Eilen jäi sanomatta, että Elisa-kirjoilla on perusklassikot e-kirjoina. Tiedetään tai ainakin väitetään, että e-kirjat ja ä-kirjat tulevat nyt vauhdilla. Voivat tullakin.
Niinpä Topeliuksen Välskärit ja Talvi-iltain tarinat sekä Lukemisia lapsille ovat hankittavissa hintaan 0 euroa, yhteensä 0 euroa. Suomennokset ovat hyviä, Ilmari Jäämaa samaa luokkaa kuin Juhani Aho.
Tiedostomuoto on *.epub. Suosittelen.
Minulla on itseäni varten yli tuhat kirjaa, jotka olen poiminut ja muokannut käsin mm. Gutenbergistä (www.gutenberg.org) jonka rinnalla on jo moniakin ilmaisia paikkoja. Onhan minulla myös Bachin koko tuotanto nuotteinakin.
Elisa muodostaa ladatuista teksteistä ”kirjahyllyn”. Kun lasten pelätään näpräävän liikaa kannettavien laitteiden kanssa, eikö yksi hyvä vastaveto olisi näprätä yhdessä? Juuri Topeliukselta löytyy runsaasti iltasatuaineistoa ja loisteliasta kuvitusta (Carl Larsson, Albert Edelfelt).
Niteissä ”Talvi-iltain tarinoita” (Vinterkvällar) on Suomen kirjallisuuden parhaita pienoisormaaneja. Waltari jää toiseksi. Ehdotan koelukemiseksi esimerkiksi tarinaa ”Mirabeau täti). Kirjailija osoittaa hallitsevansa kaikki seitsemän erilaista genreä ja liikkuu kuin luistimilla romanssista farssiin, dokumemtista satiiriin ja petkuttaa välillä sensuuria, joka oli hänen aikanaan tiukka.
Syntyperältään asiaankuuluvasti salaperänen ”seppä” ja kirjaromaanin kertoja äiti, ennakkoluuloinen typerys, keskustelevat yli sata vuotta sitten naisen asemasta. Seppä sanoo: sadan vuoden kuluttua naiset toimivat lääkäreinä muissakin kuin lasten- ja naistentaudeissa. Ja toinen moitittiin, että onko mokomaa kuultu. Naisen paikka on kotona!
Pelkään ett Topeliusta pidettiin eläessään liian vapaamielisenä ja kansainvälisenä, ja sitten hänet prässättiin suomalaiskansallisuuden puristimeen kuin mikäkin voikukka tai Vernan ruusu.
Siinä olisi saattanut unohtua, että hän oli ensimmäinen romaanikirjailijamme – ennen Kiveä. Suoraan Sir Walter Scottin imussa
Eki unohtunut. Menestys oli tavaton ja myynti mitä mainioin, eikä se ole lakannut koskaan.
Molemmat kirjallisuuden kansainälisen luokan neromme, Z. Topelius ja Tove Jansson, puhuivat ja kirjoittivat äidinkielenään ruotsia ja tekivät Suomen ja suomalaisuuden hyväksi enemmän kuin ehkä kukaan muu.
Lastenkirjojen leimaaminen viihteen rinnalle oli menneisyydessä tapana. Se joka nyt sanoo Topeliusta lapselliseksi, osoittaa lähinnä, ettei hän osaa lukea. On hänellä heiveröisiäkin töitä. Kenellä ei olisi?
Kun kuljette Espalla, muistakaa että Maila Talvion johdolla kampanjoitiin Finne Totuuden ja tarun veistosta vastaan. Haluttiin näköispatsas, mutta ilmeisesti haluttiin myös Topelius muottiin leivottuna, vaarattomana satusetänä.
"Patsas on ilmetty Topelius,
VastaaPoistavaikkei sitä tyhmempi heti huomaa"
Tällä kertaa porukka sai aikaan oikein vastapatsaan, Vanhan Kirkon tienoille.
Topeliuksen muistovuonna 1998 yritin koulussa pientä Topelius-tilaisuutta ja teosnäyttelyä. Ketään ei kiinnostanut - kaikken vähiten opettajia. - Herää nykyaikaan, sanottiin.
VastaaPoistaOmat suosikkini Topelius-aiheisessa kirjallisuudessa: a) Finland framstäldt i teckningar eri versioina. Visualisoi ensi kerran Suomi-kokonaisuuden. (Tammen kustantaman ja Linnilä toimittaman kolmiosaisen, loistokuntoisen Maakuntien Suomi -sarjan sain pilkkahinnalla antikvariaatin alesta. Olisi kuitenkin toivunut, että nykyajan kuvat olisi otettu samasta kuvakulmasta kuin alkuperäiset litografiat ja ilmakuvia käytetty vain silloin, kun muu ei enää ole mahdollista.) b) Allan Tiitta: Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede. c) Matti Klinge: Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa.
Kuvan arkkityyppitarinalla on keskeisiltä osin todellisuuspohja, Topeliuksen omasta suvusta. Tässä yksi ilmeisen hyvin perusteltu käsitys toden ja mielikuvituksen osuuksista:
VastaaPoistahttp://www.laitasaari.fi/koivu-ja-tahti/
Se Finnen teos on mielestäni aivan huikea. Parhaita julkisia muistoveistoksia Suomessa.Jussi H.
VastaaPoistaHuikeudesta en tiedä, mutta kaunis ja herkkä se on. Muuten Jussi H:n kanssa samaa mieltä. Saa se Vallgreninkin tekemä olla olemassa. Mikä kumma siinä on että oikeistoradikaalien ihannetaide ei Suomessa ole koskaan ollut radikaalia, vaan aina äärisovinnaista, kuten tuo Vallgrenin Topelius tai perussuomalaisten taidepoliittinen ohjelma.
PoistaSamaa mieltä olen finnen veistoksesta.
PoistaPidän myös kovasti urho kekkosen muistomerkistä finlandia-talon edessä. Ja Larin Paraskea esittävä siinä vieressä on tunnelmaltaan hieno. Itkua ja naurua.
Topelius on jäänyt hävettävän vähälle lukemiselle, edes Välskärin kertomuksia ei sattunut eteeni siinä iässä, kun se ehkä olisi uponnut. Joskus olen sormeillut anopin vanhoja Topelius-kirjoja, mutta niiden paperi on niin ruskeaa, ettei sellaiseen tahdo jaksaa paneutua. Naturens bok, Luonnon kirja, on ainoa, jonka luin. Lukemisia lapsille kuului tietysti koulun ohjelmaan ja niitä satuja näyteltiinkin. Kaikki tuntevat Topeliuksen monet laulut ja virret, ja Kaarle kuninkaan metsästys (Kung Carls jagt alun perin) on ihan reipas ooppera. Talvi-iltain tarinoita kuulostaa runollisemmalta kuin Vinterqvällar, sähköisenä voisi lukea pätkän silloin tällöin. Välskärin osalta taidan jäädä edelleen sivistymättömäksi, ellen sitten päättäisi kuten Väyrynen, että tämän viikonlopun aikana minä ... Eija G
VastaaPoista