Sivun näyttöjä yhteensä

28. joulukuuta 2005

Lisää lauluja

Eilen kirjoitin ilmaiseksi kaikille pohjalaisia tappelulauluja. Tänään on vuorossa valikoima poliittisia lauluja. Huomenna uudenvuoden aatto on niin lähellä, että on juomalaulujen vuoro.

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että laulujen sanat herättävät mielenkiintoa. Katsotaan, mitä asialle olisi kaikkiaan tehtävissä.

Eilisten laulujen "helapää puukko" ei ole kaikille tuttu. Tässä kuva. Tämä ei ole Iisakki Järvenpään Härmän puukko, jota saa kaupasta. Tämä on käsityötä ja puukkomestarin nimi on aivan totta Antti Rannanjärvi. Kotipaikka on Ylihärmä, Rannanjärvi. Naapurikylästä eli Kankaan kylästä on muuten kotoisin tuttavani aktemiaprofessori Ylikangas, varsinainen Härmän häjy miehekseen. Hän on kirjoittanut muun muassa häjyistä ja jääkäreistä. Kysyin taannoin, vieläkö hän on saanut tappouhkauksia Pohjanmaalta. Hän mietti hetken ja vastasi että ei, "...mutta pari olen lähettänyt."

Ylikankaan selitykset väkivaltarikollisuuden nousulle 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalla ovat aika hyviä. Itse olen esittänyt selityksen sen loppumiselle: Pohjanmaan rata. Se näkyy tilastoista. Pohjanmaa oli ollut kuin saari, jolla asui merkillinen intiaaniheimo. Mahtimiehet olivat omien kylien miehiä. Kasakoitten saaminen hätiin Tampereelta tai Vaasasta kesti ikuisuuden. Poliisia ei ollut keksitty. Kun junat alkoivat kulkea Seinäjoelta Nurmon kautta Lapualle, Kauhavalla ja Alahärmään, maakunta rauhoittui heti.

Meno ja meininki säilyi. Esimerkiksi maalaisliiton Kekkosen oppositio keskittyi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Ja oli siellä työväenliike ja hyvä olikin, mutta Kosola sen pilas'.

Uralihin Iivana

Urheasti lähti ryssän rotupuhdas lauma
Petroskoista marssimahan Helsinkiin.
Lämmitetty täällä on Suomen savusauna,
jossa pantiin ruski-Ivan aivan pyörryksiin.
Löyly tuima annettiin,
taisi palaa partakin,
Iivanat jo päänsä pisti pensaaseen.

Paha ompi ryssän olla Suomen rajamailla,
politrukit heiluttavat nagaikkaa.
Hapankaaliakin siellä ompi vatsa vailla,
Molotoff ei anna heille sapuskaa.
Kun vaan karkuun ennättäis,
vähät vaikka tossut jäis,
silti hyppää Iivana vaan ripaskaa.

Suomessa on Stalinilla valmis valtakunta,
pellot täällä oottaa viljankorjaajaa.
Linnassansa ihanata näkee hän jo unta,
Otto-Ville johtaa kansanarmeijaa.
Messuhallin katolla,
sirppi on ja vasara,
eduskuntatalossa soi sirmakka.

Voroshilov pyhä veli yhdyit väärään virteen,
liian kova pähkinä on Suomen maa.
Molotoffi molotti myös itsensä jo hirteen,
Tiltukin jo häkissänsä kotkottaa.
Lähtö tuli viivana,
Uralihin Iivana,
surkeasti toppahousut retkottaa.

Kenraalikuvernööri Kekkonen juo votkaa
kasakat lyö eteisessä korttia.
Lipuissa ei enää nähdä kaksipäistä kotkaa,
Urho takoo idän rautaporttia.
Mutt' asiat on hienosti,
kaalia saa vapaasti,
sitä tuottaa Tamminiemen kolhoosi.


Punakaartilaisten marssi
(säv. "Ja må' han leva" - kirjoittajasta ei ole tietoa)

Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkorillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta, armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistohon.

Hallitus on vankka
kätyrilauma sankka
se kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.
Urhojensa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.


Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis ompi vapauden lunastus.

Kiihtyy yhä taisto
vapauden vasito
köyhälistön keskuudessa kasvaa yhä vaan.
Ei nyt auta hallitusta
piinat, kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulu huulillaan.

Kuinka kauan siellä
teurastusta vielä
kestää kunnes kansalla on vapaus.
Ei nyt taiston tuoksinassa
tiedä kumpi voittamassa
vallankumousko vaiko taantumus.

Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest' äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.

Kylvämme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroi kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin Suomen kansanvalta
kiittää sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaksi' saapi sankaruus.


(Tähän kohtaan kuuluisi Jääkärimarssi, Lippulaulu, Kytösavun aukeilla mailla tai Oi kallis Suomenmaa. Ne eivät kuitenkaan ole tekijänoikeudesta vapaita (Heikki Nurmio, Koskenniemi, Klemetti, Klemetti. Tulkoon sijaan Kuulruiskulaulu, joka on alkuperältään epäselvä Vapaussodan laulu. Tämä Isontalon Antti oli puukkojunkkarin pojanpoika ja Saksan jääkäri. Isoisä pääsi Siperiasta kotiin ja poseerasi mm. Samuli Paulaharjulle. Pojanpoika oli viinakaupan johtajana Seinäjoella sotien jälkeen ja yhtä arvostettu kuin eversti Laurila. "Laurilain työt" mainitaan Kytösavut-laulussa viittauksena muun muassa Länkipohajn taisteluun, joissa isä ja poika kaatuivat ja toinen poika jäi henkiin ja kunnostautui Talvisodan Taipaleella mutta joutui ikävyyksiin enemmän upseeritovereiden kuin vihollisen kanssa jatkosodassa.)

Kuularuiskulaulu

Tuli Isontalon Antti tuli Härmästä päin
kera joukkojen rynnistäväin.
Olot Suomess' oli muuttua katalaks',
mutta Antti pani kapinoitsijat matalaks'.
Ja pullot ne pani kontissa "klunk",
pani Antilla kurkussa "klunk-klunk-klunk-klunk".
Kuului rajalta uhkaava huuto,
tuli Antille kortteerin muutto.

Läksi Isontalon Antti Karjalahan,
pani vastustajat vapajamahan,
kun polsut ne pakohon loikki,
Antti karjaasi "Nyt välit on poikki"
Ja kuulat ne pani piipussa "klunk",
pani polsujen kintuissa "klunk-klunk-klunk-klunk".
Kuularuiskut pani "tärärättättää",
piti polsujen asemansa jätätättää.

Tuli polsuja Venäjän maan
valkoupseereita kunnioittamaan.
Mutta Antti kun karjaisi "huomion",
niin polsut sai kuolemantuomion.
Ja kuulat ne pani piipussa "klunks"
pani polsujen kintuissa "klunk-klunk-kluns-klunk".
Kuularuiskut pani "tärärättättää" -
piti polsujen asemansa jätätättää.

Internationale
san. Eugen Pottier, suom. tiettävästi Otto-Ville Kuusinen,
Yrjö Sirola, Sulo Vuolijoki. - Viimeinen säkeistö meni muodista
ja se suomennettiinkin tiettävästi vasta 1960-luvulla.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet koskenään.

Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion
kukin painakaamme palkeitamme
kun käymme työhön, taistohon.
:,:Tää on viimeinen taisto :,:

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja käyhön ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.
:,:Tää on viimeinen taisto :,:

On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee he itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon.
:,:Tää on viimeinen taisto :,:

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansan joukko nälkäinen.
Maan meidän on jo olla täytyy,
eikä laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kuin korpit haaskoiltan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan,
:,:Tää on viimeinen taisto :,:

Meit valehin ruokkii turannit
mut rauha meille koittakoon.
Nyt lakko tehdään armeijoissa
aseet pois pantakoon.
Ja jos aikovat nuo kannibaalit
sankareita meistä taas
niin tietökään he, että luodit
silloin kenraalimme saa.
:,:Tää on viimeinen taisto :,:

- - -
Sosialismia ei ollut koskaan olemassa, mutta se keksittiin Neuvostoliitossa.

Internationale oli Pariisin kommuunin (1871) eli kansannousun laulu josta heijastuvat vanhan työväenliikkeen haaveet. Kuten sanat lukien näkee, todellisuuden kanssa sillä ei ollut tekemistä.

Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa
san. Z. Topelius - suom. Yrjö Weilin

On Pohjolan hangissa meill' isänmaa.
Sen rannalla loimuta lietemme saa;
Käs' säilöjä käyttäiss' on varttunut siell';
on kunniall', uskolle hehkunut miel';
ja ratsuamme Nevan vuossa juotettihin,
se ui kuni häihin yli Weikselinkin,
se kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta keisarin maljan se joi.
Kun raunion tuhkan yl' lennetähän,
niin kaviot loimun luo säihkyävän;
:,:joka isku se välkkyy kuin aamun koi
ja vapauden puoelsta säilämme soi:,:

- - -
Laulussa on kysymys kuningas Kustaa II Aadolfin harhailuista Saksanmaalla, ja viittaus Nevaan on arvoituksellinen. Veiksel ja Rein pitävät paikkansa, ja Lech-virran tappeluksen jälkeen tultiin todella Tonavalle. Sota ja erityisesti ruotsalainen ratsuväki voitti raakuudessa jokseenkin kaiken, mitä muistettiin koetun. Toisaalta taas on oikeastaan arvoituskellista, miten Ruotsi onnistui kouluttamaan kevyen ratsuväen, aselajeista silloin teknisimmän, suoraan riihen seinästä reväistyistä skoonelais- ja savolaispojista. Ruotsi oli sangen sotaisa maa, kunnes sai lopullisesti selkäänsä. Suuren Pohjan sodan eli Isonvihan aikana aseissa oli laskelmien mukaan prosentuaaliesti enemmän miehiä kuin Suomessa 1940 tai Saksassa 1945. Kaarle XII keksi totaalisen sodan.

Varshavjanka

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa,
vastassa valkoinen armeija on:
pakko on taistella, kuolla tai voittaa,
ratkaisu eessä on tuntematon,
mutta me nostamme purpppuravaatteen,
taistoon mi työläiset kutsua voi,
rohkeina puolesta veljeysaatteen
käymme ja kaikille laulumme soi.
:,:Aatteemme ainoan kalliin ja oikean
puolesta raatajat, esspäin mars.:,:

Veljemme vankila tyrmiinsä sulkee
kostaja kultakin kalleimman vei.
Ilkkuen roistot ja ryövärit kulkee
sellaista kauemmin sallita ei!
Vääryyttä vastaan me taistelun teillä
kuljemme: kostoa kalpamme soi.
Vaikkakin yksilöt sortuisi siellä
muistonsa konsana kuolla ei voi!
Aatteemme ainoan...

Valtikat, krunut me pirstoiksi lyömme
orjuuden kahlehet katkomme me.
Kauhea joskin on puhdistustyömme
ihmisten onnen on ehtona se.
Siksipä säälittä taistelun tielle
voitto on työväen — tiedämme sen.
Porvarit, keisarit — helvetti heille
olkoon nyt töistänsä armollinen!
Aatteemme ainoan...

- - -
Tämän laulun historia on erikoinen. — Laulujen, laulemien ja viisujen historia tunnetaan huonosti. Sävelmä ja sanat ovat Puolasta ja tämä suomennos vuodelta 1918. Kuitenkin omien havaintojeni ja Pekka Gronowin toteaman mukaan vanhoille punakaartilaisille laulu oli outo. Luultavasti se nousi asemaansa vasta "Lapualaisoopperassa", ja siitäkin liikkuu juttua, jonka mukaan tekstiä oli tarkoitus ruveta säveltämään ennen kuin joku keksi, että on se sävelletty aikaisemmin, on!

Ymmärrettävistä syistä tämä kaikista hurjista marsseista kenties komein on nykyisin unohtunut aika pahoin. Tuiki tuntematon se ei ole ollut maailmallakaan, koska ranskalaisella vallankumouslaulujen levylläni se on yhdessä punalippujen ja partisaanilaulujen kanssa. En ole koskaan kuullut, että sillä olisi ollut Neuvostoliitossa asemaa tahi sijaa. Neuvostoaikana puolalaisuus ei tainnut olla suositus.

- - -

Lopuksi lyödään läskiksi. Tätä ryssä-laulua ei tunne juuri kukaan, vaikka nimimerkki "Lulu Rainio" esiintyy korsuohjelmistossa muuallakin yhdessä Erkki Tiesmaan, Terho Könösen ja muiden kanssa. Pilkkalaulut, joista "Silmien välliin ryssää" on mielestäni lievästi sairaalloinen, joutuivat päämajan epäsuosioon pian hyökkäysvaiheen päätyttyä 1941, mikä on katsottava sodanjohtomme kunniaksi. Vastustajan vähättely taitaa kuulua sotaan siinä kuin jalkapalloonkin, mutta sodassa vastustajan aliarvioiminen on vaarallista.

Laulun "Tiltu" oli sota-aikana kaikkien tuntema "Teuvan Tiltu", suomeksi neuvostopropagandalla Yleisradion lähetyksiin tunkeutuva henkilö, joka palasi sodan jälkeen Suomeen ja vietti täällä sitten elämänsä päivät. Merkillinen lisä laulun poliitikkojen ja sotilaiden henkilöluetteloon on "Napa-Papaniini", joka lienee Ivan Papanin (1894-1986), kuuluisa naparetkeilijä. Toisaalta - jo vuosisadan alun viisuissa esiintyi henkilöiden nimiä siksi että ne olivat huvittavia, kuten "Toko-poika" eli Tshushiman meritaistelun amiraali Togo.


Lulu Rainio: Kokous Petroskoissa

Petroskoissa kerran oli kokous
ja kokouksen aiheena oli rokotus.
Kun ryssät huomas' että linjat alkaa pettää,
pitäisi nyt keksiä yks' "vot harashoo".
Tiltu siellä keitteli vaan samovaariss' saikkaa.
Molotoffi soitti balalaikkaa.
Siellä myös oli Staliini, Timoshenko, Kalinin,
Napa-Papaniini sekä Putjonnyi.

Samovaari höyrys' ja balalaikka soi,
keksimästään aiheesta sakki ilakoi.
Aikansa kun huusivat, siinä sitten tuumivat
että tanssittaisiin välillä yks' "vot harashoo".
Tiltu sanoi: "Soita Molo Tonavan aallot
siinä saa tehdä niin viehkeät ne kaarrot".
Siihen yhtyi Staliini, j.n.e.

Kyllä siinä melua oli kerraksi.
Tiltukin jo Stalinia sanoi herraksi.
Hyvän "kikan" tepsivän luulivat he keksivän,
mutt' "plörinäksi" meni koko "vot harashoo".
Kun Voroshilov tuli, sanoi: "Tukitkaa jo suunne,
tuolta tulee Suomen pojat korjaa teidän luunne."
Tästä säikkyi Staliini, j.n.e.

"Plörinäksi" meni entinenkin mies
kun läskikastiketta koitti laittaa otsa hiess',
samoin kävi kuuluisan Molotoffin porukan
ett' "plörinäksi" meni koko "vot harashoo".
Tuli sitten Moskovasta "Musta-Maikki"
korjas' koko porukan, vei mennessänsä kaikki.
Sinne meni Staliini, j.n.e.

Mutta onhan heillä Aasiassa uusi kotimaa.
Sielläkin se kaali kasvaa sekä kukoistaa.
Mutt' nyt on aika tipalla kuin entisellä likalla,
ehdottaisin, lähtisitte "just harashoo".
Tuli sitten Moskovasta Musta Maikki
korjas' koko porukan vei mennessänsä kaikki.
Sinne meni Staliini j.n.e.

Nyt Uralissa heillä on uusi isänmaa
ja meidän puolst' saavatkin he siellä asustaa.
Elämä on onnekasta, Tiltullakin monta lasta
kaalimaalla huutamassa "vot harashoo".
Siell' ei heitä vaivaa enää kommunismi
eikä bolshevismi, mutta – reumatismi.
Siellä nyt on Staliini j.n.e.

15 kommenttia:

  1. Oli virkistävää lukea näitä ylösprändättyjä, osin tuttujakin taistelulauluja. Joitakin työväenlauluja demarisoitiin vähän lempeämmiksi. En ole varma, onko jotain myös stalinisoitu.

    Itse en ole harrastanut etukenossa laulamista, mutta ehkä jo nyt voin, vain lievästi punastuen, Kemppisen areenalla tunnustaa, että me nousevan työläisnuorison nuoret miehet lauloimme usein ja uhmakkaasti Varshavjankan kertosäkeen seuraavasti: "Aatteemme ainoan, kalliin ja soikean, puolesta kaatajat eespäin, mars!"

    VastaaPoista
  2. Eikös Punakaartilaisten marssin ensimmäinen säkeistö mene näinikkään?

    Köyhä Suomen kansa
    katkoo kahleitansa,
    kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
    Raakaa sortovaltaa vastaan
    nostaa maasta, armeijastaan
    jalon kansan parhaat pojat taistohon.

    VastaaPoista
  3. Kiitos a.s.

    Koska kysymyksessä on monumentaalinen työ, vähemmistäkin virheistä huomauttaminen on palvelu.

    VastaaPoista
  4. Olin Härmän kuntokeskuksessa hoidattamassa selkävammaani ja siellä sattui olemaan samaan aikaan myös pohjalainen betoniraudoittaja (jollaisia ei juuri enää elementtien aikoina paljon tarvita, paitsi siltatöissä) Alavudelta kotoisin. Heti tässä mainittakoon että Alavus on ehkä enemmän hengeltään sävyisää Hämettä kuin raivoisaa Kyrönmaata ja Härmänmaata.

    Mutta sillä oli selkä sökö ja kaput, kovaa työtä tehnyt pikkutenavasta asti. Se sanoi mulle, kun jotkut isännät rupesivat soittamaan suutaan ympäristönsuojelusta, että koskaan ei missään ole työläistä kohdeltu huonommin kuin Pohjanmaalla. Luulen että se tarkoitti Etelä-Pohjanmaata.

    Täällä ei juuri työväenlauluja kuule.

    Terv.

    Ripsa

    VastaaPoista
  5. Huomasin kyllä, että olin oppinut joitakin kohtia työväen lauluista toisin kuin ohessa on. Liikkeellä on ollut ja lienee edelleen hieman toisistaan pokkeavia versioita tai tapoja laulaa. Muistikin saattaa tehdä tepposensa, jos ei ole sanoja käsillä. Esimerkiksi kun Liikeliiton sihteeri Ahti Fredriksson laati menneellä 60-luvulla punakantisen Ay-väen laulukirjan, hän tuli myös hieman kajonneksi sanoihin. Kirja sisälsi muitakin kuin varsinaisia työväenlauluja, mm. Ison talon Antin, joka oli ay-väenkin reteä kajauttaa linja-autoreissuillaan.

    Eiköhän Pekka Gronow ole saanut ainakin keskeisen osan työväen lauluperinteestä talteen. Pohojalaasista en tiärä.

    Merkillistä kyllä, mutta en enää omista ainuttakaan työväen laulukirjaa tai vihkosta, vaikka olen itsekin aikamoisen pumaakan väsännyt. Panin siihen piruuttani jopa kantaatin Stalinille. Sen sijaan Propaganda-Aseveljet r.y.:n Aseveikko tuolta hyllystä pilkottaa.

    VastaaPoista
  6. Varshavjanka
    Ei liene täysin tuntematon Espanjassakaan. Sen eräs sovitus oli tasavaltalaisten taistelulauluna A Las Barricadas 1936-39 sodan aikana

    A LAS BARRICADAS
    Confederación Nacional de Trabajo

    Negras tormentas agitan los aires
    nubes oscuras nos impiden ver.
    Aunque nos espere el dolor y la muerte
    contra el enemigo nos llama el deber.
    El bien mas preciado
    es la libertad
    hay que defenderla
    con fe y con valor.

    Alza la bandera revolucionaria
    que llevara al pueblo a la emancipacion
    En pie obrero a la batalla
    hay que derrocar a la reaccion

    A las Barricadas!
    A las Barricadas!
    por el triunfo
    de la Confederacion.

    TO THE BARRICADES

    Black storms agitate the winds
    Dark clouds won't allow us to see
    Although we are waiting for pain and death
    Against the enemy we are called to go
    The most precious good
    is liberty
    And it must be defended
    With courage and faith

    Raise the revolutionary flag
    Which calls the people to emancipation
    March, worker, to the battle
    We have to smash the reaction

    To the Barricades!
    To the Barricades!
    For the triumph
    of the Confederation.

    VastaaPoista
  7. Olipa mukava lukia näin vanhana pohojalaasena sellaasta mitä on piänenä kuullu. Nyt on tullu asuttua monta vuatta ulukomailla ja on kivaa terästää vanhoja muistoja. Oon muuten löytäny justihin vanhoja esiisiä ameriikasta johona ne käy hakemas taloonrahat.
    Terveisin Markku-setä

    VastaaPoista
  8. Tässä on muutama tekijätieto lisää sivulla oleviin lauluihin:

    Uraalihin Iivana on E. Ojasen vuonna 1940 kirjoittama, ja Yksin mielin, kaikin kielin on Pallen käsialaa, joten kumpikaan niistä ei ole vielä vapaata riistaa.

    Ja kun en kehtaa kommenttia jättää ilman uusia laulunsanoja, niin tässä sitten tulee yksi Suomen wanhan sotawäen aikainen sotilaslaulu. Melodiaksi sopii vaikkapa Banzai:

    Engelsmannin sotalaivat

    Engelsmannin sotalaivat on
    Saksan korkkipuusta,
    Suomen poika lihan leikkaa
    engelsmannin luusta.

    Tsumfati rallaa, tsumfatirallaa,
    tsumfati, rati, rati, rallallaa.

    Suomalainen sotamies on
    parempi kuin herra,
    koska hän on keisarillekin
    kelvannutkin kerran.

    Tsumfati ...

    Suomalainen sotamies se
    sotii vaikka jäällä,
    sotinut on engelsmannin
    tykkienkin päällä.

    Kun kirjoitettiin vuosiluku
    viisikymmentä neljä,
    niin Suomen pojat pehmittivät
    engelsmannin seljän.

    Kun kirjoitettiin vuosiluku
    viisikymmentä viisi,
    niin engelsmanni merellä jo
    laivojansa siirsi.

    Kun kirjoitettiin vuosiluku
    viisikymmentä kuusi,
    niin engelsmanni merellä
    jo apuakin huusi.

    Suomen pojat ampuivat
    edestä ja takaa,
    engelsmannin parhaat pojat
    meren pohjass' makaa.

    Viaporin västninki on
    Suomen lujin lukko,
    eipä sinne päässyt se
    engelsmannin ukko.

    VastaaPoista
  9. Tässä youtube-videossa Punaiseltatorilta vuodelta 1987 sotilassoittokunta vetelee selvää warshavjankaa

    http://www.youtube.com/watch?v=4QQN_ZbXT64

    VastaaPoista
  10. Lupsakkana pidetty Karjala kyllä ohitti tappotilastoissa Pohjanmaan samaan aikaan. Fakta, jota ei yleensä mainosteta.
    Lisäksi pohjalaiset olivat huomattavasti yleistä historiankirjoitusta sivistyneempiä ja talonpoikaispurjehduksen ja Ruotsin kauppasuhteidensa vuoksi myös melko kansainvälisiä.

    Yst.terv.
    Roy Hopiavuori

    VastaaPoista
  11. Kävin juuri Skånessa ja kuinka ollakaan minulle tuli mieleen tämä blogi ja erityisesti tämän kirjoituksen kohta: "Toisaalta taas on oikeastaan arvoituskellista, miten Ruotsi onnistui kouluttamaan kevyen ratsuväen, aselajeista silloin teknisimmän, suoraan riihen seinästä reväistyistä skoonelais- ja savolaispojista." -- Skåne siirtyi Tanskalta Ruotsille 1658, jolloin 30-vuotisen sodan päättymisestä oli kulunut jo 10 vuotta. 30-vuotisessa rähinässä ei siis ainakaan olisi pitänyt olla Ruotsin riveissä yhtään riihenseinästä reväistyä skoonelaispoikaa..

    VastaaPoista
  12. "Tiltuiksi" kutsuttiin jatkosodan aikana kaikkia Neuvostoliiton suomenkielisiä naispropagandisteja. "Moskovan Tiltu" oli oikealta nimeltään Aino Kallio. "Leningradin Tiltuna" toimi Inkeri Lehtinen, "Petroskoin Tiltu" puolestaan oli Saimi Maria Virtanen.

    VastaaPoista
  13. Punakaartin marssin melodia on vain puoliksi Ja må han leva -kappaleesta: yhden säkeistön ensimmäinen puolikas = ensimmäinen puolikas Ja må han leva -biisistä, mutta toinen puolikas on Vi gå över daggstänkta berg -kappaleen jälkimmäinen puolisko. Vi gå över daggstänkta berg ei ole kansansävelmä, mutta sen jälkimmäinen puolisko voi olla, koska Wikipedian mukaan kappaleessa on taustalla Ja må han leva -biisin lisäksi "saksalainen nuorisolaulu", mutta se ei kerro, mikä kyseisen laulun nimi on. Lieneekö sitten Vi gå över daggstänkta berg -kappaleen säveltäjä kopioinut tuota "saksalaista nuorisolaulua", mene ja tiedä...

    VastaaPoista
  14. Kansainvälisen eli Internationalen suomalaisten sanojen (säkeistöt 1 - 5) tekijät ovat todellakin - eivät vain tiettävästi - Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki sekä Pertti Uotila (synt. Bertil Favén), jota ei yleensä mainita tekstin tekijänä, koska hän myöhemmin käänsi selkänsä laulun aatesisällölle toimien mm. suojeluskuntaupseerina kansalaissodan aikana. Alkuperäisen ranskankielisen tekstin puutuneen 6. säkeistön käänsi Eila Kostamo vuonna 1968 erästä radio-ohjelmaa varten.

    Kansainvälisen suomenkielisen tekstin tarina on kerrottu tällä verkkosivulla: http://antiwarsongs.org/canzone.php?id=2003&lang=en#agg1950. Laulun sanat löytyvät tältä sivulta kaikkiaan 124 eri kielellä.

    Varšavjankan kaikki kolme tunnettua suomenkielistä tekstiversiota taas löytyvät täältä: http://antiwarsongs.org/canzone.php?lang=en&id=6506#agg239596

    VastaaPoista
  15. Saako näin vanhaa kirjoitusta enää kommentoida? Siltä varalta, että saa: "Lulu" Rainio on tosiaankin salanimi tai paremminkin lempinimi, sillä Rainio on tiettävästi aivan oikea sukunimi, mutta "Lulu" oli miehennimestä väännetty, taisi olla alun perin Lauri.

    VastaaPoista