Eilisen kommentit kytkeytyvät taas tämän päivän ja huomisen
uutisiin. Yritän muotoilla kysymyksen. Meillä on maassa erilaisten mittausten
mukaan aivan tavattoman hyvä koulutus, mutta näkymät eivät ole hyvät. Miksi?
Tässä seurassa moni tuntuu olevan samaa mieltä siitä, että
työtaidon ja työn tekemisen taidon välittyminen vanhemmilta nuoremmille on
tavalla tai toisella sekaisin.
Käsketään tekemään kovasti työtä, jota ei ole. Pitäisi
jatkaa toimintaa, jossa ei välttämättä ole mieltä.
Vastausehdotus: luovuutta on vaikea opettaa. Niinpä sitä ei
opeteta eikä opita.
Vanhentunut, romanttinen käsitys luovuudesta on ajatus
luojan lahjasta. Joillakin ihmisillä on sitä; useimmilla ei ole.
Liiketoiminnassa ja tekniikassa luovuutta sanotaan usein innovatiivisuudeksi.
Sana tarkoittaa jonkin uuden aikaansaamista. Siinä on sisällä sanavartalo ’novus’,
uusi.
Luovuus on perimmältään raamatullinen sana, mutta sillä on
kyllä vakiintunut sija arki- ja ammattikielessä. Tekijänoikeuslain suojaama
teos ’luodaan’. Se tarkoittaa että jotain, tai osa jostakin, tehdään tyhjästä
eli tulos on uusi.
Uutuus tuli muotiin vasta 1000-luvulla. Tuttu esimerkki on
oikeuselämä. Myös uudet lait naamioitiin vanhoiksi. Uusille säännöille oltiin
löytävinään juuret keisarillisen Rooman lakimiesten lausumista. Jumaluusopissa
luovuus oli äärimmäisen epäilyttävää. Sillä alueella, jonka nimitykseksi
vakiintui aikanaan tiede tai luonnontiede, uusia asioita ei juurikaan
esiintynyt – paitsi arabian kielen valta-alueelta tuotuina ja käännettyinä.
Vankkumaton usko oli yhteinen. Maailma pysyy ennallaan tai
korkeintaan hiukan huonontuu jatkuvasti. Sellainen ajatus, että maailmaa voisi
parantaa vaikka vain jollain laitteella tai menetelmällä, oli syvästi vieras.
Vaatimattomalla yliopistotasolla pysytellen voi sanoa, että
yksittäiset oppineet alkoivat vähä vähältä julkistaa havaintoja ja oivalluksia,
joista kirkko hälyttyi. Historiassa puhumme valistuksen aikakaudesta, jolloin
muutoksen tavoitteleminen muuttui hitaasti hyväksyttäväksi hankkeeksi. Muuan
uusi ajatus oli viisaan kuningasvallan
tarpeettomuus; seurauksena olivat vallankumoukset.
Luultavasti meidän tautimme tausta on puolisosialistinen,
sotakorvausteollisuuden luoma järjestelmä ja syyllisiä saamattomuuteen suuret
ikäpolvet, jotka osasivat paremmin ottaa kuin antaa.
Niinpä vastaavasti ratkaisua on haettava yrittäjyydestä.
Siitä tulee vaikeaa, koska sanan merkitys on unohtunut.
Se ei ole ainakaan innovatiivista eikä varallisuutta luovaa
yrittäjyyttä, että jos seudulla on verstas, perustetaan viereen toinen
samanlainen. Täällä meillä päin näyttää olevan suunnitelmana rakentaa melkein
vieri viereen toinen toistaan suurempia kauppakeskuksia.
Ongelma on tietenkin nollasummapeli. Menestyä voi vain
kilpailijan kustannuksella. Ellei uusia asiakkaita löydy, joko K lihoo ja S
laihtuu – tai päinvastoin.
Luovaa yrittäjyyttä on ehtiä ensimmäisenä haistelemalla
ihmisten tarpeita ja mielitekoja tai sitten tehdä tai myydä jotain sellaista,
mitä kysymyksessä olevalla markkina-alueella ei ole ennen nähty.
Käyköön esimerkistä äsken sammuttamani television
keskinkertaisena dokumenttiohjelmana esittelemä Leica-kamera. Siinähän oli
mainioita teknisiä ominaisuuksia alusta alkaen, mutta liiketoimintaa
kannatellut ja siis varallisuutta luonut ajatus oli kasata kamera, jossa voi
käyttää elokuvafilmiä, siis 36 x 24 mm eikä 6 x 6 cm. Heti tuon oivalluksen
perässä tuli tekninen rakenne, jonka turvin päästiin käsiksi tuokiokuviin.
Liikettä ei enää pysäyttänyt valokuvaaja, vaan valokuva.
(Kuvassa kaksi innovatiivista henkilöä ja toiveiden lähde.)
Ensimmäinen ristiretkeläisarmeija oli teknillisiltä taidoiltaan ja tiedonjanoltaan enemmän kuin kukonaskeleen edellä levanttilaista vastapuoltaan. Ristiretkeläisten luoma kuningaskunta oli seudun ainoa, jossa alamaisilla oli maahansa omistusoikeus ja kaikkia suojeleva laki. Naapurit näkivät tämän uhkana. Kenties vertailukohtaa tämän päivän tilanteeseen? Lähde: Régine Pernoud: Ristiretket silminnäkijäin ja muiden aikalaisten kuvaamina
VastaaPoistaRe: "Luultavasti meidän tautimme tausta on puolisosialistinen, sotakorvausteollisuuden luoma järjestelmä ja syyllisiä saamattomuuteen suuret ikäpolvet, jotka osasivat paremmin ottaa kuin antaa."
VastaaPoistaTsaarin vallan aika oli Suomelle pääosin hyvää aikaa, jolloin luotiin paljon uutta, mm. kansakunta.
Mutta yksi tsaarinvallan ajan varjopuoli, joka ilmeisesti vieläkin meillä korostuu, on valtion virkojen yliarvostus työpaikkoina ja "elinkeinona" suhteessa yrittäjyyteen.
=> "Saisipa meidänkin poika hyvän viran."
Tsaarit ovat vaihtuneet, mutta hinku päästä turvaan valtion siipien suojaan on säilynyt. Asenne on näkynyt myös arvostuksissa - esim. presidentti Halonen aikanaan sanaili jotenkin siihen suuntaan, että yrittäjän menestys on aina yhteisestä kassasta pois.
- kiintoisaksi peli menee siinä vaiheessa, kun todetaan, että yhteinen kassa on tyhjä
Tämä on ollut pitkälti totta. Parikymmentä vuotta sitten suurin osa kauppatieteiden opiskelijoista halusi suuryrityksen palvelukseen eikä yrittäjiksi.
PoistaNyt kuuluu kuitenkin hiukan henki muuttuneen ja Aalto-yliopistossa on jo satup-hautomo.
Niin totta. Siellä ne opettajat, lääkärit ja palomiehet nytkin tuhlaavat juuri sinun verovarojasi, vaikka voisivat vallan hyvin olla suunnittelemassa ihmisile välttämättömiä kännykkäpelejä.
PoistaTsaarit eivät virkasysteemiä keksineet vaan lainasivat idean tai ainakin sovelluksen esimerkiksi meiltä Ruotsista ;-)
PoistaKoneen tutkimusjohtajan Vilkko virkkalan kehittämä luovuuden kehittämisen ryhmätyökurssi (CD) oli aikoinaan yksi Kone Oy menestyksen salaisuuksista ja oman elämäni tärkeimpiä kokemuksia:
VastaaPoistahttp://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49332-vilkko-virkkalan-luovuuskurssi
Kurssista tuli myös INSKOn kurssi ja kun siirryin Telenokiaan alkoivat sielläkin CD-kurssit ja kun siirryi Tekesiin myös siellä. Kysyin vuosi sitten Alahuhdalta noista kursseista ja hän ei tiennyt mistä kyse.
"Luovuutta on vaikea opettaa" mutta sen lähteille vie ajatussuunta ja toimintamalli minkä Aalto yliopiston tuleva professori Aleksi Bardy heitti kevyenä kyökkiviisautena "Arto Nybergissä".
VastaaPoistaToimittajan kysymykseen tulevan "opettajan" teeseistä tämä "koutsi" vastasikin että omat opit on suollettu reilussa viikossa ulos, mutta hän lähteekin matkalle jossa tutkitaan ja kokeillaan opiskelijoiden ja toisten opettajien kanssa, haetaan vastauksia eli innovoidaan ja opponoidaan.
Tuossa on mitä suuremmassa määrin kysymys työtaidon ja työn tekemisen taidon välittymisestä jota nykyinen koulutus ei kovin hyvi tue. Opettajat ovat kaikki hyviä oppimestareita, oman taitonsa siirtäjiä mutta yksilöllisten ominaisuuksien hyödyntäjinä oppipoikia, korkeintaan kisällejä. Ja kysymys on organisaatiosta, opettajista ja oppilaista.
Mitä tulee tuohon K:n ja S:n väliseen kilpailuun niin K ei tuota kilpailua tule koskaan voittamaan ellei toimintamalliin avaudu väylää uudelle luovuudelle, toimintavapaudelle. 1000 kauppiasyrittäjän tavoittet ovat eriäviä, toiset ovat tavanomaista toimeentuloa hankkivia yksityisyrittäjiä ja toiset ketjun voimakkaasti ohjaamia kasvuyrityksiä.
Ihastuin juuri samaan Bardyn repliikkiin.
PoistaJollain kummallisella ajatushypyllä mieleeni tulee Cousinsin elokuvan historia, jossa tuotiin jatkuvasti asioita tarjolkle havaittavaksi mutta näytettiin sormella aika harvoin. Erikoinen tapa - ja tehokas.
Bardy tuli maininneeksi toisenkin, ehkä vieläkin merkittävämmän seikan. Hyvän elokuvan takeena ei rahalla ole merkittävää roolia.
PoistaAsia on sikäli merkityksellinen, että nyt kun yrittäjyys on ehtona hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle ja yrittäjäminuus on integroitu moraaliseksi velvoitteeksi nykyisessä koulutuspolitiikassa, joka sekin, on yhtenäistymässä globaaliksi toimintamalliksi jossa riskiotto, joustavuus ja luovuus ovat hyvän elämä ja hyvän ihmisen välttämättömiä edellytyksiä.
On aivan outoa, että virkamiesjohtajien S-ryhmä tuntuu hakkaavan yritysjohtoisen K-ryhmän.
VastaaPoistaAiemmin K-ryhmän vahvuuden kerrottiin olevan siinä, ettei se suuruudestaan huolimatta ole mikään valaskala, jäykkä ja hidasliikkeinen, vaan vikkeläliikkeinen kalaparvi. Yksittäisillä itsenäisillä kauppiailla on suora kontakti palkanmaksajaan - asiakkaaseen, kuluttajaan - joka on ratkaiseva etu. Vastaavaa ei voi olla pelkässä työsuhteessa olevalla osuuskaupanhoitajalla.
Kunnallisten päättäjien korruptuneisuus selittää osan S-ryhmän menestyksestä, mutta ei kaikkea. Miten K-ryhmä onnistuukin hukkaamaan etulyöntiasemansa?
Onko niin, että osuustoimintaliike on näyttänyt voimansa ja vetänyt hintatason niin matalaksi, kuin se tässä arktisen hysterian maassa voi olla?
Mahtaisiko bonuskorttiehdoilla olla merkitystä?
PoistaNe paljastavat asenne-eron.
Pieneen yksityiskohtaan. Kaupoista puhuit ja sanoit sen olevan nollasummapeliä. Lieneeköhän noin.
VastaaPoistaJos 2 kauppaa myy 200 yksikköä, niin myykö samalla alueella 5 kauppaa 200 yksikköä vai 500 yksikköä. Veikkaisin, että oikea luku olisi jossain 300-350 tietämillä. Siis nykymaalmassa, jossa ostetaan muutenkin kuin tarpeeseen. Sama juttu myös, jos markkinoilla on 2 puukkoa, joita ostetaan yhteensä 200 kappaletta. Jos markkinoilla onkin viisi puukkoa, on hyvinkin mahdollista, että niitä ostetaan 300 kappaletta. Riittäkö tämä kaikille ja menestyvätkö uudet vai vanhat tekijät onkin kysymys. Saattaa olla jopa luovuus ratkaisijana, tai osaaminen, tekemisessä tai myymisessä?
"Jumaluusopissa luovuus oli äärimmäisen epäilyttävää. Vankkumaton usko oli yhteinen. Maailma pysyy ennallaan tai korkeintaan hiukan huonontuu jatkuvasti. Sellainen ajatus, että maailmaa voisi parantaa vaikka vain jollain laitteella tai menetelmällä, oli syvästi vieras."
VastaaPoistaKaikista surullisinta on se, että lähi-idän islamilainen maailma, joka aikanaan säilytti lännelle antiikin perinnön on nykyään tuon ajattelutavan vallassa. Herää kysymys, miten käy kun öljy ja siihen perustuva varallisuus loppuu...
Mennyt vahan lässyttelyksi tama Kemppisen blogi. Ei ole 50 kommenttia nahty aikoihin.
VastaaPoistaLässyn lässsyn itsellesi
Poista"Uutuus tuli muotiin vasta 1000-luvulla."
VastaaPoistaTämä vaatisi vähän avaamista. Itse sijoittaisin vasta aikaisintaan renesanssiin, joka sekin perusteltiin paluuna antiikin suuruuteen. Uutuus julkilausuttuna hyvänä sijoittuisi minusta vasta valistuksen aikaan.
Vuodesta 1060 aloitettiin ensin kanonisessa ja sitten maallisessa oikeudessä lainsäädäntö, jossa nimenomaisesti luotiin uusia säntöjä. Samalla aloitti toimintansa historian ensimmäinen korkein oikeus, joka antoi ennakkotapauksina käytettäviä ratkaisuja. Se oli paavin Rota.
PoistaMlolemmissa myönnettiin siis avoimesti, että on uudenlaisia tilanteita, joihin tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.
Sen jälkeen aito rytinä alkoi 1300-luvulla runoudessa ja maalaustaiteessa - trecento.
Kiitos avaamisesta!
PoistaPitäisi löytyä ahneita liikemiehiä, jotka voitontavoittelussaan investoisivat Suomeen ja palkkaisivat osaavaa työvoimaa rikastuakseen.
VastaaPoistaJos euron kurssi on Suomen kilpailukyvylle liian korkealla tasolla, niin kelluvalla valuutakurssimekanismilla markan kurssi asettuisi kilpailukykymme edellyttämälle tasolle.
Tämä on ykinkertainen ja käytännössä toimivaksi todettu taloudellinen lainalaisuus kaikissa maissa.
Omalla valuutalla Suomen valtiolla olisi pohjaton kassa, jos merkittäviä taloudellisia vaikeuksia olisi muuttuvassa maailmassa hallittava. Kun valtiolla on oma valuutta, niin rahat eivät lopu ikinä. Tätä ei jostain syystä käsittänyt aikoinaan Ahon hallitus ja silloinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen - tyhmä insinööri. Ja muutama muu todellinen päättäjä.
Niin, Ugandan presidentti, sotamarsalkka ja Brittiläisen imperiumin kukistaja (h.c.) Idi Aminkin totesi aikanaan, ettei raha voi loppua, koska sitä voi aina painaa lisää!
PoistaAito ongelma on kai siinä, että aidosti uusia ja kehityskelpoisia uusia asioita on loppukädessä vähän. Tuolloinkin on vielä suunnattoman vaikea saada niille rahoitus uudesta innovaatiosta valmiiksi tuotteeksi: kokeneen riskisijoittajan nyrkkisäännön mukaan sadasta rahoitushakemuksesta kymmenen on jatkokelpoinen, noista, kymmenestä hyvästä 1-2 johtaa menestyvään tuotteeseen/yritykseen. Roviokin taisi tehdä 50 peliä ennenkun linnut syntyivät.
VastaaPoistaKyllä suurin osa saa leipänsä tutun ja turvallisen teknologian käytöstä.
Eiköhän luovuuden suurin este ole riistokapitalismin uusi nousu kvartaaliversiona. Ei ole aikaa eikä varaa tutkia tai ymmärtää. Ei ole myöskään varaa tehdä kunnolla. Jostain syystä on aina varaa tehdä uusiksi.
VastaaPoistaOngelma ei ole puolisosialismin perintö vaan elitismin tuomien etujen tuottama luokkajärjestelmän lumo. Se tuottaa moraalikatoa, joka näkyy yhteiskunnan perusrakenteiden rapautumisena, veronkiertona, jne.
Luovuus ja luovuus - siinäpä päivän epistola ! Näyttää kuitenkin siltä,että tästä päivästä puuttuu niitä yksitoikkoisen työn telijöitä ja taitajia. Kaikki haluaa olla luovia jne... opiskelukin tulisi olla " luovaa" kun se todellisuudessa on yksitoikkoista puurtamista. Kaikki on vain innovatiivistä ja helppoa. Oivaltavaa ja älykästä. Ei elämä sitä ole ! Se on pitkäjänteistä, usein puuduttavaa ja yksitoikkoista työn tekemistä , teki sitä nyt sitten millä yhteiskunnan tasolla tahansa.Ne ikäluokat, jotka tämän hyvinvoinnin rakensivat eivät turtuneet pitkäveteisyyteen vaan ymmärsivät oman työn olevan " aitoa elämää".
VastaaPoistaHyvä! Veit sanat suustani.
PoistaTuo elokuvan historia oli omituisen koukuttava, harvoin jos koskaan olen jaksanut noin pitkästä sarjasta katsoa kaikki jaksot.
VastaaPoistaXerox on minusta mielenkiintoinen firma. Paljon innovaatioita. Valokopiokone oli mahtava menestys ja hyvin suojattu patenteilla. Yritys taisi myös olla ensimmäinen hiiren ja graafisen käyttöliittymän kehittäjä, mutta näistä sitten sadon korjasivat muut, miksi?
VastaaPoistaVähän kuin Nokia: ymmärrettiin innovaation edellytykset (resurssit ja vapaat kädet), mutta ei otettu sitä osaksi tuotekehitystä.
Poista
VastaaPoistaOma kokemukseni
jo alkumetreiltä alkaen
on, että musikaalisesti lahjakkailla
on luovaa kykyä.
He jotka tyytyvät vääntämään samaa mutteria
heille tuskin kannatta opastaa avarampaa
ajattelutapaan.
Musikaalisesti lahjakkaille se on itsestään
selvää, keskeinen pointti, hakea ja löytää
variaatioita jo olemassaolevalle ratkaisulle.