Tässä on blogissa 28.8.2017 julkaistu silloin 25 vuoden takainen lista, ja vuoden 2017 kommentit.
Minun tuli kovin hyvä mieli.
Vanhassa listassa on tietysti ja onneksi se peruste, että kaikki kirjat ovat suomenkielisiä ja lienevät olleet tuohon aikaan helposti saatavissa.
Siksi laitan lystikseni kuvaksi myös tuona samana päivänä blogissa olleen, jossa on minun valikoimani antkvariaatin ikkuna. Vitsikästä - Orwell, Sebald, Simenon, Camus, Jutikkala, jotain omaa, jotain sinistä…
Akateeminen kirjakauppa teetti 1993 suomalaisen listan ”sata kirjaa”. Niitä valitsemassa olivat Anja Harvilahti-Rautonen, Erkka Lehtola, Johannes Salminen ja Pekka Tarkka. Vastaavanlaisia on vakinaisesti maailmalla. Tässä oli tarkoituksena nimetä sata parasta.
Keskustelu on avoin. Aiustan sanomalla ettei lista ole hullumpi. Kuten Tarkka kirjoitti saatesanoissaan, kaksi kolmatta osaa tuntuu selviltä, ja sitten alkaa hajoaminen.Mitenteillä?
39 kommenttia:
Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Kommenttimagneetti.
Ei taida olla yhtään joka ei puolustaisi paikkaansa. Henkilökohtaisesti vaihtaisin Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon Persuasioniin (mikä se nyt olikaan suomeksi, onkohan suomennoksesta mihinkään) joka on tiukempi ja kypsempi, ja Calvinolta ottaisin Näkymättömät kaupungit. Conradilta Pimeyden ydin ehkä kuitenkin puhuttelee nykylukijaa eniten ja on vaikuttanut laajimmin.
AW
VastauksetAntti Alanentiistaina, 29 elokuuta, 2017
Viisasteleva sydän. Ihmeellinen kirja, teemana "toinen kukoistus". Hieno suomennoskin: Kristiina Kivivuori.Vastaa
Antti Alanenmaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Upea lista! Lisäehdotuksia:
Herodotos: Historiateos
Thukydides: Peloponnesolaissota
Platon: Gorgias
Cicero: Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista.
Seneca: Tutkielmia ja kirjeitä
Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja (pitäisi saada suomeksi koko teos Bioi paralleloi)Oh my England!maanantaina, 28 elokuuta, 2017
Lista on hyvin tehty. Jos jotain pitäisi lisätä niin Babel: Odessalaisia ja Huovinen: Lyhyet erikoiset. Onneksi tästä listauksesta on aikaa, ettei siellä ole uudempia väkisin viety listalle, esim. Murakamia (ei kuulu ja Syvä uni on jo siellä).Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Missä on virsikirja? 1800-luvulla se oli monen kodin ainoa kirja. Vanhojen virsien poljento on meidän alitajunnassamme, se on ollut runoilijoiden rytmeissä mukana. Virsikirjan merkitys lukutaidolle on ollut huima.
VastaaAnonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Viimeksi luin Pantagruelin.
Ilokseni havaitsin, että yli puolet on vielä lukematta.
Lukiossa Kunnaksen IlkkaEero Rauniomaanantaina, 28 elokuuta, 2017
"Everything I have is good."
- Pharoah SandersTimomaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Kirjan nimi Kaikki runous ei ole onnistunut. Ymmärrän, että taustalla on ehkä syvä ajatus, mutta valitettavasti se ei tule läpi. Lukija jää vain ihmettelemään, että eihän tässä ole kaikkia Catulluksen säilyneitä runoja.
Mutta on toki nimeä tärkeämpi itse sisältö, ja se onkin suureksi osaksi vallan mainio.Riku Riemumaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Missä on listalta John Steinbeck vaikkapa Vihan hedelmillä. Francois Rabelaisia listassa ihmettelen, koska listassa on kyse haudan vakavasta asiasta. Vonnegutia ei sentään kelpuutettu, ettei listan laatijoita epäiltäisi kevytmieliksi.kuulitõukajamaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Jos pitäisi valita yksi virolainen kirja niin se olisi pikemmin Tammsaaren "Hornanperän uusi paholainen" tai Lutsin "Kevät" tai jotain Karl Ristikiviltä. Kross on sellainen hyvä mutta minusta vähän liian tavallinen. Mutta listan suurin puute: minne jäivät Suomen suuret kosket, Linnan- ja Saarikoski?
