Ääni ja vimma

 

Kyllä maailma puhetta vetää, sanottiin, ja viita paskaa.

Kun eurooppalaisittain kansa äänestää, asiantuntijat ovat samalla kannalla ja terve järki puoltaa sitä tai tätä ratkaisua, näin on toimittava. Näin sanotaan. Kuitenkaan tällaiselle ajattelulle ei ole perusteita.

Historiasta ei opi. 

Vilpitön ja tosiasioihin perustuva yhteenveto tämän hetken tai lähitulevaisuuden tilanteista ei pidä paikkaansa.

Oliko J.K. Paasikivi siis oikeassa arvioidessaan, että on parasta mennä metsään ja ampua kuula otsaan?

Paasikivellä oli kuin olikin taiteellisia lahjoja. Hän jätti täsmentämättä, kenen otsaan.

Viimeksi kirjoittamani blogikirjoitus oli vaatinut epätavallisen paljon työtä ja lähteitä. Silti se oli vain johdanto tähän yhteen ajatukseen, joka ei tietenkään ole itse keksimäni.

Elämässä ja maailmassa on epäjatkuvuuksia.

En muista, mistä termi on peräisin. Mielestäni se on matematiikkaa ja on vakiintunut funktioissa. Jottei lukija luottaisi perusteettomaan pessimismiin, sanon saman asian toisin. Näemme yhtäkkisiä ja odottamattomia muutoksia siellä, missä niitä ei ole.  Milloin sellaisia esiintyy, emme huomaa niitä.

Yhdysvaltojen romahdus oli iso asia, ja se on jo tapahtunut. Venäjän joutuminen jälleen kerran sepelimyllyyn oli iso asia. Ja se teki sen taas kerran itse. Kiina on aika kiinalainen asia, kuten aina ennenkin.

Olen itsekin ansainnut leipäni lainopilla. Ehkä siksi olen odotellut, milloin joku kuuluva kansalainen sanoo, että eurooppalaisia miellyttävä “sääntöpohjainen” järjestely ja USA:n nykyinen “deal”, suomeksi sopimus tai kauppa, ovat täsmälleen sama asia.

Kauppa on sopimus. Sopimus on sääntöön sitoutumista. 

Vanhan suomentajan korvaani Trumpin “It’s a deal” on jonkun television ammattilaisen hänelle neuvoma lause, josta tavallisen kuulijan mieleen tuli ainakin ennen hevoskauppa. Suomessa liioitellun reipas kädenpuristus merkitsi samaa. Pikkupojat velä sylkäisivät kämmeneensä tehdessään diilin esimerkiksi pikkuauton vaihtamisesta keräilykorttiin. Sanota oli “kiinni veti”.

USA:lla ei ole lainkaan kokemusta oman maansa puolustamisesta sotilaallisesti. Kiinalla ja Intialla on sama vika. Intia ei liene edelleenkään sellainen valtakunta, jossa vallitsisivat eri tahoilla edes suunnilleen samat kielet, elinkeinot, kulttuurit tai ajatukset ihmisten hengissä pitämisestä. Kiina on oppinut viiimeksi kuluneet vuosituhannet lähinnä sisällissotiin. Nämäkään 1400-luvun Aasian valloittajat eivät olleet kiinalaisia, vaan mongoleja.

Koska asiaa mietittiin laajasti ja perustellusti New York Timesissäkin, sen voi sanoa tässäkin. USA:n sähkönjakelu on lamautettavissa useaksi vuodeksi käyttämättä ydinaseita. Sen voi tehdä pienellä joukolla, halvalla ja nopeasti. Suurjännitemuuntajat ovat hyvin haavoittuvia esimerkiksi drooni-iskuille. Heidän järjestelmässään sähkön syötön uudelleen ohjaaminen onnistuu huonosti. Eli kun pientää kaupungin, sammuu myös osavaltio, tai useita.

Eräitä keskeisiä muuntajan osia saa vain Saksasta. Osaaja on Siemens. 

Toimitusaika on nopeimmillaan neljä vuotta. Maallikkokin osaa unohtaa hetkeksi tekoälyn miettiessään, mitä kaikkea tapahtuu, jos merkittävä osa maasta menee täysin pimeäksi viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi.

Ja tämä uhkakuva ei liity tekoälyyn, jota koulutettaessa sähkön käyttö on kyllä tarkoitus moninkertaistaa tai monikymmenkertaistaa. Taustalla on yritykseni ymmärtää, olisiko USA:n viime vuosien politiikan taustalla kuitenkin jokin järki.

Yksi maallikon vastus olisi kysymys: jospa sähköverkko on yhtä huono kuin tieverkko ja rautatieverkko?

Historian ammattikirjallisuuuden mukaan teollistumisen aloitti kyllä höyrykone mutta varsinaisen vauhdin tehtaille antoivat sähkömoottorit. Ja nuoren Suomen tasavallan ensimmäisiä suuria päätöksiä oli Imatran kosken rakentaminen. Selluloosateollisuus kasvoi sen ja Kymijoen ympärille.

Länsi

 

Ihmiset ja hyttyset eivät pahemmin poikkea toisistaan. Samaan riviin kuuluvat mielestäni mikrobit.

Johtava elinkeinotoiminta on aina ollut sodankäynti. Ihmisellä on ollut jo ennen kirjoituksen keksimistä tarve keksiä “todellisuus” ja esitellä se maalauksina, veistoksina, piirroksina tai kumman näköisinä kivinä. 

Sodankäynti on on hyvin monien eliöiden toimi. Esimerkiksi ainakin minulle rakas leppäkerttu on melkoinen peto. Ja onko syytä rajata pois sodankäynnin käsitteestä sirkeät pikkulinnut, jotka pistelevät hyönteisiä tai imeskelevät maan matoja? Mielestäni ei - ja erittäin kehittyneitä petoja ovat esimerkiksi lahottajasienet.

Päivän hiljaisina tunteina ajattelen joskus, että myös kasvissyönti on jokseenkin julmaa puuhaa - syömme kasveilta ja sienitä ja leviltä niiden ruuan arvatenkin karmein seurauksin.

Eliöiden, kuten esimerkiksi ihmisten, käyttövoimia on historiaa ajatellen kolme: pelko, ahneus ja laiskuus.

Eiköhän historian ja arvattavasti lähitulevaisuuden selitys ole tässä. 

Rosvojoukko, jollaisia tätä nykyä joskus sanotaan valtioiksi, näyttää tarvitsevan jonkinlaisen johdon, jonka kärjessä on Kummisetä. Valta ylitse muiden perustuu alistettavien pelkoon, ahneuteen ja laiskuuteen. 

Romahdukset ovat kiinnostavia. Romahduksen aiheuttaa kehitys.

Jos joku heristää silmiään nyt kirjoittamani vuoksi, myönnän pitäväni kovasti Ian Morrisin noin kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta “Why the West Rules”. Tuo pikkuinen, tuskin tuhatsivuinen teos on luultavasti kustantajan vaatimuksesta otsikoitu valheellisesti. Oikeastaan se on pitkä essee viimeksi kuluneiden viidenkymmenen tuhannen vuoden historiasta. Morris on myös mieleiseni mies, britti ja Stanfordin professori. 

Stanford on vastenmielinen paikka. Olen ollut siellä. Se on pienehkö verrattuna esimerkiksi Harvardiin, ja hyvin kallis. Siellä näyttää kuitenkin olevan voimassa se vanhanaikainen ajatus, että läksyt on luettava.

Ihmislajin jatkuminen veti tiukoiile useammankin kerran, ehkä myös joskus 30 000 - 40 000 eaa. Jääkauden päättyessä runsaat kymmenen tuhatta vuotta sitten kävi pian ilmi, että ihmiset olivat jo silloin metsästäneet ja syöneet lähes kaiken sopivan, kuten mammutit. Ratkaisu oli tukalassa tilanteessa päähän pälkähtänyt. Kun oli tiedetty jo kaun, että esimerkiksi pähkinöiden, marjojen ja sienten lisäksi eräitä jyviä voi syödä, sellaisia ruvettiin nyt harrastamaan ja jopa siirtämään paremmille kasvupaikoille. Käytännön syistä oli pian pakko keksiä kylä ja siten kehittyi kaupunki. Kun tämä ihme käsitettiin laajemminkin, keksittiin valtio ja sen edellyttää hirmuhallinto. Viljan kasteleminen jokivedellä yhdistettiin nerokkaasti jyvien kuljettamiseen. Niili, Eufrat ja Tigris, Indus, Jangtse.

On paljon parempia jokia, mutta niiden ympärillä ei ole sopivaa maata. “Maa” tarkoittaa kuivuneiden puiden ja lehtien, saven ja hiekan sekoitusta. Niinpä Mississippi, Amazon, Kongo, Sambesi, Rein ja Tonava sekä Siperian joet eivät kai sopineet kymmenen tuhannen vuoden valtakuntiin.

Jopa Braudelilta jäi huomaamatta, kun hän toi maantieteen historiantutkimukseen, että Välimeri on oikeastaan vain leveä joki Gibraltarilta sinne missä ensimmäisenä kaupunkina pidetään nyt Jerikoa (natufialainen kultuuri).

Historia on ollut meille käytännössä vain Välimeren alue. Muutoin sopivat Rein ja Tonava perattiin kulkukelpoisiksi koskien ja soiden keskeltä vasta pari sataa vuotta sitten. 

Koska hiiret ovat biologisesti parempia kuin ihmiset eli nopeampia lisääntymään ja hankkimaan ravinnon hyvinkin vähästä, ennen pitkää kävi ilmi, että nehän syövät meidän jyvämme. Jokseenkin varmasti vahingossa oli keksitty keramiikka - poltettua savea - ja niin tuli keksityksi keino pitää myös vilja ja oliivit ja myös olut ja viini poissa sivullisten hampaista. Kreikasta tuntemamme amfora oli mainio säiliö kotona, matkoilla ja vesimatkoilla.

Varhaiset tutkimusmatkailijat tapasivat tulla hulluiksi janosta, kuten Magalhaesin joukko. Vesi ei säily juotavana viikkoja nahkaleileissä eikä puutynnyreissä. Jo mainittu Stanfordin Morris ei hoksaa, että kun kiinalaisilla oli tapana purjehtia kotoa Afrikan rannoille ja sitten takaisin suunnattomasti eurooppalaisia paremmilla laivoillaan, heillä oli kuljetusastiat posliinista. Se taas johtuu Kiinaan sattuneista runsaista kaoliiniesiintymistä (sopiva savi). Maailman vanhin tunnettu keramiikka on kiinalaisista luolista.

Morris kyllä miettii, mikseivät kiinalaiset löytäneet Amerikkaa, vaikka heillä oli pelit ja vehkeet. Vastaus voi olla vesi. Eurooppalaiset laskivat merimatkan Amerikasta Aasiaan ainakin 5 kertaa liian lyhyeksi.

Sekä Lännessä että Kiinassa rakenteet tuhoutuivat noin kolme tuhatta vuotta sitten. Ehdottaisin syyksi eliitin - mafiosojen - liikakasvua. Tuo viimeksi viittaamani romahdus, jonka kohdalla historiassa mainitaan monesti “merikansojen” riehuminen Välimerellä etenkin alueen imperiumeissa, liittyi myös rautaan. Siinä menivät Kreeta ja Kreikan mantereen Mykene. Liittymislahjana saimme vakiintuneet indoeurooppalaiset kielet ja Himalajan takaa tuli uusia valikoimia tappavia taudinaiheuttajia.

Tarpeettomaksi ja ikäväksi arvioitu rauta, jota oli runsaasti, tuli nyt laajemmin käyttöön, ja tulokset alkoivat näkyä metsästyksessä, viljelyssä ja etenkin sodankäynnissä. Raudan laajamittaisen käytön esikeksintö oli palkeet, joita käyttäen myös raudan sai kotikutoisin keinoin takomiskuntoon.

