Kiitos kirjastasi ja tervehdyksestä. Kirjoja koskevat katsaukset ovat arvokkaita ja niiden julkaiseminen verkkopaikalla hyödyllistä. Se ei siis ole blogi, kuten joillakin muilla poliitikoilla, vaan nimensä mukaan kotisivusto, www.tuomioja.org. En viitsi panna tähän omaan blogiini linkkiä. Tekee lukijoihin ikävän vaikutuksen ja antaa helposti sen vaikutelman, että muka kannattaisin jotain tai jotakuta. Sehän ei tietenkään voi pitää paikkaansa.
Minulla ei ole juuri nyt lähettää kirjaa. Viittaan sitä vastoin nyt myynnissä olevaan Kanavan numeroon, jossa kirjoitan sissien ja terroristien ansaintalogiikasta ja liiketoimintakonsepteista. Julkaisen sen säädyllisen ajan kuluttua tässä blogissa, ehkä kaikessa kauhisuttavassa laajuudessaan, alkukperäisversiona.
Tarkkaan lukien Sinun kirjajutuissa on rivien välissä pienempiä valtiosalaisuuksia, joiden näkyminen tekstissä johtuu ylettömästä asiantuntemuksesta. Olet ollut useinkin mukana tilanteissa, joita kirjat kuvaavat, ja joitakin niistä olet itse tutkinut.
Kannattaa muuten hankkia ja lukea Tony Judtin "Postwar". The Economist sivuutti sen arvosteluissaan haaleasti huomauttamalla, että nämä asiat tunnetaan jo. Mitä mieltä olet, omien havaintojeni mukaan lähimenneisyys on joskus kaikkein heikoimmin tunnettua ja huterasti analysoitua. En itse juurikaan tunne Itäblokin avautumista 1970- ja 1980-luvulla enkä tiedä paljon Baltian tilanteista sinä aikana. En ole tullut ajatelleeksi Tony Judtin näkökohtaa, että muutkin vasemmistolaiset kuin Tony Blair päätyivät tekemään "histoirallisen takinkäännön" - kuten Mitterrand. Sen toki tiedän, että kovimpia yhteiskunnallisia uudistuksia tekemään tarvittiin konservatiiveja, sellaisia kuin Paasikivi Suomessa. - Kreikan, Porugalin ja Espanjan siirtyminen oikeistodiktatuurista tavalliseen demokratiaan oli yksi näitä historian suuria asioita, joitten kohdalla on osattava ihmetellä, miksi jotain ei tapahtunut. Miksi ei tullut pahaa sisällissotaa?
Tämän kuvan otamisesta on jo muutama vuosi. Kaliforniassa oltiin. Kuvernööri Jerry Brown, silloin jo entinen kuvernööri, minä, Sinä, Castells vetelmässä nimmareita ja suurlähetiläs Laajava.
Saapuvilla olivat myös Maria Serenius, suurlähettiläs nyt hänkin, ja Hal Varian, joka oli SIMSin dekaani UC Berkeleyssä ja kirjoittelee nyt ekonomistina The New York Timesiin kolumneja ynnä muuta.
Paikka oli reteä, siellä vuoressa. Ja autonkuljettaja eksyi vähän väliä.
Yhteistyömme Berkeleyn kanssa on jatkunut ja tuottanut tulosta myös väitöskirjoina. Nyt siellä on Herkko ja seuraavaksi menee Tommo. Suhde on kasvanut molemminpuoliseksi. Risto Sarvas sai nimeä kalifornialaisten silmissä mobiilin tietotekniikan ymmärtäjänä.
Matkan kohokohta oli bussin seisottaminen San Franciscossa tow-away -paikalla, kun pengoimme City Lights -kirjakauppaa. Riittää siinä penkomista. Vaikka kyllä New Yorkin Strand on paras kirjakauppa. Lähettiläät seisoivat auton vieressä ja pelkäsivät poliisia. Mieleeni tuli Frödingin runon, jonka nimi on lyhyt ja iskevä "Miten minulla oli hauskaa Welam Welamsonin kanssa Uppsalan kartanossa ja miten herra Bengt ja arkkipiispa Lars olivat ulkona odottamassa". Siis "Kuningas Erikin lauluja".
Fröding panee tekovanhalla ruotsillaan Erik-kuninkaan sanomaan "En dåre är jag vorden, en dåre bland dårar" eli olen tullut hulluksi hullujen joukossa. Se on poliitikkojen ja valtiomiesten ongelma. Luullakseni kirjat ja kirjoista kirjoittaminen varjelevat siltä.
Varjelusta. Tapaillaan.
K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti