mutta ehkä globaalisti tarpeellisempi.

      vuorela, tampere


  • Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
    Onpa maailman sadan parhaan joukkoon päässyt monta kirjaa niin pieneltä kielialueelta kuin suomi.
    Vastaa
    Vastaukset

    • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
      ja ihan paskoi: paska maa, paska kieli.
      fhy fun!
      oikeasti, suomalaiset yleisurheijat ovat ja melkoisia kingejä ja diivoja kotomaassa.

  • Pekka Turunentiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Laskin: olen lukenut noista vain yhdeksän. Nolottaa sivistymättömyyteni. Jopa monia aivan ilmeisiä puuttuu. Ja lisäksi pidän itseäni vieläpä kirjallisuuden suurena ystävänä. Toisaalta olen ehkä aina ollut kiinnostuneempi populaarimmasta kirjallisuudesta kuin varsinaisista klassikoista.

    Siitä puheen ollen: olen aina arvostanut arvon blogi-isännässämme sitä miten suvereenisti hän liikkuu sekä korkeakirjallisuuden että populaarimman parissa. Pitäen siitä, mikä hyvää on, lajityypistä tai yleisestä arvostuksesta niinkään välittämättä.

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Lisäisin ainakin kaksi: Lawrence Sternen Tristram Shandy ja Imre Kertészin Kohtalottomuus. Conradilta Pimeyden sydän, Nostromoa en ole lukenutkaan. Samasta syystä Balzacilta Ukko Goriot. Juan Rulfo on minulle ihan tuntematon suuruus, mutta on ilmeisesti ollut hyvin merkittävä ja vaikuttanut moniin eteläamerikkalaisiin kirjailijoihin. Voisi lukea, jos jostain löytyisi.
    Hyvä lista se on.
    EG

  • Antti Alanentiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Sakari Topelius: Maamme kirja
    Juhani Aho: Juha
    Pentti Haanpää: Noitaympyrä
    Veikko Huovinen: Puukansan tarina
    Antti Tuuri: Ikitie
    Yrjö Hirn: Barnlek / Leikkiä ja taidetta
    Samuli Paulaharju: Vanha Raahe
    Georg Henrik von Wright: Tanke och förkunnelse / Ajatus ja julistus
    Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius 1-5
    Matti Kuusi: Suomen kirjallisuus 1: Kirjoittamaton kirjallisuus
    Göran Schildt: Alvar Aalto 1-3 (Det vita bordet, Moderna tider, Den mänskliga faktorn)
    Vastaukset


    • Keijo Ahlqvisttiistaina, 29 elokuuta, 2017
      Tosiaan, Puukansan tarina.

    • Anonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
      Jos tiede ja muu nonfiktio hyväksytään mukaan, alkuperäisestä listasta ei jää montakaan jäljelle.

      vuorela, tampere

    • Anonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
      Voisi olla erikseen lista "50 parasta suomalaista kirjaa". Tai 20, se kävisi helpommin.
      EG


    • Antti Alanensunnuntaina, 03 syyskuuta, 2017
      Historiankirjoitus alkoi tarinankerrontana, ja kun kirjailija kertoo tarinan upealla kielellä, myös ei-fiktio kuuluu kirjallisuuden historiaan. Esimerkiksi Herodotoksen kertomus Kroisoksesta on suurta kirjallisuutta. Topelius kuuluu samaan jatkumoon. Luin viimeksi mitä hän kirjoittaa Aleksanteri Nevskistä ja Tuomas-piispasta. Antiikin klassikoiden veroista kerronnan iloa.

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Akateeminen painatti 1993 kaksikin vihkosta, laajemman ja suppeamman, noista "maailman parhaimmista kirjoista". Minulla on ne tallella. Minusta ne ovat lähinnä asiapitoisia mainoksia. Muistan, kuinka listan kaikkia saatavissa olevia teoksia kasattiin myyntipöydille, ja kauppa ilmeisesti kävi. - Sekin muistuu mieleen, kuinka tuolloin naureskeltiin, kuinka pieni, sisukas Suomi oli listalla onnistunutkin valtavalla yliedustuksellaan ponnistautumaan jos ei vielä tuohon aikaan humanitaariseksi niin ainakin humanioran suurvallaksi.

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Omalla listallani olisi Hermann Hessen Demian tai Lasihelmipeli.

