Sivun näyttöjä yhteensä

30. elokuuta 2019

Perustuslakituomioistuin



Media ja poliitikot eivät näytä oikein tietävän, mikä on perustuslakituomioistuin. 

Sellaista vaaditaan. Sellaisen puuttuminen Suomesta olisi muka epäkohta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on väitteen mukaan paha paikka, koska siellä istuu poliitikkoja.

Ensin: perustuslakituomioistuimia on monenlaisia. Monissa oikeusvaltioissa sellaista ei ole lainkaan. 

Toiseksi: perustuslakituomioistuin ei yleensä missään ratkaise riita- eikä rikosasioita. Ajatus ”viedä juttu perustuslakituomioistuimeen” on sekä asiantuntematon että typerä.

Tuollainen elin valvoo yleensä perustuslain noudattamista. Tyypillisesti se selvittää lain tai lakiin sisältyvän säännöksen perustuslainmukaisuuden.

Suomessa tuo tehtävä on kaikilla tuomioistuimilla. Suomessa myös käräjäoikeus tai hallinto-oikeus eli alimmat instanssit joutuvat ratkaisemaan väitteen perustuslainvastaisuudesta. 

Ihmisten oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta järjestelmämme on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Englannin ja Ranskan, mielestäni myös Saksan ja USA:n.

Esimerkiksi Saksassa perustuslakituomioistuin voi määrätä, että tuon lain (Grundgesetz) kanssa ristiriidassa olevaa lakia ei saa enää soveltaa.

Suomessa kaikki lainsäädäntö on eduskunnan eli siis vaaleilla valittujen kansanedustajien tehtävä. Perustuslainmukaisuutta tutkii perustuslakivaliokunta. Omien aika laajojen kokemusteni mukaan se tekee hyvää työtä. Olen ollut useita kertoja väittämässä esimerkiksi tekijänoikeuslakiin esitettyä muutosta perustuslainvastaiseksi. Keskustelu on ollut asiantuntevaa ja asiallista.

Esimerkki tuomioistuimesta voisi koskea todistelua. Perustuslaista johdetaan sääntö, jonka mukaan ketään ei voi pakottaa todistamaan oikeudessa itseään vastaan ja oikeustieteessä käsitellään laajemmin niin sanottuja itsekriminointikieltoa. Korkein oikeus on meillä tutkinut, onko mahdollista käyttää henkilön yhdessä oikeudenkäynnissä sanomaa toisessa, erillisessä oikeusjutussa häntä vastaan. Se ei ole aina helppo kysymys, kuten ei ole liioin sananvapauteen liittyvä lähdesuoja, joka rajoittaa poliisin ja syyttäjän mahdollisuuksia, kun kirjoittajalla on oikeus salata tietolähteensä henkilöllisyys.

Perustuslakituomioistuimen hankkiminen Suomeen olisi kansalaisille haitaksi.

Suomessa voisi kyllä tehostaa korkeimman oikeuden, oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa. Korkein oikeus on ollut 
ikävän haluton käyttämään sillä vuodesta 1919 ollutta oikeutta tarttua omasta aloitteestaan ja erillään oikeusjutuista ongelmalliseen lakiin. Kun laintarkastuskunta suotta lopetettiin, sulkeutui kiertotiekin. Pitäisikö se perustaa uudelleen. Pari jäsentä KKO:sta ja pari korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja kunnon esittelijät?

18 kommenttia:

  1. Eipä se näytä Kemppinenkään ymmärtävän, mikä asiassa koetaan ongelmaksi. Sehän on se, että samat lakeja säätämässä olleet edustajat ovat sitten päättämässä itse säätämiensä lakien perustuslain mukaisuudesta. Vaikka järjestelyssä ei olisi ollut ongelmia käytännössä, niin periaatteessa PeV ei ole riippumaton toimija tässä kuviossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei perustuslakikysymyksissä ole olemassa "riippumattomia" toimijoita. Tämä käy hyvin ilmi siitä, kuten USA:n korkeimmassa oikeudessa tuomarit valitaan avoimen poliittisin perustein.

      Toiveet saada perustuslakituomioistuin ovat klassisia "politiikka pois politiikasta" -pyyntöjä. Perusteena on se, että perustuslakivaliokunta on   mielestäni erinomaisen hyvin perustein   hylännyt kokoomuksen ajamia uudistuksia. Toiveena on, että jos perustuslakivaliokunta ei olisi, voitaisiin lakeja säätää vapaammin. Sitten perustuslakituomioistuin, jossa olisi mahdollisesti oikeistolaisempi tuomari kunta, voisi kumota kokoomuksen kannalta huonot lait ja pitää hyvät.

      Nykyäänhän PeV toimii olennaisesti ottaen erittäin pitkälti tuomioistuimen tapaan. Se kuulee asiantuntijoita laajasti (sääntönä on, että se kuulee kaikki jonkun esittämät asiantuntijat), tekee päätöksensä vanhaan ratkaisupohjaansa sitoen ja pyrkii yksimielisen, juridiseen päätöksentekoon. Tässä suhteessa se täyttää hyvin pitkälti ne tehtävät, jotka ylähuoneella on monissa westminsteriläistä parlamentarismin harjoittavissa maissa.

      Ihan muodollisesti ottaen on hankala kuvitella minkään tuomioistuimen toimivan samassa tehtävässä sen paremmin, puolueettomammin tai ahkerammin.

      Jokaisella kansalla on sille historiallisesti muodostuneet instituutiot. Meidän perustuslakivaliokunnallamme on perinteet Ruotsin ajalta saakka. Tällaista legitimiteettiä ei ole helppo korvata, mutta se on helppo hukata. Voin sanoa ihan rehellisesti ihmettelevä on, että kokoomus, konservatiivinen ja yhteiskuntaa säilyttävä voima, on ryhtynyt kampanjaan viedäkseen uskottavuuden eräältä yhteiskuntamme tärkeimmistä valtioelimistä. Tämä on lyhytnäköistä ja vastuutonta.

      Poista
    2. Onkohan J. Jörgensen ymmärtänyt, että perustuslakivaliokunta suorittaa vain lainsäädännön ennakkovalvontaa, ei suinkaan jälkivalvontaa, joka kuuluu tuomioistuimille - niin Suomessa kuin vaikka Unkarissakin.

      Poista
  2. Tekee tässä mieli siteerata KHO:n edellisen presidentin KKO:n ja KHO:n yhteisessä juhlaseminaarissa marraskuussa 2017 lausumaa:

    https://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/presidenttipekkavihervuorenpuheita/paatossanatkorkeimmanoikeudenjakorkeimmanhallinto-oikeudenjuhlaseminaarissa.html

    "Bästa åhörare, under de senaste åren har det förts en livlig diskussion om grundlagen och grundlagskontrollen. Många inlägg har – trots sin fördomsfrihet – ändå kännetecknats av en snäv infallsvinkel. Med fokus endast på förhandskontroll och riksdagens grundlagsutskotts nuvarande roll, är det inte möjligt att sluta sig till behovet av en eventuell ny domstol till den del det gäller efterhandskontroll och rättskipning. Toisinaan keskustelu on saanut suorastaan kummallisia piirteitä, kun puheenvuoron näyttävyys ei aina erityisemmin korreloi sanotuksi tulleen asia- ja tietopohjan kanssa. Kuten kaikki täällä tiedämme, perusoikeussäännösten soveltaminen, niiden tulkintavaikutus sekä perustuslain etusija ovat yhdessä lainkäytön ja oikeussuojan sujuvaa arkipäivää, ilman esimerkiksi päätöksentekoa kesken kaiken hidastavia ratkaisupyyntöjä muulle kansalliselle tuomioistuimelle. Puuttumatta nyt perustuslakiristiriidan ilmeisyysvaatimusta koskevaan keskusteluun, jälkivalvonnassa ei pitäisi olla mitään ainakaan periaatteellista tai systemaattista puutetta, puhumattakaan siitä, että jälkivalvonta nyt kokonaan puuttuisi. En ole huomannut, että tätä koskevaan, äskettäin suurella kohulla mediassa esitettyyn väärinkäsitykseen olisi julkisuudessa puututtu ainakaan yhtä näkyvällä tavalla kuin mitä itse väärinkäsitys esitettiin."

    Ja sanoi näinkin:

    "Maailmalla on viime aikoina ilmennyt paikoin huomattavaakin valtiollisiin perusrakenteisiin kohdistuvaa turbulenssia. Tämä ei ole meillekään yhdentekevää. Ehkäpä olisi yleisestikin viisasta olla maalaamatta valtiosääntöisiä visioita kovin isoin kirjaimin. Eurooppalaisen oikeusyhteisön yleinen tila on yhä hyvä, mutta yksittäisiä kriisiytyneitä, nopeasti vinoutumassa olevan oikeusjärjestelmän maita valitettavasti tänään on. Oikeastaan yksikin heikko lenkki on liikaa, jotta esimerkiksi unionin yhteinen oikeusjärjestelmä toimisi tarkoitetulla tavalla. Ehkä huolestuttavinta on eräillä suunnilla ilmennyt oikeudellisten perusarvojen ja kansainvälisesti vakiintuneiden peruslähtökohtien suoranainen halveksunta. Onneksi esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on oikeuslaitosten vanhassa toimivassa ytimessä yhä paljon sellaista, joka antaa aihetta luottamukseen vastuuttomista yhteiskunnallisista vaikuttajista huolimatta. Suomi useiden naapureidemme tavoin onneksi, ja nimenomaan kansalaistemme onneksi, kuuluu vakaan oikeusvaltion maihin, näin sekä itse tykönämme että osana eurooppalaista oikeusyhteisöä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhukaa Suomea, hyvät herrat paratkoon!

