Juopottelulauluja

Jatkan eilen ja toissapäivänä aloittamieni tekijänoikeudesta vapaiden laulujen bloggaamista. Koska edessä on uudenvuoden aatto, juomalaulut ovat ajankohtaisia. Tosin Norman Mailer tai joku vastaava alan mies sanoi, että vuodenvaihde on harrastelijoiden juhla, jota kunnon juoppo kaihtaa.

Tekijänoikeudesta ovat vapaita suoja-ajan päättymisen vuoksi J. Alfr. Tanner, josta lähemmin toiste, ja Hjalmar Nortamo. Tämä murrejutuista tunnettu raumalaislääkäri oli yksi maan hienoimmista lauluntekijöitä. Alla on näytteitä.

Herätteen sain tuttavalta, joka on kohta 90 täyttävät rouvashenkilö. Hän osasi vielä ulkoa tässä alla olevan "Santa Lucian" hiukan muisteltuaan. Se on kielellisesti hiukan erikoinen, mutta erikoinen on ystävänikin.

Juhlan päättäjäislaulu
san. Hj. Nortamo

On taasen vietetty juhlahetki
ja eri suuntiin on eessä retki.
:,:Mut päättäjäisiksi, veikot, vieläö
ma laulun laulan ja maljan juon:,:

Ma laulan kaikelle kaunihille,
elomme haaveille, unelmille,
jos särkyivätkin, ne auvon antoi,
ma niille laulan ja maljan juon.

Ma laulan muistoille menneisyyden,
ma laulan aaiteille ystävyyden.
Niin, teille, veikot, ja entisille
ma laulun laulan ja maljan juon.

Sä hurma kaihoinen, lieto lempi,
sa aamuruskoa ruusuisempi,
sä välke taivainen elon tiellä,
ma sulle laulan, sun maljas juon.

Sä Tuoni vaaniva, aina valpas,
pois tuntimittas ja heitä kalpas,
saa luiseen kouraasi hetkeks sarkka,
niin sulle laulan ja maljas juon!

Ma laulan Suomelle armahalle,
sen iskuun valmiille leijonalle.
Sä vartu vahvaksi, synnyinmaani,
ma sulle laulan, sun maljas juon.


Mut väisty sitten, sä kalvas haam~,
näät yön jo voittavi uusi aamu.
Oi, päivän kultainen kehril, terve!
Ma sulle laulan, sun maljas juon.

Bellona ja Rodrigo
san. Hj. Nortamo

Helmi Espanjan on Barcelona.
Asui kaunotar siellä Bellona,
graciosa, preciosa,
nimitettiinkin vain "Bella Rosa".

Lempi häntä se uljas Rodrigo,
josta ylpeili koko Madrido,
toreadore, matadore,
oli hän ensi mies in amore.

Puku häll' oli pelkkää sameta,
taskut ain' oli täynnä moneta.
Hällä bareta ol' purpureta
ja hän käyttäytyi kuin atleta.

Lempi myöskin Bellonaa Fernande,
kansan suosikki in Circo Grande,
acrobato ben pagato,
paikkakunnalla varsin marcato.

Kavaljeeri hän siis oli hieno,
tytön rakkaus vain tutto pieno.
Sacramento! – Con accento,
huus' Fernande ja ol' non sentento.

Hältä nuhteita saivat garzoni,
hän ei maistanut ees maccharoni!
Ei spaghetti, koska ei stretti
saanut tyttöä, toiveet kun petti.

Sitten suututti hän sen Rodrigon,
sanoi näin lemmikille Madridon:
"Olet blasco ja patrasco,
vedä miekkas' tai muuten teet fiasco!"

Syntyi tappelu, kaatui Rodrigo,
ja Bellona, hän itki sen viikon,
mutt' andante ja cantante
se Fernande läks' al Alicante.

Häll' ol' ystävä siellä Fredrico,
luo sen saapui ja virkkoi: "Amico,
Pergalese, miss' on WC?"
"Ei oo lainkaan, mee puistoon ja tee se."

Mutt' Fernande hän nous' all altano,
itsens' ampui siell' keskelle plano.
Teko huano ja guano
pian näin oli tää italiano.

