Luulin rahojani puhtaiksi

Haluaisin tietää, miten tuottava liiketoiminnan osa rahapesu on Nordealle ja muille pankeille. En tiedä. En edes vihjaa että ne olisivat oikeudellisesti mukana tuossa toiminnassa.

Yleensä maksujen välittäminen ja vastaanottaminen on pankeille hyvää liiketoimintaa. Palveluhinnastoja oli vaikea löytää verkoista, ja moni kohta oli varustettu sanalla ”vähintään”. Tiedustelun tekeminen vähintään 200 euroa. ”Mikäli tiedustelu tapahtuu Nordea, Suomen toimesta, palkkiota ei peritä.”

En ole kuullut, että pankki tekisi paljonkaan omalla kustannuksellaan. Rahan tallettaminen, maksun väittäminen ja lainan nostaminen maksaa.

Eikö näin pidä ollakin? Se on tärkeää, osaamista vaativaa toimintaa. Mutta eilen johtaja von Koskull toisti seitsemän kertaa, että Nordea on investoinut 0,7 miljardia rahanpesun selvittelyyn ja työvoimaa on toista tuhatta. Ja hymyili päälle isänmaallisesti.

Onko nyt niin, että lainsäätäjän pakottama pankki joutuu maksamaan omistaan ylimääräistä melkein miljardin?

Mitä tästä sanovat osakkeenomistajat, siis se osa, jonka mielestä omistuksen tuotto on ainoa tärkeä asia. ”Sustainability” eli ”stakeholder-näkokulma” ei ole ainakaan Nordeassa erityisemmin esillä.

Tuo jälkimmäinen näkökulma sisältää esimerkiksi sen, että jos ympäristön pilaamisesta saa enemmän rahaa, sitä rahoittaan, ja ei pilaamisen jarruttamista. Jos kundi haluaa viimeistellä innovaation, jota käyttäen mereen voi tiputella entistä enemmän muovipulloja, häntä rahoitetaan, eikä toista, joka kehittelee roskien keräämistä ja kierrätystä. Ehkä olen erehtynyt, mutta pankinjohtaja Wahlroos kumminkin tuntuu edustavan ensin mainittua kantaa.

Logiikkani mukaan mitä enemmän pankki välittää maksuja, sitä vahvemmin se näkyy sen omassa ansainnassa. Mitä enemmän selvityksiä, sitä parempi pankille, edellyttäen siis että maksaja on asiakas eli viime kädessä tavallinen kansalainen. 

Ja sitä parempi, että raha kiertää maailmalla kuin orpo piru Kalajoen markkinoilla.

Kysymykseni tausta on se, että tunnen talousrikollisuutta. Olen tuomarina tuominnut rangaistuksia siitä ja tiedän, että moneen veropetosrikokseen liittyy rahasumman kierrättäminen saajalta toiselle ja usein lopulta takaisin. Ei ole tavattoman vaikea peittää mistä raha on alkujaan peräisin ja mihin menossa. 

Ja jos joku haluaisi luoda esimerkiksi vieraasta maasta käsin epävakautta, tämäkin olisi hyvä keino.

Ja että tietosuojaa koskeva GDPR, josta olen kirjoittanut tässä monta kertaa, näyttää jarruttavan tehokkaasti taloudellisten (rahanpesu) ja terveyttä koskevien (sote) toimien valvontaa. 

Ehkä se ei ollut tarkoitus?

Otsikko on muunnelma vanhasta pyykkipulverin mainoksesta. Taisi olla Valo, ellei sitten Tend tai Surf.