Nyt on 27.12. Joulu on ohi. Olen hiihtämässä. Tuuli tuo lunta lentokentältä päin. Suksen kärjet tahtovat mennä piikkilankojen ali. Kun vetää suksia takaisin, side tahtoo irrota. Voitto-siteissä ei ole paljon kehumista, vaikka saa ne kyllä helposti kiinni. Ahopellon pojalla on uudet sälesukset, Plasto-Wood. Ei paljon kenelläkään muulla ole sellaisia, paitsi Rengon Tanelilla, mutta hän osallistuukin Maakuntaviestiin ja on varmaan pitäjän paras hiihtäjä.
Ketojanmäeltä tulee parireki vastaan ja liiraa. Käännyn hautakiviveistämön tielle. Ei Ketojanmäelle kannata muutenkaan mennä. Siellä on muitasamanlaisia kuin Mattilan pojat. Kannattaa kiertää. Ylikäytävän kohdalla on myös aivan hiljaista. Asemalla on joku. Varmaan Takamaan poikien isä. Jos kuitenkin on tavarajuna tulossa. Asemamies laskee puomin. Orrenmaan kohdalla on vartioitu rautatien tasoristeys. Puomia nostettaessa ja laskettaessa kello hakkaa.
En ole moneen tuntiin sanonut kenellekään mitään eikä kukaan ole puhunut minulle. Se tuntuu hyvältä.
Suksi rupeaa irtoamaan, kun hiihdän Lauttamuksen raittia ja siinä on reen jalaksen uurteita.
Jos pyry jatkuu, menen huomenna laskemaan leukoja jokirantaan.
Ajattelen, että yritän muistaa tämän myöhemmin. Yleensä joulun jälkeen on ikävä mieli mutta nyt vain hiljainen.
Ensi vuosi on 1956. Meidän olohuoneen ikkunat näkyvät koivun takana vasemmalla ja oikealla. Siihen koivuun en pääse kiipeämään, kun oksat alkavat niin ylhäältä.
Sen jalan suksi, jolla polkaistiin toisen jalan Voitto-side kiinni, tuppasi olemaan reunaltaan sälöillä. Siteiden vaatimat reiät tehtiin meillä monojen pohjiin punaiseksi kuumennetulla rautanaulalla. Hohtimilla työnnettiin. Reiät venyivät pian, varsinkin jos monojen pohjat kastuivat, ja sitten ne eivät enää kunnolla pitäneet, lopulta eivät ollenkaan. Monojen rantitkin painuivat luiskalle. Rotanloukut oli jo melkoinen edistysaskel ja Y-side yhtä juhlaa, sillä se ei haukannut monojen ranttia niin kaukaa kuin edelliset.
VastaaPoistaSana mono on pysynyt sitkeästi hiihtojalkineen nimenä sukupolvien ajan. Lahtelaisen Mono Oy:n valmistamia hiihtokenkiä alettiin kutsua monoiksi ja Helsingin teräskalusteen tekemiä sänkyjä hetekoiksi. Jälkimmäisissä on pantu alulle merkittävä osa varsinaisissa monoissa kulkeneista suurten ikäluokkien edustajista.
Otetaanpa selvää, mutta mono on kai Mononen-nimisen kenkätehtaan keksintö. Olen käyttänyt monoa ja hetekaa aina esmerkkeinä geneerisistä tavarmerkeistä tai tarkemmin sanottuna tavaramerkin vesittymisestä. "Nailon" vesittyi, vaikka amerikkalainen merkin omistaja (DuPont) teki parhaansa.
VastaaPoistaTietäneekö Hotanen tai kukaan muukaan, mistä on peräisin ja mitä tarkoittaa meidän vanhojen muistama "Hankmo", etenkin äkeiden (äes) ja kai muidenkin pikku maataloustuotteiden nimi. - Se on kylä vähän matkaa Vaasasta pohjoiseen. Maakunnan historian mukaan kylän taitavat miehet hoksasivat Amerikassa MacCormickin oivalliset tuotteet ja toivat idean mukanaan.
Ja niin jäi risukarhi sinne missä ovat minunkin sukseni (Sepän sukset, Vimpelin suksitehdas, tervattavat eivätkä koskaan tarpeeksi jalkavat.)
No minä en ollut ihan varma sen monontekijän nimestä ja tarkistin sen vanhasta Otavan isosta ja siellä ei kyllä savolaisaatelia osoittavaa päätettä nimessä ollut.
VastaaPoistaOlen minä joskus Hankmoakin miettinyt, mutta nimi ei ole sillä tavalla aktualisoitunut, että olisin ruvennut miettimään sen alkuperää. Itsestäänselvästi hankmo on ollut aina hankmo. Kirjallisuudessa vekotinta nimitetään lapioäkeeksi. Muitakin nimityksiä äesmallilla on, mutta ei hankmon lailla yleistyneitä. Äkeitäkin on monelaisia, mutta minun varhaisnuoruudessani poikien puheissa pellot aina hankmottiin, äkeen mallista riippumatta; tarkoitan nyt sellaisia traktorin perässä vedettäviä. Hankmoaminen sopi puheeseen jotenkin paremmin kuin äestäminen. Olenpa kuullut henkilöä tarkoittaen sanottavan, että se on ihan hankmo.
Hankmo on tuttu väline.
VastaaPoistaNäkömuistikuvia löytyy, mutta miten minä niitä tähän siirtäisin...
http://www.maatilan.pirkka.fi/mp5_01/otsikko10.htm
VastaaPoistaNoihin aikoihin tulivat kauppoihin aivan ensimmäiset terveyssiteet. Vimpelissä kaino rouvashenkilö tuli kasvot punaisena kysymään osuusliike E. Laajasta, että olisikohan tänne jo tullut siteitä?
Kassalla olleella kesäpojalla ei tietenkään ollut tippaakaan tietoa, mistä oli kysymys. Palveli kuitenkin: "Löytyyhän meiltä siteet - hyysikkä ja rotanloukku".