Mutt' Bellona hän kuihtui kuin kukka,
itki suotta ja vihdoin se rukka
etsi morte a Rio Norte
toisten soittaissa pianoforte.

Pappa ja Toivo kemuista palatessa jäljestä sydänyön
san. Hj. Nortamo
Niin veikko, et sä sanojasi tyhjään tuhlaa,
kun sä kiität äsken vietettyä juhlaa;
ruoka oivallinen, ei käy kieltäminen,
kaikin puolin hyvät kemut nää.
Vain tähdet kirkkahat
tuolla valvovat,
ei, kuukin pilven alta salaa
hopeoitaan valaa,
kietoo tienoon
valoon vienoon
ja vaisuhun.

Mut' päästäksemme taasen näistä maallisista,
huomaa, veikko, kuin on tyyntä, rauhallista.
Katu autiutta uhoo uupunutta,
kaikki työ ja touhu levähtää.
Mut' tietää tahtoisin,
niinpä minäkin,
oi taivahinen tähtitarha!
Onko erehdys, harha
tuttu siellä
niin kuin tiellä
tään elämän?

Mut' turhaan taitaa olla että kyselemme,
mun on tässä koti ja me erkanemme.
Unes olkoon syvä!
Kiitos veikko hyvä!
hyvää yötä, nuku parhaiten.
Viel' äsken aatoksemme nousi
taivaan sinet sousi.
Nyt jo vaipui
maahan taipui
ja lokahan.

Seis, vielä hetkinen, sä raapaisepas tulta,
porstuan kun avain putos tässä multa.
Ja jos hukkaan jää se
et sä sisään pääse, herättää saat eukko kultasen.
voi, en löydä, en.
Huomaa, veikkonen
Miks' aina sielun siiven hennon
ja sen raisun lennon
luihut nuolet,
pienet huolet
noin katkaisee?

Noh, mitä herrat siinä pitää rähinätä,
en mä sallia voi moista elämätä.
Kotiin kaunihisti!
Ei mut' jumalisti!
Rähinääkö laulu tää on, mies?
Kyll' alhainen on aisti järjestyksen herran,
Parantuisiko jos me hälle vielä kerran
laulaisimme, veli?
Hiljaa, konstaapeli!
Kuule, nauti, jalostut kenties.
Siis nyt aletaan,
Antaa mennä vaan.

Nyt laulu kaunihisti kaikaa
säveltenhon taikaa
valaa syömiin
surun lyömiin
ja kaihoisiin..
Tää kerrattava on,
menneeks olkohon.
Nyt enkelsiivin taivahille
kohoo siintäville - - -
Mitä kuulen?
Minä luulen,
tuo laulaa, tuo!

Tuo konstaapeli meidän laulun taitaa,
tää ei enää ole oikeata laitaa,
tules tänne ukki!
Voi sun saksan pukki!
Altti koiranleukahan on tää.
Niin kumma kyllä että ette mua tunne.
Mistä johtuneekaan kaikki harhailunne?
minne päin on retki?
vielä kyseletki,
kotimatkalla on pojat nää.
Vain tehtiin kävelyt.
Mennään meille nyt,
niin siell' on hyvä ollaksemme,
siellä laulelemme,
uudistamme
muistojamme
ja nuorrumme.
Ja hiiteen avaimet
ja kaikki murehet.
Niin, sitten riemut aikanansa
kukin kohdaltansa ypöyksin
kärsimyksin me maksamme.

Uskoton ja petollinen Juulia
san. Hj. Nortamo
Kesäpäivä oli kaunis, taivas pilvetön
kun se fregattimme valmis oli lähtöhön.
Suru sydämessä rannalla sä astelit
sekä kyynelillä nenäliinan kastelit.
Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan!
Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan!
Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan,
vaan hiiohei nyt hurrataan!

