Edistys

 

Nyt ei filosofointia, vaan vaseliinia ja nokea.

 

Autolehti oli saanut päähänsä vertailla laajasti kahta VW Golfia, joista toinen oli diesel mallia 2009 ja ajettu yli 200 000 kilometriä ja toinen uusi litranbensakoneella varustettu, hinnat luokkaa 4 000 ja 30 000. Vanha voitti.

 

Tämä ei ole vitsi. Tietysti uusi auto oli monessa asiassa parempi, etenkin turvalaitteissa ja muutenkin varustelussa, ja se kiihtyi selvästi paremmin.

 

Silti lehden (Moottori) arvioissa vanha oli ykkönen arvioitaessa kuljettajan ympäristöä, kaupunkiajoa ja maantieajoa. Uusi voitti ryhmissä taloudellisuus, suorituskyky, sisätilat, tavaratilat ja varusteet ja viimeistely. Lehden kriteerien mukaan tuomio oli kuitenkin tasapeli.

 

Herää raskaita ajatuksia. Lukija ymmärtää tai tietää, etten ole pahemmin selvillä autoista enkä edes kovin kiinnostunut. Varmaan nuoruusvuosien perua on jäänyt tapa lukea autolehtiä. Se on kai jotain hermostollista. Jotkut lukevat Aku Ankkaa. Kirjoittaessani Tekniikan Maailmalle kehaisin olevani ehkä yksi niistä aika harvoista, joka on lukenut tuon lehden kaikki numerot, enimmäkseen kannesta kanteen. Siis vuodesta 1953. Ihan samaa en voisi sanoa Helsingin Sanomista, koska se tuli Alakertaan ja saattoi olla hukassa, kun mummu luki Mikki Hiirtä. Meille kotiin tuli Uusi Suomi, ja Hesariin siirryin vasta niin myöhään kuin 1964, tosin sitäkin perinpohjaisemmin.

 

Raskas ajatus on ”itsestään selvyys”, että henkilöauton kaltaiset kalliit kulutushyödykkeet tulisivat jatkuvasti paremmiksi, myös ostajan kannalta ajatellen. Epäilyn varjo on sama kuin huoneistoissa ja pientaloissa. 

 

Olen tässä blogissa esittänyt ennenkin liiketaloustieteellisen sahajauhoteoriani. Kun on keksinyt hyvän makkaran ja saanut sijaa markkinoilta, on aika ryhtyä sekoittamaan sahajauhoa makkaramassaan. Puhe on katetuotosta, Amerikkalaisten alan yliopistojen mukaan ostajat kestävät jopa 90 prosentin sahajauhopitoisuuttta mukisematta, ainakin ellei makkarassa ole kovin paljon ruosteisia rautanauloja ja nupeja.

 

Tässä tapauksessa oma määrittelyperusteeni osuvat yksiin testaajien kanssa. Minusta on vallan mainiota, ettei auto jätä matkalle ja että se käynnistyy tarvittaessa. Onko se jonkun mielestä hieno, se ei jaksa kiinnostaa. Suorituskyky on sekin sivuasia. Ajelemme sievästi. Uudenaikaisuuksista arvostan eniten peruutustutkaa ja katveavustinta. Esimerkiksi kauppojen pihat ovat vaaran paikkoja. Rikkaat tuttavat muuten melkein tunnustavat, etteivät heidän komeat Mersunsa oikein mahdu pysäköintiruutuihin eivätkä tahdo taittua pysäköintitalojen ja -luolien käänteisiin. Mutta kukin makunsa mukaan, ja tarpeita on monenlaisia, esimerkiksi nuorilla lapsiperheillä aivan omansa.

 

Mutta lehden jakamat tiedot viittaavat vahvasti siihen, että kansainvälien kilpailu on kova ja myös VW reagoi siihen perinteisesti, huonontamalla laatua ja nostamalla hintaa. Ankean asiallisille on tarjolla Skoda, joka tosin kuuluu olevan sangen hyvää tekoa, tai sitten kilpailijan Renaultin omistama Dacia. Mielenkiintoisesti Mossesta ja Ladasa joillekin rakas Venäjä tuntuu pudonneen kokonaan kuvasta mutta maailmanpolitiikka toimii. Käänsi päänsä mihin vain, Kiina rynnistää.

 

Huokaus: ottavatko poliitikot ja EU-kriittiset huomioon, että muiden ongelmien lisäksi EU on kukaties jo hinnoitellut itsensä markkinoilta? Niin – mahtaako mistään saada edes sellaisia polkupyöriä kuin muistamani armeijan vehkeet, jotka kestivät huonoa hoitoa ja kovaa käsittelyä vuosikymmeniä?