Ensimmäinen tieteellinen huippuase oli hevosen jalustin. Ratsastajakansat, kuten hunnit, eivät keksineet kaupunkia eivätkä valtiota, vaan liikkuvuuden. Harjoitelleet ratsastajat pääsivät maastoon, jonne sotavaunuilla ei ollut asiaa.

Havaintoesimerkistä käy Rooma, tyypillisen takapajuinen pikku kylä, joka kehitti keinot hallita koko Välimeren aluetta, jossa 90 prosenttia ryöstettävistä tai muuten hyödyllisistä ihmisistä asui alle päivän kävelymatkan päässä rannasta.

Valtava keksintö liittyi sekin puhaltamiseen: purje eli energian keskittäminen mahdollisten airojen avuksi.  Erilaisilla germaaneilla ei ollut sotalaivastoa ennen viikinkejä. Venetsia ja Genova sekä noin tuhat vuotta Bysantti pitivät vallassaan Välimerta laivoillaan. 

Jos on “Ilias” kielellinen monumentti uudesta johtavasta luokasta, joka käytännössä kaatoi heettiläisten vallan, “Odysseia” on pohjaltaan kuvaus Välimeren purjehduksista. Odysseuksen kehuttu oveluus tarkoittaa, että hän oli tekniikan tohtori. Loputtomat harharetket aiheutuivat jatkuvista suunnistusvirheistä.

Ystävä

 

(Ystäväni Heikki Kaukoranta kuoli. 1942 - 2026)

Niin pieni, niin tietön, niin kaunis,

ruumiin vieras ja isäntä,

mille maille menet nyt?

Kalvakka, voimaton, vaatetta vailla,

et enää leikiksi lyö.

 

Animula, vagula, blandula
Hospes comesque corporis
Quae nunc abibis in loca
Pallidula, rigida, nudula
Nec, ut soles, dabis iocos.

(Hadrianuksen hautaruno, suom. J.K.)

Teräsbetonia

 

Tekoäly polkee varpailleni kahdella alallani, juridiikassa ja kulttuurihistoriassa. Pyydän lisää samanlaista.

Minun piti kirjoittaa Bachista mutta päädyin teräsbetoniin. J.S. Bach ei ollut alan miehiä.

Aine ja menetelmä tunnettiin antiikissa. Vitruvius kirjoitti asiasta. Roomalaista betonia on yhä käytössä. Siinä on kikka mukaa - Vesuviuksen vulkaaninen hiekka, joka on juuri oikeaa lajia.

Suomessa vanhin yhä käytössä oleva betonirakennelma on Tönnön silta Orimattilassa (1911).

Käsitteenä lähellä betonia on laasti ja sitä taiten käyttäen saatiin aikaan esimerkiksi tuhat tuomiokirkkoa, joista eräät ovat niin vaikeita ja hienostuneita, ettei vastaavaa enää osata. Esimerkki olkoon Pariisin Sainte Chapelle tai paremman puutteessa vaikka Notre Dame.

Minä keksin hätkähtäen, mitä perua on näytelmäkirjallisuutemme parhaisiin kuuluva romaanin nimi “Viekää tuhkatkin pesästä”. Kysymyksessä on sanonta, ja se johtaa ajatukset Laukon torpparihäätöihin 1907. Linna sovelsi näitä mielikuvia Pohjantähdessä, jossa Laurilat häädetään Akseli Koskelan johtaman työväen yritellessä Kansainvälistä taustalla.

Joka tapauksessa Laukon jäädöt vaikuttivat syvästi kansallisiin mielikuviin, ja valitettavasti kuulun niihin, joiden historian näkemyksen mukaan mielikuvat vaikuttavat joskus voimakkaammin kuin olevat olot. Ja Laukossa nähtiin, että ruotsia puhuvat paronit ajavat köyhät, naiset ja lapset risaisissa vaatteissa lumihankeen. Jopa lain mukaa “majanmuutto” eli yleinen muuttopäivä oli Mikkelinä eli syystalvella. Ja häätö toimitettiin rikkomalla ensin töllin takka, jottei sinne voisi palata asumaan.

Häpeä minulle. Olen osannut 70 vuotta pohjalaisen tappelulaulun, jossa yksi säkeistö alkaa “Ensin portahat särjettiin ja sitten vasta muuri”. Muuri on sama kuin takka. Tuossa laulussa on  sankarina on Iso Antti (talollinen Antti Isotalo) ja puheena on hänen tapansa kohdella naapurustoa. Ja naapureista: kun Rannanjärvi haudattiin, ei kirkonkellot soinut, eikä siellä pappi saarnannu eikä lukkari laulaa voinu.

No, minä päädyin kyselemään tekoälyltä etenkin osuuskauppojen rakennuksissaan suosimista tasakatoista aikana ennen sotia. Tekoäly kertoi SOK:n arkkitehti E. Huttusen vierailleen sangen varhain Yhdysvalloissa ja nähneen etenkin Kaliforniassa paikallaan valettuja teräsbetonitaloja.

Ryhdistäydyin, koska olen selvitellyt oman kotitaloni, Kauhavalla sijainneen massiivisen Nurmen (isoisäni) talon vaiheita, ja se totisesti 1938 valmistuneena oli paikallaan valettu, ja kaikki väliseinät kantavia. Mainitsin tekoälylle, että Oaklandissa oli oudon tutun näköistä, kun kuljin siellä kerran, ja tekoäly sanoi, että juuri siellä maanjäristysvaara (St. Andreas fault) pani rakentamaan teräsbetonista pienempiä ja suurempia kohteita, ja luetteli esimerkkejä. Se lisäsi vielä, että Alvar Aalto sai esimerkkejä varhaisille töiilleen, kuten Paimion parantolalle, juuri sieltä. 

Itsekin joskus kiroamani brutaali betoni on samaa perua kuin teräsbetonin lippulaiva, Helsingin olympiastadion, Ja sen toisen arkkitehdin Yrjö Lindegrenin Käärmetalo.

Istu ja pala. Minä olin ajatellut Aallon ja kumppanien yhteydessä vain saksalaista Bauhausia (Gropius, Mies van der Rohe), mutta unohtanut Sullivanin ja Wrightin. Ja mitä Nurmen taloon tulee, isäni nuorempi veli Eemeli asui ja työskenteli rakennusmiehenä - Oaklandissa, Kaliforniassa.

Mietin edelleen, mistä pirusta isoisäni, vain menestyvä kauppias, sai rahat lopulta 37 huoneistoa käsittäneeseen taloonsa. Tekoäly otti puheeksi Tasavallan suojelulakiin perustuneen asetuksen 340/1939 väliaikaisesta kiellosta matkustaa eräille alueille.

Tuon asetuksen perusteella oli annettu nippu valtioneuvoston ja kansanhuoltoministeriön päätöksiä, joiden nojalla meidän kylämme Lauttamus tuli Ilmasotakoulun vuoksi sotilasalueeksi, ja vastaavasti talossamme oli 200-paikkainen elokuvateatteri ja asukkaina todella paljon armeijan kantahenkilökuntaa.

Huoneissa, joissa itse olen kasvanut, oli asunut Talvisodassa kaatunut suojeluskunnan päällikkö. Toisin sanoen isoisäni sopi upseerien kanssa muutoin säännöstellyistä vuokrista ja kukaties myös rahoituksesta. Hän oli paikkakunalla paljon käytetty rakentaja ja oppinut betonityöt Helsingin seudun työmailla 1917.

Noita asetuksia en olisi ikinä löytänyt omi käsin; ne on hiuka piilotettu myös Kansallisarkistossa eli jätetty digitoimatta.

Samalla selvisi, miksi taloomme tuli korkeajännite ja omalla maallamme oli muuntaja. Ja isoisä kuului sähköyhtiön (Jylhän sähkö) johtokuntaan.

Katsokaapa itse verkosta “Niinisalon kasarmit”. Juuri samaa paikalla valettua, valkoiseksi rapattua betonia.