Sivun näyttöjä yhteensä

28. marraskuuta 2015

Luokkaerot


Yhdistän luokkaerot ja maahan saapuneet ulkomaalaiset.

Joku sanoi, että minä ja kalaiseni eivät tiedä mitään luokkaeroista. Olisikohan väitehiukan liioiteltu?

Yksi hankkeista, joita yritän edistää tosissani niin kauan kuin sormi nousee, on yritykseni suomalaisen keskiluokan kuvailemiseksi.

Olen pahoillani lukijoiden puolesta siitä, että politiikan ja tutkimuksen luokka-käsite on niin epäselvä, ettei siitä todellisuudessa tahdo ymmärtää mitään. Mikä oli ”työväenluokka” ja ketä siihen kuului, se on melkein yhtä vaikea täsmentää kuin nuoruudessani vielä käytetty nimitys ”herrat”. Osa kansasta tiesi, että herran perkeleet olivat kaiken pahan takana ja joka hetki viemään leivän nälkäisen suusta.

Useita vuosikymmeniä olen ollut mieltynyt Bourdieun tapaan puhua erikseen taloudellisesta pääomasta ja kulttuurisesta pääomasta ja piirustella nelikenttiä niin että pääoman voi tässä tapauksessa arvioida myös miinusmerkkiseksi.

Hallussani on harvinainen perheeni ja sukuni kirjallinen ja kuva-aineisto, se sama joka on jo digitoituna Kansalliskirjastossa.

Kysmykseni on, miten 100 000 nuorta miestä ja siis pian sama määrä perheitä nousi 1945 – 1955 alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan. En jätä käyttämättä esimerkkinä (ei siis todisteena) isääni ja omaa sukupiiriäni tuon aineiston vuoksi. Dokumentaation varaan voi jotain rakentaakin.

Isä oli siis hyväntapaisuutensa ja nopeapäisyytensä ansiosta parin herran toimesta kansakoulusta napattu nälkiintynyt lapsi, joka napattiin keskikouluun. Hänen vaiheisiinsa vaikutti eniten pirunmoinen onni. Nälkä oli todellista 20-luvun lopun ja seuraavan vuosikymmenen alun Vaasankadulla ja Kustaankadulla, koska työtä ei oikein ollut ja isä joi vähätkin rahat.

Isäni sosiaalisen nousun syyt olivat hyvä laulunääni, supliikki ja sota. Myös nuoremmilla veljillä oli samat lahjat, mutta syntymävuosi oli väärä. He kuuluivat siihen suureen joukkoon, joilta sota söi mahdollisuudet, ja yksi haavoittuikin vaikeasti.

Koska yhteiskuntamalli oli juuri se sama suomalainen luokkayhteiskunta, johon olen itsekin kasvanut, erittäin merkittävä tekijä oli oikeistolaisuus. Kannattaisi yrittää selvittää kansa- ja keskikoulupohjaisten reservin upseerien poliittisia taustoja. Ennen Talvisotaa Rukkiin piti olla puhtaat paperit. Isän suku oli maantieteellisistä syistä kokoomukselaista alaluokkaa. Sitä ei muuten ole kukaan huomannut tutkia ja luulen etteivät sosiologit oikein vieläkään tiedä, mitä tuo tarkoittaisi. Kavereista ja asuinpaikasta riippuen tuo kokoomukselaisuus saattoi olla myös Isänmaallisen kansanliikkeen kannatusta. Karjalassa rajan pinnassa asuneilla ei Kansalaissodan jälkeen ollut lämpimiä tunteita sosialismin aatteella. Maakunnan punaisuus oli enimmäkseen Viipurin maalaiskunnasta, joka oli hurjempi paikka kuin Tampereen Pispala ja Turun Raunistula.

Nämä rintamatyypit lukivat itsensä ylioppilaiksi sodan jatkuessa tai heti sen jälkeen ja nopeasti heistä tuli sitten metsänhoitajia tai opettajia tai lakimiehiä vaikka eivät välttämättä tienneet, kuinka vessa vedetään. Isä istui Helsingin seurahuoneella vuorineuvosten ja pankkiirien pöydissä viimeistään 40-vuotiaana. Hänelle tie tulevaisuuteen ei ollut monien meinailema normaalilyseo, vaan YL. Kiivas opiskelutahti ei sallinut osakuntaelämää eikä muita hullutuksia, mutta kun päivät menivät luennolla ja kirjastossa eikä viina kiinnostanut, ylioppilastalolla voi poiketa lauluharjoituksissa. Samoissa treeneissä olleet erittäin yläluokkaiset nuorukaiset hyväksyivät oikeistolaisen ylioppilaan yhdeksi muka kaltaisistaan, ja tie oli auki.

Pohjanmaalla kauppiassääty piti jälkikasvunsa töissä. Koulunkäynti oli enempi heikkoa. Oppikoulustamme edettiin kyllä yliopistoon tavalliseen tapaan, vaikka ei yhtä tehokkaasti kuin Lapualta.

Lahjakkuutta en siis pidä luokkakierron kannalta tärkeänä. Ei se tietenkään pahaksikaan ole. Yhdet isänpuolen serkut lukivat puolisalaa ylioppilaiksi ja eteenpäin evakko-pienviljelijän pohjalta, ja heistä tuli erilaisia suurlähettiläitä ja ylijohtajia. Superlahjakkuuksia tunnen itse eri yhteyksistä. Heille ei huonoinkaan koulutus mahda mitään. Tarkoitan siis niitä ihmisiä, jotka väittelevät 22-vuotiaana matematiikasta ”koska se on niin helppoa”. Neroja en ole tavannut. Tuota nimitystä on kai käytettävä maailmanhistoriallisen tason oivaltajista.

Köyhistä lapsista tuli enimmäkseen köyhiä aikuisia. Kulttuurinen pääoma on ja oli hyvä hyppyri, musiikki esimerkkinä helpoin mutta urana niin vaikea, että vielä minua hiukan vanhemmassa polvessa turvauduttiin usein peiteammatteihin lukemalla esimerkiksi lääkäriksi.

En tiedä, onko nyt puheena oleva luokkaerojen kasvaminen, joka tuntuu ajatuksena innostavan myös ay-liikettä, todellista vai ei. En osaa yrittämälläkään erottaa näitä eroja elinkeinorakenteen muutoksesta enkä kulutustottumuksista. Elinkeinorakenteen muutos eli työpaikkojen katoaminen on tavattoman nopeaa. Kulutustottumuksista näkyvä esimerkki on kirjojen ja lehtien myynti ja esimerkiksi nyt tapahtuva kuvatallenteiden katoaminen – ensin siis menivät videovuokraamot ja kohta on vaikea löytää DVD-levyjä. Pienten erikoisliikkeiden katoaminen ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Suomessa on köyhiä mutta myös köyhyys-romantiikkaa. Näkyvä ja kuuluva huoli vanhuksista voi olla osittain näköharhaa, kun vanhoja on prosentuaalisesti enemmän kuin koskaan ennen maailmanhistoriassa, ja esimerkiksi Suomessa lapsia vähemmän. Kerrataan: 40-luvulla syntyneitä oli tyypillisesti yli sata tuhatta vuodessa, nyt kuusikymmentä tuhatta (kuvassa dramaattiset ikäpyramidit).

”Kansankodille” kävi samoin kuin sosialidemokratialle Euroopassa. Se tuli valmiiksi. Tämä ei tosiaan tarkoita, että eriarvoisuus, vähäosaisuus ja sorto olisivat poissa. Tämä tarkoittaa että eräät epäkohdat (kuten peruskoulutuksen ongelmat) saivat vaatimansa mielenkiinnon ja eteenpäin päästiin. Saavutuksia olivat kansakoulu ja kansaneläke ja sitten työeläke. Tuntemani ja kokemani luokkayhteiskunta ei ole tietenkään kadonnut. Se on muuttunut.

 

37 kommenttia:

  1. Kiitos, tässähän oli rakenne kohdillaan ja melodiasta sai kiinni!

    VastaaPoista
  2. Esimerkki kokoomukselaisesta alaluokasta on Pohjanmaan usein hyvinkin vähävaraiset pienviljelijä-körttiläiset, jotka oikeistolaiset papit olivat käännyttäneet kiihkoisänmaallisiksi ja -kokoomuslaisiksi.

    VastaaPoista
  3. Suuret ikäluokat - minun mallissani 1944-52 - käsittivät yli miljoona lasta, joiden kuolleisuus oli luokkaa 6000/v (nykyisin lapsia kuolee ikäluokassaan 120/v).

    Kirjoitin meistä kirjan vaimoni kanssa (Tunkua katonharjalla, Interterras 1995) 50-vuotispäivikseni ja totesin, että viinalla oli suuri osuus siihen, että meitä oli niin monta.

    Nyt ei enää synny 60 000/v vaan pian vain 52 000/v, jos ei Afganistan, Syyria ja Irak luovuta osaansa, niinkuin Vietnam ja Somalia aiemmin tekivät (ja Suomi Ruotsiin ja USA:aan, olisiko yhteensä miljoona tai sen osia mennyt).

    Mutta nyt alkaa joukkokuolema, jonka takia Finlandia-palkinto ja Yhteisvastuukeräys keskittyvät saattohoitoon ja eutanasia-lainsäädäntöä aletaan yhä enemmän vaatia (Suomessahan on itsemurhan avustaminen sallittua, ei murhan).

    Pian kuolleita on 60 000/v sijasta 70 000/v ja silloin krematoriossa poltetaan muitakin kuin 16.10. 1946, jolloin Dachaun "uuneissa" paloi yhdentoista Suomenystävän joukossa mm Ribbentrop.

    VastaaPoista
  4. Suomi on alikersanttien maa, niin hyvässä kuin pahassa. Jos tilataan lehmiä, saadaan lehmiä. Turha odottaa mitään tuottavuusloikkaa, se voisi tulla ainoastaan marginaalista, mikä on kaikin tavoin epäilyttävää ja vaarallista.

    VastaaPoista
  5. Loikatakseen luokasta toiseen nuoremmat haluaisivat perustuslakiin ensimmäiseksi pykäläksi jokaiselle oikeuden rahapeleihin. Kokeneemmat ovat tavanneet pelihimon raunioittamia nuoria.

    Peliriippuvuden vammojen tapaisia haittoja syntyy nuorisossa myös ns. pakkokielen opetuksesta. Toisaalta joku ylempiensä hyväksyntää hakeva voi perustaa yksityisen nuorisokodin esim. Keminmaalle noita vaurioituneita hoitamaan.

    Jos minut pantaisiin perustamaan yksityistä nuorisokotia ongelmanuorille Länsirajan tuntumaan, mieleen tulisi omaa hautaansa kaivamaan pantujen juutalaisten kohtalo natsien kynsissä.

    En osaa kuvitella näkeväni Ahvenanmaan lehdessä houkutusta "Uskalla rakastua suomalaiseen" vaikka HBL on silloin tällöin rohkaissut mm. ratikoissa suomenkielisiä rakastumaan suomenruotsalaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mun olis iso vanha hirsitalo ja löytäisin työhön totiset toverit niin tiedätkö, vaikka en muuta omistaisi annettuani sen suurempaan tarpeeseen kuin saapasparin niin salaa ylpeänä tämän luostarilaitoksen perustaisin epäröimättä.

      Noh, johan se on tehty. Valamo. Entäpä karmeliitat! Reippaan ja varman tuntuisia! Eheys, levollisuus, voima, jo vain. IKEAn bussissa viimeksikin kun en edes meinannut jäädä suustani kiinni.

      Uskomaton juttu, jankutanko lisää?
      Entäpä jos jatkan valehtelua kunnes uskotte?

      Poista
  6. Näin pikkujouluaikaan on hyvä todeta erään kokeneen tarjoilijan tokaisseen: ohutta, kovin ohutta on suomalaisen eliitin sivistys ja yläluokkaisuus.

    Vähän niinku tohtorista juntiksi parissa tunnissa.

    VastaaPoista
  7. Osa kansasta. Uskoi että. Herran perkeleet.

    Mitä kumman höpsyä? Herra on määritelmä jos:


    Missä kuka hyvänsä toisen työn hinnalla keinotellen vaurastuu yli oman tarpeen ja kärttää vielä leipää suusta, siellä on siis se herra ja herranketkun uranosteinen kuumailmapenikka. Piru ne nokkikoon!

    Keskituottava itsenäisyysloikka perkele! Upper middle class twats sipping tea from royal dultons with handpainted periwinkles... mä muistutan vahvasti sen siskon miestä. Et siis niiku mikä? Takki? Miks? Ei mun oo kylmä.

    Kledjut on kirpparilta. Ruoka on jonosta. En syö mitään tyhjiä kaloreita. Multi-tabsia lääkinnällisesti kaksi päivässä sillä secan puntari näyttää noin vähän vajaa 2 x 75 kg rinkka pykälässä. En tupakoi. En juo viinaa, ellen satu saamaan kiinni villiintynyttä putelia... Kahviin en koske. Yksi ateria /d.

    Ei kuluja, ei menoja.

    Käyntikortin jo laadinkin:

    No Name
    No title, no job.

    No address
    No phone
    No e-nothing just tired

    Kyllä tiedän, muutakin oli lukemista. Kansan dalous ja pääpölkkypäiden lapsellisuudet talouden alan matalan intensiteetin hyökkäyksen torjumisessa hävittäjäkauppojen perään kuolatessa. Lyökääpä ketkut kokkoon vaikka läkkipellistä, talkoinenne. Viisi biljardia tuulihattujen torjuntaan...

    "Muutan suonsilmäkkeeseen koko sukunne, kaltaisenne ja seuraksi lykin sellaiset joita epäilen Teidän ihailijaksenne. Juolukat silmäkkeen laidalla ovat koiralleni. Jos syötte yhdenkin syötän teille kuormallisen kolmenkympin sepeliä. "

    Se on pakko näin. Vasta sitten olemme tasan asiassa. Mikä ihmeen vika niissä palkoissa oikein on! Eikö se nyt oo jo selvä että se on luomusuomalainen kansalainen liian kallis äänestäjä.

    Jotenkin näin tuo siteerattu luki, kunpa muistaisin vaan missä.

    Yhellä juopohtavalla kampraatilla on ok-talo. Sähkö loppu töpselistä saatuna viis viikkoo sitten ja eilen se hehetteli että ny loppu vesikin kraanasta. Juuhanpa kaljaa! Minä maksoin kun se tarjos... meiän pannu ketale muutettiinki rillihiililiajoitteiseks. Hähä. Katiska pihassa pittää rusakot padassa, eiku miehen ihtenäisenä. Soijaa on menny aikalailla kyllä.

    Söör Waival joo. Private first class System.

    No eiköhän se sen vaimokek tuu sieltä kesälomilta kohtapuoliin, vastahan se läks huhtikuussa. Sittenpä ei oo kellään taas enää hauskaa. Semmosta se on.

    Tää mies ei antaudu. Se osaa olla ihmisiks muutenki. Me osataan tää työ. Me on reenattu.

    - Varmista.

    - Varmistettu.

    Yhtä pittää katella tarkemmin, hittolainen kun ovat nuo mirkan viikatekivet tyyriitä ja pelottaa että se napskatkeaa. Pyyänki joulugubbelta toisen varoiksi. Mulla on tuo vanhempi puupäämora laminoidulla terällä ruukannu kulkea mukana kun se ottaa niin herkullisesti hyvän hirvenviipalointiterän muutamalla sipaisulla. Maalit lähteny niin sitä vähän teräsharjalle näytin ja lämmitin vernissaa kirppuilevaksi niin siinä puolen h:n päästä se ei ime enää edes tervaa. Ja on hykienisempi kuin mikään muovimulkerotuikkimistökötin. Karkuun päässeitä kantturoita kanssa joskus, Tikalla nurin ja paistit pois, isännän piiloon. Aina jotain pientä työntynkää.. Reumanperkelekki menee väärinpäin! Kylmä auttaa. Lyricat on nukkumattipillereinä. 450 mg on se keskiarvoannos /d, tiedoksi pervoille. Mulla on aika hyvin jutskat. Mullon huumorintaju kondiksessa, mä keksin vitsin tai pari päivässä, en kärsi yksinäisyydestä... oikeestaan kaikki ookoo. Miks mä tekisin jotain kuminuijaduunii?

    Ratkaisun esittäjälle pullo JUOMATONTA viinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Precicely. Quite the opposite of funny, humorous.

      Now can you hear me?

      Or should I perhaps sing a bit? Would you like to hear Steets of London? Also, - should it amuse him - I'd like to introduce you...

      Poista
  8. Ai nii joo ylimäärästä luksustaki on kyllä, Compeedin rakkolastari on vaan snadisti kallista muy bien -tyyppistä mut mä oon sen perään vaan niin himokas. Että totta kai koukussa. Oisko, mä oon vähän epäilly sitä muuntohuuhaajuttuu mistä täällki oli pari sanaa?
    Nääh. Mitä välii!

    VastaaPoista
  9. Useimmilla on - raasuilla - pelkkä peite-elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peite ja varsinainen ei voi olla PELKKÄ.

      Poista
    2. Väähän voi väälillä. Hakkaa mennentullen popdilanin kuuntelemisen korvanreikä soikeena... Hymyä huuleen pelastusmestari!

      Kyllä kai Te kumminkin ootte vähintään paloesimiestä?
      Ei se o väärin.

      Poista
  10. Se mikä kiinnittää minun huomioni on keskiluokan ja eliitin halveksunta uuden, entistä heikommin elävän työväenluokan, alaluokankin, arvoihin ja asenteisiin. Vasemmisto joka on täysin keskiluokan hallitsema politiikan tekijöidensä puolesta ratsastaa tietysti auringonlaskuaan kohti heikoimpien ja työväenluokan kosiskelemisella, mutta tosiasiallisesti nykyvasemmiston arvot eivät lainkaan vastaa kohderyhmänsä arvoja ja käsityksiä, pelkoja ja toiveita.
    Räikeimmin tämä näkyy kun puhutaan maahamuutosta.
    Väärin ajatteleva työväen- ja alaluokka nimitetään suoraan rasisteiksi, jos edes epäily sellaisesta nousee esiin. Nämä erään suomalaisen kirjailijan nimeämät 700 000 suomalaisrasistia ovat halveksuttua paariaa kun käydään keskustelua maahanmuutosta, mutta kun sama porukka valjastetaan taisteluun hallitusta vastaan niin heitä tarvitaan kipeästi vasemmiston hoivattavaksi ja pelastettaviksi.

    Iso osa duunareista ja työttömistä on tähän ansaan nyt pudonnutkin. He ovat uudestaan valmiita demareiden tarjoaman soppalautasen hinnasta myymään itsensä eliitin ja keskiluokan arvomaailman objekteiksi.
    Työväenluokan paikka tuskin on kuitenkaan siellä missä ruotsalaisperäinen vasemmistofeminismi vihreään pääkaupunkilaisväriin sekoitettuna puhuu työväenluokasta vasemmiston itsestäänselvänä monopolina.

    jk, työväenluokasta päivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Timo Soinihan on työväenpuolue ilman ylä- tai keskiluokkaisuutta. Äänestäkää PS. Kun Timo Soini pääsee hallitukseen, loppuu kaikki maahanmuutto.

      Poista
  11. Tuntuu jotenkin hassulta erotella ihmisiä puhumalla lahjakkaista, huippulahjakkaista, superlahjakkaista ja neroista. Tulee mieleen puheet eri roduista ja niiden eroista..

    VastaaPoista
  12. Kylmän tiedon pohjalta luennoivilta puuttuu esiintymisissään, niin kirjallisissa kuin puheissa, kokemusten kautta hankitut tunteet. Sellaisen ammattilaisen tuotokset ovat kuin seitipaketti pakastimessa. Tunteille nämä pakasteet tietenkin hymähtelevät, sillä tunteilusta heille ei makseta; siksi heiltä se puoli onkin syväjäädytetty; he ovat tehneet sen itse. Esimerkiksi puhtailla, barometreista hankituilla tiedonsanoilla taannoin perhe-elämiä arvostelleen valtakunnan konsultti Juhana Vartiaisen sanat kalisivat kuin närekalikka polkupyörän pinnojen välissä ja nakattiin syrjään kun joku toinen vartiainen oli lukenut jotain toista tutkimusta ja tilastoa. Eli runsaskin Tieto siellä, missä sitä tarvittaisiin täsmäaseena, on kuin venäläiset maatuskanuket; mummon sisällä mummo; kaikki yhtä aitoja ja oikeita, mutta ainoastaan siksi, koska on niin mukavaa, kun jokaisen hyllynreunalle löytyy oma konsulttivartiainen.

    Toisen esimerkkihenkilön, vähän väliä täälläkin esiin kaivetun Erno Paasilinnan suosio niin puhe- kuin kirjallisena esiintyjänä perustui sekä hänen omiin kokemuksiin, ihmisten tapaamisiin että lukeneisuuteen. Tämä kaikki näkyi ja varsinkin tuntui kuulijassa kun hän suunsa avasi. Eivätkä monet esseensä tai aforisminsa vieläkään mieltä kylmäksi jätä. Saatika kun kuuntelee yotubeen tai Areenalle säilöttyjä haastatteluja. E.P:n kaltaisia jymäköitä kirjailijoita ei ole näköpiirissä yhtäkään, eikä uusimmasta Finlandiavoittajasta sellaista kehkeydy yhtä palkintoillan esiintymistä enempää: senkin hän hoiti paperista lukien. Lisäksi luulen, että Paasilinnaa myös kuunneltiin siellä, missä sillä oli yleistäkin vaikutusta asioiden hoitoon; hänestä oli yhteiskunnalle omatunnon kolkuttajaksi.

    Köyhyyttä (joka lienee osa yhteiskuntaluokkien tutkimista) tutkitaan tänä päivänä yliopistoissa, mutta ns. suuri yleisö ei osaa nimetä näistä tutkijoista yhtä ainutta koska he tekevät sitä apurahoin avustettuina kuukausipalkkaisina ja vain tilastoja vatuloimalla, omaamatta itse köyhyyskokemuksesta häivääkään; leipäpappeja siis. Samanlaisina närekalikoina heidänkin tuotoksensa jossakin vaiheessa yhteiskunnan pinnojen väliin kalisemaan hetkeksi päätyvät, mutta ei sen enempää. Ei köyhyystutkimuksiin budjettikeskusteluissa viitata sanallakaan; vai onko joku kuullut? Vain niihin innovaatioiden rustauksiin, unelmointiin biotislehuomisesta jne. unohtaen, että myös mahdollisessa menestyksessä aina joku jää jalkoihin, ja menestymättömyydessä vielä pahemmin. Sekin kernaasti unohdetaan, että väitetyn Suomi-demokratian kirjattuihin ja kirjaamattomiin lakeihin kuuluu, että jalkoihin jääjistä huolehditaan molemmissa tapauksissa ehdoitta. Vaalitilaisuuksissa retoriikkaan kyllä kuuluu kulunut "kaveria ei jätetä"
    Itse tunnen olevani luokkajaon jakojäännös, yhteiskunnan alarapuille tumpattu tupakka, vaikka minun nimenomaan kuuluisi tuntea monilapsisen perheen isänä olevani yksi tärkeimmistä tämän päivän ja huomisen yhteiskunnan tukipilarien osasena yhdessä muiden perheiden rinnalla. Enkä ole varmasti ainoa perheenisä jolla tällaiset tuntemukset on. Miksi siis lastenkasvatuksen vaivannäköön olen uhrautunut? Tämmöisen yhteiskunnan hyväksikö joka ei yhteiskuntana kestävään kehitykseen kykene, mutta kuvittelee, että kyllä se kulutuksessa sellaiseen ihmeeseen yltää, ja vieläpä että rajattomasti kasvavaaan. Onko lapsillani edes heidän sukupolvensa mittaa enää tulevaisuutta olemassa? Sipilän hallitukseenko luottaisin siinä asiassa että edes se pykälänsä verran tekisi ylihuomisestakin, eikä vain nelivuotiskaudestaan, uskottavamman? Aika heikot ovat huomiseen varatut eväät maailmassa kun sotakaluston hankintakin ajaa elämän itsensä edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes ! Kysyin kerran " tasokkaassa illanviettoseurassa " , että kuvailkaa nyt hieman nälän tuntemuksia, kun te olette niitä kertomuksienne mukaan kärsineet. Kohtasin suorasta kysymyksestä johtuvaa vaivautuneisuutta ja henkistä " ähkyä". Ei tullut kuvailua, ei kerrontaa. Siinä leipäpapit seisoskelivat vaivautuneina kun sotkin heidän henkeyttävää keskusteluaan.

      Poista
    2. Erno, Arto, Reino ja Mauri ovat äitinsä ja isänsä lapsia ja sellaisena tuo jäämeri-tervolalainen narratiivi kannattaisi ottaa: kokonaisuutena.
      Lisäksi he veljeksinä rakastivat toisiaan (ja muita läheisiään) omalla jylhällä tavallaan niin suvussaan taakse- kuin eteenkin päin.
      Valto Ension kanssa olen muutoin kovasti samaa mieltä.

      Poista

    3. George Soroksen henkituttava ja Elisabeth II ritaroima Adair Turner julkaisi velkakirjan viime kuussa. Aika kevyt kilopainoltaan, kansiväriltään punainen ja maailmalla ylistetty. Tungettelin itseni kaveruuteensa lukemalla vuosia maailman valioiden Project Syndicatesta hänenkin kirjoituksiaan. Hän käy rohkeasti päin tabuja, hän on helikopterirahamiehiä.

      Surutta vaan talous vauhtiin lorottamalla rahaa ihmisten tileille. Bush jr. tämän tapaista maisteli 2008, mutta kirjasi US taseeseen sovinnaisesti vastaavan velan. Velka / BKT ah kohosi ja kohta -kahden vuoden päästä- olivat säästökuurit vuorossa.

      Nyt on jännä paikka. Kohta saattaa EKP:sta tärähtää ihan uutta. Ehkä rahvaan QE. Ostettuaan biljoonakaupalla eläkeyhtiöiltä ja pankeilta valtioiden obligaatioita keskuspankeihinsa takaisin tykittämällä printaamalla klikkaamalla eli tilittämällä, hihastaan, niiden tileille dollareita puntia jenejä ja vihdoin eurojakin, on nyt ammuksia antaa uusi tulikomento: Totea suutariksi koko tase.

      Kun vvm maksaa korkoja ja lyhennyksiä keskuspankkiin QE pinotuista obligaatioista, ota keskuspankin ylijäämä vvm:ään. Maksa siitä seuraavat korot ja kuoletukset. Jne, näin sotavelat hoidetaan.

      Liputa jo joulukuussa 2015 Frankfurtista, että velkakankkunen helpottaa, se olikin vain pahaa unta. Ota huikkaa, entinenhän haihtuu omia aikojaan. Ole tarkkana korjaussarjan kanssa. Muista Pariisi 1793, Weimar 1922.

      Muista Suomi ja nouse Suomi. Meillä setelien leikkaus, valtiokonttori vvm keskuspankki -kiertokankiakseli, inflaatio omaisuudenluovusvero, sulatti ja poltti sotavelat, sotakorvausvelat. Kaikki sivuun ihmisnerolla ja vauraus sijalle. Vasta kun uussivistyneisö nappasi obligaatiosaamiset perheiltä rahastoille eli "instituutioille" joskus 1990-luvulla, koitti yhteiskuntapolitiikan halvausaika.

      Nyt sarastaa uusi huomen. Valtiokin voi harrastaa finance engineeringiä, valtiokin voi harrastaa innovatiivista sopimusjuridiikkaa, valtiokin voi keittää kirjanpitoa. Ehkä olemme ihan just nyt uuden kynnyksellä. Vähintäänkin vuoden parin sisällä ihmiset lasketaan alas velkaristiltä, joka onkin paperista.

      Vielä yksi sana. Eriarvostumisestahan puhutaan luonnontilan paluuna, mutta eksplisiittisesti se äkisti 1980-2008 (ja yhä säästökurilla) tuotettiin rupeamalla väärinkäyttämään rikkaiden liikepankkiperustajien taikasauvaa luoda rahaa tehtaiden joukkotuotannon ja kansanvallan nostattamiseen, koneistaa tuotanto ja yhteiskuntakone. Se toimi ja loi työ- ja maakansan eduskunnan silmänpidon alla hyvinvointivaltion.

      Viime vuosikymeninä sillä väärennettiin ikeeksemme "pääomasijoittajat" ,jollaiset käänsivät pankkien luoton- eli rahanluontikyvyn omakseen ostaa sukupolvien työn hedelmät ikiomiksensa, siirtää tuotanto Kiinaan duunareitten eläkeyhtiöt opillisesti miehittämällä ja niiden rahoilla. Mutta muutoksen tuulet ovat nousseet, tämä Adair Turner on heitä.

      Noita yläluokkaisia katujia ja uuden sosiaalisuuden hakijoita on ilmaantunut. He vääntävät G 20 piirissä mahtien kumousta. Suvi-Anne Kauppi ja muu herttaistomme kääntää sitten mielipiteensä "tänäpäiväisiksi".Jukka Sjöstedt

      Poista
    4. Nyt on komeeta jälkee Valto Ension kynästä.

      Työvoitto, sitäkö nyt hävetä tulee? Uusmuotiset vapauden airuet, nekö?
      Käsin koskematta, anna isi - anna äiti...

      Jos uskotte että opetus- ja koulutoimesta säästäminen voisi vaikka vähän vielä jatkua niin olette päästänne vialla.

      Expensive? Education? Try the opposite and find out.

      Poista
  13. Voisiko olla niin, että nelikentät ja semmoiset eivät ehkä enää päde. Kun tulee tarpeeksi iso osa, joka ei koe tarpeelliseksi osata esim. kieltä. Joka on kivijalkaa sekin. -timo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NLP onkin kakkaa. Vrt. satu tuhatvuotisesta akasta ja ukosta. Nelikentät, koko roxa ja kaikkin tavoin höpsy näpelöinti. Sysselsättning, det sku' de' vara.

      Haptinen vs. optinen (harha).

      Myyänpä hikeä.

      Poista
  14. 60- ja 70-luvuilla puoli miljoonaa työläiskodin lasta nousi keskiluokkaan niin että pätkähti, minä muiden mukana.

    Väittäisin, että vielä silloin työväenluokka oli paljon heterogeenisempi kuin nykyään. Se oli pienoiskuva koko kansasta kykyineen ja lahjakkuuksineen. Suurella osalla ei oikeasti ollut mahdollisuutta kouluttautua pitemmälle - se mahdollisuus tuli vasta meille, suurille ikäluokille.

    Jostakin syystä silloin katsottiin tulevaisuuteen luottavaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Silloin ei vielä ollut globaalia kapitalismia. Minä kaipaan globaalia markkinataloutta,

      Poista
  15. Jopas on, jopas onkin pikkujouluaika tullut kommentaattoreille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko todella? Kiva! Jane Parker-Smith 33 ja Von Himmel Hoch.

      Isontalon Enkeli Taivaan Lausui Näin ja kuulkaa on basso profundo boforeissa mitattava!

      Mistä Te pidätte?

      Poista
  16. Viime viikolla vietettiin Lasten oikeuksien päivää. Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset r.y. ottivat vuoden teemaksi lapsiperheköyhyyden. Enää ei ole kysymys vain työttömien ja syrjäytyneiden perheiden lasten auttamisesta. Vanhempien työssäkäyntikään ei nykyisissä työmaailman oloissa enää suojaa lapsia köyhyydeltä ja siihen liittyvältä deprivaatiolta. Kolmen järjestön julkilausumat ovat lukemisen arvoisia, tässä SPR.

    http://news.cision.com/fi/suomen-punainen-risti/r/tyonteko-ei-enaa-suojaa-koyhyydelta---hyva-joulumieli--kerays-tukee-lapsiperheita,c9868658

    VastaaPoista
  17. Minusta Suomi alkaa olla yhtä suurta keskiluokkaa elintavoissaan. Superrikkaita on todella vähän, eivätkä hekään näytä sitä arkipäivässään. Suomalainen piilottelee lottovoittoaankin, ettei vain kukaan sitä huomaisi. Lapset kyselivät alle 7-8 -vuotiaina joidenkin luokkatoverien kotona käytyään, ollaanko me köyhiä. Siellä oli ollut "90 hehtaaria maissia ja 70 hehtaaria porkkanaa." En vielä silloin tiennyt, että kartano oli suvun omistama, ei oma. Toisessa paikassa oli ollut " kristallikruunu monessa huoneessa peräkkäin." Se taas oli tehtaan iso työsuhdeasunto. Jonkun kartanossa, ihan omassa, oli riikinkukkoja puistossa, ja se olikin minusta oikein rikkauden huipentuma. Omia riikinkukkoja, niitä ei taida olla Nallellakaan! IT-alan uusrikkailla ei nyt taida olla aikaakaan näytellä omistuksiaan, kun pitää tehdä pitkää päivää ja huolehtia sijoituksistaan. Ei heitä kannata kadehtia, itsepä ovat rahansa hankkineet. Ja pitkät päivät. Tehköön perässä, ken osaa. Ja haluaa.

    70-luvulla tullut peruskoulu ja opintotukijärjestelmä keskiluokkaistivat Suomen. Lopuillakin syrjäkylien ja työväen lapsilla oli mahdollisuus kouluttautua mihin ammattiin tahansa, jos vain päätä, halua ja energiaa riitti. Töitäkin oli aluksi tarjolla, myös hanttitöitä, ja ainakin me 60-luvulla työelämään tulleet pääsimme eläkkeelle omasta ammatistamme. Ei meillä ole hätää, jos ei eletä liian kauan. Työttömyys ja pätkätyöt sotkevatkin hyvään vauhtiin päässyttä kehitystä tällä hetkellä. Hyvinvointivaltio antaa toistaiseksi perusturvan, mutta elämä on varmasti ankeaa, jos ei ole ehtinyt hankkia mitään omaa.

    Terävä tyttö se Oneironin kirjoittaja, mutta puhe oli hallituksen vastaisen kuoron toistoa. Hallitus nimenomaan yrittää ajatella huomispäivää ja ylihuomistakin, ei siitä mihinkään pääse. Joidenkin se on tehtävä. Paljon vähemmälläkin rahalla on tultu toimeen, kun on ollut pakko. 50-luku oli varsinaista kulttuurin ja kirjallisuuden arvostuksen kulta-aikaa.

    Luokaton lukio näyttää houkuttelevan osan poikia löysäilemään. Opinnot viivästyvät tai jopa tyssäävät pelihelvettiin. Huoneisiinsa linnoittautuvia nuoria on jo meilläkin, ei vain Japanissa. Kukahan sitä ongelmaa alkaisi hoitaa tosissaan? Ja koulutuksesta kokonaan pois jättäytyneet pitäisi saada mukaan jollain ihme keinolla. Siihen kannattaisi satsata. Ja maahanmuuttajien koulutukseen.

    Somen seuraaminen ja jatkuva oman elämän esittely vie paljon aikaa tytöiltäkin. Ihan hirvittää se jatkuva kuvien lataus nettiin. Yksikin äiti sanoi, etteivät lapset edes vessaan voi mennä ilman kännykkäänsä. Pahemman laatuista riippuvuutta. Pienet lapset eivät opi puhumaan, kun nuoret vanhemmat räpläävät vain niitä laitteitaan.

    Luokkaerot näkyvät kulttuurin kuluttamisessa. Eivät kaikki katso samoja TV-ohjelmiakaan. Ja valinnan varaahan on. EG



    VastaaPoista
  18. 'Herra' on äänellään sekä tosinaan jo läsnäolollaan pääkipua aiheuttava hyvinpukeutuja. Termi on tekninen ja hyvin subjektiivinen sekä täysin tavoittamattomissa fiksummille. Kyllin suorituskykyinen ihminen näet on kuin epämääräinen ja pistävä kolossi tai muodottomuus, joka vetää välittömästi vakavaksi. Usein pelleilijä pyrkii samaan jonkinlaisella käyttäytymisellä, mikä on parhaimmillaan ihan hauskaa.

    Suomessa tällaisia ylikuormituksen aiheuttajia pyöritetään melko vähän tiedotusvälineissä, ja hyvä niin.

    "Lahjakkuutta en siis pidä luokkakierron kannalta tärkeänä."
    Naurattaa. If the shoe fits, wear it!

    VastaaPoista
  19. "kokoomukselaista alaluokkaa. Sitä ei muuten ole kukaan huomannut tutkia."

    Se on sääli. nyky-Suomea ja -kokoomusta selittää juuri tuon köyhän, isänmaallishenkisen porukan vaihtuminen kosmopoliittiseksi finanssikapitalisteiksi. Tuo ilmiö selittää monen ihmisen henkisen pahoinvoinnin kun kokoomuksessa ei ole kotia, mutta demariksikaan ei ilkeä ruveta. Seuraus on uskoakseni jytky.

    VastaaPoista
  20. "Näkyvä ja kuuluva huoli vanhuksista voi olla osittain näköharhaa, kun vanhoja on prosentuaalisesti enemmän"

    Huoli koskee vanhusten kohtelua. Se laskea samassa suhteessa kun tuon "passiiviväestöksi" kutsutun joukon määrä kasvaa suhteessa työikäisiin. Lopuksi seuraa pakollinen euthanasia.

    VastaaPoista
  21. "miten 100 000 nuorta miestä ja siis pian sama määrä perheitä nousi 1945 – 1955 alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan."

    Vastauksena on massayliopisto. Ei siinä välttämättä tarvinnut olla edes oikeistolainen: asevelihengessä demarikin nähtiin ihmisenä ja jos ei päässyt elinkeinoelämän hommiin, kasvava julkinen sektori antoi turvallisen viran keskiluokkaiseen elämään.

    Nyttemmin uusoikeistolainen julkisen sektorin alasajo hävittää tai ainakin pienentää suomalaista keskiluokkaa. Tulee vain turvattomia pätkätyöläisiä. Jos joku tarjoaa näille turvallisuutta niin superjytky on tulossa.

    VastaaPoista