Rosvot

Kommentoija huomauttaa Osmo Jussilan maininnasta Talvisodasta ryöstöretkenä. Tämä ajatus on hyvä mutta kehittelyn tarpeessa. Yllytän kiinnittämään siihen suuren huomion tutkimuksessa, joka tulee pakosta ajankohtaiseksi Ukrainan sodan takia. Mitä muita päämääriä sodan hyökkääjällä on kuin väitetty kunnia tai jokin menneisyyden väitetty vääryys?

Ojassani on oma lehmä. Olen itse esittänyt saman ajatuksen useita kertoja - Enson, Lahdenpohjan ja Läskelän selluloosatehtaat räjähteiden raaka-aineiden valmistukseen, ja kukaties myös Vuoksen sähkö. Tietämäni mukaan Neuvostoliitto ei kuitenkaan saanut noita tehtaita käyntiin sodan aikana eikä vuosiin sotien jälkeenkään.

Tutkimuksen olisi pian otettava kantaa kahteen sumuiseen käsitteeseen, maailmanvallankumous, oikeastaan imperialismi, ja omistusoikeus.

Oman käsitykseni mukaan marxismi-leninismi oli sairaiden aivojen tuote. Lieneekö kohtalon ivaa, että aatteistaan käytännössä kiireesti luopunut Lenin kuoli nimenomaan aivoverisuonten kalkkeutumiseen, jota Stalin joko käytännön toimin edisti tai sitten ei.

Komintern perustettiin edistämään maailmanvallankumousta, jota Trotski puolestaan ajoi ehkä tosissaan. Kommunismiksi kuvailtu ihmesatu oli toteutettava vaikka väkivalloin. Hanke ei menestynyt. Väkivalta menestyi.

Kansanhurskaus on ihmeellinen asia. Esimerkiksi Suomessa sadat tuhannet toistelivat, että ihmiset on pakotettava asein luomaan lopullinen, parempi maailma. Väitehän oli suoraan Raamatusta: nyt on tiukkaa, mutta lopulta ratkeaa.

Stalin käsitti selkeästi, että Neuvostoliitto jatkoi Englannin ja Ranskan 1919 romahtanutta imperialismia. Samaa sinänsä typerää alueiden hallintaan tähtäävää toimintaa ajaa tällä hetkellä toveri V. Putin.

Euroopan voittanut aate tai oikeammin sanoen praksis eli käytäntö oli sosiaalidemokratia, hiukan Bernsteinin hahmottelemassa mielessä. Kysymys oli eräänlaisesta osuustoiminta-aatteesta. Se onnistui niin hyvin, että se katosi Euroopasta. Tony Judt on kirjoittanut asiasta laajasti ja hyvin. Hän ei ehtinyt vetää yhteen, että “sosialismin” nykyinen muoto on EU, jota itse sanoisin federalismiksi.

Suomen menestynein kaupparyhmä on osuustoiminnallinen S-ryhmä eli Prisma ja kaikki muut. Laajassa mielessä osuustoiminnallinen on osuuspankkiryhmä. 

Oma “sosialideokraattinen puolueemme” on puhtaasti reformistinen eli väittää ajavansa epäkohtien poistamista ja erilaisia parannuksia. Noidan sammakkojuomaa eli ihmelääkettä ei ole tarjolla.

Omistusoikeuden ikiaikaisuus on suuri erehdys. Tähän kuoppaan lankesi jopa suuresti ihailemani Eino Jutikkala. “Pohjoismaisen talonpojan vapaus” on luulo, joka perustuu huonoon roomalaisen oikeuden ymmärtämiseen. Esimerkiksi Suomessa kuninkaat paiskoivat maata ja metsää miten sattui, kenelle vain, ja pahin oli ehkä Kaarle IX, ellei sitten Kaarle XI. Jo Kustaa Vaasa oli varastanut metsät muka “kruunun omaisuutena”. Mutta hän olikin koulutukseltaan varas. Koska kruunu varasti halutessaan niityt ja pellot, talonpojan turva oli suhteellisen pieni vaara joutua sotamieheksi, koska maanviljelyä kuitenkin tarvittiin. Sekin turva meni Kaarle XII:n sodissa, joiden loputtomuuden syy oli kuninkaan mielenvikaisuus. Hän aivan totta luuli olevansa jonkinlainen Jumalan ruoska ja kaikkien vääryyksien kostaja.

Roomalainen oikeus ei tuntenut käytännössä 1900-luvun omistusoikeutta muistuttavaa järjestelmää, eikä keskiajalla ollut sellaiselle mitään käyttöä. Rooma oli orjatalous ja monin ajoin sotilasdiktatuuri. Orjuus tarkoitti tietysti ihmisten täydellistä oikeudettomuutta.

Maanomistus ei langennut “vapaille miehille”, vaan perheenisälle eli klaanin johtajalle (paterfamilias). Isän eläessä pojillakaan ei ollut suurempaa oikeuskelpoisuutta. Käytäntöä muutti Bysantti eli Itä-Rooma eli Justinianus. Kapitalismi eli yritystoiminta jäi lännessä odottamaan pienten ja ahneiden kaupunkivaltioiden nousua sydänkeskiajalla ja heti sen jälkeen: Genova ja Venetsia, sitten Brügge ja Amsterdam ja lisäksi Hansa-liitto. Ritarikunnat olivat suuria kauppiaita (kuten Temppeliherrat) ja kaikkien omistajien äiti oli yhteinen katolinen kirkko, joka keksi jopa arvonlisäveron (Pietarin penninki).

Esimerkiksi Suomessa oli 1800-luvun lopussa “itsenäisten talonpoikien” sijasta yhä hälyttävämpi tilaton väestö, joka purkautui ensin siirtolaisuuteen Pietariin ja Amerikkaan, sitten sosialistiseen sotaan. Ajan termi oili “maaseudun suhteellinen liikaväestö”.

Takapajuisen Suomen juridiikan kirjoissa selitettiin vielä minun opiskellessani, että omistus on “periaatteessa rajoittamaton valta määrätä esineestä”. Myös kiinteistö on ‘esine’. Ruotsissa ja Tanskassa lakimiehet olivat alkaneet epäillä tätä ajatusta. Suomessa siviilioikeus ei ollut aluksi tietääkseenkään maailmanhistoriallisesta operaatiosta, jolla valtio ryösti maat asutettaville 1945-1948 - ja oikein teki.

Eräs tuttavani kertoi tunnustaneensa Aatos Erkolle hakeutuessaan Sanoma Oy:n palkkalistoille, että hän on sosialidemokraatti. Kertojani väitti Atskin vastanneen: kaikkihan me olemme sosialidemokraatteja.