Sivun näyttöjä yhteensä

18. marraskuuta 2015

Viidakon kosto

 

Seikkailut antennien ja kirjallisuuden maailmassa jatkuvat.

Ystäväni ja yhteistyökumppanini paljasti tiedon, kuka ja mikä vastaa Helsingin kaupungin julkaisuista. Kirjoitin sähköpostiviestin, ja peräti pian tuli vastaus, jossa ilmoitettiin, että mielihyvin ja veloituksetta toimitetaan ilmaiskappaleita.

Tämä oli mykistävä myötäkäyminen. Aion käyttää tilaisuutta hyväkseni.

Paketissa luki Booky. Muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkokauppa näyttää käyttävän tuota toimittajaa. Tilasin sen Häikiön kirjan toissapäivänä ja kävin äsken hakemassa sen postista. Näyttää olevan niin kovan luokan tutkimusta, ettei mahtunut postilaatikkoon. Mutta kaksi päivää ja jäsenhintaan ei todellakaan ole huono suoritus.

Ehkä sitten on niin, että eräät kirjat kannattaakin hankkia verkosta sen sijaan että juoksentelisi niiden perässä ympäri kaupunkia.

Mitä sitten vielä tulee miellyttävään kirjojen ilmapiiriin, siitä saa nauttia täällä kotona, aamusta iltaan, joka päivä.

Taisin kerran mainita, että tältä osin olen kiertänyt vanhuuden kömpelyyden eli keittiön tikkailla keikkumisen valokuvaamalla kirjahyllyjäni jokseenkin säännöllisesti. Myös Possulan hyllyistä on kuvat. Se tieto on muutaman kerran osoittautunut tarpeelliseksi, että jokin tietty kirja on ja että se on Savossa.

Televisioasentaja tuli ja meni. Kuva on huonompi kuin koskaan. Syystä tai toisesta ennen tuli toimeen sisäantennilla, mutta nyt sellainen, vahvistimella varustettu, ei näytä noteeraavan teräväpiirtokuvaa.

Siis seuraava osoite on antenniliike ja kysymys antennin kiinnittämisestä katolle asiaan kuuluvine läpivienteineen, eli seinään on porattava reikiä. Mutta oli se siunattu asia, että tilasin miehen tuomaan ja asentamaan vehkeen. Hän joutui tekemään sen neljä kertaa ennen kuin löytyi auttava määrä kanavia.

Väitetään että amerikkalaiset aikovat ampua avaruuden täyteen satelliitteja niin että kaikkialle maapallolle saadaan tietoverkko eli signaali saadaan myös Etelänavalle. Arvattavasti silloin televisiokuva tulee taloon samasta reiästä kuin tieto. Mutta vasta minun kuoltuani, luulen.

Pitää paikkansa, etten koskaan rakentanut itselleni kidekonetta. Isoisällä oli Helsingin rautatieaseman näköinen radiovastaanotin, jonka kyljessä luki Telefunken. Myöhemmistä laitteista eli kuitenkin ajalta ennen Ulaa jäi sellainen vaikutus, että monet kaupungin nimet aiheuttavat edelleen väristyksiä. Motala. Hilversum. Bruxelles. Moskovan ohi yritin mennä nopeasti. Kun antenni vikuroi eli radiosta kuului ikäviä ääniä, huonosti käyttäytyvät ja poliittisesti epäkorrektit enoni sanoivat: ”Ryssä häiritsee.”

Täytyy muistaa kysyä viisaalta veljeltäni, joka hallitsee nämä asiat, häiritsikö Neuvostoliitto sodan aikana tosiaan Suomen yleisradiolähetyksiä. Sekaan huutelijat, kuten Tuvan Tiltun tiedän.

Sotatoimielokuvista tiedän, että ainakin BBC lähetti salaviestejä uutisten jälkeen. Elokuvassa ”Atlantin valli murtuu” (The Longest Day), jota suosittelen lämpimästi kaikenikäisille, asiasta tehdään suuri numero. Jokaisen ranskalaisen tulee tietää syksyn viulujen pitkästä nyyhkeestä. Se oli sellainen Verlainen säe, joka oli viesti vastarintaliikkeelle.

Edelle kirjoitettu oli oikeastaan johdantoa tavattoman hyvän televisioelokuvan kehumiseen. Meitä BBC:n luonto-ohjelmien ihailijoita lienee satoja miljoonia. Eilen loppuun eli kolmanteen osaan esitetty David Attenboroughin pikku sarja luontodokumenteista ja omista muistoistaan oli varsinaisen sanomansa ohella melkoinen dokumentti siitä, mikä kaikki on muuttunut kuluneiden vuosikymmenien aikana.

Attenborough (kuvassa) on liittänyt muistelmaansa myös mustavalkoista kuvaa 1950-luvulta. Vaikuttavia ovat kuitenkin suorat tunnustukset. Jopa ammattilaiset kävivät hakemassa hyvin harvinaisia eläimiä eläintarhoille sen kummemmin miettimättä. Elävä ympäristö oli heillekin kohde.

Nyt sarjassa näytetään ja esitellään ihmisiä, jotka muuttivat asenteita. Eräät viettivät vuosia eläinten keskellä oppiakseen niiden tavoille ja ymmärtääkseen, mikä niitä liikuttaa.

Luultavasti uuden ajan alun ajatus eläimestä ”sieluttomana” koneena on ollut aivan liian elinvoimainen. Nyt on jopa kirja aiheesta millaista on olla eläin. Siitä emme tiedä paljon. Väittämällä ettei eläimellä ole tajuntaa tai tietoisuutta, hankkii itselleen vaikeuksia. Tietoisuus on vaikea käsite. Sen lähemmästä merkityksestä ei ole selvyyttä, mutta siitä on hyviä uusia ja melko uusia kirjoja.

Attenboiroughin sarja on suurta aatehistoriaa. Oikeastaan suhtautuminen eläimiin ei ole mikään aate, vaan pikemmin asenne. Ja se asenne on muuttunut paljon.

Ajattelin kiinnittää huomiota kahteen seikkaan. Samalla tavalla kuin japanilainen ei ole kiinalainen koira ei ole ihminen. Tehköön kukin miten tahtoo mutta minua hiukan ujostuttaa katsella, miten koiraa käsitellään samalla suurella hellyydellä kuin pikkuvauvaa, ja lukea, että koirille myydään tekohampaita ja hääpukuja. Jotkut kertovat päättäväisesti, etteivät he perusta perheestä, kun on koira.

En sano, että ihmisiäkin on heitteillä. Noin sanoen panisin elollisia olentoja paremmuusjärjestykseen, enkä halua tehdä sitä enempää kuin ilmaisemalla olevan siinä samaa mieltä kuin Linkola, että ihminen on hyvin ongelmallinen eläin muun elollisen (ja elottoman) ympäristön kannalta.

Toisaalta, tai kolmanneksi, taustani takia minun on hiukan vaikea puolustaa eläinten oikeuksia. Vaikka tuossa kielenkäytössä ei ole sinänsä vikaa, mikään eläin ei pysty panemaan oikeudessa vireille juttua kiusaajaansa tai tulevaa murhaajaansa vastaan. Siksi haluaisin tyytyä puhumaan eläinsuojelusta, jossa toimenpiteet ja toimet kohdistuvat ihmisiin.

Sitä voisi sanoa Attenboroughin malliksi. Katsokaa tuo sarja, jos televisiossanne on antenni. Jos antenninne välittää teräväpiirtosignaalia, katsokaa tarkasti.

13 kommenttia:

  1. Suomen Yleisradion "kasvatuksellis-autoritaariseen" ohjelmapolitiikkaan kuuluivat ensimmäisen tasavallan aikana runsaslukuiset esitelmät. Eräänä iltana jatkosodan aikana lähettiin lääketieteellinen esitelmä näköhäiriöistä. Kerrotaan, että Armas Äikiä pääsi Leningradin (?) aalloilta huutamaan väliin: "Se Suur-Suomi on myös näköhäiriö!"

    VastaaPoista
  2. Entäpä toimet tai muu sellainen, jotka kohdistuu yrityksiin? Yrityksellähän ei ole ihmisoikeuksia.
    Eläinsuojeluterroristit vastustavat sikatiloja salakuvaamalla.
    Luonnonsuojeluterroristit puolustavat kaloja yrityksiltä vaatimalla vaelluskalaportaita kalahissien sijaan.
    Vihaan yrityksiä. Kolhoosi akbar.

    VastaaPoista
  3. Bravoo! Ei siis mitään lässytystä "eläinten inhimillisyydestä". Mutta eläimiä pitää kodella inhimillisesti, siis eläimellisesti, eli ystävällisesti. Tuntevia ja tunnontuskia kokevia luontokappaleita ovat he.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaputkitelevisossa sanottiin, että uudemman tutkimuksen mukaan kalat tuntevat kipua. Olenkin aina epäillyt, etteivät ne ilosta pompi veneen pohjalla. Miten sitten pitäisi suhtautua tähän uistele ja päästä -kalastusurheiluun. Onko sadistista viihtyä eläimen kamppaillessa kuolemanpelossa ilman varsinaista pyyntitarkoitusta. Aikanaanhan kenraali Vlasov taidettiin hirttää neljään kertaan välillä aina virotellen, mutta kalat eivät ole tehneet valtiopetosta.
      Nyt on Slim, HD, 3D, Smart, 40 in, kun kuvaputken tekstistä ei enää saanut selvää.

      Poista
    2. Ei tehnyt kenraali Vlasovkaan. Hän oli syyllistynyt maanpetokseen, ainakin suomalaisen terminologian mukaan. Vihollisen puolelle meno on maanpetos. Valtiopetos on puolestaan vallankumous tai -kaappaus ilman ulkovallan tukea. (Nykyään periaatteessa myös ulkovallan tuella, jos ei ole sota-aika.)

      Olisi muuten mielenkiintoinen tenttikysymyksen aihe, tekeekö sota-aikana ulkovallan tuella kilpailevan hallituksen perustava henkilö törkeän valtiopetoksen yritykseen ja törkeään maanpetoksen vai onko syyksi luettava vain törkeä maanpetos. En osaa tuohon vastata varmasti. Selvää on, että molemmat tunnusmerkistöt täyttyvät. Periaatteessa rikostunnusmerkistöt suojaavat kahta eri intressiä: Valtakunnan riippumattomuutta ja tasavallan laillista esivaltaa. Näin ollen olisi tuomittava molemmista rikoksista. Uskoisin, että asian ratkaisisi vasta KKO:n ennakkopäätös. Siihen asti, että tällainen juttu tulee oikeuteen, mistä Luoja varjelkoon (ettei tulisi sotaa) tai mihin johtakoon (jos tuollaisen rikoksen joku tekisi), kyse on ajatusleikistä.

      Poista
    3. Tämä onkin kohta 100 vuotta täyttävän valtiomme ensimmäisestä itsenäisyysvuodesta kumpuava peruskysymys. Vertaus hirressä toistuvasti roikkuvaan Vlasoviin tuli vain mielleyhtymästä siiman päässä kamppailevasta kalasta. Parempi vertaus olisi ollut englantilaisten lordien ketunmetsästyshuvi, joka kiellettiin vasta äskettäin. Siinäkään ei viattoman luontokappaleen, ketun, tunteita oltu ajateltu. Välttämättömyyskin oli niin ja näin, kun koirat lopuksi repivät jahdin kohteen, kuten Midsomerin murhista olemme saaneet oppia.

      Poista
    4. edelliselle Anonyymille vieno kysymys: onko se kaloille parempi jos ne suoraan tappaa, koosta piittaamatta vai laskee varovasti takaisin. Ensimmàisessà vaihtoehdossa ne mità suurimmalla todennàkòisyydellà eivàt lisàànny jatkaen sukuaan ja loppuu ajanpitkààn kalastuskin. Syòn mielellàni kalaa, tulevaisuudessakin, joten lasken pienet ja varsinkin suuret (ne tuottoisat) jatkamaan sukuaan, mikset sinàkin?

      Poista
  4. Englanniksi sanotaan bullshit, suomeksi hevonsitä. Tyypillistä inehmolta vierittää oma aivotuotos eläinten viaksi. -timo

    VastaaPoista
  5. Attenborough on syntynyt 1926, ensi vuonna siis jo yhdeksänkymppinen, uskomattoman vireä. Ja niin miellyttävä persoona, kuten yleensä eläimiä ja luontoa rakastavat ihmiset.

    Kauheilta näyttivät ne tasaiset öljypalmupellot, joita on noussut entisen viidakon paikalle. Toivottavasti paikallisetkin ihmiset niistä hyötyvät jotenkin, eivät vain monikansalliset yhtiöt.

    Meillä on 42-tuumainen TV ja se on minusta ihan riittävä koko. On melkein kuin olisi läsnä konserteissa, ja on hauska seurata vaikkapa Hannu Lintua, kun hän harjoittaa ja johtaa orkesteriaan. EG

    VastaaPoista
  6. Olen viettänyt kohtuullisen pitkät ajat, läheisellä koskella, lintuja kuvaillen. Yksi parhaista luonto elämyksistä oli sellainen jota vähemmän luontoa tarkkailleet eivät sellaiseksi olisi edes rekisteröineetkään.

    Seisoin joen rannalla, Isokoskelonaaras lensi suoraan kohti, kääntyi muutamankymmenen metrin päässä ja lensi tavanomaisen " onko paikka turvallinen" tarkastuskierroksen ja laskeutui, noin viidentoista metrin päähän. Taisi lintu tunnistaa, " tuo kuuluu kalustoon."

    VastaaPoista
  7. Niin. Eläinten hyvä kohtelu on tavoiteltavaa, mutta oikeushenkilöitä voivat olla vain Timo Esko, Euroopan unioni ja sen sellaiset.

    Vielä 1970-luvulla opiskelijaa ärsytti suunnattomasti Neuvostoliiton tapa häiritä Willis Conoverin jazzohjelmia. Silloin keskusteltiin siitä, syntyykö joskus sellainenkin asia kuin "kansainvälinen oikeus".

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  8. Eletään vuotta 2015 eikä omalla paikkakunnallani näy vieläkään yhtäkään suomalaista teräväpiirtokanavaa antenniverkossa. Melkoinen takapajula tämä Suomi. Onneksi sentään Ruotsin TV1 ja TV2 näkyy teräväpiirtona.

    Noin yleisesti, alle 55:sta HD telkkaria ei kannata ostaa, jos tarkoituksena katsoa teräväpiirtoa. Itse ostin juurikin 55:sen, ja on juuri sopiva 3m etäisyydeltä katsottuna. Katseluetäisyyshän on muuttunut radikaalisti HD lähetysten myötä. Isoa ruutua voi katsoa paljon lähempää kuin ennen.

    VastaaPoista
  9. Eläimet on parhaita pihveinä, samoin kalat, varsinkin kaikki lohensukuiset.
    Niiden pyyntiä ei järkevä rajoita.

    VastaaPoista