Hätkähdyksiä

 

Tunnen olevani kutsuttu raportoimaan korkeasta iästä.

 

Tee se itse -psykoanalyysi on mahtava kokemus. Käytän tuota sanaa tukemaan käsitystäni, että mielessä on paljon käyttäytymistä, ajattelua ja asenteita ohjaavaa, jonka taustalla on muistista pyyhkiytyneitä tapauksia. Taitava ja onnistunut hoito voi nostaa näkyviin ”kadonneen kirjoituksen” kuin ultravioletti valo. 

 

Tässä on ollut useitakin tapauksia, joissa käsitykseni ihmisestä on pyörähtänyt ylösalaisin, vaikka olen tuntenut asianomaisen iät ajat. Esimerkiksi joku toisaikaisen ja hajamielisen ja siten vaarattoman oloinen henkilö on osoittanut pienellä teolla ja muutamalla repliikillä olleensa – aina – etevä tarkkailija, tilanteiden tajuaja ja siten jämerä tuki ja turva tilanteessa kuin tilanteessa.

 

Ehkäpä tunnette hyvinkin ilmapalloihmisen? Korkea korskea varsi ja jopa pelottava aines osoittautui lämpimäksi ilmaksi ja ihminen pelkäksi kuoreksi, kun tuli neula, joka poksautti.

 

Mutta ongelma on sama kuin fysiikassa ja tähtitieteessä ja biologiassa.

 

Emme tiedä, mitä emme tiedä.

 

Jossain vaiheessa kartoille ilmesty valkoisia läiskiä. Kokonainen vuosisata, 1800-luku, innostui noista alueista. Niin noustiin Kongoa, ”löydettiin” Viktoria järvi, vaikkei se ollut ollut hukassa, ja vuosisadan vaihteessa eli noin vuonna 1900 ajateltiin, että kaikki tiedetään jo. Anekdootti panee Max Planckin suuhun repliikin, joka olisi esitetty nuorelle Einsteinille. Miksi tutkia fysiikkaa, kun kaikki tiedetään jo.

 

Ajatustapa oli tuhoisa. Sekä marxilaiset että natsit tiesivät mielestään kaiken oleellisen, joten oli aika kieltää muut mietteet ja tappaa ajattelusta epäillyt. Ongelmasta kirjoitetaan joka toinen päivä mediassa. Onko tuo Kiinan vallitseva aate? Toiset sanovat, nähdäkseni hyvin perustein, että Yhdysvallat lipsahti jo.

 

Yksilöä ajatellen tietoisuus on edelleen yhtä epäselvä ja salaperäinen käsite kuin esimerkiksi aine / pimeä aine.

 

Odotan uteliaana ensi viikolla ilmestyvää mittavaa opusta. Professorit Graeber ja Wengrow tunkeutuvat tulevaisuuteen panemalla menneisyyden uuteen uskoon. Professori Graeber kuoli heti käsikirjoituksen valmistuttua. Aineistona on arkeologia ja antropologia ja kysymys johtopäätösten tekemisestä laajasti ja nopeasti edistyvästä tutkimuskirjallisuudesta.

 

Kirjoittajat torjuvat ajatuksen joillekin miellyttävästä metsästäjä-keräilijöiden ajasta ja maatalouden ja kuninkaiden yhteydestä. He päättelevät, että ihmislaji on osoittautunut hämmästyttävän taitavaksi muuttamaan myös yhteisöllisiä rakenteita. Kysymys ei ole, miten jouduimme tyrannien uhreiksi, vaan miksi tyranneista ei tällä kertaa noin vain päästykään.

 

Esittäisin nyt, ennen kuin olen perehtynyt faktoihin, että entä jos tietoisuus on yhteisöllinen ominaisuus tai prosessi. Entä jos esimerkiksi kiinalaiset, vielä elävät Amazonasin alueen pikku heimot ja esimerkiksi iinuitit ajattelevat ympäristöystävlliesti. ”Individualismi” on ajatusvirhe, väärinkäsitys. Toki rantakivet ovat kaikki erillisiä eli individuaalisia, mutta todistaako se jotain?