Sivun näyttöjä yhteensä

13. marraskuuta 2017

Ylimielisyyden käsikirja



Gustav Sundbärg oli Ruotsin tilastollisen päätoimistonjohtaja ja julkaisi kuvassa esitetyn, alkujaa maailmannäyttelyyn 1900 ranskaksi julkaistun mietelmäkirjan ruotsalaisesta kansanluonteesta.

Taustalla oli erittäin laaja tutkimus siirtolaisuuden vitsauksesta. Miksi niin suuri osa ruotsalaisista ei kestänyt kotosalla, vaan muutti maasta, etenkin Yhdysvaltoihin?

Keskeinen vastaus on, että ruotsalaiset ovat aivan tavattoman arjalaisia ja lisäksi pitkäkasvuisempia kuin kukaan muu maailmassa, mutta silti heiltä puuttuu syvällinen tunne kansallisesta identiteetiltä.

Jopa paremmat ihmiset, kaksi prosenttia kansalaisista, jotka hallitsevat neljännestä viljelymaasta, suhtautuvat yllättävän huolettomasti merkittäään asemaansa.

Talonpoikaisto, jonka esi-isät muodostivat maailman parhaan sotureiden joukon ja kelpaisivat itsekin esimerkiksi kenelle tahansa sotaisissa taidoissaan, suhtautuu asiaan suorastaan välinpitämättömästi. Vaikka olot olivat merkittävästi kohentuneet 1900-luvun nyt alkaessa, kiitos pontevan raittiustyön, tavattoman korkea sivistystaso ei ollut kuitenkaan tuottanut merkittäviä tiedemiehiä eikä etenkään suurkauppiaita.

Syy saattoi olla Ruotsissaniin syvälle käypä luonnonrakkaus, jota jopa lukemattomat kansanlaulut todistivat. Ja kyllä ihailemiseen oli aihettakin, toisin kuin esimerkiksi Norjalle, jossa vuorten ja vuonojen ylettömyys ahdisti maisemaa ja mieltä.

Ruotsalaiset eivät oikeastaan ole kovin kiinnostuneita toisista ihmisistä, Sundbärg toteaa tosiasiana. Esimerkiksi suomalaisia he sivistivät aivan hyvän hyvyyttään.

Luulen että tämä Ruotsin ensimmäisen maailmansodan kolhiman oikeistonationalismin käsikirja on unohtunut. Siihen on kuitenkin kirjoitettu esimerkiksi paljon tunnetumat eugeniikan (ihmisten rodunjalostuksen) juuret. Lisäksi aikoinaan hyvin suositun teoksen henki on juuri sitä suurruotsalaisuutta, jonka esimerkiksi suomalaiset aistivat herkästi.

Tilastot ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus todistavat, että Ruotsi on useimmissa asioissa todellinen ihme kaikkien kansakuntien joukossa. – Seassa vilahtelee viittauksia kansan rodulliseen sekoittumattomuuteen. Ainakin kaupankäynnistä puhuttaessa nykylukijan mieleen saattavat tulla juutalaiset. Juuri ennen sotaa toisen johtavan ruotsalaisen sanomalehden musiikkiarvostelija pohti perusteellisesti, voiko juutalainen oppia soittamaan viulua,, vai onko kysymyksessä pelkkä apinointi. Vastaus oli kielteinen. Violisti oli Jasha Heifetz.

Mahtava tilastollinen katsaus on muuten verkossa (Projekt Runeberg).


Sain aiheen virkistää muistiani, kun luin Stalinista Kimmo Rentolan ja muiden julkaisemaa uutta ja totesin taas miten etenkin poliitikko ja diplomaatti (ja useat muut) voivotteli ja voihki viime sotien aikana suomalaisten yleisesti tunnettua tyhmyyttä ja poliittista taitamattomuutta. Viestit, usein höystettyinä sotilaallisesti merkittävin tiedoin, päätyivät aina samana päivänä Stalinin pöydälle. Tällä lienee ollut oma käsityksensä ruotsalaisesta kansanluonteesta.

13 kommenttia:

  1. "...voiko juutalainen oppia soittamaan viulua, vai onko kysymyksessä pelkkä apinointi..."
    Mielestäni olen vielä 2000-luvulla lukenut tämän saman argumentin koskien kiinalaisia, ja viime vuosisadan puolella japanilaisia, silloin kun nämä alkoivat voittaa kansainvälisiä musiikkikilpailuja. Lähdehän on Mein Kampf, tosin tuskin Aatukaan tuota oli itse keksinyt.

    AW

    VastaaPoista
  2. Viimeisen kappaleen ajatus jäi vähän epäselväksi. Siinä on suomalaisia, ruotsalaisia ja Stalin, mutta kirjoittaja tarkoittikaan sanoa näiden keskinäisistä suhteista. Ja kuka ne tiedot toimitti Stalinille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. clue on kateissa kauttalinjan muutenkin - jotainhan siinä tosin yritetään sanoa.

      Poista
  3. Kovasti kiitän ruotsalaisia tästä jalomielisestä sivistystyöstä. Olen sittemmin huomannut, että kouluruotsilla pääsee suomalaisugrikin kivasti juttuun sveamamman tyttärien kanssa.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli taas aika taitavaa kaunokirjallista kaunoluistelua hienolla loppuukaarrolla, ilman kaatumista.

    VastaaPoista
  5. Mainio vinkki. Luin sen nopeasti läpi illankuluksi. Ei ollut mikään paavoväyrysmäinen suoritus sentään, #dostojevskin tuotanto läpi muutamassa tunnissa, aika kevyttä tekstiä kun oli.

    Blogistin otsikossa antama luonnehdinta oli aika provosoiva, mutta kyllä senkin sävyn kirjoituksesta voi löytää, jos sitä katsoo perinteisen auomalaisen alemmuudentunnon läpi.

    Todellisuudessa kirjoittajahan ei tarkoita halventaa naapurikansoja. Hän toki kirjoittaa norjalaisista ja tanskalaisista, ja vähän suomalaisistakin, mutta ei mitenkään halveksivaan sävyyn. Hän ilmiselvästi ihan vilpittömästi vain haluaa kuvata ruotsalaisten ominaispiirteitä, ja siinä käyttää vertailukohtina muita kansoja.

    Ehkä se, jota blogisti kuvaa ylimielisyydeksi onkin juuri sitä, että suuremman kansan edustajalle ei tuohon aikaan edes tullut mieleen tarkastella asioita pienempien kansojen näkökulmasta. Ja toisille ruotsalaisillehan hän tuon tekstinsä kirjoitti.

    Suomalaiset ehkä näkevät tuossa tekstissä ylimielisyyttä, jota siihen ei ole tarkoitettu. Kauna on katsojan silmässä?

    VastaaPoista

  6. Roman Schantzin Maamme-kirjasta moni tykkää. Vetovoiman yksi syy on juuttuvan keskustelun vienti uuteen asiaan puheenaiheen liepeiltä. Paitsi äsken kun Areenasta kuuntelin Hanasaaren pomon jankutusta äidinkielestään. Eipä saanut Romankaan johtajatarta irti pakkoruotsittamisestaan. Ei edes jäkyttäviin mittoihin nousut suomenruotsalaisen nuorison muutto Ruotsiin ollut hälyttävää. Se kelpasi vain näiden akateemisten koreasti koulutettujen paremmuuden korostamiseen!

    Vanhastaan olen ymmärtänyt ruotsin tarkoittavan kielellään kailottavan kaikinpuolista kultivoituneisuutta, hyvännäköisyyttä ja parempiosaisuutta -ansiosta ja geeenistä.

    Mitä vahvaa noilla nyt karkaavilla ruotsalaisillamme olisi annettavana viikikinkisotilaallisen rohkeuden ja aloitekykyisyyden pohjalta. No, vanhastaan kaikki kaupunkilaisemme, porvarit kaupunkiasujat olivat ruotsalaisia. Ja juuri kaupunkielämän ammatit ja kujeet ja yhdessäelämiset olisivat sitä urbaania. Mutta mitä on menossa? Teatterit jättävät taiteen, sinfoonikot vinguttavat henkensä hädässä. Kulttuuritalo päätoimiala on budjettien numeroiden valossa talonmies- ja isännöintitoimi tilata remppaa. Sitten lavalla piehtaroi mauttomuuksilla yksi mies stand-uppiian tai tv media tauolla lauleskelee musakkia vaihteeksi Järvempää-talossa vai missä ainola kaukometsässä, kansallisromanttis-valtiollis nimetyssä stoassa.

    Ja kuitenkin rannikkokaupunkien elämästä olisi malliksi meille junantuomille. Viimeksi ihailin kirjan mitan verran Donnereiden ja Malmien ristiinnaimisia takametsien tervamiesten organisoimisessa ja sitten kaupunkituhon (= elinkeinovapaus) jälkeen kultuurimielensä uudelleen syntymistä jos missä ja keillä suvuissa, mutta näkyvimmin professorisukuna, poikkitieteellisenä ja yhä väkevästi laajentuvana. Hieno kronikka osattomankin lukea ja ottaa vaarin. Vähän niin kuin Kemppisten rinnakkaistarinaa.

    Yliopistoihin ja sopimusoikeuteen taas näppini polttaen, kertoisin uutisesta ja sen salaisuudesta. Kun korkekoulujen säätiöistä ei saa myöhästymisen takia
    vuokratuottoja kaavamuutosvoimalla mikä toki säätiöillä olisi, niin pitää innovoida toinen tulopuro jonka varassa maapohjat ja talot nousevat pilvenpiirtäjiksi -taseissa. Ja kun taseessa niin tuloslakelmassakin.

    Kassavirta saadaan myymällä tutkintoja. Valmennuskurssit pois, avoimen yliopistot sisälle varsinaiseen päästäviksi, avoimelle puolelle huoleti kovat maksut, tuloa korkeakoulu-tontti-säätiöhybridille, ja sitten niitä arvonkorotuksia kiinteistöjen tulevia kassarvirtoja vastaan! Avoimet yliopisto-opinnot todella tutkintoaskelmiksi useille aloille digitaidolla myös, ja rahaa tulee kompuksille. Opiskelijoille alkaa lainaraha maistua kun akateemisen ihmisen status pannaan sen avoimessa aloittamisen lupaukseksi ihan aidosti, mitä siis konsistorien ja pankkiirifirmojen ideanikkarit jo puuhaavat uutisten mukaan.

    Tuo opintovelkahalukkuus perustelee opintososiaalisten etujen leikkausta. Ja olihan se valtiontakuineen osa hyvinvointivaltioprojektia ja nyt nousee taas haluttavaksi. Tiedä siten mitä opiskelijoiden sivutyöllistäjät vartiofirmat, kassapalveluala, ja baaripuoli sanovat.

    Tutkinnot rahan taakse on linjassa soten ja liikennekaaren kanssa. Ne kaikki toteutuvat ja raivaavat rahamaata. Elinkeinovapautta toiseen potenssiin -ja äärettömiin kun otetaan luottolaitoksen raiskaus mukaan. Siitä vaan akateemiseksi, kaunistuu ja sopii katsella nenän varttaan - ja pitkin.

    Kuinkahan monta maisterisertifikaattia juttutupalaisistamme esimerkiksi aleksadrialainen tai kirkonummelainen ehtisivät päivässä suorittaa, kiitettävin tiedoin heti avajaispäivänä? Eiköhän kerätä joukkorahoitus tähän Guinessiin!Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä vanhemmastaan kaikki kaupunkien porvarimme olivat saksalaisia, ihan kuin olivat emä-Ruotsissakin. Muuten olen sitä mieltä, että skandinaaviseen kulttuuripiiriin päätymisemme oli meille urfinneille suuri onnenpotku.

      Suomenruotsalaiselle nuorisolle Ruotsiin muutto on vain terveellinen välivaihe elämässä - siellä he toteavat olevansa sittenkin suomalaisia. Tekee hyvää itsetunnolle, kun huomaa oikeiden ruotsalaisten pitävän heitä outoa maalaismurretta vääntävinä juntteina, hieman tyhmänsitkeinä mutta perisuomalaisen rehellisinä.

      Menihän meitä suomenkielisiäkin Ruotsiin sata kertaa enemmän, eikä maa siihen kaatunut. Kansainvälistyminen on tervettä.

      Poista
    2. Jahas, taas joku himopakkoenglannittaja(* sialla...

      (* Kun lukee tarkemmin näiden "suomen kielen" puolustajien juttuja, niin huomaa etteivät he oikeastaan puolusta suomenkieltä, vaan ylistävät pyhää pakkoenglantia ja ajavat suomenn kieltä alas (ja ruotsin kieli on "pahana kantona kaskessa", siitä viha "pakkoruotsia" kohtaan)

      Poista
    3. Joo Kirjuhinilla on ihan oikea huomio, eivät riikinruotsalaiset ole olleet kauppiaita yhtään sen suuremmassa määrin kuin suomalaisetkaan. Kauppiasporvaristo on Euroopan pohjoisilla ja itäisillä reuna-alueilla ollut historiallisesti hyvin vahvasti saksalaista. Joillain alueilla on edelleen nähtävissä ero kaupunkien ja maaseudun asukkaiden kielessä, vaikka varsinkin 1900-lukujen sotiin liittyikin kansanosien murhia, ja jälkiselvittelyissä etnisiä puhdistuksia.

      Sjöstedin spekulointia opintolainoista en kyllä allekirjoita. Tuskin niistä rahoista enää nykykokoisilla sukupolvilla lainanantajille kovin suuria rahasummia kertyy. Normaali ensiasunto pääkaupunkiseudulla kun maksaa viisin- kymmenenkertaisesti normaalin valtiontakaaman opintolainan verran, kyllä ne varsinaiset rahat asuntojen rakentamisesta on kerättävissä.

      Tuntemistani nykypäivän opiskelijoista suhteellisen varmasti työllistäviä ja hyväpalkkaisia aloja opiskelevat tapaavat usein ottaa opintolainaa ja käyttävät sen tavallisesti juuri siihen, mihin se on tarkoitettukin, iloiseen opiskelijaelämään ja japaninmatkoihin. Humanistit ovat varovaisempia lainanotossa, mikä on tulevaisuudenkin työmahdollisuudet huomioiden vain järkevää.

      Poista
  7. Maalaismiehen yksinkertaisella ymmärrykselläni en ymmärrä tällä kertaa Kemppisen tendenssiä tässä asiassa.
    Olen ylpeä ruotsalaisesta menneisyydestämme ja sitä myötä naapurikansamme saavutuksista.
    Rantaruotsalaisista juuristani varmaan johtuu.
    Voi kun saisi joskus vielä uuden Saab-auton!

    VastaaPoista
  8. Savolaisten pornoauto: Suap eestä ja suap takkaa...

    VastaaPoista
  9. Stalinista (viite: Timo Vihavaisen blogin "Sota ja demokratia" kommentit)

    Pelastiko Stalin Euroopan pakkoteollistamalla Neuvostoliiton ajoissa ennen Hitlerin hyökkäystä ja pakottamalla kansan suunnattomiin suorituksiin ja uhrauksiin itse sodassa?

    Vaihtoehtohistoriassa ilman Stalinia Hitler olisi saanut nopean voiton NL:sta ja sen resurssit käyttöönsä. Siinä sitten laulettaisiin Horst Wesseliä Lontoosta Vladivostokiin edelleen?

    VastaaPoista