VastaaLauri L.maanantaina, 28 elokuuta, 2017
Lista on kestänyt yllättävän hyvin aikaa. Muutama yllättävä valinta ilahdutti, kuten Bohumil Hrabal, Tarjoilin Englannin kuninkaalle taisi olla 1993 tuore suomennos. Toki arvostus on joidenkin kohdalla vanhentunut. Vaikkapa Balzac, pidin kyllä hänestä aiemmin. Mikäli lista laadittaisiin nyt, Thomas Pynchon voisi olla vahva ehdokas kanonisoitavaksi. Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo ei näemmä ole tehnyt vaikutusta valitsijoihin.
Kuten jaetaan vaihtoehto-Nobeleita, niin oma valintani klassikoksi, jota ei koskaan noteerata näissä valinnoissa: Kalle Päätalon Nälkämäki. Uskokaa pois, Päätalo hallitsi myös vaikuttavan draaman kaaren yllättävän vähäeleisin keinoin. Ainakin kun vertailukohtana on miehen oma tuotanto. Tuo/toi mieleeni monet venäläiset klassikot.
VastauksetTapsatiistaina, 29 elokuuta, 2017
Kannatan. On mielenkiintoista, että Kalle kirjoitti Nälkämäen jo 1967, ja silti se solahtaa sujuvasti myöhempään muhkeaan Iijoki-sarjaan – 80-luvun alussa kirjoitettujen Tuulessa ja tuiskussa sekä Tammerkosken sillalla osien väliin.Vastaa
Anonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Alkuperäinen lista ei ole ollenkaan huono, jos mukaan hyväksytään vain vuoteen 1993 mennessä suomeksi julkaistu kaunokirjallisuus. Puoli tusinaa täysin turhaa olisi helppo poistaa, jotta mukaan saataisiin Viidan Moreeni ja Ellisonin Näkymätön mies.
Vuoteen 2017 mennessä lista muuttuisi sormilla laskettavalla määrällä. En kerro esimerkkejä, kun en enää tiedä enkä välitä, mitä kaikkia on suomennettu.
vuorela, tampere
VastaaAnonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Olipa hyvä lista. Calvinolta olisin ottanut mieluummin listalle Näkymättömät kaupungit, ja omalla listallani olisi myös Kurt Vonnegut.
Ja Raamatun lisäksi listalle myös Koraani. Nimenomaan molemmat siksi, että niiden yhteneväisyydet ja erot avaavat maailman ihmisistä puolen maailmankuvan. Muhammed oli mielestään uskonpuhdistaja, kun taas kristinuskon sisältö on juuri se, minkä Muhammed kiisti. Vaikka molemmat perustavat samoihin vanhan testamentin juutalaisiin profeettoihin, Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin.MEGmaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Pistää silmään,etteivät suomalaiset valitsijat ole kelpuuttaneet yhtään Väinö Linnan tai Haanpään teosta. Hieman tekotaiteellisen Karamazovin veljesten tilalle olisin nostanut Dostojevskin Riivaajat.
Vastaa
VastauksetAnonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
Kyllä Tuntematon sotilas minusta on Linnan. Eihän se yhtä hyvä ole kuin Pohjantähti, mutta ehkä globaalisti tarpeellisempi.
vuorela, tampereAnonyymimaanantaina, 28 elokuuta, 2017
Onpa maailman sadan parhaan joukkoon päässyt monta kirjaa niin pieneltä kielialueelta kuin suomi.
Vastaa
VastauksetAnonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
ja ihan paskoi: paska maa, paska kieli.
fhy fun!
oikeasti, suomalaiset yleisurheijat ovat ja melkoisia kingejä ja diivoja kotomaassa.Pekka Turunentiistaina, 29 elokuuta, 2017
Laskin: olen lukenut noista vain yhdeksän. Nolottaa sivistymättömyyteni. Jopa monia aivan ilmeisiä puuttuu. Ja lisäksi pidän itseäni vieläpä kirjallisuuden suurena ystävänä. Toisaalta olen ehkä aina ollut kiinnostuneempi populaarimmasta kirjallisuudesta kuin varsinaisista klassikoista.
