Sisältä

Siinä Putin kalpeni, kun henkivartiokorsto ruiskutti monimyrkyllistä aerosolia, jollaista meillä sanottiin ennen epämääräisesti raidiksi, ja katonrajasta putosi heti noin 1500 kirppua.

Eivät ne kuolleet, koska eivät oikeastaan olleet eläneetkään. Kirpun kokoinen ja näköinen drooni oli uutta Moskovan palloseuralle.

Kremlissä ei tungeksi kirjallisuuden tuntijoita. N. Leskov kuvaili melkein puolitoista vuosisataa sitten kierosilmäisen sepän, joka oli vasenkätinen, mutta keisarin käskystä suunnitteli ja toteutti luonnollisen kokoisen kirpun, joka osasi sekä hyppiä, lentää että tanssia ripaskaa. Englantilaisten kehittämän kojeen avain oli niin pieni, että sen löytämiseen hallitsijan nuuskaraskiasta tarvittiin mikroskooppi. Vasenkätinen teki paljon pienemmän ja paremman.

Kirjailija hymähtää, että tuo oli menneisyyttä. Koneet voittivat ja ihmisen sielu katosi satuihin.

Tarinasta tulee mieleen toinen, jonka mukaan englantilaiset lähettivät uudesta tehtaastaan Ilmajoen Könnille hyvin pienen silmäneulan kuin vihjeeksi, että taopa samanlainen - jos osaat. Ja Könni lähetti paluupostissa saman näköisen, joka engelsmannien kauhuksi osoittautui ontoksi. Sen sisällä oli kaksikymmentä neulaa, pienempi aina isomman kätkemässä ontelossa.

Sellainen kynnen kokoinen kapine olisi hauska nähdä. Mihin lienee joutunut? Maatuska-nuken ajatus on silti selvästi tätä perua.

Kun menin Teknilliseen korkeakouluun, alakseni ilmoitettiin “sisällöntuotanto”, ja se herätti hymyilyä.  Onneksi löytyi muita asioita, joista osa oli ajankohtaisia. Esimerkiksi patenttioikeus herättää usein tiettyä kunnioitusta etenkin ihmisissä, jotka eivät tunne sitä. 

Nyt tilanne on muuttunut. Pelkästään tekniikan puolen osaamisella käsittää sadun, jossa “sisältö” ja järjestelmällinen, matematiikkaa muistuttava muoto ovat sekoittuneet toisiinsa todella pahanpäväisesti.

Tekoäly eli AI olisi ehkä kuvailtavissa muodoksi (tietokoneohjelmistoksi), joka luo sisältöä.

Kärpäsen tai kirpun kokoinen drooni, voisi Leskovin hengessä koodata esimerkiksi kirjoitusta ja puhetta esimerkiksi geometrisesti, proteiinien hyvin mutkikkaaseen taittumiseen, joka tapahtuu elimistössä luonnostaan. Hyvin, hyvin pieni koko on mielenkiintoinen ajatus, koska erittäin pienten mittojen ympäristössä painovoiman vaikutus on outo ja välimatkojen merkitys tinen kuin tässä havainnoimassamme maailmassa.  On mahdollista laskea hiukkasia, jotka muuttuvat kevyemmiksi, jos niihin lisää painoa, tai suurentuvat, kun niitä pienentää. Tiettyjen kokeiden mukaan näyttää siltä, että joissakin tilanteissa sama kohde voi olla samanaikaisesti kahdessa eri paikassa.

Jos - tai kun - kvanttikone saadaan toimimaan tietokoneen tavoin, laskentateho kasvaa aivan mielettömästi. Koska kaikki, mikä on kerran ollut olemassa, on edelleen olemassa aineen ja energian häviämättömyyden vuoksi, vain konfiguraatio muuttuu, ja se taas on laskennallinen kysymys. Miten elektronit tulee järjestää suhteessa toisiinsa?

Leskovin kirppu on siis myös aikakone. Se saa selville, mitä Stalin sanoi Molotoville yhtenä päivänä, ja kukaties näyttää kuvankin.

Kuvittelen mielelläni, että jotkut nyt elävät näkevät kottaraisen tai kärpäsen kokoisen “lennokin”, joka kykenee itse järjestämään ja välittämään keräämänsä tiedon.

Siitähän se riemu repeäisi.

Tai maailma.