Sivun näyttöjä yhteensä

23. marraskuuta 2015

Väki


Joku jäi oikein miettimään, mistä sellainenkin sana on tullut kuin ”vähäväkinen”. Se on voimiltaan heikko. Väki on tai oli myös voima.

Olen soveltanut tuomarina säädöstä, jonka nimi oli Väkijuomalaki 1932. Sellainenkin sana oli kuin väkiviina. Nyt sen ainoa esiintymispaikka saattaa olla ”väkiviinaetikka”. Väkijuomalain säännöksiin liittyen rangaistiin pontikankeittäjiä ja pimeän pullon myyjiä; tekijä saattoi olla ”ammattimainen” ja ”tavanomainen”.

Vielä minun aikanani rangaistiin myös ”päihtymyksestä”. Putkasta päästettyä aamulla lyötiin sakkolappu käteen. Ammattijuopoilta se jäi aina maksamatta. Sitten määrättiin sakon muuntorangaistus, joka piti lusia.

Järjestelmä ei tuntunut silloinkaan viisaalta. Nyt se tuntuu mielettömältä.

Muistan erään tutun taitelijan, joka oli hieno mies. Hänellä oli tapana sammua Messuhallin lähettyville niin että poliisi sai hänet juoppoputkaan vetämättä. Kerran talvella hän tosin laski alleen ja jäätyi raitiotiekiskoon kiinni ja luuli halvaantuneensa. Mutta hän oli siis hieno mies.

Uutisissa kerrotaan tänään, että yksinäisyys on yhtä suuri kansanterveydellinen ongelma kuin tupakointi.

Perinteinen ratkaisu: kielletään se lailla.

Ehdotan siis, että yksinäisyys julkisella paikalla kiellettäisiin sakon uhalla ja että sääntely koskisi myös parvekkeita ja muita ulkotiloja, jos naapuri valittaa. Yksinäisyys näet tarttuu. Erään hienon kirjan nimikin on väkijoukon yksinäisyys, Loneliness of Crowd. Siinä väitettiin, että etenkin keskiluokka on ulkoa ohjautuva, farmarit olivat ennen perinteen ohjaamia ja sitten olisi itse ohjautuvia eli autonomisia ihmisiä.

Tiedä häntä sitten.

Yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita. Suunnittelin joulua tunturissa. Pitäisi olla paikka, jossa voisi viettää aattoillan yksin, vähintään 50 kilometrin päässä lähimmästä ihmisestä. Vahinko vain, etten jaksa hiihtää 50 kilometriä. Olen ajatellut, etten enää ylimalkaan hiihdä. Autiotupa ei liioin ole aivan varma valinta. Aina sinne saattaa työntyä joku eukkoaan pakoon, tai ukkoaan.

Tulille yöpyminen ei oikein iske eikä taida olla ihan luvallistakaan. Siitäkin on yli 50 vuotta, kun nukuin pakkasyön kuusen alla makuupussissa. Siinä pitää olla esimerkiksi pyyheliina kasvoilla ja mielellään se sissimallinen todella iso makuupussi.

Jouluyö tunturihotellissa epäilyttää. Pelkään että siellä esiintyisi muiden ohella itsensä päihdyttäneitä virkamiehiä ja sitten joutuisi toivottamaan samalle ihmiselle kuusi kertaa illassa hyvää joulua.

Joten tulos näyttää olevan se, mikä on yleensäkin viisainta, nimittäin toimia rouvan ohjauksen mukaisesti.

En tiedä, joko asia on herättänyt laajempaa kiihtymystä, mutta ensi sunnuntai on Hoosianna-päivä eli siis pikkujoulu eli ensimmäinen adventti.

Luin kirjasta, että maisteri Paavo Lipponen, myöhempi pääministeri, oli 1968 esittänyt vaatimuksen elitistisen musiikin korvaamisesta demokraattisella ohjelmasisällöllä radiossa ja televisiossa. Jos tuo muinaishenki herää, voi olla yksinkertaisinta sakottaa myös Hoosiannan laulamisesta, yksin tai seurassa.

Eräässä kommentissa mainittiin Tuomiojasta ja minusta. Kommentoija saattoi olla uusi tulokas. Hän ei tiennyt, että en käytä. En ole mielestäni marssinut milloinkaan minkään asian puolesta. Armeijassa tietenkin marssittiin, mutta ellei muistini minua petä, useimmat marssivat kasarmille paluun puolesta.

Kerran minulle lähetettiin sosdem-puolueen jäsenkortti, luultavasti siksi, että pelasin koripalloa porukassa, jossa olivat mukana edellä mainittu Tuomioja, Arajärvi ja muita epäilyttäviä hahmoja. Kävi siellä stadionille Halonenkin jotakuta vokottelemassa, vaikka en muista ketä. Olin hyvin ylpeä puoleen jäsenkortista, mutta asiaa mietittyäni poltin sen kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa metallisessa paperikorissa ja lähetin uhkauskirjeen puoluetoimistoon. Sen jälkeen sieltä ei ole kuulunut mitään. Tapauksesta on kulunut vasta 40 vuotta. Työväentalolla kävin toista kertaa elämässäni muutama viikko sitten. Siellä on ravintola, josta saa hyvää pihviä. Edellinen kerta oli jokin kulttuuririento.

Olin luomu-kokoomukselainen, koska perheessä ja suvussa kaikki olivat. Sosiologian mukaan siis olin ihminen vailla periaatteita ja aatteita, ulkoa ohjautuva, ei autonominen.

Opiskelun käsitin silloin ja nyt siten, että yliopisto on pitkä ja ahdas käytävä. Sen läpi on kiirehdittävä nopeasti laput silmillä, ympärille vilkuilematta. Tosin kävi pari kertaa osakunnassa lauluillassa, koska osasin kaikkien tappelu- ja juomalaulujen sanat ja yksi Ilmari taas osasi laulaa nuotilleen, toisin kuin minä. Kerran pidin Porthan-juhlassa puheen. Toista kertaa ei kutsuttu. Ainejärjestössä aioin kerran käydä, mutta eksyin matkalla, kun en tiennyt, missä on Vironkatu. Nimi kuulostaa revanssihenkiseltä, mutta kai se on peräisin Vironniemestä, jolle Helsinki siirrettiin Vantaankoskelta.

Vasta valmistumisen jälkeen minusta alkoi tuntua, että tämähän on hauskaa tämä juridiikka. Luin Zittingin väitöskirjaa hiekkarannalla ja vahdin lapsia toisella silmällä. Aivan liian myöhään eli oltuani jo yli kymmenen vuotta työelämässä kävin tenttimässä rivin laudatureita ja kirjotin laajan lisensiaattikirjoituksen. Se koski tekijänoikeutta. Luin sen ja huomasin, ettei siinä ollut mitään järkeä. ”Tekijänoikeus työsuhteessa” on juuri niin laaja kuin järjestöt päättävät. Oikeudelliset kriteerit ovat naamiointia. Ehkä olisi pitänyt silti jättää se väitöskirjana sisään, kun professori käski, mutta tuomioistuimessa oli mukavampaa.

Joskus mietin, olisiko pitänyt toimia toisin. Vastaus on että varmaankin.

Mutta osallistuvalla 1970-luvulla en osallistunut, enkä myöhemminkään. Aina välillä osin laivalipun Tukholmaan ja luin menomatkalla esimerkiksi Puhtaan järjen kritiikin ja paluumatkalla Käytännöllisen. Sekös särvitti,

22 kommenttia:

  1. SVT 2:sta tulee ohjelma Köttberget checkar ut, jossa 40- lukulaiset kertovat hurjasta nuoruudestaan. Eikö Jukka muka osallistunut Vietnamin sodan vastaisiin marsseihin? Minäkin olin mukana Lintzin marsilla joskus 70-luvun alussa, jolloin saksan taitoni oli vielä olemattomapi kuin nyt. Silti huutelin muiden mukana; Kapitalismus fürth zum Fascismus. Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun en osallistunut. Mielenosoitukset ovat jääneet kotipiiriin, ja sielläkin niiden tulos on ollut enimmäkseen heikko.

      Sitten kun poliisi oli vienyt jonkun putkeen, menin puolustamaan häntä tuomioistuimeen. Jokin kuitenkin pani kiertämään passinpolttajat eli aseistakieltäytyjät. Ehkä minusta tuntui nololta mennä selittämään jotain, kun nämä olivat nimenomaan halunneet rangaistusta.

      Ei ole liioin tullut allekirjoitettua vetoomuksia eikä julistuksia eikä lähetellyksi julkisia terveisiä muutoin kuin ihan omissa nimissä, kuten tässä.

      Poista
    2. Ei edes EI EEC:lle!?

      Poista
  2. Blogisti tarkoittanee mainitulla hienolla kirjalla Riesmanin ja kumppaneiden klassikkoa The Lonely Crowd. Tentitty on, yli neljäkymmentä vuotta sitten. Nykysosiologeista - tai filosofiko hän on - Slavoj Žižek on kiinnostava vaikka mahtaako häntä ymmärtää. Mies kun heittelee samaan pataan marxilaista talousteoriaa, lacanilaista psykoanalyysia ja sovinistisia vitsejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa pajassa niiten pitääkin olla. Jos ne on erikseen, syntyvät niistä Stalin, Hitler ja ISIS. Kaikki on suhteellista ja mitä vaan voi panna pataan kunhan vain sen syöminen on vapaa.

      Poista
  3. Kävin sitten kirjastossa. Tarttui mukaan: Syökö mikään ampiaisia. Oliko Antoinene Lavoisire vai kuka, joka päätti tehdä viimeisen palveluksen tieteelle, räpytellä silmiään.

    Tuli uniin. Ajelin, irtopää vänkärin jalkatilassa, ja jouduin puhallusratsiaan. Naipuolinen konstaapelili sen nosti tukasta ja lärpytteli huulia sormillaan, puhalsin kuitenkin nollat ja hyvää matkaa. Jatkoin isommalle järjestelyratapihalle, jossa toimintaani kiinnitettiin huomiota. Irtopää vihreässä muovisangossa, päädyin poliisiasemalle. Konstaapelilit söivät pullaa ja joivat kahvia, kysyin voinko polttaa ?Ei sovi, yläkerran vahtimestrilla tulee pää kipeäksi.

    VastaaPoista
  4. Vanhaan aikaan oli olemassa myös "väkipuukkoja". Olen ymmärtänyt ne voimakaiksi, en heikoiksi.

    VastaaPoista
  5. Päihtymyksestä: kuulin kerran legendan, jonka mukaan Turun ex-kaupunginjohtaja Väiski Leino (SDP) oli välillä myös ns. "ottomiehiä": hänen vaimonsa pystyi arvioimaan miehensä suurinpiirteisen kotiintuloajan siitä, nukkuiko tämä eteisen kynnysmatolla saman aamun Turun Sanomien alla vai päällä. Mutta hyvä mies vissiin hänkin. Eikä putkareissuista puhettakaan.

    VastaaPoista
  6. Tunturihotellissa muita päihdyttävä henkilö ei nykyään oletettavasti ole virkamies, vaan luultavasti työsuhteessa johonkin tahoon oleva henkilö tai jonkin sortin kauppamies tai konsultti.

    VastaaPoista
  7. Tietovisa. Tietääkö kukaan ilman googlea missä on Suomessa vierekkäin Virolainen ja Pieni-Virolainen?

    VastaaPoista
  8. Ihana turkulaislegenda anonyymiltä. JussiHa

    VastaaPoista
  9. David Riesmanin ym. klassikko ilmestyi jo 1950 ja on edelleen hienoa psykososiologista kulttuurianalyysia. Siis siltä ajalta kun meidän sosiologimme, mm. M. Koivisto, ihmettelivät mikä on tämä työläinen ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
  10. FOX-kanavalla on mielenkiintoinen tiedesarja Aivopelit. Yhdessä sunnunntai-iltapäivän uusitussa jaksossa tutkailtiin ihmisten moraalia ja päätöksenteon pinnallisuutta. Tämä taitaa olla englannissa tehty sarja jossa usein tehtään empiirisiä kenttäkokeita.

    Vilkkaalla torilla annettiin näyttelijä-koehenkilön kaatua katuun. Hän sai aina apua muutamassa sekunnissa. Tuskin 15 sekuntia sai olla yksin. Olettivat sairaskohtauksen.

    Mutta jos hänellä oli kädessä ruskea paperipussi jossa tölkki ja sen kanssa kaatui katuun, niin kukaan ei yleensä tullut apuun varttitunnissakaan. Häntä luultiin juopoksi.

    Tämä tarkoittaa sitä että jos tunnistamaton limsatölkki kädessä saat kohtauksen niin heti kannattaa viskata se tölkki huitsin Nevadaan. Jotta saa edes jotain apua.

    VastaaPoista
  11. Yksinäisyys voi olla välillä terveellistä. Tai ainakin irtaantuminen hetkeksi rutiineista ja muista ihmisistä. Luultavasti blogistikin tämän suuntaisia ajattelee haikaillessaan joulun viettoa tunturissa. Mukavuuden haluko vai mikä sitä epävarmaksi tekee. Suksiakaan ei enää ehkä alleen panisi. Voi, voi. Tässä tulee ilmainen vinkki. Ensin lentäen Ivaloon, kentältä taksi Saariselkään, yksi hotelliyöpyminen siellä, käynti Siulassa ja virkailijalta urkkiminen puiston kelkkamiehistä. Kahdenvälinen sopimus matkasta kelkalla Rajajoosepista Anterin entiselle rajavartioasemalle ja mahdollisesti aina Mukkakönkään ruoktulle eli nykyiseen Anterinmukkaan. UUDET sukset ja tarpeelliset varusteet mukaan. Saamani tiedon mukaan kämpällä on uusittu kesällä patjat ja sitä paitsi rannassa on se sauna. Jos se 50 kilometriä on pakollinen, niin sitä ajateltua tukkitien pohjaa vielä Hammaskuruun tai parisen vuotta uusitulle Hammaskodalle saakka. Kyllä siitä heikkokuntoinenkin professori selviäisi. Tulillakaan yöpyminen ei suinkaan ole laitonta. Siellähän on niitä tulipaikkoja siellä ja täällä ja valmiit puut. Mutta pari sanaa kirjallisuudesta. Joku kyseli taannoin vinkkejä virolaisesta kirjallisuudesta. Kannattaisiko aloittaa perustasta ja tutustua Friedebert Tuglasin teokseen, joka on julkaistu suomeksi vuonna 1939 yhdessä Aarni Penttilän Unkarin kirjallisuuden historian kanssa.

    VastaaPoista
  12. Kuvasta tuli mieleen että kun kävin muutama päivä sitten ostamassa tätä herkkua Haaparannalta, niin yksi purkki oli paisunut melkein jalkapallon muotoiseksi. Kovan paineenhan se käymisprosessi aiheuttaa siellä purkin sisällä, mutta noin pyöreää purkkia en ole aiemmin nähnyt. Aika ikävää jos purkki sattuu räjähtämään kaupan hyllyllä, niin on mukava tuoksu asiakkailla.. Onkos Jukka maistanut tätä herkkua?

    VastaaPoista
  13. Suomalainen mies osoittaa mieltään murjottamalla vaimolle jos puolustusvoimat unohtaa lähettää hänelle omaa kappaletta 900 000:lle reserviläiselle osoitetusta herätyskirjeestä.

    Koulutetulla suomalaisella on ruotsalaiset aivot samalla tavalla kuin naisella on miehen aivot. Heikkoja astioita molemmat . Jos ei olisi eduskunnassa osaisi joku muukin kirjoittaa kuin Donner tai Andersson, tai Tuomioja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki juuri kuten valaisit ja vielä lavennan että saa eräiden erikoisolojen ehtojen täyttyessä olla määrätty suorittamaan tehtävän tai tehtävän osan josta ei voida antaa edeltäkäypää tietoa tai edes perehdyttää mutta se on hyvin harvinaista.

      Saatatte olla palveluksessa myös asevelvollisuusiän täytyttyä mikäli olette käyneet kutsunnoissa ja teidät on hyväksytty suorittamaan jne.

      Alin sotilasarvo on?

      Alokas. Kyllä mutta asevelvollinen on siis.. mikä?

      Tämä reservin pöhkö/höntti/hupsu on verrattoman sievä sillä aktiivipöhköys on...

      No niin. Eräät upseerit pitivät tapanaan tervehtiä toisiaan eriskummallisin tavoin. Kysyin tätä kepeään sävyyn isoisältäni. Hän hymyili mutta ei katsonut tapeelliseksi sanoa mitään. Kenraali oli everstiä lähemmäs puoli metriä lyhyempi.

      " Ei toki, tehkää hyvin, astukaa koriin. Joudun kohoamaan teitä korkeampaan asem, asuntoon."

      "Everstihän ymmärtää että astun peräänne sillä poistun kyydistä khrm, hissinne korista ennen teitä?"

      Aivan totta. Niin sanoi everstikin. Joka kerran uusin variaatioin.
      Tätä oli heillä tullut tavaksi harjoittaa. Isoisän asunto oli ensimmäisessä kerroksessa, mummi taisi arastella hissin käyttöä.

      Poista
  14. Sitoutumisesta:

    Italialaisella on italialaiset aivot, ranskalaisella ranskalaiset, ruotsalaisella ruotsalaiset jne.

    Kieli on kansan aivojen polttoaine, siksi kaikki saavat edustaa itseään EU:ssa omalla kielellään, mielestämme kaikkein kehittyneimmässä hallintoyhteisössä.

    Senaatintorin kiertäjillä on ruotsalaiset aivot. Se on historian luomus ja muuttumattomana maailman luokan ihme.

    VastaaPoista
  15. Vähäväkisen vastakohta lienee väkevä. Myös oikea väkijuoma on taatusti väkevää.

    Samoin oli edelliseen ketjuun liittyen Riitu-muorin piipputupakka, Väkevä-Matti.

    VastaaPoista
  16. Kirjan nimi on Lonely Crowd. Oletan että tarkoitat David Riesmanin kirjaa.

    VastaaPoista
  17. Hankin puolestani demarijäsenkirjan (ei se kortti ollut ja on tallella) 1984 kenenkään sitä tarjoamatta. Niinpä kylän teräväkielisin (nais)demari kadulla vastaan tullessa sanoi: "Olet valinnut väärin, eroa!".
    En eronnut ja paljon olen saanut aikaan - ja saan vieläkin.
    Jos meidän tuhkamme sekoittuvat, on laulu (osaan sävelen, opeta Sinä sanat): "Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni".
    Kirkkonummi on outo paikka - Porkkala.
    2984 blogauksen kirjoittajalta terveisiä.
    Arktisesta puskurikapasiteetista, kahta vuotta nuoremmalta oksalta.

    Saman yliopiston alumiinia, kevyttä metallia.

    VastaaPoista