Sivun näyttöjä yhteensä

25. elokuuta 2019

Jokaista lajiinsa



Hulluudesta eli siis mielen ongelmista kotikunnassani aprikoitiin, että jokaista fiiraa lajiinsa. Murresana tarkoittaa samaa kuin kuivakiskoisen lääketieteen ”huippaa”. Hilja-mummo valitti joskus, että ”minnuu niin päästä huippajaa”. Ja suuta kuivajaa.

Kuulemani kansanviisaus vihjaisi, että ivan täysijärkinen ei ole edes Lapuan kirkkoherra. Eikä varsinkaan hän…

Kun kurkistin aamulla kuistille, kaiteella istui gorilla. Se nyökkäsi, rapsutti rintaansa ja katsoi, oliko sormen kynsi kunnossa. 

Hallusinaatioissa eli siis mahdollisesti psykoottisissa harhoissa ei ole mitään erikoista. Monet näkevät unia. Minulla sattuu olemaan epäluonnollinen muisti, joten muistan unennäköjäni nyt yli 60 vuoden takaa. Osaan toistaa unen repliikkejä ja jos harjoittelisin piirtämistä, voisin tehdä aivan uskottavan kuvan lyijykynällä ja väriliiduilla. Eräässä unessa enoni Akun (oikeastaan Eino, mutta ei sitä nimeä käytetty kuin ajokortissa) polvi muuttui vihreäksi ja paisui. Juna oli tulossa ja puomien kello kalkatti. Takamaan Ville meni vaihdekoppiin.

Usein näin unta Aku Ankan veljenpojista. Vuosi 1952 mullisti elämäni, koska tuo lehti tuli oikein meille kotiin ja takasivulla vihreällä pohjalla oli minun nimeni ja osoite, Kauhava Kp 2. Se Kp oli kantopiiri. Ei siellä mitään katuja ollut eikä teillä nimiä. Turha muuten lukijan mainita vanhojen Akujen arvosta antikvariaatissa. Mikko söi ne. Lisäksi ne Barksit, joihin hurmaannuin, ovat käytännössä kaikki myynnissä sidottuina kirjoina, jotka ovat huomattavasti miellyttävämpiä lukea. Minulla on jatkuvasti jokin niistä klassisen kreikan sanakirjan ja loistavan hyvän uusimman Ruotsin historian välissä.

Pystyn aika hyvin valokuvaamaan menneisyyttä, myös ajalta ennen syntymääni ja vanhempieni syntymää. Videointi ei onnistu. Harhakuvat, joita nostelen mieleeni, ovat siis liikkumattomia mutta värillisiä. 

Sellainen mielenvikaisuus, josta olen kärsinyt, on todellisuuden ja luulotellun lomittumista. Tiedän – ja lääkärit tietävät – että ’todellisuus’ ja ’tietoisuus’ eivät ole sanoja, joilla olisi jokin hyödyllinen merkitys kuten vaikkapa sanoilla ’hengittää’ tai ’varvas’.

Edward O. Wilson on suunnilleen sitä mieltä, että myös tietoisuus on kemikaalien lorinaa. Kuolema ei ole lorun loppu, koska kemikaalit ovat luonnon kierrätystä, ja lukija ymmärtää, että kemikaalilla tarkoitan myös ainetta, koska kaikella on atomirakenne ja ne neljä tai ehkä viisi voimaa, joilla homma pyörii. Ja teoreettinen fysiikka osoitti, että aine ja energia ovat sama asia. Paitsi että sitä tiedä ei tiedä, mitä painovoima on.

Hullun ihmisen kannalta aistittu todellisuus on sopimus, joka rakoilee. Naapurin kissan, muurahaisen tai bakteerin mielestä tuo todellisuus, jossa luulen liikkuvani, on aivan toinen. Keskushermoston toimintaa ei oikeastaan tunneta. Selvästi hermosto syöttää esimerkiksi näkyjä olemattomista.

Ja tauti nimeltään ahdistus on pelon pelkoa. Sillä ei ole kohdetta. Se tulee joka suunnasta. Suuren kirjailijan Akutagawan itsemurhakirjeessä luki ”epämääräinen peko”. Ja tuon tilan kuvaili ja nimesi Kierkegaard 200 vuotta sitten ja sanoi sitä myös kuolemansairaudeksi. Se on totta. Siihen voi kuolla.

