Sivun näyttöjä yhteensä

3. marraskuuta 2017

Läkki



Yllättäen teräs- ja rautapelti tuli tuotteeksi Ruotsissa hiukanennen 1800-luvun puoliväliä. Jostain syystä uuninpelti, joka ei ole peltiä, näyttää olevan virheellinen käännös sanasta ”spjäll”.

Uuniin sopivia laatikkoja, peltimukeja ja muuta valmistivat läkkisepät,  ammattikunta joka on kadonnut. Tai en tiedä, mitä nimitystä katontekijät j rännikauppiaat käyttävät itsestään. Harvemmin kuitenkaan näkee pitkästä pellistä tehtyä saumattua kattoa, joka on klamereilla kiinni ruoteissa.

Muistanko oikein sen, että P. Mustapään kaikkien tunteman läkkiseppä Linbladin lisäksi Pikku Pietarin isä olisi ollut katontekijä? Vai Pietariko se vain jutteli katolla Jumalan kanssa?

”Pikku Pietarin piha” on rakkaassa muistossa sekä kirjana että elokuvana. Mollbergin ”Aika hyvä ihmiseksi” on yhdistelmä Aapelin eli Simo Puupposen tuotannosta.

Simo Puupposella oli mielenkiintoinen savolaismallinen nenä, joka oli täynä reikiä.

Ammattikunnan kuuluisin lienee kuitenkin Kari Suomalaisen ukonköriläs, katontekijä Hiski Kutiainen. Eikä hn ole viimeinen alallaan. Juuri sattui silmään uutinen varastetusta kuparikatosta. Siitä tuli heti mieleen tietämäni mies, joka viinanhimoissaan joi kattonsa, kääri pellit rullalle ja vei romukauppaan, joka olikin sopivasti oikealla suunnalla, reitillä ”pitkäripaiseen”, joka oli Alkon myymälän salanmi.

Luulisin, että kotimainenkin teollisuus hyötyi kieltolaista. Pieni, piilossa kannettava pirtupullo oli ”varpunen”, kun taas iso selässä kannettava säiliö oli ”neekeripoika”. Nimitys viittaa siihen, että astiat tulivat ihan ulkomailta aineen kanssa. Mutta alan teosten mukaan läkkiseppää kuitenkin tarvittiin kotimaan kuljetuksissa. Ihan museoissa on vartalon muotoja myötäileviä peltiastioita, joita käyttäessä arvotavara peitettiin päällystakilla. Lihavia naisia kuulemma näkyi etenkin iltaisin Näkinkujalla. Janohon ja nälkään ei kuolla Näkinkujalla, vaikka muualla oltaisiin kuin lujalla…”

Eilen käsitellyistä laatikoista nousi mielen pohjalta humalaisen herraseuran viehkeä laulelma, jossa oli sellainenkin kohta – säkeistö alkoi että Oli hirveä reikä jätkän perperissä –

Oli jätkä pikkutakkisillaan,
sikaariloorat jaloissa…”

Katukuvan muuttumisen aiheuttavat myös puuttumiset. Ei ole, ei, muotoraudasta ja lasista näperrettyjä puhelinkioskeja surkeasti katkottuine puhelinjohtoineen. Eikä ole herrain pistäytymöitä, jollainen mielestäni oli Erottajan puistossa ennen. Alkon kilpailijoitten iskulause oli ”käy myymälässä – myy käymälässä.


Pariisissa lienee Le Creusot ja muu raskas metalliteollisuus kokenut kovan iskun, kun nämä laitokset vähä vähältä katosivat, ja myös bistrojen eriöissä posliini alkoi kilpailla valurautaisten viritysten kanssa. Neuvostolitonkävijöillä kuuluu olevan alan muistoja, mutta kun en lukeudu heihin, vaikenen.

22 kommenttia:

  1. Muistanko oikein, kun minusta tuntuu että Pikku Pietarin isä oli torikauppias. Saattoi myydä vanhoja vaatteita.

    VastaaPoista
  2. Nyt en kyllä ymmärrä mitä blogisti tarkoittaa saumattujen peltikattojen harvinaisuudella.