Sinä pääsi minun rinnalleni taivutit,
siinä rakkauden sanoja sä kuiskailit,
sitten valan vielä vannoit sinä kallihin
siihen tyttölasten tavalliseen mallihin.
Hiiohoo, hiiohei…

Niinä sä valan siinä vannoit, ehkä kaksikin
ja sen tuhansin me vahvistimme suudelmin,
kunnes kapteenimme vihdoin mulle kirkasi:
"Heitä tyttö, tuoss' on prassi, hoida virkasi."
Hiiohoo, hiiohei…

Mutta joka kerta mastohon kun kiipesin
ja kun puuvenprammiraa'alla mä keikkuilin,
kun mä kärsiä sain myrskyjä ja tuulia,
niin mä huokailin: sä oma, rakas Juulia!
Hiiohoo, hiiohei…

Ja kun Bacekiban kaupunkihin päästiin, niin
sinun nimes käsivarteheni hakattiin,
sadat rakkauden preivit sulle kirjoitin
ja sun onneksesi maljoja mä tyhjensin.
Hiiohoo, hiiohei…

Mutta sinä, mitä teitkään sinä uskoton!
Sitä muistella ja kertoa niin raskas on.
Minun kuvani sä sydämestäs kiskasit,
kaikki preivini sä palamahan viskasit.
Hiiohoo, hiiohei…


Sinä vasempaan ja oikeahan katsees loit
sekä yhdelle ja toiselle sä suukon soit,
sinä keimailit ja silmiäsi vilkutit
ja tansseit että kotia sä nilkutit.
Hiiohoo, hiiohei…

Yksi kisälli sun rakkautes sitten sai,
mutta kysyä mun sentään sinä sallit kai:
"Mitäs sanot, jos mä ammun siihen kuulia,
sinä uskoton ja petollinen Juulia?"
Hiiohoo, hiiohei…

Sillä tiedä, että tämän pojan rakkaus
se ei ole mikään puuska eikä tuulahdus.
Se on myrsky, joka miehen mielen villitsee,
jonka kuolema vain vihdoin viimein hillitsee.
Hiiohoo, hiiohei…


De brevitate vitae

Gaudeamus igitur
iuvenes dum sumus.
Post iucundam iuventutem,
post molestam senectutem
:,: nos habebit humus:,:.

Ubi sunt, qui ante nos in mundo fuere?
Vadite ad superos,
transite ad inferos
:,: ubi iam fuere :,:.

Vita nostra brevis est, brevi finietur,
venit mors velociter,
rapit nos atrociter,
:,: nemini parcetur :.:.

Vivat academia, vivant professores!
vivat membrum quodlibet,
vivat membra quaelibet,
:,: semper sint in flore :,:!

Vivant omnes virgines,
faciles, formosae.
Vivant et mulieres.
tenerae, amabiles,
:,: bonae laboriosae :,:.

Vivat et respublica et qui imma regit,
vivat nostra civitas,
maecenatum caritas,
:,: quae nos hic protegit :,:!

Pereat tristitia, pereant osores.
Pereat et diabolus,
quivis antiburschius,
:,: atque irrisores :,: !

sov. Kindleben (1781)


Rückblick eines alten Burschen, 1843
(Engl. Höfling, 1825)

O alte Burschenherrlichkeit!
Wohin bist du verschwunden?
Nie kehrst du wieder, goldner Zeit,
so froh und ungebunden!
Vergebens spähe ich umher,
ich finde deine Spuhr nicht mehr:
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!

Den Burschenhut bedeckt der Staub,
es sank der Flauss in Trümmer,
der Schläger ward des Rostes Raub,
erblichen ist sein Schimmer,
verklungen der Kommergesang,
verhallt Rapier- und Sporrenklang.
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!


So sind sie, die vom breiten Stein
nicht wanken und nicht wichen,
die ohne Spiess bei Scherz und Wein
den Herrn der Erde glichen?
Sie sogen mit gesenktem Blick
in das Philisterland zurück.
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!


Da schreibt mit finsterm Amtsgesicht
der eine Relationen.
Der andre seuftzt beim Unterricht,
und der Macht Recensionen,
der schilt die sündge Seele aus
und der schlicht ihr verfallner Haus.
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!


Allein das rechte Burschenherz
kann nimmermehr erkalten;
im Ernste wird, wie hier im Scherz,
der rechte Sinn stets walten.
Der alte Schale nur ist fern,
geblieben ist uns hoch der Stern,
und den lasst fest uns halten!
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!