Sangen kuuluisa kuvaus tuosta kemiallisesta oikosulusta on ”Inho” (La nausée). Kirjoitti Sartre. Quel con, ce mec!

11 kommenttia:

  1. Jos päätä mummolla huippaa, se tarkoittaa huimausta joka johtuu verenpaineen laskusta esim. äkkinäisesti pystyyn noustessa, ei mielenterveyden häiriötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa. Mutta toki professorin ilmauksesta "kuin kuivakiskoisen lääketieteen" voi ymmärtää, että kyseessä on kuivahko huumori. Kunniatohtori Päätalo puolestaan korvasi kuivakiskoisen ilmauksen "päästä viiraa" täsmällisellä ilmauksella "hummeeti sassaroi".

      Poista
  2. Taannoin katsoin televisiota, jossa koehenkilö makasi aivoskannauslaitteessa ja hänen piti painella kahta nappulaa oikeaa tai vasenta. Tutkijat tuijottivat näyttöä, jossa näkyi(vät) koehenkilön aivot ja he väittivät tietävänsä 7 sekunttia ennen napin painamista kumpaa nappia koehenkilö painaa. Menikö tässä vapaa tahto sen silijän tien vai miten? Ma ei tia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaiikka Kiitohallantiekeskiviikkona, 28 elokuuta, 2019

      Just just ja koko ostoskeskuksen lapset taputtivat suuria karvaisia käpäliään.

      Vielä kun keksitään kilpailulaji johon pöllöpäätiede kehitttelee kilpavirkkauskypärän niin Rauman pitsiviikoista päästään vihdoin eroon.

      Autuaat ajat, kyllä kesti mutta onneks otti koville...

      Poista
  3. Tartun todella vähäiseen sivuasiaan. Mikähän se "loistavan hyvän uusimman Ruotsin historian" nimi oikein on? Ei kai vain "moderaatti" Tricky-Dickin (red.) Norstedts 1 -8? Haisee liiaksi Bildtille ja Reinfeldtille. Sitä paitsi 1700-luvun painotukset voittopuolisesti eliittihistoriaan nykyaikana käsittämättömiä.

    VastaaPoista
  4. Jos jotain käsitän, niin väärin ja olen käsittänyt että maailmankaikkeus on syntynyt sattumalta ja itsekseen kehittynyt täksi, mitä se nyt on ja ilman kokoamisohjetta siis.
    No, soraa ja isoja kiviä tyhjiössä, sitähän tämä enimmältään on ...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla, mutta miten siitä tyhjiössä olevasta sorasta ja kivistä on kehkeytynyt mm. itsensä tiedostava Blogivaeltaja? Meillä päin kivet ajattelevat vain, jos ne kirjoitetaan isolla koolla.

      Poista
  5. Viittaakohan arvoisa blogisti "uusimmalla Ruotsin historialla" Peter Olaussonin kirjaan "Sveriges historia" vuodelta 2018? En ole tätä ennen kuullut siitä, mutta tuollainen kirja löytyi googlaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksesta tiedän, että tuolta kaiffarilta on turha odottaa vastausta. On sen verran ylpiää sorttia, nääs. Ylivertaisesti parempi kuin meitit tämmöset miehet.

      Poista
  6. "Ja nousee vanhat muistot valvomaan,
    ei himmentänyt niitä aikakaan."

    Norjasti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Todellisuuden ja luulotellun ero onkin mielenkiintoinen seikka kuten herra blogisti toi esille. Eläimet elävät hetkessä ja todellisuudessa ja luultavasti eivät (apinoita lukuunottamatta) kykene luulottelemaan mutta kenties tuntemaan hetkellisiä erehdyksiä tai harhoja eri syistä. Ihminen taas saattaa vajota totaaliseen luulotteluun ilman mitään tajua todellisuudesta. Tämä siitä huolimatta että juuri ihminen nämä asiat kykenee erittelemään ja "tuntemaan" ikä on todellisa ja mikä ei. Lisätty todellisuus ja voimakas viihdeaineisto voi myös toimia eräänlaisena luulotteluna jonka ihminen vielä rajallisesti hallitsee. Entä jos niissä mennään liian pitkälle? Asiaan tämän enempää perehtymättä arvelen että aivoissa täytyy olla jokin lohko arovttamaan todellisuuden ja luulotellun tai unien eroa toisistaan.

    VastaaPoista