Oikea kertomus

 

Kommentoija ymmärsi jo kysyä, mihin unohtui kolonialismi eli etäisten maiden riistäminen putipuhtaiksi.

 

Se ei riitä. Meneillään on ”sisäinen siirtomaaherruus” eli itse-kolonialismi.

 

Sotien jälkeen sosiologia tuotti todella uutta tietoa ja erilaisia metodeja. Omat kotijumalani, jotka tunnustin väitöskirjassani 1991, olivat saksalaiset Gadamer ja Habermas ja ranskalainen Ricoeur sekä italialainen E. Betti. Yllyttäjänä toimi toisena vastaväittäjänäkin ollut Aulis Aarnio.

 

Samanlaisen kirjan kuin omani julkaisi Ranskassa B. Latour muutama vuosi sitten – korkean tuomioistuimen antropologian (Conseil d’Etat). Lähestyimme kohdettamme samalla tavalla dialogin ja ymmärtävän eläytymisen keinoin kuin sadan vuoden takaiset tutkijat erilaisia ihmissyöjiä tai muita läpeensä omituisia joukkioita.

 

Tämä on kevyttä kamaa. Saksalainen Ulrich Beck, joka ehti äskettäin jo kuollakin, kirjoitti ”riskiyhteiskunnasta” jo 1986. Kun teollisuusyhteiskunta tuotti rikkauksia (harvoille), nykyinen yhteiskuntamme tuottaa vaaroja.

 

Jotkut vaarat koskevat ympäristöä, jotkut yhteisöjä, jotkut yksityisiä. Sekä rikkaita että köyhiä uhkasi silloin Tshernobylin ydinvoimalan onnettomuus. Nyt uhkana on elonkehä (biosfääri) ja poliittisten rakenteiden nopea tuhoutuminen.

 

Nyt olisi aika sanoa, että covidin seuraajavirus, joka ehkä tappaa puolet maapallo väestöstä, ei liioin tartu lompakon kautta. Itse covid on esimerkki. Teollisuusmaat eivät kestä yhtäkkistä kaiken työvoiman laskua. On laskeskeltu, kuinka monta miljoonaa työpäivää päivässä esimerkiksi rikkaat 20 maata menettävät. Vastaus näyttää olevan, että enemmän kuin mihin olisi varaa.

 

Ryhmien uhkia ovat esimerkiksi työttömyys ja inflaatio tai arjen sanalla köyhtyminen. Yksilön riski on ahdistus, esimerkiksi ilmastosta. Parissa vuosikymmenessä on unohdettu, että ahdistus on aina parantumisen vaihe. Onnellisuuden tavoittelu johtaa onnettomuuksiin. Jos sen siis ottaa päätoimekseen.

 

Maailmassa on ennenkin tapahtunut ihmeitä. ”Kaiken sarastuksen” kirjoittajat kertaavat järjestelmällisesti, miten enimmillään 6 000 espanjalaista onnistui tuhoamaan tuhat vuotta kukoistaneita kulttuureja. Teotihuacan oli edistyneempi kuin mikään Euroopan kaupunki ja Tenochtictlán luultavasti Kiinan Lo Yangia lukuun ottamatta maailman suurin kaupunki. Cortez ja hänen poikansa toteuttivat ympäristöriskin (tarttuvat taudit) ja yksilöriskin saastuttamalla toisten mielikuvituksen. Eräät kyllä ymmärsivät, mistä oli kysymys, mutta heitä ei uskottu.

 

Ja kaukana Andeilla inkojen valtakunnassa oli pian käynnissä samanlainen operaatio.

 

Vanhin jokseenkin yhtäjaksoisesti menestynyt kulttuuri muuten lienee Japani. oin 12 000 vuotta eli viimeisimmän jääkauden lopusta. 

 

Alussa mainitut Gadamer ja Habermas muuten ymmärsivät, että myytit ovat yhteiskunnan puhetta. Ne ovat totta, ainakin samassa mielessä kuin tiede ja erinäiset uskonnot.