Drum, Freunde! reichet euch die Hand,
damit es sich erneue,
der alten Freundschaft heilges Band der Treue.
Klingt an und hebt die Gläser hoch,
die alten Burschen leben noch,
noch lebt die alte Treue!
O jerum, jerum, jerum,
o quae mutatio rerum!


Satans Lucia


Jetz mina canto
O Italiano
Tempo Allegeretto
text på libretto,
Multo scandalia
niemals finalia.
Santa Lucia, Santa Lucia.

Soiré on ihana
Ah grande Luna
Alles on kaunista,
nichts ist hier ruma.
Non sjunga lintu,
kein lehti liikku,
Allein Bella Donna
in parco kiikku.

Jag in silentio
teen promenado.
Nocturno solo
på esplanado.
Där in flagrantia
träffas jag Sia
Santa Lucia, Santa Lucia.

Ich Ihnen parlo
Sia mia Sia
Tempo rubato
Ich Ihnen fria
liebe dich siempre
amore mia,
Santa Lucia, Santa Lucia.

Da ich con fuco
amore parla,
entre un jeune monsieur,
grand cavalliero.
Nimmt hin mein Lucia,
gibt chocolado,
Santa Lucia, Santa Lucia.

Con vehemente
slår jag rivale
ja etablero
grande scandalo.
Polis constapolo
otti in krago,
Santa Lucia, Santa Lucia.

Jag skrek fortissimo,
släpp mig för fano.
han sa' crescendo:
parle pas guano.
Jag in arresto förs,
oh – bohemia!
Santa Lucia, Satans Lucia.

Mamma se luuli luuessansa
mamma se luuli luuessansa,
tuosta tuli turva oma,
ja tuosta tuli turva oma.

Tuli siitä poijasta juomari
ja tuli siitä poijasta juomari
ja kortin lyöjä kova,
ja kortin lyöjä kova.

Herraapa poijasta meinattiin
ja herraapa poijasta meinattiin,
ja herran oli vaatteet yllä
ja herran oli vaatteet yllä.

Tuli siitä tyttöjen riiari
ja tuli siitä tyttöjen riiari
ja siinä oli virkaa kyllä
ja siinä oli virkaa kyllä.


- - -

Oliko se oikeen siunattua
se Härmän jokivesi,
jolla se mamma hulivilipoijan
ensi kerran pesi.

Härmän kirkon portahilla
on poikaa kouluutettu,
kun puukoolla ja puntarilla
on lyämähän opetettu,

Tällaanen retku kun poijasta tuli,
ja onks se mikää kumma:
syntyny köyhistä vanhemmista,
ja veri on mustantumma.



Kun minä olin pikkuinen poika,
tuli tyttäret mieleheni.
Mut kun äiti otti vittan ja krapsutteli,
kyllä tyttäret mielestä meni.

Sitten minä tulin vähä suuremmaksi
ja kiipesin tyttöjen aittaan.
Mutta äitee tuli perässä pranstakka käressä
ja löi mua vissihin paikkaan.

Ja kun tulin vieläkin suuremmaksi
ja aloin minä tyttöihin tarttua,
niin toiset meni aittahan tyttöjen kanssa
ja minä sain ulkona varttua.

Mutta minä tulin taaskin vanhemmaksi
ja äiteeni kiukku haihtui,
ja ne välit jotka ennen oli tyttöjen kanssa,
ne toisenlaisiksi vaihtui.

Nyt on mulla viirensarat linjaalirattaat
ja tuhannen markan ori.
Ja eihän sitä noin vain kaikkia tyttöjä
kuljetella sovi.



|:Juomaripojan hevonen se seisoo joka kapakalla :|
|:Mitäpä se tekee se juomaripoika heilannapakalla? :|

2. |:Juomaripojan hevonen se seisoo aina ilman heinii :|
|:ja juomaripoika itse kapakassa silittelee seinii. :|
3. |:Juomaripojan hevonen se seisoo aina ilman lointa :|
|:ja juomaripoika se juomisen jälkeen on aina ilman tointa. :|
4. |:Mitä se tekee se juomaripoika taloss' emännällä ? :|
|:Kun ottaa piian ja maksaa palkan niin pääsee vähemmällä. :|
5. |:Siitähän sen juomarin tuntee kun se aina laulaa, :|
|:ja juomaripoika se kätensä kietoo joka tytön kaulaan. :|
6. |:Pappani pellon perillä kasvaa pieni pala kauraa, pieni pala kauraa, :|
|:ja eihän sovi kulkuripoikaa pilkata ja nauraa. :|
7. |:Pappani pellon perillä kasvaa kupukanta nauris, kupukanta nauris, :|
|:ja sehän se talollista harmittaa kun kulkuri on kaunis. :|
8. |:Pappani pellon perillä kasvaa pieni pala ruista, pieni pala ruista, :|
|:ja eihän sovi kulkuripoijan talontyttöö muistaa. :|


Oi jos ma takaisin saisin sen ajan

1. Oi jos ma takaisin saisin sen ajan,
jolloin kapakka mulle oli tuntematon.
Se viini, joka laseissa helmeili kerran
juotuna turmion tuotanut on.

2. Ennen minä lauloin kuin lintunen pieni,
joka pesästään maailmalle lentänyt on.
|: En tiennyt minä silloin, että maailma milloin
se minutkin pauloihinsa ottava on. :|

3. Onneni tähdet ne taivaalla loisti,
en suruja silloin minä tuntenutkaan,
|: kun ihana impi, se minua lempi,
sanoi: “emmehän erkane milloinkaan !” :|

4. Tuomi se huojui ja kukkaset tuoksui,
kun tyttöni mun rinnallain asteli.
|: “Sinä armaani olet !” — näin tyttöni lausui
ja suudelman painoi mun huulilleni. :|

5. Ystäviä mulla on maailmassa monta,
jotka kapakan riemuista nauttivat vaan
|: ja sanoivat mulle: “Et sä lemmestä tiedä,
kun kapakka sulle on tuntematon !” :|

6. Ja he sanoivat mulle: “Oi, mukahan tule !
Kyllä riemuja sullekin riittävä on !
|: Siellä musiikin soidessa huolet ne haihtuu
ja maljat ne surusi poistava on.” :|

7. Nyt istun minä kapakassa ystävien kanssa
ja kaikki he juovat minun onnekseni,
|: ja he iloitsevat vielä, että kuljen minä tiellä,
joka johtava on minut turmiohon. :|

Ylioppilasriemua

1. On elomme häipyvä muistoista pois,
ken mennyttä kauankaan muistella vois?
Mut riemu katoon veikot ja sarkka pohjaan hei!
Laulun mahti murehet jo unholahan vei.

2. Sä nuoruuden huumassa harhaillut liet,
ja kulutti voimasi hukkaan sen tiet.
|: Mut riemu kattoon ... :|

3. Vaan turhaan sä nuoruutes oot elänyt,
jos silloin et onneas oo löytänyt.
|: Mut riemu kattoon ... :|

4. Sä tieteiden huipulla uurastit myös,
vaan sielläkin unhoon on jäävä sun työs,
|: Mut riemu kattoon ... :|

5. Myös lemmenkin huuman tuntea sait,
jäi siitä sun kauneimmat muistosi kait,
|: sill riemu kattoon ... :|

6. Siis täyttäkää, veikot, hei maljanne taas
ja juokaa ne tyhjiks, me laulamme vaan,
|: ett riemu kattoon ... :|

Still Leben

Hit med sprit, akvavit
ha vi druckit redan.
Drick likör tills du dör
nektar får du sedan
Full i går, full i dag,
full i övermårgon.
Liten fylla varje dag,
det fördröjer sorgen.

Sup i går, sup i dag,
sup i övermårgon.
Supa litet varje dag
det fördelar sorgen.
Full i går, full i dag...

Kys på kind, kyss på mun,
kyss på alla ställen.
Kyssa litet här och där,
det förljuvar kvällen.
Full i går, full i dag...

General. korporal,
alla ha sin lilla.
Skjuta med salongsgevär,
det gör ingen illa.
Full i går, full i dag...



Yksin mielin, kaikin kielin!

Suomi:
Eessäs napsulasi jäinen horjuvi.
Vastaspäätään vaahtopäinen pilsneri.
Mutta tässä ikävässä vatsan kuilun pohjalla
vanha Lusihveerus vartoo napsua.


Savo:
Tuas on tässä täys nyt kylymä häppälas.
Sahtiputelj nyökkee: - Terve tultuas!
Nuita vuottaen, minnuu luottaen, teällä jossae janoessaa
vanaha Vihtahousu lippoo huulijaa.

Rauma:
Ryypyk glaseis saava hikkoil, varroskel,
oluppotuv viäres härmäs jonotel.
Ymbärs kiärttä – snää saat tiättä – sisikundan gomerois
Belsebub, se faar, ko ai vaa hiuka jois.

Pohjanmaa:
Erehnäs kopsuklasi vartoo pöyrällä.
purkis kaljapottu kuahuu viärehnä.
Vattan pohojas, sualten mukkis johonakuhuna kurisoo
vanaha Pöyröö notta: "Ryypäthän ny jo!"

Aunus:
Vilu tutskhkuk, libo kotshku vuottavi,
iäress' nengamoinen vuasha valuvi.
Aba täshä pimeäshä vatshan pohjan uurdehish
nygöi Pelsepuupi tutshku libovitsh.

Stadi:
Framill' on yks gimis kalsa flitshari,
messissä sill on snadi ööliglasari.
Belsebuub, se stärä gubbe, magan dunklis himassans
brassaa: - "Eksä kundi stikkaa motoos kans?"

Viipurin vennää:
Spirtu ili viina oobo lutshe daa,
allinkalja niettu, niettu nikagdaa!
Staarii tshort vot siskunnass juksinansa laulelee:
- "Buudjet miu mau mukkaa, daitje votku mnjee!"

Saame:
Rammalässät jiekngan suovju outastak,
vuostapiele suorhpa vuolatuom ja tak.
Muhto ahkitlas tam cuovje skulcin potnialte tam
puores Pespehuhpe fakde raamma-nam!

Viro:
Laual napsuklaasis Viru valge viin,
körval taarikanus vahul Pilsen siin.
Aga minu köhu pöhjas sügavama sopi sees
vana Peltsebu küll piinleb jänu käes.

Ruotsi:
Imbelupna nubbglas stå på bräcklig fot,
fyllda pilsnerflaskor stå där mittemot,
men här nere miserere uti magens avgrundsdjup
sitter Djävulen och väntar på en sup.

Tanska:
Kölige Alborg står på bord på skör fod,
Gammel Carlsber-lager står der midtimod,
men I mavens mörke tunnel sidder Fanden med sin tragt
og siger: - "Hvorfor tar I ikke sidste skvat?"

Saksa:
Kühle Branntweingläser steh'n auf leichtem Fuss,
randgefülltes Pilsner sendet seinen Gruss.
Doch hier unten in dem bunten dunklen Tief' des Magensacks
alter Belzebub schon wartet auf ein Schnaps.

Ranska:
Sur la table misé sont chieusement
du vin, de la bière, cristaux, très blandissant,
Mais sur le fondes obscures, affreuses du ventre sombre submarché,
le vieux Diable attende con dits: - "A votre santé!"

Venäjä:
Shkalik vodki na staljé, vot harasho,
rjadom krushka piva, boljshe nitshevo,
a vzelútjke tam kak vbutkje vglubinjé toi rjemnoti
azidája rjumku kritshit: - "Tshort vasjmi!"

Latina:
Super mensam poculum est frigidum,
in taberna mori est propositum.
Sen in meo utero hic obscurum est Tusculum,
ubi Diabolus ait; - "Bibo, ergo sum!"

Italia:
Aquavite freddo sulla tavola
preso nel boccale d'birra schiumáta.
Ma bel sacco dell' stomaco costaggiu' nel inferno
in pazenita aspetta Fra Diavolo.

Espanja:
Vasos del aguardiénte llenos son,
la cerveza pronto abre su tapón.
Y abojo en el vientre en oscuro propio,
esperá su parte viejo Diablo.

Murteellinen portugali:
Napander tablo päällä coldo vibrato,
pilsner escumado vis-à-vis also.
Ecco basso miserasso es stomacco obscuro
Belzebubo grando tasso, - pojat skool!