Sivun näyttöjä yhteensä

17. marraskuuta 2017

Kirjailijan sekalaiset



Nyt osaan sanoa käsitykseni Dan Brownista. Eilinen uutinen Leonardon maalauksesta Salvator Mundi (maailman vapahtaja) oli myyty taidehuutokaupassa kaikkien aikojen korkeimpaan hintaan.

Don Brownin ansiosta miljoonat ihmiset katsovat uutiskuvaa uusin silmin. Kuvassa on niin paljon outoja piirteitä ja sen näkee oudoksi Mona Lisan versioksi yli sukupuolirajan.

”Viimeisen ehtoollisen” apostoli Johannes osoitetaan naiseksi. Hän on Jeesuksen aviovaimo. Hänen myöhemmät seikkailunsa ja Jeesuksen sukulaiset suoraan alenevassa polvessa liittyvät hyvin keskeisesti kirjan juoneen.

Brownin romaanin mukaan Leonardo itsekin jatkoi Temppeliherrojen perinnettä ja Graalin maljan vartioimista.

Ette muuten varmaan muista, että Leonardo vilahtaa myös Waltarin Mikael Karvajalassa, jossa vihjataan häneen salaoppien kannattajana ja arvioidaan päähenkilön suulla, että kyllä Dürer oli kuitenkin omaa luokkaansa.

Muitakin kuin ammattilaisia kiinnostaa, miten rakennetaan kymmeniä miljoonia kappaleita myyvä kirja. Sivukysymys saattaa olla, miten selvästi elokuvaa ajatellen kirjoitetusta romaanista saadaan rahaa säästämättä ja parhaita voimia käyttäen syntymään vuosikymmenen floppi.

Verkon tietojen mukaan yleisö ja arvostelijat olivat aivan samaa mieltä. Elokuva oli kerrassaan huono.
 Ja tähän ehdotan vastausta.

Tämä tarina on liian täynnä erilaisia makeisia, ja ne on ahdettu liian pieneen pussiin, joka on lisäksi rikki. Fazerin sekalaisia.

Loistava oivallus sekoittaa uskonto ja kirkko perinteineen murhamysteeriin rakoilee ja loppua kohti hajoaa, koska annostelu ei onnistu. Ennen pitkää lukijalla on tunne kuin olisi ahminut karusellissa suklaata, jäätelöä ja kovia karkkeja ja ryypännyt kokista päälle. ”Pysäyttäkää karuselli.” Sekä pää että vatsa menevät sekaisin.

Juuri tässä mielessä Brownin ”Alku” oli paljon parempi. Da Vinci-koodissa kirjoittajan nimestä ja ympäristön ja aiheiden kirkollisuudesta väkisin mieleen tulevat Chestertonin ”Isä Brown” –tarinat (alkuperäiset, kirjoitetut) ovat verrattoman paljon parempia. Yksi syy on tunteellisuus, siis tunteisiin vetoaminen eli emotionaalisuus, joka ei ole Dan Brownin vahvoja alueita.

Sekä kognitiivinen psykologia että kognitiotiede ovat selvittäneet hyvin ihmisen kykyjä muokata informaatiota (henkilöitä, juonen käänteitä) vastaanotettavaan muotoon.

Johtotähti on yleisön tunne-elämä ja siihen liittyen tarkkaavaisuuden seuraaminen. Yleisö ei perusta pahemmin loogisista tempuista eli ei siitäkään, rikotaanko todennäköisyyden ja uskottavuuden rajat. Lisäksi yleisö rakastaa toistoisuutta.


Erikoista. Monet James Bondit olivat hyviä ja sankari mainio kaavamaisuudesta huolimatta. Vai olivatko ne niin hyviä kaavamaisuuden takia. Vielä parempi esimerkki (suomalaisen) yleisön sydämen saavuttamisesta on Aku Ankka.

25 kommenttia:

  1. Nämä DanBrownit ja muut osoittavat todeksi vanhan viidakon sanonnan:
    "Jos kirja on amerikkalaisen kirjoittama ja paksu, on se huono."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viidakossa ei taideta osata lukea, jos tuollaista siellä sanotaan. Vanha viidakon sanontasi on typerä.

