Sivun näyttöjä yhteensä

15. marraskuuta 2017

Terapeuttinen tirkistely



Historioidaan, että Hymy-lehti nosti häijy julkisen juoruilun ennennäkemättömälle tasolle 70-luvun alussa.

Ei se ole aivan noin. Yksityisyyden suojasta ei tiedetty mitään, ei nimitystäkään. Niinpä esimerkiksi rikosuutiset julkaistiin lehdissä tekijän nimen kanssa ja halventavin isäyksin. ”Pahamaineinen ja pelätty toimeton työmies Antti Aaltonen, tunnettu Malmin torilla ja kotimurjussaan Tapanilassa, sai taas kerran poliisin kintaan kurkkuunsa ja nopean kyydin Sofiankadulle viime torstaina…”

Kunnialliseksi arvellut aikakauslehdet, kuten Seura ja Apu, julkaisivat seikkaperäisiä sensaatiojuttuja. Pienissä oloissa maalla naapurin piian vyötärön mitta ja sen oletettu venyminen oli kirkonkylissä ammattimaisten kielikellojen herpaantumattoman mielenkiinnon kohteena. Eräät uskonnolliset lahkot patistivat etenkin huorintekojen julkiseen tunnustamiseen, joka sitten välitettiin puhelinpylvääseen naulatulla kovaäänisellä, ja kiinnostuneita riitti.

Juoruilu tuntuu olevan perustarve, ja koska siitä syytetään akkoja, on pääteltävä, että kysymyksessä on siis miesten helmasynti.

Vertaisryhmä näyttää olevan erinomainen keksintö. Niihin tulleet tuntuvat useimmiten perustelevan mieltymystään kertomalla, miten helpottavaa on kuulla, että tosilla on aivan samoja ongelmia ja samanlaisia tunteita niiden johdosta. Mieleen on tarttunut hyvinkin vakavia asioita. Esimerkiksi hyvin vakavasti sairaiden tai vammaisten lasten vanhemmat saavat suurta apua istumisesta kohtalotovereiden kanssa. Tietenkään sellainen ei korvaa asiantuntevaa hoitoa, mutta voi auttaa ymmärtämään.

Tässä on juoruilun toinen puoli. Olen nyt lueskelemassa Kalle Päätalon elämäkertaa (kirjoittanut Ritva Ylönen) ja suhtaudun kiitollisesti niihin kirjailijaa itseään koskeviin tietoihin, joita aikaisemmissa kuvauksissa ja tutkimuksissa ei ole näkynyt.

Tuo paksu kirja ei ole juoruilua, vaan huolellisesti dokumentoitua tietoa. Melkein tekisi mieli moittia, että hienotunteisuus tutkimuksen kohdetta ja hänen sukulaisiaan ja tuttaviaan kohtaan on viety monin kohdin turhankin pitkälle.

Yksi syy Päätalon valtavaan menestykseen kirjailijana on terapeuttisuus. Kirjoittaja – Päätalosta tohtoriksi väitellyt Ylönen – on kaivanut esiin menneet tapahtumat, haastatellut ihmisiä ja selvittänyt Päätalon kertoman ja todellisuuden erotkin.

Päähenkilö ”Kalle” ei siis ollut sama henkilö kuin Kalle Päätalo. Asioita puuttui, asioita on lisätty, väritystä on muutettu. Joskus kirjojen kertoma korostaa Kallen omaa harhailua ja harhaisuutta. Joskus seikkailuja on siirretty omiin tai pantu toisen nimiin.


Kirjallista nerokkuutta osoittaa yksityiskohta. Kalle on tulla hulluksi mielessään jauhavan iskelmän takia. Se toistuu kuin päässä olisi levysoitin. Tämä pakkomielteisyys on siirretty romaaniin, jossa asiat välillä toistuvat toistumistaan, kuten jatkuvat esimerkit sairauden puolelle menevästä luulevaisuudesta eli mustasukkaisuudesta, ja samoin liian kovan lapsuuden koettelemuksista. Valtavan romaaninsarjanterapeuttinen viesti on: kaikella on syynsä. Miehet reagoivat lukemalla, kuten toisen Tampereella asuneen aliupseerin, Väinö Linnan teoksia: näin se meni, ja tuossa ovat syyt.

10 kommenttia:

  1. Matti Kurjensaaren aforismi 1970-luvulta: "Hymy on koulutusyhteiskunnan hymytön peräreikä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Globaalissa ajassa sen sijaan Goatse.

      Poista
  2. Minullakin Ylösen opus odottaa yöpöydällä lukemista, kunhan muilta lukemisiltani ehdin.

    Selvähän se on, ettei kirjojen "Kalle" voi olla täysin sama Kaarlo Alvari, joka kirjat kirjoitti. Mutta ei se ole ihan hurrauspuseron hihastakan vedetty, vaan perustuu aika tasan tarkkaan kirjoittajan omaan elämään ja omiin kokemuksiin - tietyin kirjallistaiteellisin vapauksin toki.

    Tuntemattomassa Linna hyödyntää omia ja joukko-osastonsa kokemuksia romaania rakentaessaan, mutta Iijoki-sarjassa Päätalo hyödyntää yleisiä kirjoitusoppeja tehdessään kertomusta omasta elämästään.

    Linna antaa haluamansa kuvan sodasta, Päätalo itsestään. Molemmat ovat aika näköisiä.



    VastaaPoista

  3. Näin eilen Paavo Ruotsalaisen. Ulkonäöstä päättelin. Hän se oli teatterin lavalla ensi-illan kiitoksissa, livahti äkkiä pois. Pitkä, hiukset myös ja vähän vyyhdissä laskeutuvat. Ilmeikäs viimeisen päälle uurteineen 1950 syntynyt. Hänen isoisänsä isoisä, 1858 kuollut herännäisjohtaja oli näitä Paavo Ruotsalaisen koskettamia. Panivat tälle suomalaisuudelle potkua, vaikka nyreksivätkin Snellmanin ja muiden maailmallista saarnaa ja itsepelastusta. Snellman veti pidemmän korren paitsi että eilen Lahdessa Malmberg palautti jumalaisen tragikomedian paikoilleen.

    Se oli siellä nahkakansissa Kaupunginteatterin seinätellingillä, noin kymmenen osaa Renqvistin jälkeläisten julkaisemaa omaamaata/suomenmaata/kansanheimojen vaiheita. Siitä kansakoulussa Pentinkulmallakin Vapaussodasta luettiin kaunokertomusta, ei kaunan. Ja lukipa Akselikin. Langon poika Jouko ei sitten lukenut suomea lainkaan. Janne kierteli voittomaalla Hyvinvointivaltiossa, mutta hautausmaalla ja raukeana.

    Scientific management, liukuhihnan työote toistokoregrafia tätä 2.osaa vallitsikin, ykkösessä marssilaulettiin Tampereen suuntaan. Kotona vietiin montunreunalle. Ampujien Lapua ei elänyt kuin kuukausia Wilhelm Malmbergin vuosikymmeniin verraten aika surkea hanke. Uskonsa menetti Ilmarikin everstinä. Saapaspalvelija Rautala oli häntäkin elukkaisempi ja siksi elää.

    Ensimmäisessä osassa Jussi loi isänmaata lapio kädessä syntyneenä. Akseli sen peri. Hän kuoli 1947. Sitten vasta Suomi, olisiko 1997? Puoli vuosisataa Koskelat pitivät pintansa kunnes hyvinvoitihoitoa valinnanvapauksineen huudettiin perustuslaiksi. Ne kirjat -vaikka väärätkin- jäivät lukematta ja korjaamatta. Onneksi Linna toimitti ne uusiksi. Ykkösosassa riviin aseteltiin lavastetaloja toinen toisessaan kiinni kuten pentinkulmalaiset itsekin. Tuomarien -18 jäljiltä asetema potkiutui nurin. Kirjat nousivat seinäksi. Opettaja teki sinun kaupat "Pentti". Hyvä sentään ettei halannut.

    On uskomattoman lujaa taidetta tämä syvien juurakkonäkyjen näyttelijöiden 5 tunnin ponnistus. Ari-Pekka Lahti nostetaan dramaturgiksi Malmivaaran, ohjaaja rinnalle. Kai hänetkin eilen näin, mutta malmivaara-Paavo Ruotsalainen oli liian shokeeraava. Ei kai se ulkoisesta johtunut, vaan kun teos oli niin ankara ja traditiokin minulla pinnassa kun tänä syksynä luin Kevään ja takatalven.

    Siinähän Juhani Aho raportoi nousuaskelmia. Kuka ne kiepautti nurinpäin? Janne jo ehkä aavisteli maisterisosialistien toisen aallon tyypeissä julkeata, rationaalisten odotusten aikaamme. Tiede korjasi, ei satoa mutta rahapussin. Taide näkee todemmin, "Päätalo" -instrumentti, mikroskooppi ja koeputken ainesosat valitseva -ja reaktiot julkaiseva persoona. Menkää taideteatteriin. Ei näitä enää kauaa tehdä. Kunnalliskoti Oy tulee sijalle.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Terapeuttinen on kuvakin, nàin virtavesiànsà tuhoavassa Suomessa.

    VastaaPoista
  5. Kenties keskeinen Päätalon opetus on se, ettei mikään nöyryytys tai häpeän kokemus ole niin vähäarvoinen, etteikö se ole syytä kertoa. Hiljan näin MTV:n jouluohjelman 80-luvulta, kiitos Kavi. Tässä Kalle kertoi, miten häntä kohdeltiin kaltoin joululahjojen jaossa lapsena. Olen nähnyt vain harvoin (siis koskaan) yhtä aitoa ja vilpitöntä eläytymistä tilanteeseen - ja tapahtumista oli kuitenkin n. 60 vuotta aikaa. - Ihmettelen ja ihailen Päätalon toimintakykyä, vaikka mieltä painavia kokemuksia oli vähintäänkin tulvivan Iijoen verran.

    VastaaPoista
  6. Pöydälläpä pöydällä oottaa Ylösen Kalle; kahteen kertaan sarjan lukeneena huvittaa: kaikesta huolimatta tarpeeseen tulee Ylösen Kirjailijan elämä typistämään 17 000 sivua puoleentuhanteen sivuun.
    En malta, vaikka kaino olenkin, olla usuttamatta Iijoki-sarjan kimppuun kaikkia kynnelle kykeneviä. Pohjustuksen voi käydä noutamassa Kirjavinkeistä, missä jokainen osa on käsitelty lyhyesti ja - tunteella: https://www.kirjavinkit.fi/sarjat/iijoki-sarja/

    VastaaPoista
  7. Suurin osa poliittisesta toiminnasta on juoruilua tyyliin "se oli siellä sanonut että...".

    Jo runsaan 40 vuoden takaisissa asioissa voi muisti tehdä tepposen kuten minulla erään lyhyen uittokanavan sijainnin suhteen.

    VastaaPoista
  8. Mikäs koski on kuvassa?

    VastaaPoista