Miltä näyttää

Pojat vähän jännittivät televisiossa eivätkä onnistuneet esittämään asiaansa eheästi, kun aiheena oli entinen ministeri Häkämies eli toiskielisin sanoin lobbaus ja karenssi.

Sanoin hiljan, että eräs hölmöläinen ei ollut selvilä Luigi Pirandellon näytelmästä käytettyään julkisesti sen nimeä ”Niin on, jos siltä näyttää”. Tai ehkä hän ei ollutkaan hölmöläinen. Muistan että tuo sitaatti kuulosti viisaalta, koska kukaan ei ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitettiin.

Ihmisoikeustuomioistuin ja meidän nilkit perässä perustelevat tätä nykyä esteellisyyttä sanomalla, että julkinen uskottavuus edellyttää myös sitä, ettei synny käsityksiä sopimattomasta riippuvuudesta.

Tämäkin kuulostaa viisaalta, mutta ei ole sitä.

Olettakaamme huvin vuoksi, että olisin edelleen hovioikeudenneuvos ja tuomitsisin jonkun Kemppisen epätavallisen lievään rangaistukseen tai olisin jopa hylkäämässä syytettä. Pahalta näyttäisi.

Imatran seudulla on Kemppisiä niin että päät yhteen kolisevat. Oma sukuhaarani lähti sieltä Pietarin seudulla 1820-luvulla. Tarkka vuosi ei ole tiedossa. Mitäpä köyhien kulkemisesta olisi kirjaa pidetty. Eräät sukunimikaimat ovat kuitenkin selvitelleet sukua eli oikeastaan siis nimeä sangen kaukaa menneisyydestä. Nimen kantaja löytyy esimerkiksi siitä kuuluisasta 1600-luvun alun hopeaveroluettelosta, joka on sukututkijoiden hyvä lähde. Kun isäni isä joutui puolestaan selvittämään suomalaisuutensa päästäkseen rajavartioston palvelukseen 1920, jopa minulla on seitsemän sukupolven luettelo sukuhaarani sukunimen käyttäjistä.

Esimerkissäni tuomitsemani henkilö voisi siis olla todistettavasti ei-sukulainen tai sukulaisuus juontuisi 1700-luvulta.

Jos muutamme esimerkkiä ja sanomme, että tuomarin ja tuomitun sukunimi on Mäki tai Eskelinen tai Määttä tai muuta sellaista, perustelun pätevyys osoittautuu kyseenalaiseksi. Oli minulla kerran esiteltävänä oikeusjuttu, jossa oli ammuttu karhu, syyttäjä oli nimeltään Karhu ja tuomari oli Kontio.

Tämä ei ollut pelkkä vitsi. On ollut puhe sellaisestakin karenssista, että esimerkiksi virkamies ja edunvalvontajärjestön edustaja eivät saisi näyttäytyä yhdessä. Menee vaikeaksi. Lähes säännöllisesti komiteoissa ja toimikunnissa on jäseninä virkamiehiä ja esimerkiksi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajia. He eivät saisi käydä oikeusministeriön parvekkeella tupakalla yhdessä…

Jos ministereille, erityisavustajille ja kansliapäälliköille pantaisiin karenssi eli kielto mennä ”vastapuolen” palvelukseen, heillä pitäisi olla tieto rajoituksesta ottaessaan viran vastaan. Kilpailukieltolausekkeet ovat hyvin tavallisia. Ne ovat usein erittäin oikeudenmukaisia. Kun joku myy liikeyrityksensä, hän sitoutuu samalla olemaan perustamatta uutta kilpailevaa yritystä tai menemättä sellaisen palvelukseen tyypillisesti kahden vuoden aikana.

Tämä on mielestäni tärkeä näkökohta. Se ei ole niin tärkeää, saako ministeri tai vastaava rahallisen korvauksen toimintavapautensa rajoittamisesta.

Väärä ja pelkurimainen suhtautuminen riippuvuusepäilyihin on pitänyt osan virkakuntaamme erittäin edistyneenä. Tietääkseni tilanne ei ole vieläkään muuttunut, vaikka kaikki väittävät olevansa samaa mieltä, että esimerkiksi alituomarin voisi olla hyvä työskennellä muutama vuosi liikejuristina tai asianajajana. Käytännössä sellainen ei onnistu. Tuomarikunta ja ehkä poliisi ja armeija ovat sellaisia pyhäin yhteisöjä, ettei niihin ole ainakaan paluuta, jos on hairahtunut vääränä pidettyyn leiriin.

Se ei ole ongelma, että asianajaja nimitetään korkeimpaan oikeuteen. Hän muuttaa täydellisesti elämäntapojaan, vaihtaa tuttavapiiriä ja sanoo tarpeellisen määrän sinunkauppoja irti.

En vähättele ongelmaa. Suhtaudun erittäin kaunaisesti erinäisiin lobbareihin ja pidän esteellisyyssääntöjä tärkeinä. Halusin vain sanoa, että ongelma ei ole lainkaan helppo. Itse toivon, että jonain päivänä elinkeinoelämän johtotehtävistä palkattaisiin korkea virkamies.