    Suurimmassa osassa Helsingin kantakaupungin taloja on saumatut peltikatot, samoin kaikissa vähänkään vanhemmissa kaupungeissa. Yleisimmin sinkittyä ja maalattua peltiä, mutta kuparipeltikattojakin löytyy.

    Ja tehdään niitä paljon uudisrakennuksiinkin. Pikaisesti laskien noin puolet suunnittelemistani taloista on katettu saumapellillä. Loput ovat kermikatteita, ihan poikkeuksina joku tiilikatto ja kuriositeettina pientaloihin kolmiorima-, päre- ja yksi ruokokattokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogisti on erikoistunut valeuutisiin.

      Poista
  3. Eikös ne peltisepät tee peltikattoja? Plåtslagareita täällä päin. EG

    VastaaPoista
  4. Lämpimiin koulumuistoihin kuuluu poikain vessan pitkä pisuaari eli kusiränni: ruostumattomasta teräspellistä valmistettu koko seinän mittainen levy, jossa oli yläreunassa vettä hiljakseen tiputteleva putki ja sopivan alhaalla sitten vedet keräävä kouru. Niitä ei oikein enää näe, mutta keksintöä on hankala voittaa. Siitä ei voi pissata ohi kuin tahallaan. Haittapuolena on sitten se, että vesijohto valui vettä koko ajan, pelti ei pysynyt sittenkään puhtaana ja rännissä oli epämääräisiä purukumipatoja, mikä varmisti sitten muiston toisen osan: pistävän hajun. Tähän kun yhdistää sen, että vessaan pääsi vain ulkokautta, pienet maitolasi-ikkunat katonrajassa varmistivat ikihämärän eivätkä kattolamput koskaan toimineet, saadaan paikka, jossa ei ilokseen käynyt. Mutta kusiränni oli silti nerokas keksintö.

    VastaaPoista
  5. Turun Pläkkikaupungissa on vankkaa asiantuntemusta tästä aiheesta.

    VastaaPoista
  6. Talomme katto on pitkästä pellistä tehty ja kiinni aluslaudoituksessa, joka taas on rakettu vanhan kolmiorima-huopakatteen päälle ilmaraon kanssa. Kyseinen pitkä pelli tuli pihalle valmiiksi väripinnoitettuna rullatavarana, josta se nostettiin katolle sopivina pätkinä ja saumattiin edelliseen kiinni rullatyökalulla, ja kiinnitettiin piilokiinnikkein sekä läpimenevin tiivistetyin kateruuvein.

    Tekniikka on yleinen kun tehdään uutta vanhan päälle. Alueella -- joka on osin vanhaa, osin uudempaa Porvoota -- tehdään myös suorasta pellistä samalla tyylillä ja hymähdellään valmiiksi muovivärjätylle. Mutta kyllä se maksaa jos maistuukin aidolle.

    Oma kokemuksen katonteosta maaseudulla alkoi pärehöylän vierestä, jatkui tuotteen pinoamisella; sitä seurasi vanhan poisto rautalapiolla ja uuden naulaaminen varvi kerrallaan, päreen valumasuunta aina tarkistaen. Se katto kesti kymmenen vuotta ja seuraava vedeltiin sitten jo päälle aaltopellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkitystä tulee tiiviimpi kuin muovipinnoitetusta. Ja muovipinnoitetun huoltomaalaus on epävarmaa puuhaa.

      Pärekatossa taidettiin säästellä tervaa.

      Poista
  7. Neuvostoliitossa ns. kansanpaikoissa oli yl. hurjia vessoja. Mutta antaa olla. Sillä oli siellä hienojakin Toaletteja. Kerrankin yhdenyökerhon pikkulan (= valtavan marmorisen luolan) edessä seisoi isokokoinen ukko, jolla oli Amiraalin puku päällä. Korkeuksistaan se katseli kenet hän päästää sisälle kuselle. Ei siinä pölinät auttanut, ehei, tai sormien napsuttelu. Mulkoili vaan meitä. Mutta minua kohtaan muuttui höveliksi kun annoin sille suomalaisen 5n markan setelin. Sen jossa on havuja. Muille sisälle päästämilleen se oli antanut aina kaksi 20 cm paperinpätkää: minä sain niitä neljä! Voi Jumatsukka! Sen lisäksi pölläytti parfyymipullostaan suihkun päin pläsiäni. Jonka jälkeen tuoksuin pitkän aikaa kummalliselle. En pahalle, en minä sitä tarkoita, mutta kummalliselle.

    VastaaPoista
  8. Helsinki ei enää ole sivistyskaupunki mielestäni. Syynä on julkisten käymälöiden lähes täydellinen puuttuminen sekä puistonpenkkien vähentyminen; kaikki tämä kaupungin virkamiesten suunnittelemana. Ulkopaikkakuntalainen joka saapuu Hesaan hoitelemaan asioitaan tai muuten vain kaupunkia katselemaan, joutuu aika tylyyn tilanteeseen tahtomattaan.

    Ennen nämä asiat ymmärrettiin, jo 1800-luvulla perusasiat olivat kunnossa aikakirjojen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoija Stenlund puhuu nyt omiaan. Kyllä Helsingistä löytyy yleisiä WC:itä, kantakaupungista lähes 40 kpl.

      Ks. oheinen kartta. WCiden sijainnit on minuutissa selaimella löydettävissä verkosta, eikä kävelymatkaa ole missään kantakaupungin alueella kovin montaa korttelia:

      https://servicemap.hel.fi/unit?service=25402&city=helsinki

      Poista
    2. Oikeassa olemista ja käymälöiden lukumäärää tärkeämpää on asukkaiden toiveiden huomioiminen, haitaksi ei olle kuunnella vierailijoiden kummastelua tai tietää kuinka asiat olivat ennen, ennakkoluuloton näkökulma on hyödyllinen.

      Kauppakeskusten käymälämäärä täyttää lain kirjaimen, yksi miesten-naisten-inva -käymälä per ostoskeskus mutta maailman pohjoisin kansa tietää kuinka kylmä lisää virtsaamistarvetta. Helsingin kaupunki ei ole köyhä. Silti vakioitua vihreää mallia yleisökäymälää rakennetaan yksi (1) kpl vuodessa, kaikki Vironniemelle muiden kaupunginosien jäädessä ilman.

      Mentaalimalli on antiikkinen, keskusta-kauppakeskukset-tyhjää.

      Sivistys on sitä että ei tarvitse etsiä penkkiä tai käymälää niitä tarvitessaan. Automaatio- ja informaatiotekniikka ovat palvelevia tekniikoita - renkejä, mutta surkeita isäntiä.

      Poista
  9. On niitä vielä, katon tekijöitä, pitkästä pellistä, ainakin Rautjärvellä. Viimeksi kun tehtiin käsityönä katto tuonne lentokentän laijalle (Lpr), pyydettiin talon isntä viimeisen pellin äärelle kattomaan mitä siihen oli kirjoitettu. Siinä luki, että takuu 70 vuotta ja allekirjoituksena "peltikirurgi Hannu Hiltunen ja hänen assistenttinsa Petter Sairanen". Sitten roudattiin pelti ylös ja naputeltiin paikalleen. Kirjoitus jäi sinne katon ruoteita vasten, ettei ihan mainoksia aleta tehdä. Vaikka katoavaa kansanperinnettä hyvä työ näyttää olevankin, se taitaa pitkässä juoksussa pärjätä. Tai niin kuin herra Haavikko sanoi, he keräävät voittoja tulevaa tappiotansa varten. Ja kiitos, siulla on hyviä juttuja blogissa.

    VastaaPoista
  10. Aapelilla on soma runo:

    Pieni vaskenkarvainen enkeli
    istui oksalla ja ulvoi
    Tämä katkeaa kohta,
    puu, puupponen*.
    Paranna tapasi, paranna!

    Ei hän uskaltanut
    parantaa tapaansa.
    Pelkäsi että
    paremmaksi tullen
    ei näe pieniä
    vaskenkarvaisia enkeleitä.

    *pieni puu

    VastaaPoista
  11. Hello, I log on to your blogs on a regular basis. Your writing style is witty, keep
    doing what you're doing!

    VastaaPoista
  12. Taidokkaita, koristeellisia peltiteoksia olivat entisaikojen miehille tarkoitetut kaupunkipisuaarit. Minulla on hämärä muistikuva Turun rautatieaseman puistikossa vielä ainakin talvella 1959 olleesta pömpelistä. Odöörit kieltämättä olivat huumaavat; aina ne jonkin Madeleine-leivoksen voittavat "muiston pysyvyydessä".

    Vanhoista valokuvista näkyy, että vastaava pisuaaripömpeli 1900-luvun alkukymmeninä myös Turun kauppatorin eteläkulmauksessa, lähellä elintarvikkeiden myyntitontteja. Itse kauppatori oli tuolloin laskettu mukulakivillä ja niin muodoin lähes mahdoton kulkea hienommalle fruntimmersväelle. Siksipä torin kulmista kulkivat diagonaalisesti kapeat tasaisemmat kulkukäytävät. - Kaikki tuo hävisi vuonna 1936, jolloin tori sai nykyisen nupukivipäällysteen ja Kauppiaskadun puoleiset wc- ynnä huoltorakennukset. Kaikki tuokin lienee kohdakkoin häviämässä,kun kaupungin todelliset valtiaat, rahamiehet, alkavat toteuttaa torin "kehittämistä" valtavinen parkkiluolineen ym.

    VastaaPoista
  13. Tuolla tulikin jo mainittua puistonpenkit, joiden puuttuminen tuntuu iskevàn koko maailmassa, jos haluaa jalkojansa lepuuttaa joutuu istumaan jalkakàytàvàn reunakivelle. Syy on todennàkòisesti ulkonanukkujien hulvaton lisààntyminen. Puhelinkopit kuuluvat katoavaan, kànnykàn eteiseen aikaan. Kyllà kaupunkien muuttuminen vàhemmàn ystàvàllisiksi harmittaa. Ainoa joka lisààntyy on valosaaste, enkà vàlttàmàttà ole ledien varaukseton ystàvà.

    VastaaPoista
  14. Muistuupa mieleeni kun olin kerran, taisi olla Sveitsin alpeilla, rinneravintolassa kättelemässä vaimoni toiseksi parasta ystävää, niin viereiselle pöntölle tuli mies asialle samalle. Kun hän oli saanut hanansa valumaan niin totesi mies minulle, että hän ei voi yli 25 asteen pakkasella käydä ulkona heittämässä vettä, sillä sinähän tiedät, että jos 25 prosenttia kehosta paleltuu - sen on kuolemaksi.

    VastaaPoista
  15. "Juuri sattui silmään uutinen varastetusta kuparikatosta. Siitä tuli heti mieleen tietämäni mies, joka viinanhimoissaan joi kattonsa, kääri pellit rullalle ja vei romukauppaan"
    Axel Oxenstjernan rakennuttamassa linnassa käydessä opas kertoi jonkun myöhemmän naispuolisen omistajan olleen pahasti peliriippuva. Päästäkseen kertyneistä suurista peliveloista hän oli revityttänyt koko valtavan kartanon kuparikatteen ja myynyt metallin. Tilalle oli pantu jotain halpamateriaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha kupari oli mielenkiintoista. Asianosaisilla oli muistona palasia Turun tuomiokirkon vanhasta (varmaan palon jälkeen tehdystä)kuparikatosta, joka uusittiin joskus 1970-luvulla. Kupari sisälsi kuulemma sen verran kultaa, että sen remontin hinta ja ylikin oli tullut maksetuksi vanhan katon metallilla. Kultaa ei 1700- ja 1800-luvun metodein saatu kuparin seasta erotetuksi.

      AW

      Poista
    2. Katon kuparista otettiin talteen niin paljon hopeaa, että seppä takoi siitä kirkkoon komean kastemaljan.

      Työn nähnyt Kunnaksen Ilkka

      Poista
  16. Saksankielisessä wikipediassa on artikkeli epäkunniallisista ammateista. Sen mitä vajavaisella saksallani tulkitsin, niin läkkäri/tinuri kuuluu joukkoon. Muuten tuo listaus on kääntynyt päälaelleen ja nykyisin suurehkoja tuloja nauttivat erilaiset näyttelijät ja viihdetaiteilijat. Pyövelikin, joka aikaisemmin saattoi olla oikeuden tuomari ja itse hakkaamassa päitä irti, on nykyisin melko arvostettu ammatti asianajajia lukuunottamatta. Näin se mailma muuttuu, Jukkani.

    VastaaPoista