Siitä puheen ollen: olen aina arvostanut arvon blogi-isännässämme sitä miten suvereenisti hän liikkuu sekä korkeakirjallisuuden että populaarimman parissa. Pitäen siitä, mikä hyvää on, lajityypistä tai yleisestä arvostuksesta niinkään välittämättä.Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Lisäisin ainakin kaksi: Lawrence Sternen Tristram Shandy ja Imre Kertészin Kohtalottomuus. Conradilta Pimeyden sydän, Nostromoa en ole lukenutkaan. Samasta syystä Balzacilta Ukko Goriot. Juan Rulfo on minulle ihan tuntematon suuruus, mutta on ilmeisesti ollut hyvin merkittävä ja vaikuttanut moniin eteläamerikkalaisiin kirjailijoihin. Voisi lukea, jos jostain löytyisi.
Hyvä lista se on.
EGAntti Alanentiistaina, 29 elokuuta, 2017
Sakari Topelius: Maamme kirja
Juhani Aho: Juha
Pentti Haanpää: Noitaympyrä
Veikko Huovinen: Puukansan tarina
Antti Tuuri: Ikitie
Yrjö Hirn: Barnlek / Leikkiä ja taidetta
Samuli Paulaharju: Vanha Raahe
Georg Henrik von Wright: Tanke och förkunnelse / Ajatus ja julistus
Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius 1-5
Matti Kuusi: Suomen kirjallisuus 1: Kirjoittamaton kirjallisuus
Göran Schildt: Alvar Aalto 1-3 (Det vita bordet, Moderna tider, Den mänskliga faktorn)
VastauksetKeijo Ahlqvisttiistaina, 29 elokuuta, 2017
Tosiaan, Puukansan tarina.Anonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
Jos tiede ja muu nonfiktio hyväksytään mukaan, alkuperäisestä listasta ei jää montakaan jäljelle.
vuorela, tampereAnonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
Voisi olla erikseen lista "50 parasta suomalaista kirjaa". Tai 20, se kävisi helpommin.
EGAntti Alanensunnuntaina, 03 syyskuuta, 2017
Historiankirjoitus alkoi tarinankerrontana, ja kun kirjailija kertoo tarinan upealla kielellä, myös ei-fiktio kuuluu kirjallisuuden historiaan. Esimerkiksi Herodotoksen kertomus Kroisoksesta on suurta kirjallisuutta. Topelius kuuluu samaan jatkumoon. Luin viimeksi mitä hän kirjoittaa Aleksanteri Nevskistä ja Tuomas-piispasta. Antiikin klassikoiden veroista kerronnan iloa.Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Akateeminen painatti 1993 kaksikin vihkosta, laajemman ja suppeamman, noista "maailman parhaimmista kirjoista". Minulla on ne tallella. Minusta ne ovat lähinnä asiapitoisia mainoksia. Muistan, kuinka listan kaikkia saatavissa olevia teoksia kasattiin myyntipöydille, ja kauppa ilmeisesti kävi. - Sekin muistuu mieleen, kuinka tuolloin naureskeltiin, kuinka pieni, sisukas Suomi oli listalla onnistunutkin valtavalla yliedustuksellaan ponnistautumaan jos ei vielä tuohon aikaan humanitaariseksi niin ainakin humanioran suurvallaksi.Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Omalla listallani olisi Hermann Hessen Demian tai Lasihelmipeli.Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Tätä lisää !
^'Timotiistaina, 29 elokuuta, 2017
Mielenkiintoista, että Homerokselta on valittu Odysseia eikä Iliasta (oikeasti toki eri tekijöiltä, mutta sillä ei tässä ole merkitystä). Ilias on näistä syvällisempi. Odysseiakin on totta kai upea ja mahtavan nautinnollinen, mutta paljon Iliasta kepeämpi eikä nouse samanlaisiin sfääreihin.
Ehkä Odysseia on jossain suhteessa helpompi ja uppoaa vähän paremmin nyky-yleisöön. Harva gresisti muuten pitää Odysseiaa Iliasta parempana, vaikka siinä kuvattu odysseia on legendaarisen hieno ja symbolinen.
VastaaAnonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Kuvasta puuttuvat vanhat Jallut, joiden eroottisia (oikeasti porno-) novelleja olivat kirjoittamassa monet suomen kielen opiskelijat ja myös kirjailijat virabelityönään.
VastauksetAnonyymitorstaina, 31 elokuuta, 2017
Kovin harva vain signeerasi nämä kertomukset omalla nimellään. Toki muutama: Jorma Ojaharju, Martti Innanen, Juha Vainio ja Aarne Tarkas. Kolme viimeksimainittua siis ansioituneita populaarin ajanvietteen tekijöitä.Vastaa
Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Minusta on perusteltua, että Mannilta listalla on nimenomaan Buddenbrookit eikä Taikavuori tai Faustus. Ensin mainittu sisältää - edelleen tietenkin omasta mielestäni - yhden kirjallisuushistorian merkittävimmistä ja oivaltavimmista passuksista. Kohta alkaa maininnalla siitä, kuinka Thomas Buddenbrook "eräänä päivänä luki neljä tuntia yhteen mittaan yhä liikuttuneempana muuatta kirjaa, joka melkein sattumalta oli joutunut hänen käsiinsä". (Harmillista muuten, että juuri tuota kohtaa on tyylillisesti vesitetty ja modernisoitu äskettäin kuolleen Ilona Nykyrin muuten hienossa uudessa suomennoksessa vuodelta 2010.)
VastaaAnonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
》paska maa, paska kieli.《
Etelä-Pohjanmaalla pikkulapset puhuu ns. paskakieltä eli vähän sinnepäin olevaa suomea.Anonyymitiistaina, 29 elokuuta, 2017
Luultavasti 12 luettu. Tosin rajoitus yksi kirja per kirjailija ei välttämättä järkevä.
VastaaTimokeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
Mielenkiintoista, että listalla Omar Khaijamin Viisaan viini. Sen alkuteksti on näet 1900-luvun väärennös. Toki aitojen Khaijam-nelisäkeiden tunnistaminen on usein vaikeaa tai lähes mahdotonta, mutta tällöin kyse ei ole varsinaisista väärennöksistä, vaan vanhoista runoista, jotka ovat vuosisatojen varrella eksyneet Khaijamin nimiin niin, ettei niitä ehkä voi aidoista enää erottaa. Nelisäkeethän olivat tilapäärunoutta, ja Khaijamin kuuluisuus oli aina FitzGeraldin maineikkaaseen mukaelmaan asti melkein ainoastaan matematiikassa ja tähtitieteessä, missä hänen saavutuksensa olivatkin merkittäviä.
Persiasta sopisi kyllä kernaasti paljon muutakin, esimerkiksi suurimmat klassikot Firdawsi (Kuningasten kirja), Hafiz (Divan), Mawlana Rumi (Masnavi) ja Sa'di (Ruusutarha).
VastaaAnonyymikeskiviikkona, 30 elokuuta, 2017
Mielestäni sellainen ylhäältäpäin pakkosyötetty teos kuin Raamattu ei kuulu tällaiselle listalle. Ja millä tavalla se kuuluu 'parhaisiin'? Ilmeisesti ei ole uskallettu jättää pois, vähän sama kuin jos Neuvostoliitossa tehdytä vastaavasta listasta olisi jätetty Leninin pääteos pois.
VastauksetRiku Riemutorstaina, 31 elokuuta, 2017
Anteeksi, mutta tuo ylhäältäpäin saneltu nauratti minua. Jumala siis sanoi, että tässä teille, ottakaa tai itkette ha otatte?Anonyymiperjantaina, 01 syyskuuta, 2017
Lue Jobin kirja ja psalmit ja keskustellaan sitten, onko kyse laadukkaasta kirjallisuudesta.msblmaanantaina, 11 syyskuuta, 2017
Rabelais ansaitsee paikkansa, vaikka joku häntä ihmetteli. Itse katson, että Henry Miller kuuluisi joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti