Sivun näyttöjä yhteensä

4. helmikuuta 2023

Siperia



Päivän lehden, oikeastaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteen laaja juttu “Suomalaisten Gulag”, antaa aiheen toistaa tässä blogissa usein mainitun asian. 

Huomio Aleksi Mainio ja tutkijat, jotka selvittävät suomalaisten kohtaloita Neuvostoliitossa!

Teidän tutkimuskohteestanne jää hiukan sivuun suomalainen Inkerinmaa ja Pietarin kaupunki ennen vallankumousta ja sen jälkeen.

Isoisäni Jussi eli Juho Kemppinen, s. 25.1.1896 Toksovassa, siis kävi Pietarin suomalaista yhteiskoulua 7 luokkaa ja joutui siitä maailmansotaan samoin kuin veljensä Risto. Hän toimi muun muassa moottoripyörälähettinä Romanian rintamalla ja oli Pietarissa 1917-1918. Perhe oli asunut Pargalasa (Haapakankaalla) 1820-luvulta lähtien. Erkki Ristonpoika Kemppinen, s. 21.4.1798, oli muuttanut koleraa pakoon Pietarin suuntaan Elin Kymäläisen kanssa. Lähtöpaikka oli Rautjärven Ilmeen kylä, josta osa on nykyisinkin Suomen puolella. Kemppisen talo oli noin kaksi kilometriä Hiitolan suuntaan eli toisella puolen rajan.

Saman sukunimen kantajia on seudulla ja maakunnassa runsaasti, ja suku on selvitetty aika hyvin. Minulla on hallussani selvitys, jonka aloittaa muuan Pietari Kemppinen, veroisäntä, syntynyt 1610, mutta tiettävästi seudulla yleinen sukunimi vilahtelee jo Vatjan viidenneksen verokirjassa 1400-luvulla.

Tutkijan otteesta helposti luistava kysymys on Pietarin seudun suomalaisten rooli Suomen tasavallassa. Jako emigrantteihin eli Suomeen sosialismia pakoon muuttaneisiin ja Neuvosto-Venäjälle asettuneisiin on liian karkea.

Kansalaissodan jälkeen 1918 Pietarin seudun suomalaisille ajatus Suomeen muutosta ei ollut ongelmaton. Olisi täytynyt jättää kaikki, kuten kotimökki ja tavarat, ja siirtyä vieraaseen ja yleensä vihamieliseen ympäristöön. Jo Karjalan kannaksen pitäjissä ja hyvin voimakkaasti lännempänä Suomessa Pietarin seudulta tulevat olivat todistetusti ryssiä. Isoisäni tosin onnistui todistamaan suomalaisuutensa niin pitävästi, että pääsi rajavartioston tehtäviin. Virkakunta ja silmäntekevät pitivät tällaisia tulokkaita vakoilijoina tai joka tapauksessa erittäin epäluotettavina.

Monissa tapauksissa taustalla oli tragedia - jos joku tuli Suomeen, jotkut jäivät Venäjälle, ja uhkailua ja kiristämistä esiintyi hyvin paljon. Isoisäni vanhemmat ja sisarukset asuivat Pargalassa eikä heitä käsitelty edes kulakkeina, koska heillä ei ollut mainittavasti maata eikä omaisuutta.

Silti kansallisuus eli passiin merkitty suomalaisuus alkoi vaikuttaa. Ensin vietiin miehet ja vuonna 1938 loputkin naiset. Eräät kaivoivat Stalinin kanavaa - käsin, koska lapioita ei riittänyt - ja muut vietiin eri puolille Siperiaa. Minulla on Punaisen Ristin kautta kiertänyt kirje jopa Kolymasta, jossa hakuteoksen mukaan olivat Neuvostoliiton “pahamaineisimmat vankileirit”.

Ihmeiden ihme oli, että isäni Katri- ja Hilda-tädit selvisivät hengissä, molemmat kolmen Gulag-retken jälkeen. Olin itse paikalla, kun Katri ja Juho tapasivat meillä Kauhavalla vuonna 1957. Isäni Kullervo otti valokuvan. Itse olin lapsi, mutta vaikutelmani oli, että sisarukset olivat vähäpuheisia.

Isäni ja hänen äitinsä kävivät 1961 Leningradissa ja tapasivat eloon jääneitä sukulaisiaan - lähisukulaisia entisen kotitalon paikalla.

Asian ydin on “oikeistolaiset” Venäjän suomalaiset. Parempaa elämää sieltä etsineille joku voisi sanoa, että teitte virheen. Siellä syntyneiden ja esimerkiksi oman sukuni tapauksessa siellä neljä sukupolvea asuneiden tilanne oli toinen. Isoisäni kävi seitsemän sotaa, kansalaissodan jälkeen kaikki heimoretket ja Viron vapaussodan, mutta tärveli elämänsä. Menestystä ei tuonut itsetietoinen luonne ja kovakouraisuus. Hän muuten kuoli 1958 sydänkohtaukseen yleisessä saunassa kylpiessään ensimmäisen suomalaisen esimiehensä, kenraali evp. Heinrichsin kanssa. Tuskin herrat muistelivat Käkisalmen läänin rykmenttiä.


25 kommenttia:

  1. Noin ylipäätään synnytystuskien Suomen tapaukset 1917-20 ja hieman eteenpäin ovat useimmille historian valkeita alueita aina Englannin laivastosta Koivistolla vapaaehtoisten toimintaan Virossa ja karjalassa.

    Niitä vältellään kuin pierua juhlapäivällisillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanti teki suurvaltana mitä halusi. Suomella ei ollut puolustusvoimia eikä laivastoa millä panna hanttiin.

      Poista
    2. Jaa on vai? Keitähän "useimmilla" mahdetaan tässä tarkoittaa? Historian tuntemus noin ylipäätään on tietysti sitä tasoa kuin se on, mutta uskaltaisin väittää että jos niin tavallinen koulunsa käynyt, lehtiä lukenut ja historiasta tippaakaan kiinnostunut tietää jotain itsenäistymisen jälkeisistä vuosikymmenistä, hän tuntee myös mainitsemasi vaiheet.

      Jos niistä ei ole uudempaa tutkimusta tehty eikä "vaietusta aiheesta" kertovana markkinoituja kirjoja ilmestynyt, niin siihen ei välttämättä ole mitään erityistä tai kummempaa syytä.

      Muuten: luulen että nyt puheena olevan tutkimuksen tekijä on hyvin tietoinen siitä että inkeriläiset jäivät sen ulkopuolelle. Mutta tutkimusaiheen rajoittamiselle lienee ollut jo inhimillisetkin syynsä, työmäärän pitäminen hallittavissa, rahoituksen rajallisuus ja last but not least mahdolliset ongelmat tarvittavan arkistomateriaalin laajuuden, hajanaisuuden ja saatavuuden kanssa?

      Poista
  2. Alokkaille tähdennetään nyt uhrautuvuutta. Heitä rohkaistaan sillä, että kuolema ei ole kaiken loppu. Mihin tämä väite perustuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä maasta on puhe?

      Poista
    2. Maata koskeva kysymys on tosi ufo. Minäkin olen nähnyt jutun, joka koskee suomalaisten alokkaitten valatilaisuutta ja joka on ollut suuren sanomalehden etusivulla nyt yli puoli viikkoa.

      Poista
    3. Onko siellä täysikuu kun tuollaista maasta kysytään? Kotomaamme onpi Suomi, toistaiseksi.

      Poista
    4. Pitäisikö nyt sitten ruveta lukemaan kaikkia sanomalehtiä? Ainakaan Hesarista ei tuollaista haullakaan löydä.

      Poista
    5. Eikä tarvitse mennä edes alokkaiden valatilaisuuteen. HS:n korkealla hierarkiassa oleva toimittaja, nyttemmin jo päätoimittaja, kirjoitti heti helmikuun 24. päivän 2022 jälkeen lehdessään: "Nyt on jokaisen suomalaisenkin oltava valmis kuolemaan maansa puolesta." Jokaisen? Ajatteli kai "vertaisineen" istua kansanomaisesti sanottuna rahvaan housuilla tuleen?

      Tuo mainittu valatilaisuus viittoo pitkään perinteeseen: Olavi Paavolainen vaelsi itään siirtyessään vuoden 1941 liikekannallepanon aikana Joensuun hautausmaalla. Vuoden 1918 sankaripatsaan värssy "säpsähdytti" hänet: "Tule ei vaivatta vapaus / - - / itseuhri on ihanin." (Tuosta Veijo Meri muuten nappasi nimen eräälle myöhäiselle kirjalleen.) Paavolainen kommentoi Yksinpuhelussa: "Koko itsenäisyyden ajan on Suomen kansalle korostettu uhrautumisen merkitystä." Aihepiiriä ovat myöhemmin eritelleen tutkimuksellisesti mm. Ilona Pajari (mm. "Isänmaan uhrit"), Ville Kivimäki (mm. "Murtuneet mielet") ja Tuomas Tepora (mm. "Sinun puolestas elää ja kuolla. Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917 - 1945").

      Uusi kierros lienee siis nyt alkamassa?

      Poista
    6. Hyvin huomioitu. Sotaan valmistelu näkyy kaikilla alustoilla. Ällöimpiä ovat evp kapiaiset joilla on avoimet palsta-areenat keltaisessa lehdistössä ja kiivaat päivittäislohkaisut twitterissä jälestäjineen.

      Vastottain luin Martti Johannes Siiralan päiväkirjat 1914-1918 ja toimituksen nimeksi oli äivästy Siiralan itsensä toteamus noilta kauhun vuosilta "Uutta aikaa ei uhreitta luoda" (Siltala 2022).

      Poista
    7. Uusi kierros alkaa ainostaan siinä tapauksessa, että venäläiset hyökkäävät Suomen rajan yli, tekosyyllä millä tahansa.

      Paavolaisen sijaan on syytä lukea Kuusista.

      Poista
    8. Niin, mistähän tosiaan tänne sikiää kommentteja, joiden mukaan Suomi ei saisi puolustautua aggressiota vastaan tai se muka voisi hyökätä johonkin.

      Poista
    9. NATO haluaa Suomesta miinan polkijoita, tykkejä ja tankkeja ...

      Poista
    10. "Niin, mistähän tosiaan tänne sikiää kommentteja, joiden mukaan Suomi ei saisi puolustautua aggressiota vastaan tai se muka voisi hyökätä johonkin."

      Kyllä puolustautumiseen valmistautuminen (eihän suomalaisten vielä tarvinne puolustautua kun ei ole mistään tänne hyökättykään? Paitsi tietysti se kyberpuoli...) hyväksytään laajasti tämän hetken eurooppalaisessa tilanteessa, mutta pitää olla vastavoimia jotka toppuuttelevat militarisoinnin ylilyöntejä jonka puolesta nimenomaan puolustuslaitos ja sen entiset prenikkahemmot täydellä höyryllä rajoittamatta propagoivat.

      Asiallisuus kunniaan.

      Sontajournalismin lööpit ja tunnistettavien trollien mädät koivet kaikkien ovien rakosissa ovat jo itsessään juuri ja juuri oksennuksitta siedettävissä koska niiden onttoudethan vielä tiedetään. Kyseenalaistaa nekin kyllä vimpan päälle pitää koska aina on aivoja, jotka niiden lumoihin lankeavat.

      VEK

      Poista
    11. Mikä muu kuin riittävä ja viisas valmistautuminen voisi suojata arvaamattoman diktatuurin aggressiolta? Hymistely? Neuvostoaikainen höttö ystävyyspuhe? Kasakka kyllä vie löysät pois.

      Poista
    12. Onko Suomi hyökkäämässä jonnekin ja siis minne?

      Poista
    13. Putin ja muutamat täällä eivät millään tajua, että Nato on puolustusliitto. Sitä tarvittaan vain, jos aggressori iskee.

      Poista
    14. Martti Johannes Siiralan päiväkirjan (1914 - 1918) nimessä "Uutta aikaa ei uhreitta luoda", jonka kustantaja lienee valinnut, on syvää ironiaa. Itse päiväkirjasta ilmenee, että kyseessä oli Siiralan vihaamalta sosialistiselta puolelta lähtöisin ollut lause. Ironiaa sen vuoksi, että itse kansalaissodan ns. veriuhrin antoi pääosin sama osapuoli (osapuilleen 5 : 1 tai 6 : 1). "Uusi aika" vain jäi tulematta, ainakin valtaosin, koskapa ns. ensimmäisen tasavallan komentoregiimi oli lähinnä jonkinlainen autoritaarisuuteen kallistuva puolidemokratia ( jälkimmäisen luonnehdinnan antoi mm. tutkija Tuomas Tepora radio-ohjelmassa 6.2.2023, tässä muistinvaraisesti, "omin sanoin").

      Ja kun siellä jo joku, yksi niin monista mahdollisista, on valmiina kailottamaan sen tavanomaisen "mitäs rupesivat laillista hallitusta vastaan, kun kaikki asiat maassa jo oli niin hyvin", niin voisi kuitata: Lukekaapa nyt vaikka Tampereen emeritus Pertti Haapalaa, aihepiirin kenties parasta asiantuntijaa.

      Poista
    15. Kyberpuolesta puheen ollen: olen tässä lueskellut Saara Jantusen Infosotaa. Ukrainan sodasta ja muista ajankohtaisista asioista, vaikka onkin julkaistu jo 2015.

      Poista
  3. Tässä postauksessa on niin paljon mielenkiintoista tietoa ja asiaa, että olen lukenut sen jo kolmesti. Enkä ole vielä saanut päätettyä, mistä asiasta kysyn tarkennusta. Oikaisuja ei tule mieleen yhtäkään. Tässä oli pienoiskoossa tälläkin hetkellä ajankohtaisten asioiden ja alueiden kuvausta ja historiaa.

    VastaaPoista
  4. Olemmeko todella kaukaisia sukulaisia, kun Elin Kymäläinen esiintyy Sinun sukutarinassa 1700-luvulla. Pari vuotta sitten edesmennyt isäni Kyösti Kymäläinen sai sukuselvityksessä kirkonkirjoista tiedon ensimmäisestä sukumme kirjoihin merkitystä Kymäläisestä eli Johan Kymäläisestä 1600-luvun puolivälistä. Viipurin lähialueella Kymäläisiä asui paljon, puolustusvoimien sodanaikaisista kartoista huomasin, ettö Ihantalan kylässä oli liki kymmenen Kymäläinen-nimistä tilaa. Evakkoon isäni perhe lähti Viipurin Tammisuolta.
    Terveisin vaan
    Pekka Kymäläinen - nykyään oululainen eläkeläinen

    VastaaPoista
  5. Tuo moitteesi, ettei inkeriläisiä ole huomioitu Kuukausiliitteen artikkelissa, on pikkuisen virheellinen. Siinä kyllä mainitaan inkeriläiset, mutta todetaan, ettei tutkimusprojektin resursseilla ollut mahdollista lähteä tekemään heistä vastaavaa selvitystä. Ongelmana on se, ettei suomalaisissa arkistoissa ole heistä pohjatietoja. Pitäisi ensin laatia väestörekisteri Inkerinmaan ja Pietarin suomalaisista, jotka eivät olleet "Hänen keisarillisen majesteettinsa suomalaisia alamaisia" eli Suomen kansalaisia.

    Artikkeli ja tutkija itse eivät sinänsä kyseenalaista inkeriläisten suomalaisuutta. Heille on tekstiä lukemalla implisiittisesti itsestäänselvää, että inkeriläiset olivat suomalaisia ja Suomi valtiona heidänkin isänmaansa:

    "Mutta mitä tehtäisiin inkeriläisille? Heidän esivanhempansa olivat muuttaneet Suomenlahden itärannoille 1600-luvulla, Ruotsin vallan aikana. Stalinin vainoissa teloitettiin ja karkotettiin myös kymmeniä tuhansia inkeriläisiä. Heistä tehtäisiin erillisiä tutkimuksia, mutta tietokannasta heidät oli pakko jättää pois. Heitä oli liian paljon, arviolta 160 000. Sellaista määrää nimiä ei tietokantaan pystytty syöttämään tässä tutkimushankkeessa.

    Oli toinenkin syy: inkeriläiset eivät olleet Suomen kansalaisia. Heistä ei ollut kyllin luotettavaa tietoa Suomen arkistoissa. Tärkeimmät heitä koskevat arkistolähteet oli siroteltu eri puolille Venäjää ja sen entistä valtapiiriä."

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: nyt tuli sarja väärinkäsityksiä. En tietenkään moittinut mitään, mutta olisi täytynyt korostaa, että Pietarin seudun suomalaisia on tutkittu vuosikymmeniä erittiäin hyvin ja korkeatasoisesti. Max Engman julkaisi tästä asiasta lähes koko tuotantonsa, josta on suomeksi Pietarinsuomalaiset 2004 ja Raja - Karjalankannas 1918-1920 2008.

    VastaaPoista
  7. Olen siivooja ja olen tehnyt sitä 59 vuotta. Silti työtä riittää yhä. Olisi siivottava rajatkin pois. Puoluetoverit Trump, Putin ja nykyinen ja tuleva TP saavat hallita yhdessä kuten tähänkin asti.

    VastaaPoista
  8. Tunnen joitakin Ilmeen kylästä lähtöisin olevia eteviä henkilöitä, yksi on Kemppinen. Hyö asuvat Etelä-Karjalassa.

    VastaaPoista