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Tätä lisää !
    ^'

  • Timotiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Mielenkiintoista, että Homerokselta on valittu Odysseia eikä Iliasta (oikeasti toki eri tekijöiltä, mutta sillä ei tässä ole merkitystä). Ilias on näistä syvällisempi. Odysseiakin on totta kai upea ja mahtavan nautinnollinen, mutta paljon Iliasta kepeämpi eikä nouse samanlaisiin sfääreihin.

    Ehkä Odysseia on jossain suhteessa helpompi ja uppoaa vähän paremmin nyky-yleisöön. Harva gresisti muuten pitää Odysseiaa Iliasta parempana, vaikka siinä kuvattu odysseia on legendaarisen hieno ja symbolinen.
    Vastaa

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Kuvasta puuttuvat vanhat Jallut, joiden eroottisia (oikeasti porno-) novelleja olivat kirjoittamassa monet suomen kielen opiskelijat ja myös kirjailijat virabelityönään.
    Vastaukset

    • Anonyymitorstaina, 31 elokuuta, 2017
      Kovin harva vain signeerasi nämä kertomukset omalla nimellään. Toki muutama: Jorma Ojaharju, Martti Innanen, Juha Vainio ja Aarne Tarkas. Kolme viimeksimainittua siis ansioituneita populaarin ajanvietteen tekijöitä. 

    • Vastaa

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Minusta on perusteltua, että Mannilta listalla on nimenomaan Buddenbrookit eikä Taikavuori tai Faustus. Ensin mainittu sisältää - edelleen tietenkin omasta mielestäni - yhden kirjallisuushistorian merkittävimmistä ja oivaltavimmista passuksista. Kohta alkaa maininnalla siitä, kuinka Thomas Buddenbrook "eräänä päivänä luki neljä tuntia yhteen mittaan yhä liikuttuneempana muuatta kirjaa, joka melkein sattumalta oli joutunut hänen käsiinsä". (Harmillista muuten, että juuri tuota kohtaa on tyylillisesti vesitetty ja modernisoitu äskettäin kuolleen Ilona Nykyrin muuten hienossa uudessa suomennoksessa vuodelta 2010.)
    Vastaa

  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    》paska maa, paska kieli.《


    Etelä-Pohjanmaalla pikkulapset puhuu ns. paskakieltä eli vähän sinnepäin olevaa suomea.


  • Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
    Luultavasti 12 luettu. Tosin rajoitus yksi kirja per kirjailija ei välttämättä järkevä.
    Vastaa

  • Timokeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
    Mielenkiintoista, että listalla Omar Khaijamin Viisaan viini. Sen alkuteksti on näet 1900-luvun väärennös. Toki aitojen Khaijam-nelisäkeiden tunnistaminen on usein vaikeaa tai lähes mahdotonta, mutta tällöin kyse ei ole varsinaisista väärennöksistä, vaan vanhoista runoista, jotka ovat vuosisatojen varrella eksyneet Khaijamin nimiin niin, ettei niitä ehkä voi aidoista enää erottaa. Nelisäkeethän olivat tilapäärunoutta, ja Khaijamin kuuluisuus oli aina FitzGeraldin maineikkaaseen mukaelmaan asti melkein ainoastaan matematiikassa ja tähtitieteessä, missä hänen saavutuksensa olivatkin merkittäviä.

    Persiasta sopisi kyllä kernaasti paljon muutakin, esimerkiksi suurimmat klassikot Firdawsi (Kuningasten kirja), Hafiz (Divan), Mawlana Rumi (Masnavi) ja Sa'di (Ruusutarha).
    Vastaa

  • Anonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
    Mielestäni sellainen ylhäältäpäin pakkosyötetty teos kuin Raamattu ei kuulu tällaiselle listalle. Ja millä tavalla se kuuluu 'parhaisiin'? Ilmeisesti ei ole uskallettu jättää pois, vähän sama kuin jos Neuvostoliitossa tehdytä vastaavasta listasta olisi jätetty Leninin pääteos pois.
    Vastaukset


  • msblmaanantaina, 11 syyskuuta, 2017
    Rabelais ansaitsee paikkansa, vaikka joku häntä ihmetteli. Itse katson, että Henry Miller kuuluisi joukkoon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti