Nihilismi

Ehkä viisaammat vastaajat vaikenivat.

Yksi kommentoija kysyi, että onko sillä eroa, kun ihmisiä ammutaan. Tapetaan eläimiäkin.

Häneltä pitää kysyä, miksi eläimiä ei rangaista siitä, että ne surmaavat toisiaan.

Pelkään että kysyminen on turhaa. Vastausta ei ehkä tulisi tai sitten se olisi ”mitä väliä sellaisella on”.

Looginen vastaus ihmisten tappamiseen eli esimerkiksi koulusurmiin olisi ”se on Jumalan tahto”. Monen suuren uskonnon mukaan ihmisen kohtaloista päättää jokin, jota nimitetään Jumalaksi. Jos tämä ajatus on oikea, tuo jokin on kaikkien aikojen ylivoimaisesti suurin tappaja. Jumalan ja paholaisen välille ei jää eroa.

On henkilöitä, jotka ovat aidossa tuskassa päätyneet miettimään, miten hyväksi väitetty Jumala sallii pahan toteutua. Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai hän ei ole hyvä. Kysymysryhmän nimi on teologiassa ”teodikea”. Jotkut ovat hylänneet uskonnon juuri tämän kysymyksen takia.

Eläinten ja ihmiset välillä on jokin ero. Ainakaan eläimet eivät tiettävästi julista ihmisiä rauhoitetuiksi eivätkä pidä yllä ihmisiä koskevia metsästysrajoituksia.

Ihmiset harrastavat tällaista, ja jotkut eivät halua syödä surmattuja eläimiä, elleivät sitten kaloja. Sellaisesta en ole kuullut, että joku kieltäytyisi syömästä surmattuja kasveja; niiden elollisuudesta ei kuitenkaan liene eri mielisyyttä.

Vaikeiden kysymysten käsitteleminen ei ole oikein muotia. Etenkin nuoret voivat päätyä ajatukseen, että millään ei ole itse asiassa mitään väliä. Tuota ajatuskantaa sanottiin ennen nihilismiksi.

Joku vastaaja vertasi Suomen ja Yhdysvaltain koulusurmien lukumäärää mutta jätti Norjan maininnatta. Häneltä kuulisin mielelläni, mikä olisi hänen mielestään sopivat määrä koulusurmia. Vertailu, tässä tapauksessa suhteutettuna väkilukuun, tarkoittaa välttämättä, että asianomainen pitää tällaista vertaamista mielekkäänä. Siis: paljonko murhia on sopivaa tehdä? Saako kuka tahansa tehdä murhia, jos oikein kovasti haluaa?

Kirjoitan tällaisia, koska itse uskon turvallisuuden ylläpitämiseen tai ellei se ole mahdollista, turvallisuuteen pyrkimiseen.

Ihmiset on erittäin helppo saada uskomaan, että tappaminen on ihan OK.

Englannissa ja Ranskassa säilyi reipas, isänmaallinen mieliala, kun Sommen taistelussa 1916 kaatui ensimmäisenä päivänä 20 prosenttia Englannin käytettävissä olleesta armeijasta. Taistelusarjan kokonaismenetykset olivat heille noin 400 000 miestä ja saavutukset olemattomat.

Esitän tuon maininnan vihjaten, että omien tapattaminen poikkeaisi jollain tavalla vihollisten tappamisesta.  Lisään että kaikki ensimmäisen maailmansodan osapuolet vaativat ”vain oikeutta” ja arvioivat joutuneensa vääryydellä muiden muserrettavaksi.

Ajattelemattomuus oli käypä asenne vielä sata vuotta sitten. Toisessa maailmansodassa, jonka arpia monet nyt elävistä kantavat, vaikka olisivat syntyneet sen jälkeen, tavoitettiin sitten yhteisöllisen hulluuden uusi, ennen näkemätön aste.

Sodan ja rikollisuuden kertakaikkinen samaistaminen on perinteinen keino harhauttaa hyväuskoisia. Ja tämän päivän hyväuskoiset ja välinpitämättömät ovat huomispäivän tykin ruokaa tai luodin ravintoa.