Turhat ihmiset

Yuval Noah Harari esittää nyt yhteenvedon. Erittäin suuri osa ihmisistä on muuttumassa yhdentekeviksi.

Se – englanniksi ”irrelevance” – on paljon työttömyyttä, köyhyyttä ja sortoa pahempi kohtalo.

Syy on rikkaus, siis informaatioteknologian ja bioteknologian kohtaaminen ja päätyminen harvojen käsiin. 

Kirja on ”21 oppituntia maailman tilasta”, ja ne kaksi aikaisempaa olivat ”Sapiens: ihmisen lyhyt historia” ja ”Homo Deus”.

Myyntimenestys oli erittäin suuri ja erittäin ansaittu. Kritiikki oli hyvä. Kirjat ovat kaikki kolme saatavilla myös suomeksi. 

En ole tässä blogissa yllyttänyt lukemaan Hararia, yhtä vähän kuin Stephen Hawkingia, koska he ovat ykkösnimiä itsestään selvästi. Harari on ”vain” historian professori (Jerusalemin yliopisto). Akateeminen perinne takaa (toistaiseksi) että asiat ovat jokseenkin oikein ja mielipiteet ja faktat pidetty erillään.

Toistan nyt kuitenkin saman kuin moni muu: molemmilla on taivaan lahja kirjoittaa ”kiinnostuneelle yleisölle”, joka on vailla aiheen erikoistietoja. He ovat siis kansainvälisesti samaa erittäin kunnioitettavaa joukkoa kuin meillä etenkin tähtitieteen alueelta kirjoittaneet Enkvist ja Valtaoja.

Pyydän anteeksi sananvalintaani, mutta väittäisin muun muassa nyt mainittujen kirjoittavan ”keskikoulutasolle”. Pirteä lukiolainen tai muu toisen asteen oppilaitoksen kävijä ei joudu vaikeuksiin. Tietysti kansakoulupohja riittää – tunnen ilokseni paljon kunnioitettavia ihmisiä, jotka ovat hankkineet mainion yleissivistyksen kokonaan vailla muodollista koulutusta.

Korostan tätä, jotta lukija huomaisi tehdä eron. Itse kirjoitan usein vaikeita, ja se on oma, tietoinen valintani.

Hararin kolmas kirja keskittyy kätketysti länsimaisen liberalismin eli humanismin nyt tapahtumassa olevaan romahdukseen. Hän näyttää kirjoittavan tekoälystä (AI) ja biotekniikasta, mutta toteaa nimeltä mainiten, että sellaiset henkilöt kuin Trump, Putin ja esimerkiksi Boris Johnson pelaavat uutta manipuloitujen tunteiden politiikkaa. Olemme siirtyneet mm. Googlen ja Facebookin turvin täsmäpopulismiin.

Liberalismi eli ”länsimainen sivistys” perustui valheeseen, että äänestäjät osaavat ja kyllä kansa tietää. Näin ei ole tietenkään koskaan ollut. Esimerkiksi minusta kysymyksessä on viaton valhe, samanlainen kuin ”yhteiskuntasopimus” tai ”työn arvokkuus”. Mielestäni esimerkiksi lastenhoitoa, kotona ja tarhoissa, on töistä arvokkaimpia. Esimerkkejä turhasta ja turhauttavasta työstä tietää jokainen.

Jokainen on kokenut esimerkin algoritmien vallasta. Pankit ja laskujen maksaminen. Konttoreita ja laskujaan maksavien tavoitettavissa olevia virkailijoita ei enää käytännössä ole.

Harari ei usko, että uudet keinot tulisivat suuren joukon käyttöön. Hän uskoo, että kansa eli äänestäjät voidaan houkutella ja panna tahtomaan mitä milloinkin.

Kriittinen on bio-puoli. Esimerkiksi parantava lääke diabetekseen on jo olemassa. Kun se tulee markkinoille kohta, arvatkaa huviksenne, onko se halpaa tai tehdäänkö sitä tarpeeksi.

Ja manipulaation maailmassa Boris Johnson karauttelee jo kurkkuaan väittääkseen, että Brexitin tuomat onnettomuudet oat itse asiassa EU:n syytä.

Ja miksi Ranskassa rettelöidään? Olisiko yksi selitys kulkutautina leviävä turhuuden tunto?