Kuvan kirja, jonka ovat toimittaneet Veikko Huhta ja Eeva-Liisa Hallanaro, tarjoaa tilaisuuden.
Kirja on todella syytä hankkia. Uskokaa minua: se ei ole sitä mitä päältä katsoen luulisi. Se näyttää tulevien asiantuntijoiden, etenkin korkeakoulutason opiskelijoiden tenttikirjalta, joka on oudosti kirjoitettu hiukan kosiskelevan vetävästi eli suurty sujuvuutta tavoitellen. Se näyttäisi olevan selostus erilaisista tarpeettomista otuksista ja olennoista, joista monet ovat niin pieniä ettei niitä näekään. Eikä varmaan ole syytä selvittää itselleen valeskorpioneja, ratasaeläimiä ja sukkulamatoja?
Erehdys.
Tässä on tilaisuus ja hyvä aihe syventää dramaattisesti käsitystä todellisuutta. Näillä neuvoilla tämä tapahtuu täysin ilman metafyysistä taivastelua. Pelkkiä tosiasioita, vain tutkimuksen selville saamaa.
Virsikirjan kunnianarvoisille kirjoittajille voisi sanoa, että kuuluisa säe “minä vaivainen oon, mato matkamies maan”, menee täysin pieleen. Ihminen on tilapäinen syöpäläinen kunnianarvoisan madon maailmassa.
Ihminen on lyhyen lajihistoriansa aikana osoittanut kykynsä kaiken mahdollisen tärvelemiseen, etenkin elämän.
Meille raamatullinen ajatus ihmisestä luomakunnan herrana (ja englantilaisesta aatelismiehestä ihmiskunnan herrana) on typerä ja väärä.
Maapallon runsain oliolaji, joka pitää elämää yksin yllä, on bakteeri. Sen yhteydessä on mainittava arkeoni. On edelleen epäselvää, ovatko nämä kaksi jotenkin samaa päähaaraa tai sivuhaaraa. Tieto molemmista on varsin uutta. Jälkimmäisiä sanottiin “arkkibakteereiksi” vielä pari vuosikymmentä sitten, kun niiden jäljille päästiin.
Kiloina mitaten näitä kahta on maapallolla kymmenkertainen määrä verrattuna kaikkiin kasveihin ja eläimiin. Ne vastaavat energian sitomisesta ja ravinteiden kuljettamisesta käyttämällä välineinään muun ohella puita ja kasveja.
Lukijalla on tilaisuus haltioitua, jos hän tuntee siihe tarvetta. Erilaiset hajottajat ja lahottajat, joista saattaa tulla mieleen home tai lattiasieni, ovat huolehtineet molekyylitason alapuolella kierrättämisestä miljoonia vuosia. Siellä on todella olioita, joiden entsyymeillä jopa erittäin kova ligniini ja esimerkiksi kitiini hajoavat. Kun aine on atomitasolla periaatteessa häviämätöntä, jokainen kudostemme hiukkanen on ollut aikaisemmin muussa käytössä.
Hätäisimmät voivat tyytyä kirjan viimeisiin lukuihin, “mikrobit” ja “suurenmoinen hajottamo”. Suosittelisin kyllä paneutumista lisäksi ainakin hämähäkkeihin ja punkkeihin.
Tässä kirjassa nyt helppotajuisesti esitetty tulee olemaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua yleissivistystä. Jos täällä on siinä vaiheessa väkeä, jolla on kyky saada aikaan jotain, esimerkiksi elinympäristön parantamista, tuossa on aineksia asioiden ymmärtämiseen.
Vanhana humanistina olisin sitä mieltä, että mikrobiologian ja fysiikan perusteet olisi kytkettävä kaikkeen opetukseen.
Perinteemme on toinen. Esimerkiksi minä en ole lukenut missään laitoksessa biologiaa. Lukiossa meillä oli sielutiedettä (psykologia).
Näihin asti on ollut pakko ruveta friikiksi ja harrastaa esimerkiksi lintuja tai kasveja (kuten itse tein). Ei ole ollut kirjallisuuttakaan. Tottahan me katselimme apinan kuvia isoista kirjoista, mutta miten apina toimii, siitä meillä ei ollut aavistustakaan. Ja maailmamme on tänäänkin sellainen, että moni on esimerkiksi “bakteerikammoinen” tietämättä kuljettavansa itse elimistössään useita kiloja - bakteereita. Ilman niitä ei eläisi.
"Elämää maan kätköissä" on hieno ja ajatuksia herättävä tietokirja. Tämänkin teoksen hankkimiseen tuli virike Ylen luonto-ohjelmista, tarkemmin Minna Pyykön jo yli kymmenvuotisesta sarjasta, jossa hän muun muassa seuraa alan uusia tutkimuksia ja julkaisuja sekä keskustelee tekijöiden kanssa.
VastaaPoistaTämän kirjotuksen luvettuani meenasin piästee iäneen ihastunneen huokasun, vuan mitteepä se vakkauttaa.
VastaaPoistaNe aevojen omistajat, jotka eevät ole tähänkään männessä pienen puoleen niskojjaan nöyrryttännä eevät tie sitä jatkossakaan.
Myö, joille jottaen ymmärrystä luonnon monimuotosuuven tärkeyvestä on jo lapsenkenkiin istutettu, eevät oekeestakaan lisätiijosta hätkähtele. Ahmitttaan nekkiin ja yritettään oppia lissee. Ja surraan samalla helevetisti, kun tarpeellinen tieto ee kollektiivisseen tajuntaan oekeellakkaan opettamisella uju.
VEK
Ookko nää Oulusta?
PoistaToipila taitaa olla statilainen, kun tuntee noin surkeasti murteita. VEK huostelloo selevää savvoo pohojoiskarialaisela viännöllä.
PoistaKiitos tarkennuksesta. Murteita on todella riemukasta kuunnella. Niin gimis on Stadi - en tosin osaa sitäkään slangia kunnolla. Huono kielipää ilmeisesti.
PoistaVEK on Raatavuaralta kun sannoo että mitteepä se vakkauttaa.
PoistaBiologiaan perehtyminen on vaarallista. Sehän voi herättää yksilössä huolen maailmamme tai lähemmän elinympäristömme tulevaisuudesta. Ja sellainen jos mikä on epäisänmaallista ja voi vaarantaa seuraavan kvartaalin tai hallituskauden tai oman kunnan johdon lähipiirin bisnekset.
VastaaPoistaJa biologiasta voi menettää uskon Pyhään kirjaan kun luojamme onkin luonnonvalinta + sattuma = evoluutio eikä Taivaan Herra.
PoistaEvoluutio on Jumalan työkalu.
PoistaTuskin kovin moni Mooseksen kirjojen alkulukuja kunnioittavakaan uskoo, että maapallon ikä on vain muutamia tuhansia vuosia. Muuan viisas piispa sanoi jo aikoja sitten, että ne ovat profetiaa ajassa taaksepäin.
PoistaSinun aikanasi opikouluissa ei tosiaan luettu biologiaa vaan eläin- ja kasvioppeja, jotka olivat kaksi eri ainetta. Oppisisällöt olivat monelta osin kunnianhimoisempia kuin nykyään.
VastaaPoistaKasvitiede on ollut osa pohjoismaista yleissivistyskäsitystä 1700-luvulta alkaen. Kasvioppi on tärkeää paitsi itsessään, myös siksi, että aikoinaan sen katsottiin kasvattavan ihmisessä lempeyttä ja uskonnollista mieltä. Tältä osin se oli hyvä vastapaino miehekkäälle latinanluvulle, joka kehitti moraalista selkärankaa ja loogista ajattelukykyä.
Kyllä lukiovaiheessa biologia on iät ja ajat ollut yksi ainoa oppiaine. Oppikoulu koostui keskikoulusta ja lukiosta.
Poista60-luvulla kunnallisessa keskikoulussa meillä oli kasvioppi ja lukiossa biologia.
PoistaSatoja vuosia koulussa tietysti ihmeteltiin lajeja, jotka kuviteltiin luoduiksi. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki jo määräsi opettamaan oppikoulussa kasvi- ja eläintiedettä. 1960-luvun koulunuudistuskomitea mainitsi ensimmäistä kertaa sanan "biologia" oppiaineena. Peruskoulussa oppiaineen nimi muuttui biologiaksi vuoden 1985 opetussuunnitelmauudistuksessa.
PoistaKyllä jo 1950-luvulla ja sitä ennenkin lukioiden oppiaine oli nimenomaan biologia. Minulla on tallessa lukion vanhoja vuosikertomuksia ja useammankin koulun vanhoja matrikkeleita.
PoistaSuurin huoli ehkä pitäisi olla siitä että ihmisillä, eritoten monenkaltaisilla hallitsijoilla, täällä ja muualla, on menossa kovanpuoleinen hybris. He kuvittelevat olevansa erehtymättömiä, kaiken tietäviä ja loistavia kaikessa ja ennen kaikkea etuoikeutettuja. He harhoissaan kuvittelevat etteivät heitä koske mitkään lait, erityisesti luonnonlait.
VastaaPoistaIhmisen todellisuus on hämmästyttävän mitätöntä. Ihmisen sielu irtoaa todella helposti ruumiista, ei siinä kovin kummoista elimellistä häiriötä tarvita, sati väkivaltaa. Jos taas maapalloa katselee avaruudesta käsin, sieltä ei voi havaita ainoatakaan ihmistä, ei edes vahvimmalla suurennuslasilla tai kiikarilla. Silti ihminen rakentaa itselleen kunniaksi erilaisia mausoleumeja ja muita "muistomerkkejä" joista erityisesti monet poliitikot ovat tunnettuja.
Käänne parempaan, jos aletaan huomata pieniä ja unohdettuja. Minäminämaasta huomio käy kohti heitä, jotka tämän maan rakensivat ja jotka sitä ylläpitävät. Faaraoista ja muista hirmuista katse hakeutuu ihan muualle. Älkää tuomitko, sanoi Arvid Järnefelt lakimiehille. Lääkäri paranna itsesi, sanoi se jonka nimissä maan pieniä sorretaan, vainotaan ja rahastetaan. Hän joka on pienten puolella, ei byrokraattien ja itsensä korottajien. Kuten kaikki tiedämme, vaikka vain pienet myöntävät.
VastaaPoistaHaluan nähdä tuomarin, joka on oikeuden toteutumista, ei tuomiota varten. Lääkärin joka ei katso potilasta alaspäin eikä harjoita tointaan leimakirveenä. Byrokraatin, jolle pieni ihminen ei ole sylkykuppi.
Sellaisen joka lähti tuomitsemasta ja poistui byrokratiasta. Sen joka pasifismista tuomittiin vankilaan tai ristiinnaulittiin. Pienen joka oli suurin.
Tuomari on ensisijaisesti sidottu kulloinkin voimassa olevaan lakiin. Kullakin osapuolella on toki oma käsityksensä oikeudesta ja kohtuudesta. Ja voi olla tuomarillakin, mutta ei välttämättä ollenkaan sama kuin hänen lakiin perustuva tuomionsa.
PoistaMuuten hyvä mutta pasifismi on vaarallista. Jos aggressiivinen naapuri hyökkää, ei silloin ryhdytä syömälakkoon tai ryhdytä sodanvastaisiin mielenosoituksiin. Jo Raamatussa kerrotaan miten Israelin kansa joutui vihollisten kynsiin jos olivat huonosti valmistautuneita mahdolliseen sotaan. Jos olivat hyvin varustautuneet, pärjäsivät. Omassa maassamme on riittävästi historiataustaa tällekin asialle.
PoistaMyös liiallinen sotahulluus on vaarallista.
PoistaOnko oman maan puolustaminen sotahulluutta? Onko Putinin toiminta sotahulluutta? Onko Ukrainan puolustaminen sotahulluutta?
PoistaOnhan se sotahulluus vaarallista. Putin lakeijoineen pääesimerkki.
PoistaEi tarvitse mennä ihan mikrobitasolle havaitakseen millainen tuhovimma nykyihmistä riivaa. Riittää kun tarkastelee, millaisia asuinympäristöjä se itselleen rakentaa.
VastaaPoistaHiukan hätkähdytti, miten uutta biologian asema kouluopetuksessa on. Meille 70-luvun alussa lukiota käyneille Rauno Mattilan ja kumppanien silloin hyvin ajantasaiset oppikirjat olivat itsestäänselvyyksiä.
VastaaPoistaMutta niinhän se on, että nykyinen käsitys biologiasta alkoi rakentua vasta vuoden 1953 tienoilla, jolloin aminohappoja opittiin tekemään ja dna:n rakenne näkemään. Toisaalta 50 vuoden takaisissakaan oppikirjoissa ei vielä ymmärretty Archaean ja Bacterian laajuudesta mitään, ja aika alkeellinen oli kuva solun rakenteestakin.
Nykyään sopii kysyä, mikä oli atp:n ja rna:n suhde elämän alussa, jos sillä oli alku. Pitää sekä syödä että lisääntyä, jotta elämä jatkuisi.
Voi hyväinen aika. Minä luulin, että kaikilla on ollut biologian opetusta koulussa. Vaikka ehkä eri nimellä mutta kuitenkin. Ja opettajamme sanoi että lapsena koululaisena joutui keräämään kasveja.
VastaaPoistaKesken meidän 50-luvulla syntyneiden kouluaikoja hallinto (lopulta) huomasi, että erilliset kasvi- ja eläinopit eivät kerro elämän perusteista mitään. Oppiaineen nimeksi tuli "biologia". Kasvien kerääminen oli silti hyödyllistä, silloin. Nyt en palaisi siihen, kun mitä tahansa näkee nappia painamalla.
PoistaHuvittavaa perinteen kunnioitusta on, että monessa huippuyliopistossa kuuluisat molekyyligeneetikot tai paleontologit ovat yhä virallisesti "zoologian" tai "botaniikan" professoreita.
Olen myös syntynyt tuolla vuosikymmenellä, ja ainakin meilä koko keskikoulun oli erikseen kasvioppia ja eläinoppia. Lukioon siirtyminen vasta oli se iso muutos. Biologiaahan siellä oli ennestäänkin, mutta pääsimme heti kiinni moderniin, kun Sorsan-Leikolan-Mattilan-Sorsan uunituore oppikirja avasi genetiikan uusimpia saavutuksiia.
PoistaNe koulutoverit muuten, jotka lähtivät yliopistoon biologiaa lukemaan, huomasivat äkkiä, että siellä taas olivatkin omat erilliset kasvitieteen, eläintieteen ja perinnöllisyystieteen oppiaineet professoreineen. Ja taitavatpa olla edelleenkin.
Minä (ketjun aloittanut) innostuin sitä enempi mitä molekyylisempää biologiaa koulukirjassa oli vaikka muuta jengi varmaan tympi sitä enempi. Sittemmin luin itsekseni lisää kirjaston molekyylibiologian kirjasta (vanha kuin taivas '68 tai jotain mutta jotenkin selvempi populaarikirja). Ja olen lainaillut hyönteis-,perhos-, lintu-, kasvi- ja puukirjoja kirjastosta. Olisi vain pitänyt älytä ostaakin niitä.
PoistaYksi suurimmista molekyylibiologian elämyksistä koulun kirjoissa oli se auksiini-kasvuhormoni joka tuhoutuu valon vaikutuksesta ja varressa toimiessaan valon puolelta kääntää kasvia automaattisesti kohti valoa. Kasvi ei tarvitse silmiä eikä aivoja, ei Luojaa eikä taikuutta, vaan ovelia molekyylejä.
Kaikki halukkaat voivat lukea biologiaa avoimessa yliopistossa! Mitään pääsyvaatimuksia ei ole, onnistunee ihan kansakoulupohjaltakin (peruskoulussahan biologiaa on luettu jo alaluokilla asti, joten kaikilla viisikymppisillä ja sitä nuoremmilla pitäisi ainakin teoriassa olla jo kohtuulliset pohjatiedot - myös niistä lahottajista ja hajottajista). Jonkin verran rahaa kuitenkin tarvitaan, koska kurssit ovat maksullisia.
VastaaPoistaItse humanistinen laajensi tajuntaani jo 20 vuotta sitten suorittamalla mm. eläintieteen ja hydrobiologian perusteet sekä yleisbiologian aineopinnot. Olisin jatkanut vielä kasvitieteeseenkin, mutta valitettavasti kiinnostuneiden joukko oli silloin niin pieni, että kyseinen opintokokonaisuus peruttiin.
Suosittelen lämpimästi! Toki myös itseopiskelu kirjoja lukemalla on aina kannatettavaa. Nykyään suomeksi onkin saatavilla tietoa jo ihan eri tavalla kuin vaikka 2000-luvun alussa, jolloin avoimet yliopisto-opinnot tuntuivat nimenomaan siltä helpoimmalta tavalta tyydyttää (loputonta) tiedonjanoa.
Onko arkkuhaudatulle luvassa biologisessa mielessä iänkaikkisempaa elämää kuin uurnahaudatulle?
VastaaPoistaLuin hiljakkoin minäkin kirjan näistä maan pienistä ja hiljaisista. Se oli Marcus Rosenlundin "Pieni suuri elämä". Ihastuttava teos sekin. Vaikka olenkin vuotta vanhempi kuin blogisti, niin olen kyllä lukenut oppikoulussa biologiaa. Lehtori Niilo Vihla opetti lukiossa meille matematiikkalinjalaisille kirjaa Yleisbiologia oppikouluja varten. Tekijät olivat Paavo Suomalainen ja Sven Segerståhle. Keskikoulussa luettiin luonnonhistoriaa ja lukiossa biologiaa. Myös keskikoulun puolelta tuli tärkeätä oppia varsinkin siitä 120 kasvin keräämisestä. Huomaan aina olevani harvinainen henkilö (kuten kyllä myös vaimoni). Hämmästytän aina nuorempiani, kun osaan kertoa heille, mikä kasvi kulloinkin osuu maastossa kulkiessa eteen.
VastaaPoistaKävin lukion 1960-luvun lopussa, ja siellä blogistin mainitsema psykologia oli vaihtoehtoinen biologian kanssa. Ettei nuoremmille jää käsitys, että tavallisessa 8-luokkaisessa oppikoulussa elollisen luonnon käsittely päättyi keskikoulun tarjoamaan luonnonhistorian (eläintiede ja kasvitiede) opetukseen. En sitten tiedä, opetettiinko joissain kouluissa resurssien puutteessa vain jompaakumpaa. Maantietoahan (-tiedettähän) oli kuitenkin läpi vanhan oppikoulun.
VastaaPoistaLukion maantiede oli jo ainakin 1960-luvulla geologiaa, paleontologiaa, meteorologiaa, merivirtoja, tähtitiedettä, talousmaantiedettä, maailmankauppaa ja muuta sellaista. Paikkojen pänttääminen jäi keskikouluun.
PoistaSamoin meidän koulussa biologia ja psykologia olivat vaihtoehtoisia lukiossa. Valintalistan kierrettyä eka kerran, lähes kaikki olivat merkinneet biologian. Koulun johdolle tuli hätä, että mistäs uskonnon opettajalle, joka myös psykologiaa opetti, tarpeeksi tunteja saadaan. Riittävän taivuttelun jälkeen kumpaankin ryhmään saatiinkin suunnilleen sama määrä oppilaita (täysi luokallinen yhteensä A- ja B-luokalta).
Poista1960-luvun alkupuolella maalaisoppikoulussa luin biologiaa sielutieteen asemesta. Ne olivat vaihtoehtoisia lukiossa. Perinnöllisyydestä jäivät mieleen Mendelin lait. Dna:sta ei ollut kai mitään. Lehtori oli lukenut Valittuja Paloja ja kertoi sen pohjalta, mitä lehden artikkeli dna:sta kertoi. Ei siitä ainakaan väärinkäsityksiä jäänyt. Nythän aiheen tietoja voi päivittää milloin tahansa.
PoistaEsko Rantanen
Hyvä muistutus muurahaisten biomassan suuresta määrästä.
VastaaPoistaAfrikan savannilla seurasin 12-kaistaista termiittijonoa suuntaansa: pesään ja pesästä. Sitä järjestystä olisi kadehdittu niin Karjalan Prikaatissa kuin Nürnbergin puoluepäivillä.
Lisäisin pohdintaan ydinfyysikkojen ja astrologien (Enqvist & al) panoksen, joka ei ole vähäinen.
Prionit? Bosonit? Kvarkit? Ajan kaarevuus.
Kaikki ilman kaksoiskierrettä on tärkeintä ydin-oivallettavaa.
Kirja on tuttu ja suositukseen sen lukemiseksi yhdyn lujasti.
Dih. Mutta astro....logi?
PoistaAlustajahan jo mainitsikin, että "mikrobiologian ja fysiikan perusteet olisi kytkettävä kaikkeen opetukseen". Astrologiasta en olisi niin varma, mutta kosmologia toki kuuluu fysiikan perusteisiin.
PoistaMissähän määrin luonnon monimuotoisuus ja ekologia kuuluvat koulun opetusohjelmaan nykyisin? Olisi syytä kuulua.
VastaaPoistaOli jo 1970-luvulla. Ehkä sittemmin on pidetty poliittisesti vaarallisina.
PoistaVaalipuheet viittaavat siihen, että menosäästöt aloitetaan juuri tällaisesta opetuksesta.
PoistaSama ilmiö muuten koskee myös tiedettä ja tutkimusta. Yhdelle nykyiselle oppositiopuolueelle oikeasti tärkeää on vain tuotekehitys, ei perustutkimus millään tieteenalalla tai juuri mikään kulttuurisesti arvokas. Ja toinen oppositiopuolue sitten vastustaa ylimalkaan kaikkea oikeaa tiedettä, ei pelkästään heidän vasuuttoman ja vastenmielisen terminsä mukaista "ilmastohömppää". Siellähän näet saattaa seassa olla jotain pientä feminististä tai inklusiivista. Ja sellainenhan aina muistetaan nostaa tikunnokkaaan kaikkea tiedettä leimaamaan.
Kokoomuksen vaalijulisteen mukaan edessä on taas 4 vuoden pimeä säästötunneli, jos he voittavat.
PoistaMilloinkahan huijattu kansa tajuaa, että toimintojen "tehostaminen" tarkoittaa samaa kuin resurssien vähentäminen? Eli tehdään palveluja entistä huonommin ja tehottomammin. Tehostaminen on talousmiesten säästökieltä eikä vastaa lainkaan sitä merkitystä, jonka tavallinen asiakas siinä kuulee. Juustohöylä tekee kaikesta kehnoa.
PoistaTuore puoluegalluppi koulunsa päättäneiden keskuudessa viittaa siihen, että Eijan kaipaamaa opetusta ei ole tai se ei mene perille. Älyllinen köyhyys on turmiollisesti johdossa.
PoistaSeurata olen saanut jälkikasvujeni (6) opinteitä. Näiden kymmenien vuosien aikana liikahtelu ajantasaistetun tiedon pariin on ollut aina vähintään askeleen jäljessä jo opintosuunnitelmissa. Pari opettajaa on ollut niitä, jotka ovat osanneet omapäisesti luetuttaa viimeisintäkin uutisointia mm. luonnon ja ilmaston tilasta, mutta muuten junnataan niin kuin "ylhäältä" ohjeet tulevat.
VastaaPoistaOppikirjoissa kyllä on omat osionsa mm. biodiversiteetistä, so. mitä sen pitäisi olla, jne. mutta eihän se paljoa anna jos ei opetuksessa myös kysytä ja pohdita asian ympärillä enämpikin kuin vain että kokeista selvitään.
Koska Ruotsissa ja muissa maissa "syntyy" näitä greta thunbergereitä ihan tosta vain, niin ilmeisesti muualla myös kouluissa opetetaan kriittisyyteen ja kyseenalaistamiseen mm. metsäpolitiikassa. Suomessa se tosiaan voisi olla "poliittisesti vaarallista"...