      Poista
    2. Tuossa taisi olla piikkiä B. ("N.") Wahlroosille, ja hänen takanaan kai vähän Koskelollekin.

      Poista
  3. Minulla on käsitys, että meillä syytetyn ei ole pakko pysyä totuudessa. (Onko se ehkä sama asia kuin tuo ettei ole pakko todistaa itseään vastaan?)

    Joka tapauksessa se kuulostaa maallikon korviin sangen typerältä. Jos syytetyllä on oikein lupa valehdella, niin eihän hänen kertomalleen voi silloin panna painoa lainkaan? Sen sijaan ymmärtääkseni rikoksen uhrin on pysyttävä totuudessa.

    Miten voidaan nimittäin vedota "sana sanaa vastaan" ja jättää tuomitsematta, kun toisella on lupa valehdella ja toisella ei?

    Tähän on varmasti jokin pätevä syy, joka ei vain ole juolahtanut mieleeni. Tai olen muuten vaan erehtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana sanaa vastaan -tapauksissahan ei ole varmuutta siitä, että mitään uhria on olemassakaan, eikä kummallakaan osapuolella niinmuodoin ole suurempaa velvollisuutta pysyä totuudessa.

      Poista
    2. Kiitos selvityksestä, tuon ymmärsin. Tietenkin voidaan edelleen kysyä, miksi syytetyllä (jossakin muussa kuin ssv-tapauksessa) silti on oikeus valehdella? Mihin se perustuu?

      Poista
    3. Syytetyn oikeus valehdella on ns itsekriminointisuoja, jossa ydinpointtina on suojata epäiltyä viranomaisten pakottamista vastaan.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsekriminointisuoja

      Poista
    4. Hmmmm.... ettäkö ikävä viranomainen pakottaisi syyllisen valehtelemaan itsensä syyttömäksi?

      Tosin tuossa uudemmassa alustuksessaan Prof. K aivan oikein toteaa, että joillakin kaheleilla on pakkomielle tunnustaa tekoja, joita eivät ole taatusti tehneet.

      Nykäsen syvällinen aforismi toteaakin, että "Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi".

      Poista
  4. Nyt on siis herra K:lta kaksi kantaa perustuslakituomioistuimeen (vrt. blogi 25. huhtikuuta 2016, Tasapuolisuusharha). Ehkä hän huijaa jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän pahana tuota hujausväitettä. Vuoden 2016 kirjoitusessa oli puhe kansainvälisistä välimiesoikeuksista js EU:n suurista tuomioistuimistaeli etenkin kilpailuooikeudesta.

      Tällä kertaa oli puhe Suomen eduskunnan lainsäädäntötyöstä.

      Ehdotan että häpeäisit.

      Poista
    2. Hahaa. Enpä taida osata hävetä hjuumorintajuani.

      Poista
    3. Harakat hiljaisuus tai alkaa eristys. Mikä olikaan riittävä eristys, riittääkö tolpanväli vai otetaanko tolppa pois?

      Kaikki edesauttavat puheenvuorot ovat hyödyksi.

      Vieläkin tahdon teroittaa valtakunnan tarvitsevan karpomaisen taaniloitsijan.

      Oikeusasiamiehen lentävät tutkijat on edelleen käypä keksintö.

      Ellen tietäisi kuinka monella on täpärällä perusturva en inahtaisi mutta karjua tekisi mieleni, usein ja kovaa.

      Yllättynyt E. A.:n reippaudesta, aina hyödyllistä lausumaa pukkaa vaan nyt on pontta ja jopa särmää.

      Poista
  5. Tämä ei suoranaisesti liitu blogin aiheeseen, mutta sanon, kun on tilaisuus päästä sanomaan.

    Kun tälläistä tapahtuu, niin en ihmettele, miksi niin moni tuntee vihaa oikeuslaitosta ja laki-ihmisiä kohtaan:

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006222246.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeus ei osannut päätellä, kuka [A vai B] iski kuolettavat iskut, eikä Suomessa voi tuomita ketään varmuuden vuoksi. Tekijöistä jäi ainoastaan varteenotettava epäily, eikä sen perusteella voi tuomita.

      Varsin ikävä tapaus kun ei siis voi tietää kuka paikalla olleista oli se, joka oli varsinainen tappaja - onko kenties olemassa näkemyksiä, miten muuten kuin oikeuden toteamalla tavalla asiassa olisi pitänyt rangaistuksia tuomita?

      Poista
    2. Sukututkimuksessani totesin että 1600-luvun lopulla esi-isiäni oli humalaisten ryyppyporukassa ja tappelun lopputulemana yksi oli kuollut. Syyllistä ei löytynyt.
      En siis tiedä olenko tappajan jälkeläinen vai en.

      Poista