      Poista
    2. Typeräpä tosiaan. Päivitetäänpä se. Uusi urbaani sanonta: jos huono ja paksu amerikkalaisen kirjoittama kirja on huono se on hyvä siinä.

      Poista
  2. Asia ei liity kirjoitukseenne, mutta kun en löydä yhteystietojanne muualta laitan sen tähän.

    Tajusin noin 10-vuotiaana oman homoseksuaalisuuteni ja valitettavasti menin lukemaan teidän aivottoman homofobisen artikkelinne Otavan suuresta ensyklopediasta.

    Vuonna 1978 kun kirjoitte artikkelin oli olemassa runsaasti oikeaa tieteellistä ymmärrystä homoseksuaalisuudesta mutta te valitsitte homoseksuaalisuuden psykologian ymmärtämiseen tohtori Freudin ympärille muodostuneet pseudotieteellisen kultin aivottoman homofobisen ymmärryksen.

    Teidän artikkelinne tuhosi 10-vuotiaan pojan elämän. Pidin itseäni sairaana pedofiilinä väkivalta rikollisena. Teidän kirjoituksenne takia olen yrittänyt kaksi kertaa tappaa itseni ja teidän kirjoituksenne tuhosi tärkeitä ihmissuhteita ja teki minusta neuroottisen onnettoman ihmissuhteissa epäonnistuvan surkimuksen vuosikymmeniksi, kunnes tajusin ettei vika ollut minussa, vaan teidän epätieteellisessä homovihassanne.

    En tiedä kuinka moni homopoika on tappanut teidän takianne itsensä, minä en siinä omaksi onnekseni onnistunut. En ymmärrä miksi te halusitte tuhota ihmiselämiä, mutta olette näköjään nauttinut menestyksestä ja maineesta sen jälkeen. Hyvä teille, mutta teillä on lukuisien kirjoituksenne takia tuhoutuneiden elämien ja itsensä tappaneiden homopoikien veri käsissänne.

    Onneksi teidän tapaistenne piittaamattomien hirviöiden aika on ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Kemppinen olekaan homojen poliisilta suojelusenkeli, liberaali, ja vasemmistolainen.

      Poista
    2. En ole kirjoittanut tuollaista kirjoitusta enkä muutenkaan käsitellyt aihetta. Sekä kirjoituksesi että asia tuntuvat oudoilta.

      Poista
    3. Tietämättä mitään tämän asian yksityiskohdista kerron toisen tarinan. Olin tullut opiskelemaan Helsinkiin 70-luvun alussa oman "poikkeavuuteni" ongelmattomana ja täysin hyväksyneenä ja klassisen sekä psyklogisen kirjallisuuden vahvistamana. Päätin kuitenkin mennä ylioppilaiden terveydenhuollon psykologille keskustelemaan siitä, miten asian kanssa menetellään käytännössä näissä uusissa olosuhteissa. Vanhahkon psykologiherran saatua tietää oppiaineeni mahdollistamasta tulevasta varakkuudestani hän ehdotti, että odottaisin valmistumistani, jonka jälkeen minulla olisi varaa hoidattaa itseni "terveeksi" psykiatrilla. Hinnankin muistan hänen maininneen, kerran viikossa / 400 markkaa kerta. Siinä meni usko, tai ainakin heräsi epäily lopuksi elämäksi kaikenmaailman dosentteihin ja kirjaviisaisiin.

      Poista
    4. Otavan suuren ensyklopedian jok'ikisen artikkelin kohdalla mainitaan alkuperäisen eli La Grande Encyclopédia Laroussen kirjoittaja ja suomalaisen laitoksen muokkaaja. Mutta veikkaan että edellinen anonyymi ei sitä ole mitenkään noteerannut vaan on halunnut lähettää samansisältöisen viestinsä koko toimituskunnalle ja ehkä varmuuden vuoksi kaikille jotka olivat ko. aikaan jollain tavalla mahdollisesti kääntämässä tai toimittamassa käsikirjoituksia Otavalle.

      No, nyt lähinnä heräsi halu hakea sarja käsiinsä ja lukea artikkeli homoseksualisuudesta...

      Poista
  3. Dan Brown on kirjailijana keskinkertainen, mutta uskoisin, että hänen aatehistoriallinen merkityksensä tulee osoittautumaan valtavaksi. Brown on nimittäin onnistunut popularisoimaan sjurehkon joukon todella esoteerisiä teologisia teorioita tai harhaoppeja.

    Esimerkiksi käy juuri tämä ajatus Jeesuksen lihallisista jälkeläisistä ja vaimosta. Ajatus on käsittääkseni peräisin joltain ranskalaiselta 1970-luvun esoteeriselta kirjailijalta. Uskoisin, että Brown on onnistunut nyt sementoimaan idean osaksi länsimaista uskonnollisen esoterian kenttää vähintään samalle tasolle kuin vaikkapa syntymättömät sielut taivaassa, paholaisruhtinaitten ja henkivaltojen nimet ja muut vastaavat kabbalistiset harhat. Ei ihan vähäinen saavutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen asian toisin. Mielestäni Brown kyseenalaistaa kristinuskon kokonaisuudessaan, siis valtalinjan, mutta siltä osin hänellä ei ole uutta esitettävää. Maria Magdaleena -teemaa ovat käsitelleet D.H. Lawrence ja Suomessa Anja Vammelvuo.

      Poista
    2. Dan Brownin Da Vinci -koodin taustalla on Baigentin, Leigh’n ja Lincolnin Holy Blood, Holy Grail (1983), eikä Brown tätä velkaa ole kauheasti peitellytkään — sisällyttihän hän kirjansa yhden hahmon, Sir Leigh Teabingin, nimeen sisältää kahden Holy Blood -kirjan tekijän sukunimen.

      Holy Blood, Holy Grail -kirjan keskeistä lähdeaineistoa on Pierre Plantardin ”löytämät” Sionin luostarin salaiset kansiot (les Dossiers secrets). Plantard on sittemmin oikeuden edessä myöntänyt, että kansiot ovat väärennöksiä, mutta se ei luonnollisestikaan estä käyttämästä niitä lähteinä.

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, mutta ilmaisin itseni epäselvästi. Brown ei ole millään lailla itsenäinen ajattelija. Hänen teemansa ovat muiden keksimiä, mutta Brown on onnistunut tuomaan nämä harhaopit niin näkyvästi esiin, että niistä on muodostunut varsin pysyvä osa länsimaista popkulttuuria. Tämä on Brownin aatehistoriallinen merkitys: aiemmin vähämerkityksisten heresioiden nostaminen lähes valtavirtaisiksi.

      Poista
    4. Timon mainitsema kirja ilmestyi myös suomeksi heti da Vinci -koodin jälkeen nimellä Pyhä veri, pyhä Graal - itse ostin sen kymmenen vuotta sitten.

      Poista
  4. Jos Leonardo kiinnostaa, kannattaisiko ennemmin tarttua Merezkovskin Kristus ja Antikristus -trilogiaan?

    VastaaPoista
  5. Onko blogisti aikaisemmin käsitellyt Mikael Karvajalkaa / Hakimia?

    Suosikkini Waltarin historiallisten romaanien päähenkilöistä: kieli poskessa -versio Sinuhesta tai Turmsista, ulkopuolelta katsottuna jatkuvasti kääntämässä takkiaan silloin kun tulee uusi tilanne eteen, mutta kuitenkin omassa opportunismissaan johdonmukainen hahmo. Sydämellään mukana aina uusissa aatteissa. Ja mukana reaalimaailmassa kiinni oleva kaveri Antti, suhteuttamassa "fiksua" päähenkilöä siihen, mitä todella tapahtuu.

    Waltari oli maailmanluokkaa oleva henkilöhahmojen luoja.

    VastaaPoista
  6. Onko Leonardo itse kaavamainen? Tässä ne ovat kaikki:

    https://www.theguardian.com/artanddesign/2017/nov/16/all-leonardo-da-vinci-painting-rated-salvator-mundi

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä sivu.

      Lehdet haravoi Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Loistava sivu. Jos olisi aikaa seuraisin Guardiania enemmän ja alkaisin maksaa siitä. Siellä on kolumnisteinakin vaikka ketä.
      AW

      Poista

  7. Financial Times tiesi kertoa Da Vincin teoksen hinnaksi 400 milj. euroa ja välityskuluiksi päälle 50. Ostajaa ei tiedetä, myyjä kylläkin. Hän on Dmitri Rybolovlev. Hän valmistui lääkäriksi tohtoriperheestä. Tohtori oli äitikin ja vaimo. Aikuistuminen osui Jeltsinin aikakauden sarastukseen. Lääkäri sai palkkansa kotiseutunsa luonnon- ja muissa tuotteissa. Alue oli Permiä joten poronkäristystä lienee syöty.

    Mies rupesi siis oligarkiksi. Nyrkeillä vaiko suhteilla neo-nomenklatuuriin ja miljardööriksi, noususta en tiedä, mutta aseinhan siellä katujen isojakoa tehtiin. Kohta Rybolovlevkin perusti Pankin, tai siis sai hankituksi pankkiluvan to print money. Hän kerkesi saada niskoilleen soimauksia ja peräti tuomioistuinsyytteen palkkamurhaajan panosta toisen liikemiehen jäljille.

    Siellä Permissä hän hankki uusmielisen esivallan (=politiikka+lailliset pyssyjoukot) komissioita kalikarbonaatti ja muihin mineraaleihin. Joita komissiota vastaan tuotiin ruokaa äänestäjille. Ilkka Kanerva joka eilen löi luun kurkuun Erkki Tuomiojalle Afganistan asioissa(mme?), veti kiireesti Turun satamasta pelastustien Pietariin vai oliko peräti hyökkäysväylä malliin palokunnan kilvet Helsingissä ?

    Pankkilisenssi oli neoliberaalia mallia. Itsetehtyjä ruplia vastaan sai ostaa omaisuuksia kuten tota potaskaa joka lannoittaa sähköjohtoon yhdistettynä. Koivutuhkaa oltiin Suomessa pantu sellaisenaan peltoon. Ja tervatynnörien oheen laivalasteihin.

    Ennen kristillis-sorto-tyrannia aikaa eli ennen Putinia, Rybolovlev kerkesi kaupitsemaan kombinaattinsa konsulteilleen Lontoon Pörssissä. IPO tarkoitti sitä että länsipiirit tulivat isoimmiksi omistajiksi, tohtorimme asettui Sveitsiin ja E 18 tukkeutui.

    Läntiset omistajapiirit Permin mineraalivarannoista pitävät Putinin loitolla. Ajankuluksi Rybolovlev hankki jalkapalloseuran, Monakon mistä omistaa 2/3 osaa. Kolmas kolmannes onkin itsellään Albertin ruhtinasperheellä.

    Kulttuurista sulkaa oli tämän Da Vincin ostaminen. Sulka maksoi 127,5 miljoonaa. Kuka nyt osti häneltä ja millä maksoi ? Ei tietoa. Keskuspankit ovat luoneet biljoonia pankeille vaihdoissa valtioiden ja muihin obligaatioihin, jotka olivat pankkeihin tulleet vaihdossa valtiositoumukset / uutta pankkirahaa vastaan. Ainakin tässä kohdin sotarahoitus/nationalismi löytää uusliberaalin kauppa-ajan ja globaalin kosmopoliittisuuden -siis meikän väärinkäsitystajunnassa.

    Ostaja saattoi hyvinkin latoa selvää rahaa tuon 400 milliä. Mutta kävisi se ilmankin. Ostaja voisi tehdä rahat, ei euroja meikälle tutuissa muodoissaan, mutta sellaisina vekselien perillisinä ja paranteina. Ostaja saattoi latoa Rybolovlevin käteen yritystodistuksia, itse allekirjoittamiaan commercial papereitä 400 milj. pikkuobligaatioina, bondeina. Ne eivät kelpaisi K Marketissa. Mutta Nordeassa kyllä ja Varmassa. Cp:eitten vakuutena on kaupassa saatava Taulu (ja aikavälistä on takuu Morganilta vaikka, sisältyy tuohon 50 miljoonaan yllä).

    Voisi runollisesti sanoa että tuollainen pikkuobligaatio on johdannainen Da Vincistä. Runoksi tokaisu jalostuu jos armoittuu näkemään sen osana biljoonaista derivaattojen laki+computer+netti teknoeliittistä mailmanhallintaa. Reaganin lupalippu heilahduksesta "että valideja" se lähti.

    Noita omatekoisia rahoja käytetään maksuissa finanssilaitosten kesken ja ne ovat vanhaa credit eli luottamuslajia. Pääsyvaatimukset ovat hämärät, mutta perinnölliset sekä geenien että ideologian osalta.

    Sitten kun tämä Rybolovlevin -kalisuolan- ja länsiomistuksen varmentama obligaatio on vaikka Varmassa, se on siellä ostovoimaa. Sillä voi maksaa vaikka Terveystalon lisäostamista alkavassa pörssilanseerauksessa, toinen kerta muuten. Junttieurot säästyy privaattiin, puutarhuri, koulu. Terveystalo voisi emittoida omia Terveystalo trade mark velkakirjoja. Vakuutena iloinen veronmaksaja Meri-Lapista. Oikea raha säästyy pikkuostoksiin kun isoihin auktorisoitu käsi kirjoittelee väärää mielin määrin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta maailman hölynpölystä tämä S on omassa luokassaan.

      Poista
    2. Herrashölynpölyähän se.

      Poista
  8. The New York Times Weekendissä Salvator mundi -tapausta pohditaan pääkirjoitusta myöten ajallemme oireellisena kuplana, mahdollisesti epäperäisenä. Itse vaistoan, että teos on aito Leonardo sen arvoituksellisuuden ja monimielisyyden vuoksi.

    Sigmund Freudin Leonardo-esseessä faktat eivät ole kohdallaan, mutta on vaikea unohtaa hänen tulkintaansa. Ateistin uskonnollisista maalauksista "henkii mystiikka, jonka salaisuuteen emme uskalla kurkottaa". "Hahmot ovat jälleen miesnaisia", "naisellisen herkkiä kauniita nuorukaisia", "he eivät luo katsettaan alas, vaan heidän silmissään on salaisen voitonriemuinen ilme ikään kuin he tuntisivat jonkin suuren onnen täyttymyksen, josta heidän on vaiettava. Tuo tuttu lumoava hymy antaa aavistaa, että kysymyksessä on rakkauden salaisuus. On mahdollista, että Leonardon on näissä kuvissa kieltänyt rakkauselämänsä onnettomuuden ja voittanut sen taiteellaan, kun hän ilmaisee äitiinsä lumoutuneen pojan toiveen täyttymisen miehisen ja naisellisen olemuksen näin autuaallisessa yhtymisessä".

    Kenties Leonardo samastui Jeesukseen tuntemattoman isän poikana, joka oli saanut tuntea ylivertaisen äidinrakkauden.

    VastaaPoista
  9. Raamatua paljon lukeneena voin todeta että arvoisa blogisti ja uskonnon ateistiset kommentoijat on kyllä kerrottu raamatussa. Sieltä löytäisitte itsenne kun vaivautuisitte lukemaan. Eli silloin jo tiedettiin mitä ja miten tulette käyttäytymään. Ja totta näkyy olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raamatustahan löytyy todellakin kaikki mitä sieltä haluaa löytää. Ja eri tavoin asioita painottava löytää samoista asioista myös omille näkökulmilleen tukea. Se, mitä tämä kertoo satojen vuosien aikana valikoiduista teksteistä koostuvan teoksen jumalallisesta alkuperästä on myös ihan lukijan maailmankatsomuksesta kiinni. Joka tapauksessa Raamattu on kymmenien kollegioiden ja erinäisten kirkolliskokousten hyväksymä teos, ja sellaisena vahvasti ihmisyhteisön sosiaalisen yhteistoiminnan tuotos, vaikka siellä erinäisten kirjallisesti lahjakkaiden, tunnettujen ja tuntemattomien, ajattelu näkyykin.

      Poista

  10. Ambrose Evans-Pritchard pani terveisiä. Telegraphin mies tuppaa olemaan alarmistinen hätäkellojen soittaja. Kai hienostopiiriläisen ja viimeisen päälle kielet ja kulttuurit hallitsevan armoitetun syntymäetuoikeutetun vika. Hänen eilinen tekstinsä alkaa tästä Christien viime viikosta.

    Bitcoinin menoa JP Morganin isoin päivätyöläinen eli toimitusjohtaja Dimon vertaa tulppaanikuplaan. Kukkasen värimuunteluista kai kerrotaan Darwinin kirjoissa, samaan tapaan kuin Galileon uteliaisuudesta kalamuijiin, ainakin puntareihinsa joissa puntin painolla kompensoidaan varren lyhyyttä. Siitä alkoi moderni tiede. Jokainen skeittaittari-graffittisutija ja Matti Nykänen, selkäydinnero sen yhä osaa, valtaojasta en tiedä.

    Vertauskuvin upeimmista pubeista ja krikettiklubeista kuultua Ambrose taritsee eteenpäin. Kymmenen vuotta luettuani häntä ja selityskirjoja päälle, kuten se Englannin Pankin vuodesta 1694 historia. Sivua 141 tuhrin juuri. Ensimmäinen Rothschild jo meni, Nathan, siis 1830/40 kulmilla ja alkavat tulla esiin kilpailijatkin monikymmenpäis-omistetut pankkiyhtiöt. Ne tulevat painamaan BoE:in siksi mitä se on, Keskuspankiksi ja tänään siis superrikkaiden turvaverkoksi.

    Nyt Ambrose oli rupatellut UBS:n Mark Haefelen kanssa. United Bank of Switzerlandhan oli mennä nurin US köyhien toimesta silloin 2008. Sieltä julkaistiin laaja selvitys ja pomot vaihtuivat. Luin tuoreltaan netistä enkä tajunnut lausettakaan. Nyt liikennevaloissa seistä toljatessani Pakussa olen jyvällä tai uskaliaammin: Jengin kujeet ovat ristikollani!

    Vielä ei olisi hapen ulospurkautumishetki kuplasta, mutta että Yet the coming inflection point is “something we think about a lot”.

    Huippu vasta häämöttää sijoitusneuvoo toinenkin tiskinaapuri ilmeiseti sikarin polton sallivassa klubissa. Bank of America says the air is getting thinner for risk assets but tells clients to stay with the "Icarus trade" as long as they can still breathe. “The Big Top is still ahead of us,” it said.  Ei siis he/she, vaan ihan julkiseen markkinaraportiinsa viitaten. Kun harhauttamissakoistakin vasta joku vuosi. BoA sai niitä parinkymmenen miljardin pintaan, Merrill Lynchin asiat vastuulleensa otettuaan.

    Edellisiini liittyen kerron Ambrosen selittävän Bank for International Settlementsiin (BIS) viitaten salaan jäävistä derivaatavelkaantumisista joiden volyymi vain odottaa laukaisinta, ja voisi luhistaa vakaitakin instituutionaalisia sijoittajia kuten eläke ja muita vakuutusyhtiöitä.

    Lopuksi tavoistaan poiketen A. sanoo mitä lukijan pitäisi tehdä Kiinaan avulla lännen rojahduksen varalta. Ostaa yuan bondeja off-shore länsisaaristosta. Ne olisi turva bondien markkina-arvon laskiessa. Puolue devalvoisi mikä tarkoittamattomana sivuvaikutuksena nostaisi yuan bondit korkeuksiin länsirahahoissa, Jerseyllä. Sophisticates may wish to short 12-month "forwards" in the offshore Chinese yuan. The rest of us should buy a few safe-haven bonds and pursue a ‘risk parity strategy’, otherwise known as common sense.  Että vanhanaikainen delvalvaatio on. Ja on suomalaisenkin käytössä, ihan siellä ytimissä Luksenburgissa. Junkkerilassa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista