Elämän kontrapunkti

 

Aldous Huxley lienee kokonaan unohtunut, ja varmaan sitten aiheesta. Oli hän kuitenkin erikoinen tapaus, menestyvä kirjailija kaikkein etevimmistä piireistä.

 

Hän meni kuolemaan muutamaa tuntia Jphn F. Kennedyn murhan jälkeen, joten uutinenkin jäi jalkoihin.

 

Mutta 1958 hän oli televisio-ohjelmassa luetellut maailman tukehduttavimmat ongelmat alkaen liikakansoituksesta ja yleisestä, ankarasta taipumuksesta keksi’ ihmisille paremmuusjärjestyksiä eli hierarkkinen sosiaalinen organisaatio.

 

Ja hän jatkoi: taipumus työntää poliitikkoja lapselliselle yleisölle hyödykkeinä ja kyky markkinoida heitä sellaisina.

 

Ja oli siellä myös pakottava tarve arvioida teknologian tuloksia massayhteiskunnalle, joka on altis viettelylle.

 

Tämä perustui elämänikäiseen seikkailuun kirjallisuuden, taiteen, tieteen, uskontojen ja mystiikan kanssa, unohtamatta tajuntaa laajentavia aineita ja idän mystiikkaa, joista buddhalaisuus oli lähempänä hänen arvostamaansa luonnontiedettä kuin kristinusko. 

 

Ajattelutapa välittyy romaaneissa, joista Ajan täytyy seisahtaa ja Elämän kontrapunkti sekä Uljas uusi maailma voivat muistua vielä mieleen.

 

Kirja on täyttänyt tehtävänsä, kun se unohdetaan. Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että ne unohdetaan heti ilmestyttyään.

 

Kauhistuin hiukan, kun totesin kirjoittaneeni Perecin romaanista ”Elämä – käyttöohje” kokonaista 14 vuotta sitten tässä blogissa. Tänään se tuli mieleeni, kun muistelin television ”Alastoman kaupungin” alkuspiikkiä, jonka mukaan tässä kaupungissa on miljoona (vai oliko se kymmenen miljoonaa) kertomusta, ja tässä on yksi niistä.

 

Jos näkee Perecin tai Huxleyn tavoin tai niin kuin Balzc seinien läpi kymmenien kilometrien matkan suurkaupungissa, niin ei siellä ole yhtään tarinaa. Ihmisiä kyllä on. Tarina on aina rakenne, jotain keksittyä. Edes päivä Ivan Denisovitshin elämässä ei ole tosi. Päivä kenen tahansa elämässä, myös Siperian vangin, on enimmäkseen kääntyilyä ja jokseenkin yhdentekeviä mielikuvia ja ajatusten nukkaa.

 

Silti ei tarvita uskontoa eikä filosofiaa todistelemaan, että ihmisellä ja hänen elämällään on tarkoitus ja sisältö.

 

Siksi, kuten Huxley kirjoitti Orwellille, on erittäin paikallaan kirjoittaa varoituksen sanoja ja kirjoittaa ne hyvin. Pahantekijät eivät kysele tarkoitusperiä, vaan hyppivät silmille naulakengät jalassa ja pitkä puukko hampaissa.

 

Niin ja muuten – Huxleyn veljet ja isä olivat korkeimman kansainvälisen luokan biologeja ja tuo hienoksi mainostamani porukka viihtyi Cambridgessa muun muassa Bertrand Russellin porukoissa ja koetti terävillä aivoillaan keksiä keinoja seuraavan sodan estämiseksi. Ei onnistunut. Bach – Huxleylöytää musiikista myös sisältöjä – kirjoitti erääseen kantaattiinsa useaan kertaan fortissomossa tunnutuksensa ”trotz”. Siitä huolimatta että.